Ero edessä. Miten kertoa lapselle? Etenkin kun lapsi tuntuu pitävän miestäni tärkeämpän ja syyttää erosta minua. Apua!

["Neuvoton"]

Taustaa: Minulla on 8 vuotias poika, jonka isän kanssa en ole koskaan ollut yhdessä. Sain lapsen melko nuorena. Lapsen isä asuu naapurimaassa nyt ja lapsi näkee isäänsä lomilla, välillä viikonloppuisin ja isä soittelee lapselle paljon yms. Heidän suhteensa on kuitenkin kai vähän etäinen.

Mieheni tapasin, kun lapsi oli 1 vuotias ja me olemme kasvaneet perheeksi. Lapselle tämä on aina ollut ainoa oikea perhe ja lapsi rakastaa miestä, kuin isäänsä. Mä teen vuorotyötä ja lapsi onkin välillä paljon enemmän mieheni kanssa, kuin minun. Joskus aikaisemmin mies lähti pariksi päiväksi pois miettimään asioita ja lapsi huusi koko viikonlopun mulle, että "äiti mä vihaan sua" "äiti mä vihaan sua" "Koska "pekka" tulee takaisin" "äiti soita jo "pekalle" " ja kun mies tuli takaisin, lapsi juoksi tämän syliin ja koko viikon oli vain miehen kanssa, kiukutteli mulle ja huusi "mee pois" yms.

Lapsi on poika ja kovasti kiinnostunut urheilusta yms. Miehen kanssa ovat käyneet harva se päivä luistelemassa, potkimassa palloa, katsovat telkkarista kisoja yms. Lapselle mies onkin aina ollut kiltti ja ihana.

Meidän eron syy: Mies petti mua joskus muutama vuosi sitten opiskelijaristeilyllä. Annoin anteeksi. Tein selväksi, että se oli viimeinen kerta, kun saa moisen anteeksi. Selvisi kuitenkin, että oli nyt syksyllä tapaillut jotakin naista, joka oli ollut hänen työpaikallaan kesätöissä. Tämä oli siis sisältänyt valehtelua mulle. Palaveri venyi pitkäksi, menen "maken" kanssa illalla yhdelle, menen "peten" kanssa katsomaan huomenna futista, lähden yksin salille yms.. Todellisuudessa oli tapaillut tätä naista. Annoin anteeksi taas, mutta ehtona oli, että tapailut loppuvat. Nyt mulle selvisi, että tämä nainen oli lähtenyt opiskelijavaihtoon ja siksi mies oli pysynyt kiltisti kotona muutaman kuukauden. Olivat kuitenkin FB:ssä pitänyt JOKA PÄIVÄ yhteyttä.
Miehen oli ollut tarkoitus hakea tämä nainen lauantaina lentokentältä ja mulle sanoi menevänsä treenaamaan "peten" kanssa.
Mä ehdotin pariterapiaa, mutta mies teki selväksi, ettei moiseen "hömpötykseen" lähde.

Joten, eiköhän tämä ollut tässä.

Ongelma: Miten kertoa lapselle? Lapsihan ei tajua, mitä on tapahtunut ja lapsi todennäköisesti vain syyttää minua.

 

["Saila"]

PAS-KA. Pas-ka- Pas-ka.
Olen pahoillani. Mies kantaakoon syyllisyyttä tekosistaan ja niiden seurauksista. Jos helvetti on olemassa, tämä mies palaa siellä.

 

[vierass]

En oikein osaa sanoa muuta kuin toivottaa sulle tsemppiä ihan älyttömästi ja uskoa siihen, että joskus vielä lapsi ymmärtää asian :/

 

[Miili]

No ompas kurja tilanne . Taitaa olla ainoa mahdollisuus että eron jälkeen asutte niin lähekkäin että lapsi voi olla siellä kodissa kummassa huvittaa. Vai haluaako mies eron jälkeen enää huolehtia pojasta? Ellei niin saa ihan itse kertoa pojalle miksi ei.
Voimia tulevaan, tiedän tuskan.

 

[Elämä on taistelua]

Kerrot niin kuin asia on-sen enempää yksityiskohtiin menemättä ja lisää satuilematta. Sen verran iso, että jo jotain ymmärtää...ajan kanssa ainakin....

 

["Neuvoton"]

Pahin pelkoni on se, että lapsen tulee olemaan ikuisesti minulle katkera, että minä tuhosin hänen elämänsä.
Lasta ajatellenhan se on ihan sama, miksi se ero tulee, jos se tulee. 8vuotias ei tajua mistään pettämisistä yms mitään. En tiedä mitä lapselle kannattaa sanoa? En aio lapsen aikana miestä ruveta mustamaalaamaan. Jotenkin asia pitäisi kai yhdessä kertoa, mutta miten ja miten jatkan etenpäin.

 

[HopeaToffee]

Kurjaa sekä sinulle että lapselle. Löytyisikö täältä mitään vinkkejä? Ja jos tilanne oikein pahaksi menee, niin ota perheneuvolaan yhteyttä tukea saadaksesi.

