Mies on vihainen kun en kyennytkään töihin

[tiedätkö...]

.. ap sä vaikutat sun tekstin perusteella tosi itsekeskeiseltä. Mitäs jos se olis miehesi, joka olis tuossa tilanteessa ? (tai sitten sun kirjoituksista tulee tuo kuva)

Miten niin itsekeskeiseltä? Minä olen ollut se, joka on hakenut sossusta, mielenterveysneuvolasta jne apua juurikin sen takia, että on ollut huolta miehestä ja lapsista. Mä olen tehnyt parhaani että toipuisin, mutten vaan voi sille mitään etten vielä kyennytkään töihin.

Olet ollut sairaalassa ja kaksi kuukautta työkyvytön ja mielestänsi se ei ole pitkä aika... Nyt kirjoituksestasi saa sen kuvan, että sun huono olosi johtuu miehestä ja lapsista... Tottakai jokaisen on saatava oma itsensä kuntoon, mutta eihän toisen voi olettaa käyttäytyvän omien halujensa mukaan.. ollaan varmaan niin eri planeetoilla tällä hetkellä, että toivotan nyt vain jaksamista teille kaikille

 

[ap]

.. ap sä vaikutat sun tekstin perusteella tosi itsekeskeiseltä. Mitäs jos se olis miehesi, joka olis tuossa tilanteessa ? (tai sitten sun kirjoituksista tulee tuo kuva)

Miten niin itsekeskeiseltä? Minä olen ollut se, joka on hakenut sossusta, mielenterveysneuvolasta jne apua juurikin sen takia, että on ollut huolta miehestä ja lapsista. Mä olen tehnyt parhaani että toipuisin, mutten vaan voi sille mitään etten vielä kyennytkään töihin.

Olet ollut sairaalassa ja kaksi kuukautta työkyvytön ja mielestänsi se ei ole pitkä aika... Nyt kirjoituksestasi saa sen kuvan, että sun huono olosi johtuu miehestä ja lapsista... Tottakai jokaisen on saatava oma itsensä kuntoon, mutta eihän toisen voi olettaa käyttäytyvän omien halujensa mukaan.. ollaan varmaan niin eri planeetoilla tällä hetkellä, että toivotan nyt vain jaksamista teille kaikille

Minun taustat huomioon ottaen 2 kk ei ole pitkä aika. Miten ihmeessä voit saada sellaisen käsityksen että huono olo johtuu perheestä?
Olen hakenut apua meille, koska kannan huolta lapsien ja miehen jaksamisesta ja heidän tilanteestaan. Tähän asti on tuettu toinen toisiamme niin en ymmärrä miten nyt yhtäkkiä tämä onkin miehelle ongelma ja miten minusta on tehty se itsekeskeinen täällä

 

[ap]

Nyt mä lähden jonottamaan päivystykseen että saisin saikkua....

 

[joo-o]

Mun yks ystävätär on tosi työkielteinen ja keksii kaikenlaista, ettei tarttis mennä töihin.

 

[joku]

Mikä on burn outin syy? Miksi töihin on vaikea lähteä?

Hankala ilmapiiri, työkaveri/työkaverit? Työmäärää liian paljon? Pystyykö näihin mitenkään vaikuttamaan?

Itsellä työssä olo helpottui vasta, kun tosi v-mäinen työkaveri sai potkut. 10 vuotta sai mellastaa työpaikalla, kenenkään kanssa ei tullut toimeen. Ennen työkaverin potkuja luulin "työhaluttomuuden" johtuvan muista asioista, en edes itse tajunnut, miten työkaveri vaikutti muuhunkin elämään.

 

[Lili77]

2kk ei ole pitkä aika, tuttu oli 2 vuotta pois töistä, mut tietysti se voi miehestä tuntua pitkältä. Se on kumma miten nainen voi yksin pyörittää koko perhettä mut jos mies raukka joutuu pari kuukautta vähän auttamaan niin voi surkeutta sen kohtaloa.

