Mies petti ja syyttää minua kaikesta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Painajainen?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Painajainen?

Vieras
Miehellä on ollut suhde puoli vuotta tai jopa enemmän. Ei tietysti itse kertonut, vaan sain tietää muuta kautta. Myöntää suhteen ja sanoo sen jo päättyneen. Päivän kuunteli mun raivoa, surua, pettymyksen vuodatusta ja sitten alkoi suutahdella mulle. Nyt syyttelee mua kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta koko suhteemme aikana. Eikä HÄN nyt tiedä haluaako olla mun kanssa, kun jankutan asiasta koko ajan. En anna hänelle rauhaa ja miettimisaikaa. Suhteen ilmitulosta on viikko.

Miten ihmeessä tää voi mennä näin? Miten mä joudun syntipukiksi tässä? Miten mies edes kehtaa ääneen sanoa, että hänen täytyy miettiä jatkoa mun kanssa?

10 vuoden (minusta) hyvä parisuhde takana. Mies on aina ollut tosi hyvä mulle, huomioonottavainen ja kaikin puolin oikein ihana. Pari lasta meillä ja muutenkin elämä oli ihan mallillaan.
 
"Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä."
1. Kor. 11:5–6

"Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia."
1. Kor. 11:7–8

Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
Ef. 5:22–24

"naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa."
 
Tuo kuulostaa ihan tavalliselta MIEHEN käytökseltä, yrittää siirtää huomion sinuun kun on itse mokannut. Älä mene ansaan vaan pidä katse kirkkaana.
Pettämisasiasta ei onneksi kokemusta mutta monessa muussa väännössä ainakin meillä tuo kuvio toistuu.
 
Meilläkin mies kävi pettämässä. Siitä on nyt vuosi aikaa. Kertaakaan hän ei ole mua siitä syyttänyt ja on kyllä ottanut vastaan kaikki mitä multa on sille tullu kiinni jäämisen jälkeen. Mä ehkä sinuna sanoisin sille että koska tuolle linjalle lähdit niin jatkoa yhdessä en edes mieti enää. Mä en oikein usko että itselläni olisin edes halua jatkaa tuollaisten sanojen jälkeen. Hän se on tehnyt väärin etkä sinä. Ei sun tarvi odotella hänen vastauksia.
Pettämisen jälkeen jatkon päättää se haluaako sitä todella molemmat, myöntääkö pettäjä tekonsa ja katuuko. Pettämisestä ylipääsemiseen menee kauan, kuukausia. Välillä vieläkin mä mietin että teinkö oikean ratkaisun kun jäin, vaikkei mitään syytä ole epäillä sillain. Miehen on kestettävä sulta tulevat tunnepuuskat ja oltava valmis jutteleen asiasta. Mutta se mikä sinun on tehtävä jossain vaiheessa, annettava anteeksi ja olla nostamassa sitä esille kun tulee riitaa muusta asiasta. Tottakai siitä pitää puhua, mutta enemmän teitä auttaa rauhallinen ja asiallinen puhuminen kuin raivo ja huuto, jotka nekin alkuun kuuluvat asiaan.
 
Pettäjä on samanlainen kuin alkoholistikin. Syy on aina toisessa. "Oli pakko pettää kun olet noin huono" (vrt. "Oli pakko juoda kun olet noin huono") On pakko pettää kun toinen "nalkuttaa", samoin juoda. On pakko pettää kun toinen "ei ymmärrä", samoin juoda.

Ja mikä hulluinta, jos noi syytkin eliminoidaan, pettäjä ja alkohoholisti jatkaa silti tekojaan ja myös toisen syyttelyä."Mähän pyysin jo anteeksi ja tosiaan lupaan muuttua, en vaan voinut itselleni mitään, vittuako edelleen nalkutat, tehty mikä tehty, tästä on vaan yksi suunta ja se on ylöspäin ja mä lupaan tosiaan että tämä oli viimeinen kerta". JNE JNE JNE JNE.