Vanhempien ero, Vanhempainnetti - MLL

 

[TiiBii]

Entä mies? Ei ilmeisesti haluaisi erota vaan elää kaksoiselämää?

Jos haluaa ja on reilu, suostuu ehkä itse kertomaan pojalle löytäneensä uuden naisen ja haluavansa elää tämän kanssa. Ellei taas halua, on kertakaikkinen kusipää ja minusta naisella oikeus pistää koko ero vaikkapa liioitellusti ukon syyksi.

 

["neuvoton"]

No ompas kurja tilanne . Taitaa olla ainoa mahdollisuus että eron jälkeen asutte niin lähekkäin että lapsi voi olla siellä kodissa kummassa huvittaa. Vai haluaako mies eron jälkeen enää huolehtia pojasta? Ellei niin saa ihan itse kertoa pojalle miksi ei.
Voimia tulevaan, tiedän tuskan.

Mies on aika lapsellinen, kun tulee joku isompi kriisi. En siis tiedä mitä aikoo ihan oikeasti. Yleensä on kriisien tuleen uhkaillut ties millä ja heittäytynyt ihan teiniksi.

 

[näinkö]

Kerrot niin kuin asia on-sen enempää yksityiskohtiin menemättä ja lisää satuilematta. Sen verran iso, että jo jotain ymmärtää...ajan kanssa ainakin....

Eli neuvotko että pitäisi kertoa miehen löytäneen toisen naisen jonka kanssa on pettänyt?

 

[Elämä on taistelua]

Eli neuvotko että pitäisi kertoa miehen löytäneen toisen naisen jonka kanssa on pettänyt?

Asiat voi kertoa niin kuin ne on...mietit vain oikeat sanat eikä yksityiskohtiin tarvitse mennä...esim. että miehellesi ei kenties riitä se, että hän eläisi vain teidän kanssa, vaan hänellä on ollut muita naisia etkä halua jakaa häntä monen naisen kanssa ja tällä tyylillä hän ei ole enää luotettava puoliso...

Täydellisesti mietittyä sanojen valintaa...näin minä tekisin...ei siinä sen enempää tarvitse mustamaalata...pettämisestäkin voi kertoa ja vaikka oikeilla sanoilla jos lapsi alkaa vaatimaan...eipähän tarvitse sanoihinsa sotkeutua...

 

["mies"]

Eli minäkin voin siis lapsilleni kertoa että äidille ei riittänyt yksi mies vaan erosimme koska hänen piti saada 2-4 miestä kerralla? Enkä halunnut äitiä jakaa näin monen muun miehen kanssa?

 

[Elämä on taistelua]

[QUOTE="mies";29554076]Eli minäkin voin siis lapsilleni kertoa että äidille ei riittänyt yksi mies vaan erosimme koska hänen piti saada 2-4 miestä kerralla? Enkä halunnut äitiä jakaa näin monen muun miehen kanssa?[/QUOTE]

Jossai vaiheessahan sitä on kerrottava totuus..jokainen katsoo ajankohdan, milloin sen voi kertoa...harkittua sananvalintaa...jos tarpeeksi satuilee, niin koko tarina voi levitä ja mitens sitä sitten selittelemään.....

Itse kerroin totuuden aika äkkiä...kun ikää tuli lapsille riittävästi...pelottihan se niin pirusti, että miten suhtautuvat ja kauhulla seurailin mustia piirroksia, kun niitäkin tekivät, mutta selväjärkisiä ovat edelleen ja jo osa jo aikuisia....

 

["minttu"]

siis ensimmäinen asia suhteen onnistumiselle ja tunneyhteyden pysymiseen on se että molemma ton sitoutunut suhteeseensa,mies ei ole ollut. Sano miehelle että pariterapia ei ole mitään hömppää kun menette psykoterapeutille joka on kouluttautunut pariterapeutiksi,niin opitte molemmat ymmärtämään toisianne.

just ton takia mä sanoin aikanaan miehelle etten ala katsomaan sitä että juoksentelee siellä sun täällä,koska muakin on tolleen petetty. Musta tuntuu että moni mies on pohjimmiltaan tunne-elämältään ihan kakaroita.

Mä kertoisin ihan suoraan että mies ei ole ollut uskollinen ja on loukannut sua tapailemalla muita naisia. Mitä sitä miestä puolustelemaankaan?

 

[Näin itse]

En lähtisi kertomaan toisista naisista vielä 8-vuotiaalle. Itsellä juuri mies lähtenyt ja suurella todennäköisyydellä kuviossa on myös toinen nainen.

