Mies säästelee lomiaan ja rahojaan poikien reissuihin

Suomen valtio kyllä velvoittaa elättämään myös aviopuolisoa, koska työttömän (ja opiskelijan?) tukiin vaikuttaa myös puolison tulot.

Meinaat sitten, että hienot polkupyörät tai etelänlomat ovat perustarpeita eli elättämiseen kuuluvia?

 

Meinaat sitten, että hienot polkupyörät tai etelänlomat ovat perustarpeita eli elättämiseen kuuluvia?

Tää liittyi aiemmin käytyyn keskusteluun.

Mee pois jos et osaa lukea kuin yhden kommentin kerrallaan ja senkin ymmärrät väärin.

 

Tää liittyi aiemmin käytyyn keskusteluun.

Mee pois jos et osaa lukea kuin yhden kommentin kerrallaan ja senkin ymmärrät väärin.

Mitä sä kana siinä sekoilet? nimimerkki "toisen elatus" lainasi jotain ja kommentoi sitä, sama nimimerkki ei ole mitään muuta kirjoittanut joten kommentti ei liity muutakuin lainattuun.

Eli väärin meni, huvitukset eivät ole elatusta. Senkin loinen. Haistaa kilometrin päähän, että loisit miehesi rahoilla.

 

Ööh, käsittääkseni ainoastaan avioliiton aikana hankittu omaisuus ja siinäkin noudatetaan tiettyä kohtuullistamista tulotasoltaan hyvin erilaisten puolisoiden erotessa.

Korjataanpas tällainen väärinkäsitys. Ositus koskee kaikkea omaisuutta, myös ennen avioliittoa hankittua sekä perintönä tullutta. Kohtuullistaminen on todella poikkeuksellista, tulee kyseeseen lähinnä hyvin lyhyissä avioliitoissa varallisuuseron ollessa huomattava. Jos on vuosia oltu jo naimisissa, niin puoliksi menee, vaikka toinen olisi köyhä kuin kirkonrotta ja toinen miljönääri.

Ja joo, niinhän se teknisesti menee, että puolisoiden varat ja velat listataan ja sen jälkeen rikkaampi maksaa toiselle tasinkoa. Lopputulos on kuitenkin se, että puoliksi menee, joten suurta merkitystä sillä kenen nimissä mikäkin omaisuus on ei avioeron hetkellä ole. Rikkaampi voi toki päättää, mitä omaisuuttaan tasinkona luovuttaa.

Jos tällainen ei tunnu reilulta, tehkää se avioehto! Sen voi tehdä myös koskemaan vain ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ja/tai perintönä tai lahjana saatua omaisuutta.

 

Meinaat sitten, että hienot polkupyörät tai etelänlomat ovat perustarpeita eli elättämiseen kuuluvia?

Ei välttämättä. Mutta meillä on myös laissa pykälä, että aviopuolisoilla tulee olla sama elintaso ja toinen on velvollinen elättämään toista tarvittaessa. Eli on ehkä hieman kyseenalaista, jos toinen ostaa itselleen 2000€ polkupyörän ja käy kerran vuodessa etelänlomalla, kun toinen kulkee joka paikkaan jalkaisin ja pääsee kerran kesässä jäätelökiskalle.

Itse elän tällä hetkellä paljolti miehen rahoilla hoitovapaalla. On kuitenkin hankala sanoa, pidänkö sitä etuna vai oikeutena. Ehkä vähän kumpaakin. Joka tapauksessa arvostan sitä että mieheni elättää meidät, mutta en koe että minun tarvitsisi elää miehen tossun alla asian vuoksi. Enkä kuitenkaan unohda sitä, että minä olen tässä yhtälössä se suurin häviäjä rahallisesti. Minä menetän 2 vuoden palkkatulot eikä minulle kerry eläkettä. Eikä meillä ole varaa maksaa miehen palkasta minulle mitään eläkesäästöjä. Joten tuntuisi sekin vähän hassulta jos mies miettisi vain omaa rahanmenetystään tässä kohtaa, hoidan kuitenkin tässä myös HÄNEN lastaan ja menetän samalla omia ansioita.

