Mies on perheen pää

[herranjeesu]

Hyvä kun joku tykkää viesteistä tai viitsii jopa lukea.
Lähettäminen jumittui ja sitten tuli sivu, jossa sanottin ettei minulla ole nettiyhteyttä. Ja että pitäisi palata myöhemmin. Peruutus ei tällä kertaa onnistunut vaan viesti hävisi kokonaan.

 

[Sakari6]

Perheessä ihmissuhteet ovat intiimimpejä, jolloin kaikilla täytyy olla sama mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä päätöksiä.

Olen osittain samaa mieltä, jos kyse on aikuisista.
Sitävastoin en hyväksy nykyisin monesti esillä olevaa tilannetta, jossa "eletään lapsen ehdoilla". Tarkoitan tässä niitä suloisia pienokaisia, jotka pompottavat vanhempiaan mennen-tullen, vaativat milloin mitäkin, kieltäytyvät askareiden toimittamisesta, puhuttelevat vanhempiaan ylimielisin sanoin tyyliin "mitä-se-sulle-kuuluu", ymv. Asiaa pahentaa erittäinkin se, jos lapset sattuvat olemaan jommankumman puolison edellisestä liitosta. Herkästi sattuu niin, että tämä "aito" vanhempi pitää jälkeläisensä puolta, jos ei nyt ihan julkisesti toista vastaan, niin kuitenkin... Niitäkin toki on, jotka kykenevät absoluuttiseen puolueettomuuteen, mutta epäilen vahvasti, että harvassa.

 

[herranjeesu]

Aikuisia minäkin tarkoitin, kun puhuin kun puhuin päätösten teosta perheessä. Kiireessä ja tekstin häviämisen vuoksi kiukussa ilmaisin itseäni epäselvästi. Lapsen olo on turvallisempaa kun aikuiset ottavat aikuisen roolin. Lapsen ei pidäkkään ottaa aikuisen vastuuta perheessä. Aikuisten ei myöskään tule olla kaveri lastensa kanssa. Kaverit on erikseen. Lapset otetaan huomioon, mutta päätäntävalta on aikuisella lasta kuunnellen ja sen tarpeet huomioon ottaen.

 

[herranjeesu]

Huomasin erään hauskan jutun itsestäni. Olen alkanut regredioimaan, eli käyttäytymään lapsellisemmin kuin mihin olen tottunut.

Kun kirjoitan Elleihin ilmaisemalla itseäni niinkuin minulla on ollut tapana, niin kukaan ei kommentoi mitenkään. Olen ihmetellyt mistä se johtuu. Ovatko tekstit liian tylsiä, mitäänsanomattomia, vaikeatajuisia, liian älyttömiä, vaikeasti lähestyttäviä, mielenkiinnottomia vai mitä? Olen välillä ihmetellyt sitä, että mikähän aihe kiinostaisi jos tämä ei kiinnosta. Onko minun mielenkiinnon aiheet niin erilaisia kuin muiden Ellien ja jos niin miksi?

Koska pidän enemmän dialogista kuin monologista niin tuntuu turhauttavalta vain puhella itsekseen kun kukaan ei vastaa tai kommentoi mitenkään. Hukun joukkoon, en ole olemassa. En nyt tarkoita, että se on maailmanloppu ja elintärkeetä mulle, että vastataan. Sanotaan nyt kumminkin se että, tuntuu mielekkäämmältä kirjoittaa jos edes joku vastaa.