Meillä mies teki vielä niin paskamaisesti, että vain lähti lasten ollessa ulkona ja jätti minulle sitten lähtemisensä selittämisen. Kuitenkaan en alkanut epäilyksiäni lapsille kertomaan, vaan sanoin, että olen pahoillani tilanteesta, mutta tilanne on nyt tämä, että isä ei enää halua olla äidin kanssa. Parempi tietysti olisi ollut, jos olisimme yhdessä voineet erosta lapsille kertoa ja todeta, että äiti ja isä on päätyt siihen, että on parempi, että me emme enää saman katon alla asu. Itse kuitenkin olin myös sen verran shokissa, että tuli nyt sitten päästettyä suusta totuus, että isä ei enää halua asua äidin kanssa. Sain kuitenkin muutoin pidettyä kieleni kurissa.

Missään nimessä ei kannata alkaa mielestäni toista osapuolta syytteleemään, kyllä ne lapset tajuavat syyn vanhempana ilman selityksiäkin, kun ikää tulee lisää, mikäli se tarpeellista on.

Aloittajan tavoitteenakin varmasti on, että mies pysyisi lapsen elämässä, vaikke biologinen isä olekaan. Tällöin ei mustamaalaus toimi, vaikka se kuinka oikeutettua olisikin. Mustamaalaus todennäköisesti kääntyy mustamaalaajaa itseään kohtaan, vaikka hän kuinka olisikin puhunut totta. Parisuhde on parisuhde ja vanhemman ja lapsen suhde on eri asia, lapselle ei tarvitse alkaa liian yksityiskohtaisesti kertoa, miksi parisuhde päättyy.

 

["Myy"]

Keskustele ensin miehen kanssa tilanne selväksi. Eroatteko vai ettekö ja millainen suhde miehellä tulee jatkossa olemaan poikaasi, vai tuleeko olemaan minkään laista. Sitten sovitte siitä kerrotko asiasta lapselle yksin vai yhdessä ja mietitte ensin myös millä aikataululla mies lähtee.

Lapselle on paljon helpompi kertoa asioista jos itsellä on jo vastauksia. Tilanteeseen sopeutuminen on helpompaa jos epätietoisuutta on mahdollisimman vähän.

Mieti etukäteen millaisia kysymyksiä lapsi todennäköisesti esittää ja mitä niihin vastaisit. Esille tulee varmasti se milloin mies lähtee, mihin ja näkeekö lapsi häntä vielä. Lapsi tulee kuitenkin kysymään myös sellaisia asioita, mitä et osaa ennakoida, mutta on jotain kuitenkin jo ajateltuna. Tärkeintä kait on että lapselle jää selväksi että sinä olet hänelle tärkein ja ero ei johdu hänestä.

 

[Lapsen mieli]

Lapsen elämään eivät vielä parisuhteen asiat kuten uskollisuus ja syrjähypyt ym. kuulu. Vaikka tekisi mieli kertoa ja oikeudenmukaisesti laittaa syy miehen harteille, niin älä silti sälytä lapselle noin paljon "vastuuta" ja tietoa.
Miehelleni on pienenä kerrottu sekä äitinsä että äitipuolensa pettäneen isää. Erot ovat joutuneet näistä tapahtumista ja miehelleni niistä on kerrottu heti tapahtumien jälkeen, kun tunteet ovat olleet hyvin pinnassa. Toisessa tapauksessa mieheni joutui vielä kantamaan salaisuutta yksin, sillä muut perheenjäsenet eivät asiasta vieläkään tiedä.
Lapsuudentapahtumat ovat jättäneet selvät merkit mieheen. Mielestäni vanhempien ensisijainen tehtävä on suojella lapsen mieltä tällaiselta turhalta ja kuormittavalta tiedolta, vaikkei se olisikaan vanhemman omaksi parhaaksi juuri sillä hetkellä. Kun lapsi on kasvanut aikuiseksi, voi asioista puhua ihan eri tasolla.

 

[isä myös]

Jossai vaiheessahan sitä on kerrottava totuus..jokainen katsoo ajankohdan, milloin sen voi kertoa...harkittua sananvalintaa...jos tarpeeksi satuilee, niin koko tarina voi levitä ja mitens sitä sitten selittelemään.....

Itse kerroin totuuden aika äkkiä...kun ikää tuli lapsille riittävästi...pelottihan se niin pirusti, että miten suhtautuvat ja kauhulla seurailin mustia piirroksia, kun niitäkin tekivät, mutta selväjärkisiä ovat edelleen ja jo osa jo aikuisia....

Ai miten niin on pakko kertoa?
En minä ole vieläkään kertonu lapsilleni, että äidillänne oli sitten aika monta miestä ennen kuin minä lähdin.

Sen kyllä tiedän, että minua on mustamaalattu koko tuo eronjälkeinen aika, mutta ei se silti minua pakota kostamaan. Tosi on, että kyllä minullakin oli silloin eron hetkellä jo uusi katsottuna, enkä asiaa piilotellu lapsiltani. Kerroin että nyt on näin ja sillä selvä.

Miksi lapsille, vaikka ovatkin jo aikuisuuden kynnyksellä, pitäisi asia kertoa? Siis nuo äidin miesseikkailut ja nyfomania. Ketä se auttaa ja mitä minä siitä sitten saisin?