Mies on vihainen kun en kyennytkään töihin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Burn out helmikuussa, tänään oli töihin paluu mutta aloin oireilla niin pahasti etten kyennyt menemään. Mies ollut kuin perseelle ammuttu karhu. Kysyin, että mitä on mieltä. Sanoi, ettei jaksa koko ajan jauhaa asiasta. Lopulta sanoi, että jos olisin mennyt töihin, ei tarvis tuotakaan kysellä :(
Muutenkin tosi luuserimainen olo ja olen pettynyt itseeni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
:hug: Jaksamista! Sun mies ei taida olla kovin empaattista sorttia? :/

Kyllä se yleensä on ja tosi empaattinen onkin ja on ollut tukena ja kantanut vastuun lapsista ja kodista jne. En tiedä miksi näin.
 
Jos se toivo niin kovasti että oisit ollu työkykynen ja selvinnyt täysin ja kun et pystynytkään työhön, pettyi pahasti. Se voi tulla ulos tuollasena kiukkuiluna, tuskin se mies sulle kuitenkaan vihanen on. Reilusti haet vaan saikkua, jos tuntuu ettet töihin kykene vielä. Onko työterveydestä ohjattu sua työterveyspsykologille tms?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
:hug: Jaksamista! Sun mies ei taida olla kovin empaattista sorttia? :/

Kyllä se yleensä on ja tosi empaattinen onkin ja on ollut tukena ja kantanut vastuun lapsista ja kodista jne. En tiedä miksi näin.

Jos sekin on väsynyt?

Todennäköisesti onkin, mutta on tällä viikolla ottanut kaikki illat "vapaaksi" että on saanut omaa aikaa niin en tiedä miksi mulle on tästä vihainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos se toivo niin kovasti että oisit ollu työkykynen ja selvinnyt täysin ja kun et pystynytkään työhön, pettyi pahasti. Se voi tulla ulos tuollasena kiukkuiluna, tuskin se mies sulle kuitenkaan vihanen on. Reilusti haet vaan saikkua, jos tuntuu ettet töihin kykene vielä. Onko työterveydestä ohjattu sua työterveyspsykologille tms?

Kävin psykologilla reilun vuoden, nyt vain kerran kuussa kun ei ole resursseja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
:hug: Jaksamista! Sun mies ei taida olla kovin empaattista sorttia? :/

Kyllä se yleensä on ja tosi empaattinen onkin ja on ollut tukena ja kantanut vastuun lapsista ja kodista jne. En tiedä miksi näin.

Jos sekin on väsynyt?

Todennäköisesti onkin, mutta on tällä viikolla ottanut kaikki illat "vapaaksi" että on saanut omaa aikaa niin en tiedä miksi mulle on tästä vihainen.

Jos on pidemmän aikaa ollut eikä ole vaan sulle näyttänyt mitenkään? Saisitteko apua esim. sukulaislta tai ystäviltä lasten ja kodin hoidossa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
:hug: Jaksamista! Sun mies ei taida olla kovin empaattista sorttia? :/

Kyllä se yleensä on ja tosi empaattinen onkin ja on ollut tukena ja kantanut vastuun lapsista ja kodista jne. En tiedä miksi näin.

Jos sekin on väsynyt?

Todennäköisesti onkin, mutta on tällä viikolla ottanut kaikki illat "vapaaksi" että on saanut omaa aikaa niin en tiedä miksi mulle on tästä vihainen.

Jos on pidemmän aikaa ollut eikä ole vaan sulle näyttänyt mitenkään? Saisitteko apua esim. sukulaislta tai ystäviltä lasten ja kodin hoidossa?

Kyllä mä teen parhaani niiden kanssa. Ei saada silleen apua ja sos.toimisto on tietoinen tilanteestamme muttei kyllä mitään konkreettista apua ole tullut.

 
Kenties mies on väsynyt sun sairauteesi, haluaisi että olisit jo "normaali". Ei siihen silloin vapaaillat auta. Voisin kuvitella, että itsekin alkaisin reagoida noin, jos mies olisi pitkään työkyvytön em. syystä. Kun en voisi ymmärtää mikä siellä töissä nyt niin hirveää on, ettei sinne voi mennä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kyllä mä teen parhaani niiden kanssa. Ei saada silleen apua ja sos.toimisto on tietoinen tilanteestamme muttei kyllä mitään konkreettista apua ole tullut.

Jos tuntuu, niin ehkä kotihoito tai perhetyö vois tulla avuksi? Ja miehelle ulkopuolista jutteluapua, jos sun vointi häntä huolettaa ja on itse väsymässä?

Voimia teille joka tapauksessa! Tiedän kokemuksesta, että toisten voi olla vaikea käsittää työuupumusta. En meinannut sitä itsekkään millään käsittää, vaikka sain sen itse.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
:hug: Jaksamista! Sun mies ei taida olla kovin empaattista sorttia? :/

Kyllä se yleensä on ja tosi empaattinen onkin ja on ollut tukena ja kantanut vastuun lapsista ja kodista jne. En tiedä miksi näin.

Ëhkä hänkin on väsynyt :(...jaksoi tähän päivään ja ajatteli, että nyt helpottaa...ehkä hänestä vaikutti, että luovutit liian helpolla :(...Voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kenties mies on väsynyt sun sairauteesi, haluaisi että olisit jo "normaali". Ei siihen silloin vapaaillat auta. Voisin kuvitella, että itsekin alkaisin reagoida noin, jos mies olisi pitkään työkyvytön em. syystä. Kun en voisi ymmärtää mikä siellä töissä nyt niin hirveää on, ettei sinne voi mennä.