 

[ap]

Mun yks ystävätär on tosi työkielteinen ja keksii kaikenlaista, ettei tarttis mennä töihin.

Niin? Ja se liittyy minuun miten?
Keksikö sun ystävätär kaiken huipuksi saada burn outin ja mennä psykiatriselle osastolle?
Minä RAKASTAN mun työtä, mä valmistuin pari vuotta sitten ja tein koko ajan samalla töitä. Mulla odottaa syksyllä mielenkiintoiset opinnot, MUTTA mä en yksinkertaisesti voi sille mitään että oireilen näin vahvasti. Minä antaisin mitä tahansa, että saisin olla terve. Miettikää sitä ja olkaa onnellisia.

 

[ap]

Mikä on burn outin syy? Miksi töihin on vaikea lähteä?

Hankala ilmapiiri, työkaveri/työkaverit? Työmäärää liian paljon? Pystyykö näihin mitenkään vaikuttamaan?

Sillä on pitkä tausta, psyykkiset oireet alkaneet jo lapsena, ensimmäiset vakavat oireet 2001, hoito alkoi 2008. Ei tämä mikään hetken juttu ole. Eikä johdu mun työpaikasta, mutta kun ei kykene niin ei.

 

[vieras]

no kyllä se on niin ettei normaali ihminen jaksa jotain masentunutta katsella, sekin on niin itsekeskeinen sairaus, kun kaiken pitäis pyöriä sen masentuneen ympärillä. Kait se haluais norrmaalin naisen ja elämän.

 

[ap]

no kyllä se on niin ettei normaali ihminen jaksa jotain masentunutta katsella, sekin on niin itsekeskeinen sairaus, kun kaiken pitäis pyöriä sen masentuneen ympärillä. Kait se haluais norrmaalin naisen ja elämän.

Kummallista, että se kosi joku aika sitten.

 

[vieras]

Mun täytyy vielä sanoa, että tuntuu että moni kuvittelee että ihmiset haluavat olla työkyvyttömiä. Olen aina ollut hyvä koulussa, valmistuin ammattiin loistavin arvosanoin, ammattikorkeaan olisin päässyt pelkillä todistusarvosanoilla, työssäni olen ollut aina hyvä ja kehuttu, olen tavoitellut korkeampaa tutkintoa jne, mutta kun pää hajosi niin se hajosi. Luuletteko että tämä on helppoa minulle?

 

[ap]

Mun täytyy vielä sanoa, että tuntuu että moni kuvittelee että ihmiset haluavat olla työkyvyttömiä. Olen aina ollut hyvä koulussa, valmistuin ammattiin loistavin arvosanoin, ammattikorkeaan olisin päässyt pelkillä todistusarvosanoilla, työssäni olen ollut aina hyvä ja kehuttu, olen tavoitellut korkeampaa tutkintoa jne, mutta kun pää hajosi niin se hajosi. Luuletteko että tämä on helppoa minulle?

ap laittoi siis tämän. a

 

[vieras]

Enääkö ei kommentoitavaa löydykään?

 

[ap]

Enääkö ei kommentoitavaa löydykään?

Ja ap taas.

 

[mä]

Voimia sinulle! Eikähän se siitä ajan kanssa. Turhauttavaa, kun hoitoa ei saa riittävästi silloin kun sitä tarvitsisi.

 

[juuh]

2kk ei ole pitkä aika, tuttu oli 2 vuotta pois töistä, mut tietysti se voi miehestä tuntua pitkältä. Se on kumma miten nainen voi yksin pyörittää koko perhettä mut jos mies raukka joutuu pari kuukautta vähän auttamaan niin voi surkeutta sen kohtaloa.

näinpä...!!

 

[no kuule]

no kyllä se on niin ettei normaali ihminen jaksa jotain masentunutta katsella, sekin on niin itsekeskeinen sairaus, kun kaiken pitäis pyöriä sen masentuneen ympärillä. Kait se haluais norrmaalin naisen ja elämän.