Katsoiko joku eilen kakkoselta afgaaninaisten elämästä kertovaa dokkaria? Kyllä on kuulkaa Suomen miehilläkin Afgaanimiehiin verraten helpot oltavat rahallisesti, siellähän mies tai miehen vanhemmat maksaa morsiamesta, maksaa häät, maksaa korut, maksaa koko naisen elatuksen ja nämä naiset myös osasivat sitä vaatia ;D Eron tullessa nainen on lain mukaan oikeutettu kipurahoihin. Ei tuollainen naisen 2 vuoden hoitovapaa tunnu siinä kohtaa missään miekkoset, siihenkin kun täällä saa vielä yhteiskunnan tukea! Tarviiko sitä aina narista, oltaisiin vaan tyytyväisiä, sekä miehet että naiset.

 

[QUOTE="äiti yhdelle";30138115]
Itse elän tällä hetkellä paljolti miehen rahoilla hoitovapaalla. On kuitenkin hankala sanoa, pidänkö sitä etuna vai oikeutena. Ehkä vähän kumpaakin. Joka tapauksessa arvostan sitä että mieheni elättää meidät, mutta en koe että minun tarvitsisi elää miehen tossun alla asian vuoksi. Enkä kuitenkaan unohda sitä, että minä olen tässä yhtälössä se suurin häviäjä rahallisesti. Minä menetän 2 vuoden palkkatulot eikä minulle kerry eläkettä. Eikä meillä ole varaa maksaa miehen palkasta minulle mitään eläkesäästöjä. Joten tuntuisi sekin vähän hassulta jos mies miettisi vain omaa rahanmenetystään tässä kohtaa, hoidan kuitenkin tässä myös HÄNEN lastaan ja menetän samalla omia ansioita.
[/QUOTE]

Tärkein pointti on, että kumman tahdosta? Jos se on sulle elämää suurempi asia olla kotona ja miehellesi "ihan OK juttu" niin se on kyllä sen kotiin jäävän oma asia sitten mitä menettää työuran suhteen.

 

[QUOTE="random";30136573]

Ja vielä vaikeampaa monille tuntuu olevan käsittää, miten paljon ihan normaali eläminen maksaa. Ei siihen tarvita edes uutta sisustusta tai Thaimaan-matkaa vuosittain, että keskiverto asuntovelallinen saa palkkansa siihen kulumaan.

Sinä Vierasmiess tunnut juttujesi perusteella olevan vielä normijanttariakin pahemmin pihalla PERHE-elämän realiteeteista.[/QUOTE]

Lisäsin työn sanan perhe tuohon lainaukseen.
Jos kummallakin on oikeasti niin hyvät tulot että sitä rahaa jää KAIKKIEN menojen jälkeen niin ei siinä sitten mitään. Niin sitten voi kumpikin mennä.

Mutta itsekkyyttä on se että jos vain toisella on niin hyvät tulot että pääsee yksin menemään omille reissuilleen,silloin voi unohtaa sen perhe-elämän.

 

[QUOTE="äiti yhdelle";30138115]Ei välttämättä. Mutta meillä on myös laissa pykälä, että aviopuolisoilla tulee olla sama elintaso ja toinen on velvollinen elättämään toista tarvittaessa. Eli on ehkä hieman kyseenalaista, jos toinen ostaa itselleen 2000€ polkupyörän ja käy kerran vuodessa etelänlomalla, kun toinen kulkee joka paikkaan jalkaisin ja pääsee kerran kesässä jäätelökiskalle. [/QUOTE]

Ei sentään ole sellaista pykälää, jonka mukaan puolisoilla tulisi olla sama elintaso. Päinvastoin, normaalin elatuksen ylittävistä lahjoituksista lahjansaajan tulee maksaa lahjaveroa, myös avioliitossa. 2 000 € pyörä ei vielä ylitä lahjaverotuksen rajaa, mutta jos siis puoliso ostaa itselleen 30 000 € auton ja samanlaisen puolisolleen myös, tulee puolison maksaa autosta melkoiset lahjaverot.

Avioliitto ei ole sama kuin kivat bileet ja sormukset sormiin, vaan lainsäädönnöllä säännelty varallisuusoikeudellinen sopimus. Olisi suotavaa, että ihmiset ymmärtäisi sen sisällön ennen näin suuren päätöksen tekemistä.