Varmaan onkin, mutta mä olen ollut sairaslomalla 2 kk ja sitä ennen sairaalahoidossa asti, joten en ymmärrä että miten tämä on liian pitkä aika...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiina:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
:hug: Jaksamista! Sun mies ei taida olla kovin empaattista sorttia? :/

Kyllä se yleensä on ja tosi empaattinen onkin ja on ollut tukena ja kantanut vastuun lapsista ja kodista jne. En tiedä miksi näin.

Ëhkä hänkin on väsynyt :(...jaksoi tähän päivään ja ajatteli, että nyt helpottaa...ehkä hänestä vaikutti, että luovutit liian helpolla :(...Voimia!

Varmasti onkin ja apua on haettu. En voi ymmärtää miksi ajattelisi minun luovuttaneen liian helpolla, koska tietää miten rakastan työtäni, mutta tietää myös millaisen yön vietin :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
:hug: Jaksamista! Sun mies ei taida olla kovin empaattista sorttia? :/

Kyllä se yleensä on ja tosi empaattinen onkin ja on ollut tukena ja kantanut vastuun lapsista ja kodista jne. En tiedä miksi näin.

Mies oli varmaa odottanut, että kun tervehdyt, niin vastuu jakaantuu taas tasan. On rankkaa vastata yksin kaikesta ja sitten huomata, ettei tilanteeseen tulekaan muutosta. Kyllä itselläkin oli tippa silmässä pari päivää, kun miehen ulkomaan komennus jatkui yllättäen parilla kuukaudella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kenties mies on väsynyt sun sairauteesi, haluaisi että olisit jo "normaali". Ei siihen silloin vapaaillat auta. Voisin kuvitella, että itsekin alkaisin reagoida noin, jos mies olisi pitkään työkyvytön em. syystä. Kun en voisi ymmärtää mikä siellä töissä nyt niin hirveää on, ettei sinne voi mennä.

Varmaan onkin, mutta mä olen ollut sairaslomalla 2 kk ja sitä ennen sairaalahoidossa asti, joten en ymmärrä että miten tämä on liian pitkä aika...

Onhan tuoki jo aika pitkä aika. Miehesikin ehkä tarvitsee tukea?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Dusk:
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Sitä vaan ärsyttää, koska sä olet nyt sen jaloissa.

Näinpä...

Ai, miksi ihmeessä...?

Miehet inhoaa olla naisen kanssa kotona. Haluavat olla yksin kotona rauhassa, taikka poissa.

No, tämä ei kyllä meillä pidä ollenkaan paikkaansa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin..:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mystery:
:hug: Jaksamista! Sun mies ei taida olla kovin empaattista sorttia? :/

Kyllä se yleensä on ja tosi empaattinen onkin ja on ollut tukena ja kantanut vastuun lapsista ja kodista jne. En tiedä miksi näin.

Mies oli varmaa odottanut, että kun tervehdyt, niin vastuu jakaantuu taas tasan. On rankkaa vastata yksin kaikesta ja sitten huomata, ettei tilanteeseen tulekaan muutosta. Kyllä itselläkin oli tippa silmässä pari päivää, kun miehen ulkomaan komennus jatkui yllättäen parilla kuukaudella.

Kuten sanoin, teen parhaani lasten ja kodin hoidon kanssa. Tälläkin viikolla olen ollut illat yksin lasten kanssa. Taloudellisesti on aivan sama, käynkö viikonlopputöissä vai en.
 
.. ap sä vaikutat sun tekstin perusteella tosi itsekeskeiseltä. Mitäs jos se olis miehesi, joka olis tuossa tilanteessa ? (tai sitten sun kirjoituksista tulee tuo kuva)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kenties mies on väsynyt sun sairauteesi, haluaisi että olisit jo "normaali". Ei siihen silloin vapaaillat auta. Voisin kuvitella, että itsekin alkaisin reagoida noin, jos mies olisi pitkään työkyvytön em. syystä. Kun en voisi ymmärtää mikä siellä töissä nyt niin hirveää on, ettei sinne voi mennä.

Varmaan onkin, mutta mä olen ollut sairaslomalla 2 kk ja sitä ennen sairaalahoidossa asti, joten en ymmärrä että miten tämä on liian pitkä aika...

Onhan tuoki jo aika pitkä aika. Miehesikin ehkä tarvitsee tukea?

Burn outista 2 kuukautta pitkä aika? Totta kai tarvitsee, sitä parhaani mukaan annan, meillä on kuvioissa sossu ja mielenterveysneuvola mukana mutta en mäkään enempääni voi tehdä. a
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiedätkö..:
.. ap sä vaikutat sun tekstin perusteella tosi itsekeskeiseltä. Mitäs jos se olis miehesi, joka olis tuossa tilanteessa ? (tai sitten sun kirjoituksista tulee tuo kuva)

:o
Miten niin itsekeskeiseltä? Minä olen ollut se, joka on hakenut sossusta, mielenterveysneuvolasta jne apua juurikin sen takia, että on ollut huolta miehestä ja lapsista. Mä olen tehnyt parhaani että toipuisin, mutten vaan voi sille mitään etten vielä kyennytkään töihin.
 

Yhteistyössä