2 kk työkyvyttömyyttä ei todellakaan ole aika eikä mikään! nyt niaset vähän empatiaa kanssasisarelle!! mun yksi ystävä on ollut vuosikausia työkyvyttömänä. siinä tapauksessa mä tosiaankin ihmettelen ja ihailen sen miehen hermoja, että miten ihmeessä se onkin jaksanut nämä vuodet. vähän suhteellisuudentajua nyt tähän, arvon naiset..

 

[bdt]

Mun täytyy vielä sanoa, että tuntuu että moni kuvittelee että ihmiset haluavat olla työkyvyttömiä. Olen aina ollut hyvä koulussa, valmistuin ammattiin loistavin arvosanoin, ammattikorkeaan olisin päässyt pelkillä todistusarvosanoilla, työssäni olen ollut aina hyvä ja kehuttu, olen tavoitellut korkeampaa tutkintoa jne, mutta kun pää hajosi niin se hajosi. Luuletteko että tämä on helppoa minulle?

Ei varmasti ole helppoa sinulle, mutta tuskin on läheisillesikään.
Anteeksi vain mutta minä olen niitä jotka eivät ymmärrä aina burn outia.
Tai paremminkin sitä että burn outin syy muka ei selviä ikinä... aina tulee jotain uutta ja uutta. Se tietysti ymmärrän että ihminen sairastuu kun ei anna itsensä epäonnistua missään. Varmasti ap tiedät mistä burn out johtuu.
Voin vain sanoa että työ on paras lääke, vaihda vaikka duunia jos on vaikea palata entiseen.

 

[ap]

Mun täytyy vielä sanoa, että tuntuu että moni kuvittelee että ihmiset haluavat olla työkyvyttömiä. Olen aina ollut hyvä koulussa, valmistuin ammattiin loistavin arvosanoin, ammattikorkeaan olisin päässyt pelkillä todistusarvosanoilla, työssäni olen ollut aina hyvä ja kehuttu, olen tavoitellut korkeampaa tutkintoa jne, mutta kun pää hajosi niin se hajosi. Luuletteko että tämä on helppoa minulle?

Ei varmasti ole helppoa sinulle, mutta tuskin on läheisillesikään.
Anteeksi vain mutta minä olen niitä jotka eivät ymmärrä aina burn outia.
Tai paremminkin sitä että burn outin syy muka ei selviä ikinä... aina tulee jotain uutta ja uutta. Se tietysti ymmärrän että ihminen sairastuu kun ei anna itsensä epäonnistua missään. Varmasti ap tiedät mistä burn out johtuu.
Voin vain sanoa että työ on paras lääke, vaihda vaikka duunia jos on vaikea palata entiseen.

Mun psyykkiset oireet on alkaneet vuonna 2001. 2008 pääsin / menin hoitoon. Tässä ei ole kyse "vaan" jostain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vaan jo lapsuudessa alkaneista oireita. En mä tiedä mistä se johtuu, en mä tiedä oliko se burn out vaiko vaikeat paniikki- ja ahdistusoireet, ei sitä tiedä KUKAAN. Ja mä olen monta kertaa miettinyt että ois läheisille helpompaa kun minua ei olisikaan. Mutta äitini teki itsemurhan ja sitä "perintöä" en halua ikinä antaa lapsilleni.

 

[joku]

Mun täytyy vielä sanoa, että tuntuu että moni kuvittelee että ihmiset haluavat olla työkyvyttömiä. Olen aina ollut hyvä koulussa, valmistuin ammattiin loistavin arvosanoin, ammattikorkeaan olisin päässyt pelkillä todistusarvosanoilla, työssäni olen ollut aina hyvä ja kehuttu, olen tavoitellut korkeampaa tutkintoa jne, mutta kun pää hajosi niin se hajosi. Luuletteko että tämä on helppoa minulle?