Noin muuten on minusta ihan pariskunnan oma asia, miten raha-asiansa hoitaa. Ulkopuolisilla ei ole nokankoputtamista, jos pariskunta päättää pitää tiukasti erilliset omat rahansa, eikä myöskään siitä, jos päätetään pitää rahoja käytännössä yhteisinä. Se riittää, että parisuhteen osapuolet ovat ratkaisuunsa tyytyväisiä. Ei vaan pidä mennä naimisiin, jos ei ole valmis toista elättämään edes pakkotilanteessa. Ja jos haluaa avioliiton päätteeksi säilyttää omaisuutensa, täytyy tehdä avioehto.

Tässä lomailuasiassa ei minusta kylläkään ole ensisijassa kyse puolison oikeudesta käyttää varakkaamman puolison rahoja, eihän aloittaja ollut vaatimassa että hänenkin pitäisi päästä vastaaville reissuille tyttöjen kanssa, miehen rahoilla. Useimmissa perheissä vaan tuollaiset lomat on pois sekä ajallisesti että rahalllisesti myös lapsilta.

 

Mitä sä kana siinä sekoilet? nimimerkki "toisen elatus" lainasi jotain ja kommentoi sitä, sama nimimerkki ei ole mitään muuta kirjoittanut joten kommentti ei liity muutakuin lainattuun.

Eli väärin meni, huvitukset eivät ole elatusta. Senkin loinen. Haistaa kilometrin päähän, että loisit miehesi rahoilla.

Niinhän tuo lainasi kommenttia, joka liittyi aiemmin käytyyn keskusteluun. Mutta jos äly ei riitä kokonaisen keskustelun seuramiseen, niin sittenhän sitä kommentoi vain irrallisia lauseita. Voihan sitä tietysti niinkin tehdä, jos haluaa tehdä itsestään pellen.

Jälkimmäistä kappaletta tekstistäsi en paljon viitsi kommentoida, sen törkysisältö kertoo enemmän sinusta kuin minusta.

 

Mutta itsekkyyttä on se että jos vain toisella on niin hyvät tulot että pääsee yksin menemään omille reissuilleen,silloin voi unohtaa sen perhe-elämän.

Käytännössä siis niin, että jos toinen on heikompituloinen, niin parempituloinen ei voi nauttia elämästään esimerkiksi menemällä kaveriporukalla Ibizalle vaan hänen kohtalonsa elää heikompituloisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä? Olisko ylipäätään mahdollista, että se pienempituloinen tekisi jotain muuta kuin nurisi ja vaatisi toisilta?

 

Meinaat sitten, että hienot polkupyörät tai etelänlomat ovat perustarpeita eli elättämiseen kuuluvia?

Totta kai ne on, sossukin ne kustantaa esim sijaisperheissä ja etenkin lastenkodeissa asuville lapsille. Oletus on että elämyksiä siis tarjotaan lapsille ja koko perheelle yhdessä. Niin ja tiedän että tukitoimenpiteenä hiukan mielenterveysongelmista kärsivälle perheelle on sossu maksanut viikon matkan koko perheelle, vain ja ainoastaan kuntoutumismielessä... ja kyse ei mistää köyhistä vaan ihan perus duunari perheestä (molemmat siis ihan keskiverto töissä) ja heidän neljästä lapsesta.

 

Niinhän tuo lainasi kommenttia, joka liittyi aiemmin käytyyn keskusteluun. Mutta jos äly ei riitä kokonaisen keskustelun seuramiseen, niin sittenhän sitä kommentoi vain irrallisia lauseita. Voihan sitä tietysti niinkin tehdä, jos haluaa tehdä itsestään pellen.

Jälkimmäistä kappaletta tekstistäsi en paljon viitsi kommentoida, sen törkysisältö kertoo enemmän sinusta kuin minusta.

No nyt nyt..., kai jokainen sen verran tietää että on jopa ihan velvollinen antamaan leipää aviopuolisolle. Kyseisessä postissa kommentoitiin ISOJA HANKINTOJA kuten polkupyörää ja siten tämän ketjun OTSIKKOA eli matkustelua. Ne eivät kuulu millään perusteella elatuksen puitteisiin.