Ainoa järkevä teko on heittää pihalle pettäjä, niinkuin myös alkkis.
 
En itsekkään ole varma haluanko jatkaa. Tiiviistä ja aika pitkästä suhteesta on ollut kyse, aikana jolloin olisin itse tarvinnut miehen tukea ja turvaa. Mies pakeni väsymykseen ja työstressiin MUKA!

Siltikin mua jotenkin suututtaa tää, että aina meidän keskustelut kääntyy siihen mitä MINÄ olen tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä miehen hyväksi. Ihan ihme juttuja kaivaa vuosien varrelta.

Itse olisin hyvinkin nöyränä jos tuollaiseen olisin langennut. Onhan hänellä noita säälittäviä selityksiä miksi siihen suhteeseen lähti, mutta niin kai kaikilla pettäjillä..
 
hei ap...ei kyllä kuulosta hyvältä...ilmiselvästi mies yrittää ikäänkuin oikeuttaa oman tekonsa laittamalla syyn sinun niskaasi. Mutta eihän se niin mene, olit sinä sitten ollut millainen tahansa /tai ollut olematta hänen toiveidensa mukainen niin hän , yksin hän on tehnyt valinnan olla uskoton. Jos hän olisi toiminut oikein, hän olisi kokiessaan jonkun asian teidän suhteessa ongelmalliseksi, ottanut sen keskusteluun kanssasi ja hakeutunut kanssasi vaikka parisuhdeterapiaan.

Tekisi mieli sanoa, että näitä vastuuttomia miehiä kuten naisiakin maailmassa tuntuu riittävän, valitettavasti kyllä...

Tänään olen tyytyväinen että pääsin itse eroon pettävästä miehestä ja sain mahdollisuuden kunnolliseen parisuhteeseen ja hyvään mieheen. Mun ex lähti kesken lapsettomuushoitojen (oli tosin juossut vieraissa jo pidemmän aikaa...) ja kehtasi vielä sanoa, että kun hän haluaa naisen joka voi saada lapsia..
No, onneksi lähti ja hetken päästä tapasin ihanan miehen ja yllätys yllätys tulinkin ihan luomusti raskaaksi
 
Minäki kuvittelit, että tälläisen tilanteen esille tulon jälkeen mies sais etsiä pitkin pihapiiria tavaroitaa. Ikinä en haluis hähdä jne. No mahdotonta se näin lasten kansssa, talo pitää myydä. Ihan tavallinen parisuhde tätä kai on ollut, hyviä aikaja enemmän ja sitten taas huonompia..

Ei mies nyt siltä istumalta lähtenyt kuin ystvänsä luon rauhottamaan, johon minä tokaisin joospa rauhoittuminen tekee mullekkin hyvää.
 
Minäki kuvittelit, että tälläisen tilanteen esille tulon jälkeen mies sais etsiä pitkin pihapiiria tavaroitaa. Ikinä en haluis hähdä jne. No mahdotonta se näin lasten kansssa, talo pitää myydä. Ihan tavallinen parisuhde tätä kai on ollut, hyviä aikaja enemmän ja sitten taas huonompia..

Ei mies nyt siltä istumalta lähtenyt kuin ystvänsä luon rauhottamaan, johon minä tokaisin joospa rauhoittuminen tekee mullekkin hyvää.

Mä vähän tarkistan pari juttua: mies siis lähti rauhoittumaan? Siis mitä helkkarin rauhoittumista sillä on?? Ottakoon vastaan ihan kaiken vittuilun ja huutamisen, koska on sen ansainnut!

Mutta, koska hän tietää tehneensä väärin, niin helpointa on syyttää sua ja lopulta sinä olet se joka anelee miestä tulemaan kotiin "kun on niin hyvä parisuhdekin ollut" :whistle:
Ai niin, mies on varmaan superhyvä isäkin, ettei sellaista voi pihalle laittaa?
 