Nyt sitten aiheeseen, lapsettumiseen. Kun olin kiltti, tottelevainen, omat ja muidenkin asiat hoitava tyttö, niin minä ikäänkuin lakkasin olemasta muille perheenjäsenille. Tekojani, sanomisiani, ei huomattu tai kommentoitu. Lakkasin ikäänkuin olemasta palautteen puutteessa. Lopulta heittäydyin hankalaksi ja jopas aloin näkymään. Jumituin, kieltäydyin tekemästä asioita, jotta niistä jankattaisiin ja mitä enemmän kieltäydyn, sitä enemmän jankattiin. Tulos oli taattu. Aloin ilmaisemaan itseäni provosoivan näsäviisaasti ja mustavalkoisesti mahdollisimman "näkyvyyden" aikaansaamiseksi. Opin olemaan vastarannan kiiski, koska silloin huomioitiin kaikkein eniten. Hyvää tai huonoa palautetta, kaikki oli parempaa kuin toisten täydellinen vaikeneminen. Nyt huomaan täälläkin, että jos mustavalkoistan ja provosoin, niin vastauksia tulee. Olen näköjään taas sortunut vanhaan hyväksi opittuun keinoon. Tulin ajatelleeksi tätä kun luin Ap: kommentin. Ehkä tämänkin provomaisen aloitteen takana on ihan järkevä ihminen, joka tahtoo palautetta ja on keksinyt sitä saadakseen parhaan mahdollisen keinon. Siinä vain on se vika, että saattaa tulla leimatuksi paskahousuksi.

 

[mielipiteen vapaus]

Herranjeesu..kun pystyisin itsekkin ilmaisemaan tekstissäni jotain tuollaista mitä kirjoitat? Aivan mahtavaa tulkintaa ja selkeätä. Kun ei ole kirjoittajan ainesta? Olen aikuinen, mutta sisäisesti lapsi, en ole ns.aikuinen. Elä vain lopeta kirjoittamista. Minä janoan tällaista, se on kuin hengenruokaa saisi?

 

[herranjeesu]

Huh, huh, tulee vielä rimakauhu kehuista??
Minäkin näköjään jumituin aikuisuudesta puhumaan kokonaiseksi päiväksi. Välillä oikein itsekkin ihmettelin, että mitä minä touhuan.

Mutta selvisihän se mistä kenkä puristi. Olin itse lipsunut käyttäytymään samoin kuin tein lapsena, mutta en sitä huomannut. Paasasin vain aikuisuudesta. Ehkä aavistin, että olin menettämässä oman aikuisemman käytöksen mitä kommunikointiin tulee.

Älä huoli, moni muukin on sisäinen lapsi. Oikeastaan aika harvat ovat todella aikuisia ja hekin välillä lapsettuvat.

 

[Väenö]

-0-3v paskat housussa
-10-15v kaipaa ystäviä
-15-25 haluaa seksiä
-25-50 haluaa perheen ja kasvattaa lapset
-50-60v haluaa seksiä
-70v kaipaa ystäviä
-80v paskat housussa.....

 

[herranjeesu]

Iha oekeen oevallettu, Väenö! Mitäpä tässä immeene elämässä muuta toevommaankaan. Paetsi paskat hoosusta jättäsin mieluummin poes aenakii loppupiästä kun se on vielä eessä. Männeelle paskoelle ee ennee mittään voe. Vaekka suattaaha ne talavella lämmitteekki.

 

[Sivupersoona]

Sen verran Sivuoersoona sanoisin tähän väliin, että vaikka meillä se mies onkin perheen pää niin meillä ollaan kyllä myös tasa-arvoisia.Toinen tukee toista ja yhdessä mennään eteenpäin.

Juuri noin, samaa mieltä olen.

 

[Sivupersoona]

Miehellä saa olla heikkoja hetkiä. Totta kai mies saa pyytää apua. Mies saa itkeä väsymystään ja tunnustaa voimattomuutensa. Minä kyllä hoidan perheen asiat, jos mies ei kykene. Silloin emme kuitenkaan ole täysin onnellisia, joten tuollaiset tilanteet eivät onneksi ole tulleet jäädäkseen. Toivottavasti eivät tulekaan.

Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että em. kaltaiset tilanteet ovat minulle varmasti vaikeampia kuin jollekin sellaiselle, joka nauttii johtamisesta. Minä inhoan sitä, en ole hyvä johtaja. Tiedostan kuitenkin omat heikkouteni ja jos toimin väärin toista kohtaan (esimerkiksi ärsyynnyn avuttomuudesta) osaan myöntää senkin ja pyytää anteeksi, yrittää jatkossa paremmin.