Että älä vikise enää.

 

[QUOTE="äiti yhdelle";30138115]Ei välttämättä. Mutta meillä on myös laissa pykälä, että aviopuolisoilla tulee olla sama elintaso ja toinen on velvollinen elättämään toista tarvittaessa. Eli on ehkä hieman kyseenalaista, jos toinen ostaa itselleen 2000€ polkupyörän ja käy kerran vuodessa etelänlomalla, kun toinen kulkee joka paikkaan jalkaisin ja pääsee kerran kesässä jäätelökiskalle.

Itse elän tällä hetkellä paljolti miehen rahoilla hoitovapaalla. On kuitenkin hankala sanoa, pidänkö sitä etuna vai oikeutena. Ehkä vähän kumpaakin. Joka tapauksessa arvostan sitä että mieheni elättää meidät, mutta en koe että minun tarvitsisi elää miehen tossun alla asian vuoksi. Enkä kuitenkaan unohda sitä, että minä olen tässä yhtälössä se suurin häviäjä rahallisesti. Minä menetän 2 vuoden palkkatulot eikä minulle kerry eläkettä. Eikä meillä ole varaa maksaa miehen palkasta minulle mitään eläkesäästöjä. Joten tuntuisi sekin vähän hassulta jos mies miettisi vain omaa rahanmenetystään tässä kohtaa, hoidan kuitenkin tässä myös HÄNEN lastaan ja menetän samalla omia ansioita.

Katsoiko joku eilen kakkoselta afgaaninaisten elämästä kertovaa dokkaria? Kyllä on kuulkaa Suomen miehilläkin Afgaanimiehiin verraten helpot oltavat rahallisesti, siellähän mies tai miehen vanhemmat maksaa morsiamesta, maksaa häät, maksaa korut, maksaa koko naisen elatuksen ja nämä naiset myös osasivat sitä vaatia ;D Eron tullessa nainen on lain mukaan oikeutettu kipurahoihin. Ei tuollainen naisen 2 vuoden hoitovapaa tunnu siinä kohtaa missään miekkoset, siihenkin kun täällä saa vielä yhteiskunnan tukea! Tarviiko sitä aina narista, oltaisiin vaan tyytyväisiä, sekä miehet että naiset.[/QUOTE]Siitä on aikaa, kun viimeksi olen tällä palstalla näin naiivia ja ärsyttävää tekstiä lukenut.

On käsitämätöntä että joku mies vapaaehtoisesti elää tuollaisen yksilön kanssa ja vielä suostuu elättämään hänet. Pillu ja yksin jäämisen pelko saavat miehen tekemään uskomattomia asioita.

 

Tärkein pointti on, että kumman tahdosta? Jos se on sulle elämää suurempi asia olla kotona ja miehellesi "ihan OK juttu" niin se on kyllä sen kotiin jäävän oma asia sitten mitä menettää työuran suhteen.

Ihmisiä on tietysti moneen junaan, mutta kyllähän nykyisin usein miehetkin ovat kotona. Se kotona olo ei yleensä ole kummallekaan mikään itseisarvo sinänsä, mutta lapsen hoitaminen kotona saattaa olla, ja sen vuoksi kummallekin on "ihan ok juttu" tai jopa "ihan mukavaa" olla kotona lapsen kanssa - tai myös, jos puoliso on.

Mutta ei asia kyllä muutenkaan noin mustavalkoinen ole, miten asian esität. Pariskunta voi esim. sopia, että toinen voi aloittaa opiskelut, jolloin hänen tulonsa siksi aikaa putoavat. Opiskelu on toki hänen henkilökohtainen juttunsa, mutta parisuhteessa - tai rakkaussuhteessa yleensä - normaalisti ihmisistä sen toisen unelmat ovat itsellekin tärkeitä. Joten siksi se "ihan ok juttu" onkin aika tärkeä, eikä tällöin ajatella, että on opiskelijan tai äitiyslomalla olevan oma asia, mitä menettää palkan suhteen.