Vaaditko siis itseltäsi liikaa? Vaikea tässä palstan kautta arvioida tilannetta. Itselle armollisuus on kuitenkin tärkeä asia.

Jotkut ihmiset on vain sellaisia, että eivät ymmärrä kuin itseään. Ja voivat kommentoida typeryyksiä. Jos ei ole omakohtaisia kokemuksia, voi olla vaikea ymmärtää, miten ihmiseltä voi mennä voimat. Miten sitä voi väsyä, vaikkei haluaisi. Väsymys kun ei aina ole tahdon asia.

Toivottavasti hoito auttaa lopulta! 2 kk on lyhyt aika tosiaan taustaasi ajatellen. Miehesikin on varmaan väsynyt ja toivonut, että parantuisi. Hänelle on ehkä pettymys ollut, ettei parantumisesi niin helppoa ollutkaan.

Tsemppiä!

 

[ap]

Mun täytyy vielä sanoa, että tuntuu että moni kuvittelee että ihmiset haluavat olla työkyvyttömiä. Olen aina ollut hyvä koulussa, valmistuin ammattiin loistavin arvosanoin, ammattikorkeaan olisin päässyt pelkillä todistusarvosanoilla, työssäni olen ollut aina hyvä ja kehuttu, olen tavoitellut korkeampaa tutkintoa jne, mutta kun pää hajosi niin se hajosi. Luuletteko että tämä on helppoa minulle?

Vaaditko siis itseltäsi liikaa? Vaikea tässä palstan kautta arvioida tilannetta. Itselle armollisuus on kuitenkin tärkeä asia.

Jotkut ihmiset on vain sellaisia, että eivät ymmärrä kuin itseään. Ja voivat kommentoida typeryyksiä. Jos ei ole omakohtaisia kokemuksia, voi olla vaikea ymmärtää, miten ihmiseltä voi mennä voimat. Miten sitä voi väsyä, vaikkei haluaisi. Väsymys kun ei aina ole tahdon asia.

Toivottavasti hoito auttaa lopulta! 2 kk on lyhyt aika tosiaan taustaasi ajatellen. Miehesikin on varmaan väsynyt ja toivonut, että parantuisi. Hänelle on ehkä pettymys ollut, ettei parantumisesi niin helppoa ollutkaan.

Tsemppiä!

Kiitos. Ehkä liikaa siinä mielessä että sorrun aina ajattelemaan että kyllä se siitä kun taas palaan töihin, opiskelemaan tms. Mutta kun elimistö ei kestä niin se ei kestä vaikka itse mitä haluaisi

 

[bdt]

Mun täytyy vielä sanoa, että tuntuu että moni kuvittelee että ihmiset haluavat olla työkyvyttömiä. Olen aina ollut hyvä koulussa, valmistuin ammattiin loistavin arvosanoin, ammattikorkeaan olisin päässyt pelkillä todistusarvosanoilla, työssäni olen ollut aina hyvä ja kehuttu, olen tavoitellut korkeampaa tutkintoa jne, mutta kun pää hajosi niin se hajosi. Luuletteko että tämä on helppoa minulle?

Ei varmasti ole helppoa sinulle, mutta tuskin on läheisillesikään.
Anteeksi vain mutta minä olen niitä jotka eivät ymmärrä aina burn outia.
Tai paremminkin sitä että burn outin syy muka ei selviä ikinä... aina tulee jotain uutta ja uutta. Se tietysti ymmärrän että ihminen sairastuu kun ei anna itsensä epäonnistua missään. Varmasti ap tiedät mistä burn out johtuu.
Voin vain sanoa että työ on paras lääke, vaihda vaikka duunia jos on vaikea palata entiseen.

