Polkupyöristä, matkoista ja elatuksesta... Avioliitossa on kyse myös elatusken sopimisesta, mutta parisuhde ei ole elatussopimus, eikä siihen kuulu automaattisesti pyörät, matkat tai muutkaan lahjat. Ne eivät myöskään ole perusoikeus (kansalaisen perusoikeutena voidaan pitää vaikkapa juuri sitä elatusta tai sitten koulutusta tms). Velvollisuutta ei ole ostaa mitään kumppanilleen, mutta on toki ihan oikeudenmukaista tehdä niin, jos kerran yhdessä asutaan ja eletään ja halutaan pitää talous yhteisenä. Yleensähän kyse ei ole rahasta ja kuka joutuu maksamaan mitäkin, vaan yleensä ihmiset kokevat jakavansa arjen iloineen ja ongelmineen toisen kanssa, elävänsä ja kokevansa asioita sen toisen kanssa yhdessä ja myös taistelevansa yhdessä erilaisten ongelmien läpi - myös pienten vastoinkäymisten. Silloin ne hoitovapaan hetkellisesti pienemmät tulot tai jonkun puuttuva polkupyörä ovat asioita, mitkä haluatan ratkoa yhdessä - ei suinkaan niin, että "tuo on sinun ongelmasi, hoida se itse" tai "tuo on sinun ongelmasi, mutta silkkaa jalomielisyyttäni minä autan sinua".
Tämä palvelee myös sen parempituloisen etuja, koska lopulta ihminen voi kokea olevansa kovin yksin tässä maailmassa, jossa varmaa on vain oma kuolevaisuus. Parisuhde, toinen ihminen jonka kanssa elää ja jonka tukeen ja rakkauteen luottaa, antaa toisenlaista turvaa, mitä se rahakaan ei pysty antamaan. Joten ei siinä parisuhteessa oikeasti ole kyse enää siitä, kuka elättää toista. Toki ei kannata antaa kenenkään käyttää itseään hyväksi, mutta tasa-arvoisessa suhteessa on hyvinkin mahdollista pitää rahoja ja elämää yhteisenä, vaikka samaan aikaan kummallakin olisi myös omansa.