Teksteistäsi päätellen olet itse perheetön tai ainakin lapseton, joten voi olla vaikea käsittää näitä asioita. Ja älytöntä esittää, että täällä vallitsisi joku kotirouvakultti, kun kuitenkin pääasiassa suomalaiset naiset ovat töissä ja tekevät samoissa määrin omaa uraa kuin miehetkin, ja vain joku epämääräinen vähemmistö näkee sen työn välttelyn ja kotona olon pääasiallisena juttuna. Suomessa naiset ovat itse asiassa aika vähän riippuvaisia miehensä rahoista.

 

Ite näkisin sen hyvänä juttunua että välillä reissataan itekseen jos mahollista että kummatkin sitten pääsee. Tuo lisää meininkii suhteeseen ku ollaan omilla pikku seikkailuilla. Sit ku joku höpöttää että miehet menee sinne pettämään . Nih jos just on lähteny naisen luota hetkeksi viettämään omaa aikaa nih miks haluisin mennä sit toise nnaisen luo?

 

Polkupyöristä, matkoista ja elatuksesta... Avioliitossa on kyse myös elatusken sopimisesta, mutta parisuhde ei ole elatussopimus, eikä siihen kuulu automaattisesti pyörät, matkat tai muutkaan lahjat. Ne eivät myöskään ole perusoikeus (kansalaisen perusoikeutena voidaan pitää vaikkapa juuri sitä elatusta tai sitten koulutusta tms). Velvollisuutta ei ole ostaa mitään kumppanilleen, mutta on toki ihan oikeudenmukaista tehdä niin, jos kerran yhdessä asutaan ja eletään ja halutaan pitää talous yhteisenä. Yleensähän kyse ei ole rahasta ja kuka joutuu maksamaan mitäkin, vaan yleensä ihmiset kokevat jakavansa arjen iloineen ja ongelmineen toisen kanssa, elävänsä ja kokevansa asioita sen toisen kanssa yhdessä ja myös taistelevansa yhdessä erilaisten ongelmien läpi - myös pienten vastoinkäymisten. Silloin ne hoitovapaan hetkellisesti pienemmät tulot tai jonkun puuttuva polkupyörä ovat asioita, mitkä haluatan ratkoa yhdessä - ei suinkaan niin, että "tuo on sinun ongelmasi, hoida se itse" tai "tuo on sinun ongelmasi, mutta silkkaa jalomielisyyttäni minä autan sinua".

Tämä palvelee myös sen parempituloisen etuja, koska lopulta ihminen voi kokea olevansa kovin yksin tässä maailmassa, jossa varmaa on vain oma kuolevaisuus. Parisuhde, toinen ihminen jonka kanssa elää ja jonka tukeen ja rakkauteen luottaa, antaa toisenlaista turvaa, mitä se rahakaan ei pysty antamaan. Joten ei siinä parisuhteessa oikeasti ole kyse enää siitä, kuka elättää toista. Toki ei kannata antaa kenenkään käyttää itseään hyväksi, mutta tasa-arvoisessa suhteessa on hyvinkin mahdollista pitää rahoja ja elämää yhteisenä, vaikka samaan aikaan kummallakin olisi myös omansa.

 

Ite näkisin sen hyvänä juttunua että välillä reissataan itekseen jos mahollista että kummatkin sitten pääsee. Tuo lisää meininkii suhteeseen ku ollaan omilla pikku seikkailuilla. Sit ku joku höpöttää että miehet menee sinne pettämään . Nih jos just on lähteny naisen luota hetkeksi viettämään omaa aikaa nih miks haluisin mennä sit toise nnaisen luo?

Tässä on villakoiran ydin.

 

Käytännössä siis niin, että jos toinen on heikompituloinen, niin parempituloinen ei voi nauttia elämästään esimerkiksi menemällä kaveriporukalla Ibizalle vaan hänen kohtalonsa elää heikompituloisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä? Olisko ylipäätään mahdollista, että se pienempituloinen tekisi jotain muuta kuin nurisi ja vaatisi toisilta?

Voi teitä onnettomia lapsellisia, keskenkasvuisia. Tää toimii jos ei oo lapsia ja molemmat tasavertaisesti saavat olla töissä ja koti sekä talous hoidetaan puoliks. Heti kun nainen joutuu noin vuoden olemaan poissa ansiotyöstä tulee miehen kompensoida omista tuloistaan tulon- sekä ajanmenetys naiselle. Sen jälkee voi tehdä mitä tykkää omilla rahoillaan...