Mun psyykkiset oireet on alkaneet vuonna 2001. 2008 pääsin / menin hoitoon. Tässä ei ole kyse "vaan" jostain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vaan jo lapsuudessa alkaneista oireita. En mä tiedä mistä se johtuu, en mä tiedä oliko se burn out vaiko vaikeat paniikki- ja ahdistusoireet, ei sitä tiedä KUKAAN. Ja mä olen monta kertaa miettinyt että ois läheisille helpompaa kun minua ei olisikaan. Mutta äitini teki itsemurhan ja sitä "perintöä" en halua ikinä antaa lapsilleni.

Olen pahoillani, toivottavasti en aiheuttanut sinulle pahempaa oloa kommenteillani.Ei tuo burn outilta oikein kuullosta vaan ehkä joltain vielä vakavammalta. Voitko yrittää vaikka käydä eri lääkräreillä jotta saisit diagnoosin. Varmasti tuo ettei syytä tiedä kukaan , on pahentava asia sairaudessasi. Jos saisit diagnoosin taustoineen voisi jo siitä tulla parempi olo. Voimia !

 

[ap]

Mun täytyy vielä sanoa, että tuntuu että moni kuvittelee että ihmiset haluavat olla työkyvyttömiä. Olen aina ollut hyvä koulussa, valmistuin ammattiin loistavin arvosanoin, ammattikorkeaan olisin päässyt pelkillä todistusarvosanoilla, työssäni olen ollut aina hyvä ja kehuttu, olen tavoitellut korkeampaa tutkintoa jne, mutta kun pää hajosi niin se hajosi. Luuletteko että tämä on helppoa minulle?

Ei varmasti ole helppoa sinulle, mutta tuskin on läheisillesikään.
Anteeksi vain mutta minä olen niitä jotka eivät ymmärrä aina burn outia.
Tai paremminkin sitä että burn outin syy muka ei selviä ikinä... aina tulee jotain uutta ja uutta. Se tietysti ymmärrän että ihminen sairastuu kun ei anna itsensä epäonnistua missään. Varmasti ap tiedät mistä burn out johtuu.
Voin vain sanoa että työ on paras lääke, vaihda vaikka duunia jos on vaikea palata entiseen.

Mun psyykkiset oireet on alkaneet vuonna 2001. 2008 pääsin / menin hoitoon. Tässä ei ole kyse "vaan" jostain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vaan jo lapsuudessa alkaneista oireita. En mä tiedä mistä se johtuu, en mä tiedä oliko se burn out vaiko vaikeat paniikki- ja ahdistusoireet, ei sitä tiedä KUKAAN. Ja mä olen monta kertaa miettinyt että ois läheisille helpompaa kun minua ei olisikaan. Mutta äitini teki itsemurhan ja sitä "perintöä" en halua ikinä antaa lapsilleni.

Olen pahoillani, toivottavasti en aiheuttanut sinulle pahempaa oloa kommenteillani.Ei tuo burn outilta oikein kuullosta vaan ehkä joltain vielä vakavammalta. Voitko yrittää vaikka käydä eri lääkräreillä jotta saisit diagnoosin. Varmasti tuo ettei syytä tiedä kukaan , on pahentava asia sairaudessasi. Jos saisit diagnoosin taustoineen voisi jo siitä tulla parempi olo. Voimia !

On mulla diagnosoitu sairaalajaksolla masennus ja paniikkihäiriö. Paniikkihäiriö ja ahdistus vaikuttaa eniten elämääni.

 

[f]

Eli siis miehesi on ollut pitempään osana tuota sinun kuviotasi kuin tuon ensin mainitsemasi 2kk. Jos kerran olit osastolla ennen sitä ja oireet alkoivat jo lähes kymmenen vuotta sitten.

 

[ap]

Eli siis miehesi on ollut pitempään osana tuota sinun kuviotasi kuin tuon ensin mainitsemasi 2kk. Jos kerran olit osastolla ennen sitä ja oireet alkoivat jo lähes kymmenen vuotta sitten.

Jep, se on ollut 10 vuotta kuvioissa mutta normaalisti olen lapset saanut, opiskellut jne kunnes oireet alkoi KUNNOLLA 2008.