Näköjään osa naisia haluaa antaa johtotehtävät miehelle ja nauttii elämän helppoudesta.

 

[Sivupersoona]

Tietysti, ja myös kykenevät siihen, koska molemmat kantavat vastuuta omalta osaltaan koko ajan muutenkin. Sitähän tasa-arvo on.

Jos se "perheen pään" pikku apulainen on ollut vuosia/vuosikymmeniä hoivattavana, ilman vastuuta päätösten teosta saati toteuttamisesta, niin miten hän yhtäkkiä kriisitilanteessa kykenee ottamaan ns. ohjat käsiinsä?

Ei hän sentään niin helpolla ole päässyt, vaan hän on toiminut miehen rinnalla ja oppinut kaikki tehtävät, joten hädänhetkellä hänen on helppo ottaa vastuu.

 

[??????????????]

Rupesit taas poimimaan täältä oman näkökantasi kannattajia. Miksi?

 

[vioveca v.]

Meillä on tässä maassa demokratia (ainakin teoriassa). Ettei asioiden hoito tapahtuisi turuilla ja toreilla huutoäänestyksenä, on meillä presidentti, hallitus, eduskunta puolueineen, kaupungin- ja kunnanjohtajat, jne. Meillä on myös erilaisia työpaikkoja, joissa on omistaja/pääjohtaja, yhtiön hallitus, eriasteiset päälliköt ja työnjohtajat. Jollei näin olisi, olisi seurauksena kaaos liian monien pyrkiessä ajamaan asioita haluamaansa suuntaan. Jonkun täytyy tietää ja sanoa, miten toimitaan, sekä kantaa vastuu.

Yhteiskunnan pienimpänä yksikkönä meillä on perhe. Jos tältä yksiköltä puuttuu selkeä johto kaikkine siihen kuuluvine vastuineen, menee tämäkin yritys helposti nurin. Asia ei vaatine erotilastoja - dokumentoituja tahi avo-sellaisia - tarkasteltaessa enempiä todisteluja.

Joku kysyi, miksi päämiehen pitää olla mies. Tähän kysymykseen vastaisin mielelläni miehiseen ominaisuuteen vedoten: miehillä on (naisten keksimät?) putkiaivot, kun taas vastakkaisella sukupuolella on ne ns. tippaleipäaivot. Mies katsoo asioita suorasukaisemmin, turhia mutkia kaavailematta. Nainen vatvoo kysymystä puolelta jos toiseltakin, miettii ja pohtii, kääntelee ja vääntelee tyyliin 'mitä jos', tai entäs sitten kun', ja ihan ihan lopuksi asettaa kaiken tarkoituksen kyseenalaiseksi, jolloin palataan alkuasetelmaan. Kaikki alkaa alusta, eikä mistään tule valmista. Ainakaan siedettävässä ajassa. Katsokaapa vaikka tämän ketjun pituutta.
Ja ennenkuin jälleen hyppäätte, arvoisat ellit, barrikaadeille huutamaan, etteivät KAIKKI naiset ole tuollaisia, niin myönnän kiireesti, etteivät toki. Mutta valtaosa on.
Samaan hengenvetoon sanon nyt senkin, etteivät suinkaan kaikki miehet ole tehtäviensä tasalla, mitä (perheenkään) päänä olemiseen tulee, mutta uskallan sanoa, että valtaosa on.

Olen nyt yrittänyt vähän tyhjentävämmin selittää tuota aloitustani. Liian pitkiä perusteluja ei kukaan kuitenkaan jaksa lukea.