 

Ite näkisin sen hyvänä juttunua että välillä reissataan itekseen jos mahollista että kummatkin sitten pääsee. Tuo lisää meininkii suhteeseen ku ollaan omilla pikku seikkailuilla.

Tämä on ihan totta - on hyvä olla välillä erillään, ja muutenkin on hyvä, että on myös omaa elämää. Toki noiden ketjussa pohdittujen pitkien ulkomaanmatkojen mahdollistaminen ei aina ole varsinkaan pikkulapsiperheessä mahdollista, mutta ainakin halvemmat ja lyhyemmät matkat luulisi olevan helppo järjestää.

 

Tämä on ihan totta - on hyvä olla välillä erillään, ja muutenkin on hyvä, että on myös omaa elämää. Toki noiden ketjussa pohdittujen pitkien ulkomaanmatkojen mahdollistaminen ei aina ole varsinkaan pikkulapsiperheessä mahdollista, mutta ainakin halvemmat ja lyhyemmät matkat luulisi olevan helppo järjestää.

ja aikaa kuluu ni sit voi tehä sitä pitemmän ulkomaan reissun tai lähteä koko perheen kaa aina parempi neh säilyy sit koko elämän. Maailman näyttäminen lapselle on aika coolia settiä kun asennoituu niin nih ei se oo rankkaa ees vaan aika rakasta. muutamat kuukaudet perheen kaa ja ainahan ulkomaillakin voi lähtee välillä dallailee itekseen jos tarvii sitä hetkee itekseen funailal juttui ja inspiraatiota.

 

Polkupyöristä, matkoista ja elatuksesta... Avioliitossa on kyse myös elatusken sopimisesta, mutta parisuhde ei ole elatussopimus, eikä siihen kuulu automaattisesti pyörät, matkat tai muutkaan lahjat. Ne eivät myöskään ole perusoikeus (kansalaisen perusoikeutena voidaan pitää vaikkapa juuri sitä elatusta tai sitten koulutusta tms). Velvollisuutta ei ole ostaa mitään kumppanilleen, mutta on toki ihan oikeudenmukaista tehdä niin, jos kerran yhdessä asutaan ja eletään ja halutaan pitää talous yhteisenä.

Avioliitto ei tietenkään ole pelkästään elatussopimus, mutta elatusvelvollisuus kyllä kuuluu avioliittoon. Silloin ei voi siis enää ihan vapaasti päättää olla ostamatta puolisolle edes ruokaa, vaan puoliso voi viime kädessä oikeusteitse hakea sitä välttämätöntä elatusta puolisoltaan. Yhteiskunta ei sitä välttämättä köyhemmälle puolisolle tarjoa, vaan puolison elatusvelvollisuus on useisiin etuuksiin nähden ensisijainen.

Ongelmallisin tilanne on oikeastaan avoliitoissa, joissa on päätetty pitää rahat täysin erillään. Vaikka avopuolisoilla ei ole elatusvelvollisuutta, sosiaaliturvalainsäädännössä kuitenkin oletetaan että näin tehdään. Mutta jos avopuoliso ei halua puolisoaan elättää, ei sillä toisella ole mitään keinoa velvoittaa toista näin tekemään. Eikä kuitenkaan saa esim. toimeentulotukea välttämättömän elatuksen turvaamiseksi. Silloin ei ole oikeastaan mitään muuta mahdollisuutta kuin erota tai ainakin muuttaa eri osoitteisiin. Tämä on mielestäni väärin ja sitä paitsi asettaa hetero- ja homoparit eri asemaan, sillä samaa sukupuolta olevien parien ei oleteta toisiaan elättävän ennen kuin ovat parisuhteensa rekisteröineet.