Tuli vain sellainen mieleen, että onko heidän suhde oikeasti loppunut? Tuo miehen käytös sai jotenkin uskomaan jottei olisi. Tarvitsee rauhaa, haluaa miettiä jatkoa sun kanssa, ei kestä sun tunteita asiasta, syyttää sinua....
 
Suna minä heittäisin ne miehen tavarat samaan paikkaan rauhottumaan, tuskin se siellä kaverillaan on, piti lähteä tyttöystävää rauhottelemaan välillä, että kyllä se siitä, hän on jo jättänyt puolisonsa että eipä muuta kuin mennään naimisiin.
 
Ei miehesi ainakaaan näytä katuvan, kun sinua syyttelee. Itselläni vähän samankaltainen kokemus. Mies mogasi ja petti luottamukseni todella pahasti. Oli siis viikon pois kotoa (ja tämä tapahtui sinä aikana). Sitten tuli kotiin viettämään kesälomaa etälastensa kanssa, ja sain tietää tapahtuneesta. Olin tietenkin todella vihainen, mutta ennen kaikkea surullinen, onneton ja ahdistunut... ja kas kummaa! Mies alkoi syytellä minua, kun pilaan käytökselläni hänen ja lasten loman!
 
Mulla exä petti. Syy: "ko ei ollu kotona seksiä". Olin synnyttäny just, eikä ONNEKSI viittiny koskea minnuun, ylleensä ei lupia kyselly kyllä... Yritin sille puhua sen juomisesta ym, syy: "pakko juua ko aina valitat ja olet muutenki ihan paska vaimo". Okei.

Niitä kauniita päiviä jollon tajusin että kaikki sen virheet on muka minun syytä. Itehän se oli olevinnaan täyellinen. Jokanen lyönti kyllä todisti muuta....
 
Tuli vain sellainen mieleen, että onko heidän suhde oikeasti loppunut? Tuo miehen käytös sai jotenkin uskomaan jottei olisi. Tarvitsee rauhaa, haluaa miettiä jatkoa sun kanssa, ei kestä sun tunteita asiasta, syyttää sinua....

Kuulostaa vähän siltä että mies testaa josko saisi sittenkin jatkaa sen toisen kanssa ja pitää sua varalla jos toinen ei huolikaan.

Sinänsä hyvin tyypillistä että mies syyttää vaimoa pettämisestään. Se on defenssimekanismi, ja lisäksi jos mies on ihastunut toiseen, värittää se ihastus kaikkea mitä hän ajattelee ja sanoo.

Tässä linkki josta voi olla hyötyä:

Sinulle, jonka puoliso on ollut uskoton - Väestöliitto
 
Tosiaan itsestäkin tuntuu, etten ole tuntenut koko miestä. Reilun 9 vuotta hän oli todella huomioonottavainen, perheeseen ja minuun keskittyvä ja todella loistava isä. Viime syksynä käytös muuttui kovasti ja laitoin sen väsymyksen ja työstressin piikkiin. Meillä oli vastasyntynyt vauva joka huusi kaiket yöt ja päivät. Mies loittoni minusta, mutta en itsekkään jaksanut olla mikään rakastavin ja huomioivin puoliso. Ajattelin, että se läheisyys taas palaa, kunhan saadaan nukkua ja muutenkin elämä rauhoittuu. Vaan väärässä olin.

Niin mistäs voin olla varma onko suhde päättynyt, vaikka mies niin vakuuttelee. Kaikki on niin hullua toimintaa hänen puoleltaan. En jotenkin pääse omia tunteita ja ajatuksiakaan käsittelemään, kun toinen kääntää aina puheen itseensä.

Voiko jonkun kanssa olla 10 vuotta, eikä kuitenkaan tuntea? Vai muuttaako tuollainen sivusuhde ihmisen aivan toiseksi?

Oon niin hämmentynyt tästä kaikesta..!
 

Yhteistyössä