 

Avioliitto ei tietenkään ole pelkästään elatussopimus, mutta elatusvelvollisuus kyllä kuuluu avioliittoon. Silloin ei voi siis enää ihan vapaasti päättää olla ostamatta puolisolle edes ruokaa, vaan puoliso voi viime kädessä oikeusteitse hakea sitä välttämätöntä elatusta puolisoltaan. Yhteiskunta ei sitä välttämättä köyhemmälle puolisolle tarjoa, vaan puolison elatusvelvollisuus on useisiin etuuksiin nähden ensisijainen.

Ongelmallisin tilanne on oikeastaan avoliitoissa, joissa on päätetty pitää rahat täysin erillään. Vaikka avopuolisoilla ei ole elatusvelvollisuutta, sosiaaliturvalainsäädännössä kuitenkin oletetaan että näin tehdään. Mutta jos avopuoliso ei halua puolisoaan elättää, ei sillä toisella ole mitään keinoa velvoittaa toista näin tekemään. Eikä kuitenkaan saa esim. toimeentulotukea välttämättömän elatuksen turvaamiseksi. Silloin ei ole oikeastaan mitään muuta mahdollisuutta kuin erota tai ainakin muuttaa eri osoitteisiin. Tämä on mielestäni väärin ja sitä paitsi asettaa hetero- ja homoparit eri asemaan, sillä samaa sukupuolta olevien parien ei oleteta toisiaan elättävän ennen kuin ovat parisuhteensa rekisteröineet.

Avioliitossa on elatussopimus, mutta sitä ei mitenkään valvota eikä sen suuruutta ole määritelty. Ja jos toinen kieltäytyy ostamasta puolisolleen ruokaa, taitaa oikeuden päätös tulla hippasen myöhässä. Ei tietenkään kannata jäädä tuollaiseen avioliittoon nauttimaan oikeuden päättämästä elatuksesta, vaan kannattaa häipyä heti kun taloudellinen väkivalta alkaa. Sama koskee avoliittoa - onhan tuo mainitsemasi toki epäkohta, mutta tuollaisessa tilanteessa on varmaan jo aika suuri syy erota, jos oma puoliso alkaa kiristää ruualla ja nälällä. Avoliitossa olevan kohdalla tilanne on siinä mielessä helpompi, että sosiaaliturva alkaa juosta heti kun siirtää kirjansa muualle eikä tarvitse käydä mitään vääntöä siitä, pitääkö harkinta-aikana saada elatus elatushaluttomalta kumppanilta tms.

 

Ongelmallisin tilanne on oikeastaan avoliitoissa, joissa on päätetty pitää rahat täysin erillään. Vaikka avopuolisoilla ei ole elatusvelvollisuutta, sosiaaliturvalainsäädännössä kuitenkin oletetaan että näin tehdään. Mutta jos avopuoliso ei halua puolisoaan elättää, ei sillä toisella ole mitään keinoa velvoittaa toista näin tekemään. Eikä kuitenkaan saa esim. toimeentulotukea välttämättömän elatuksen turvaamiseksi. Silloin ei ole oikeastaan mitään muuta mahdollisuutta kuin erota tai ainakin muuttaa eri osoitteisiin. Tämä on mielestäni väärin ja sitä paitsi asettaa hetero- ja homoparit eri asemaan, sillä samaa sukupuolta olevien parien ei oleteta toisiaan elättävän ennen kuin ovat parisuhteensa rekisteröineet.

Mitä ongelmallista siinä on? Jokaisella on täysi oikeus hankkia oma elantonsa, vaikka keräämällä marjoja metsästä. Vai onko tämänkin takana ikiaikainen uskomus, että mun mamma reitensä levittää niin on oikeutettu käymään miehen palkka pussille?

Ja miten niin eri asemaan? Samassa asemassahan ne tuossa tilanteessa ovat.

 

Omat vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluun ja hyvän ammatin hankkimiseen. Näin pystyy itse kustantamaan itselleen sen mitä tarvitsee, oli miestä tai ei. Tosin itselläni on fiksu mies, jonka vastaamme yhdessä perheemme taloudesta ja lastenhoidosta.

Nämä täällä pyörivät miehet kuullostavat joko lapsettomilta ja/tai eronneilta.

 

Siis ku te meette naimisiin nih siinä maistraatin paperissa lukee elatus sopimus? tarviiko sellanenkin erikseen lailla määrätä? huhuhuuh se ostaa kellä fyrkkaa.