Minun täytyy myöntää että koen nimenomaan edellisen viestistä henkivän miehenmallin hyvin viehättävänä. Minusta ei ole itseltäni lainkaan pois myöntää sitä, päinvastoin ihailen miehiä joilta tuo taito onnistuu. Minä ihailen em piirrettä miehessä, ja sen miehen onkin oltava aika kehittynyt, sanoisinko ihan alfa yksilö, että hänestä on tähän rooliin.

Oma mieheni on tuollainen mutta hän on myös täysin pehmo minulle, enkä voi silti sanoa olevani lähestulkoonkaan ns alistuva nainen, vaan kovin reipas mutta herttaisen pehmeä.

Olemme tosi onnellisia koska meiltä nämä "roolit" tulevat ihan luonnostaan. Ja silti keskustelemme ja vuorovaikutamma asioista hyvin tasaväkisesti ja yhdessä, meidän suhteessa ei ole alistamisia, eikä mitään lapsen kengissä olemisia, hän aina sanoo että olen hänen hyvä haltijattarensa ja hän minun ritarini, ehkä se selventää meidän talon henkeä parhaiten.

 

[Beatriz]

Kun kirjoitan Elleihin ilmaisemalla itseäni niinkuin minulla on ollut tapana, niin kukaan ei kommentoi mitenkään. Olen ihmetellyt mistä se johtuu. Ovatko tekstit liian tylsiä, mitäänsanomattomia, vaikeatajuisia, liian älyttömiä, vaikeasti lähestyttäviä, mielenkiinnottomia vai mitä? Olen välillä ihmetellyt sitä, että mikähän aihe kiinostaisi jos tämä ei kiinnosta. Onko minun mielenkiinnon aiheet niin erilaisia kuin muiden Ellien ja jos niin miksi?

Nyt huomaan täälläkin, että jos mustavalkoistan ja provosoin, niin vastauksia tulee. Olen näköjään taas sortunut vanhaan hyväksi opittuun keinoon. Tulin ajatelleeksi tätä kun luin Ap: kommentin. Ehkä tämänkin provomaisen aloitteen takana on ihan järkevä ihminen, joka tahtoo palautetta ja on keksinyt sitä saadakseen parhaan mahdollisen keinon. Siinä vain on se vika, että saattaa tulla leimatuksi paskahousuksi.

Minusta viestisi ovat olleet varsin ansiokkaita, insestisoopaa lukuunottamatta. Minä keskustelen mielelläni aroistakin asioista ja nautin mielipiteiden vaihdosta, kunhan keskustelu on asiallista. Provoon vastaa helposti provolla, mutta se ei välttämättä anna keskustelulle yhtään mitään. Minun mielestäni aito keskustelu lähtee halusta yrittää ymmärtää toisen lähtökohdat.

Mulla on useilla foorumeilla ollut sama ongelma: olen kirjoittanut liian asiallisesti eikä kukaan ole reagoinut. En kuitenkaan erityisesti nauti v* ttuilulinjasta. Nettikirjoittajat ovat ihmisiä, yhtä lailla netissä ilkeily voi satuttaa.

 

[Sivupersoona]

Minun täytyy myöntää että koen nimenomaan edellisen viestistä henkivän miehenmallin hyvin viehättävänä. Minusta ei ole itseltäni lainkaan pois myöntää sitä, päinvastoin ihailen miehiä joilta tuo taito onnistuu. Minä ihailen em piirrettä miehessä, ja sen miehen onkin oltava aika kehittynyt, sanoisinko ihan alfa yksilö, että hänestä on tähän rooliin.

Oma mieheni on tuollainen mutta hän on myös täysin pehmo minulle, enkä voi silti sanoa olevani lähestulkoonkaan ns alistuva nainen, vaan kovin reipas mutta herttaisen pehmeä.

Olemme tosi onnellisia koska meiltä nämä "roolit" tulevat ihan luonnostaan. Ja silti keskustelemme ja vuorovaikutamma asioista hyvin tasaväkisesti ja yhdessä, meidän suhteessa ei ole alistamisia, eikä mitään lapsen kengissä olemisia, hän aina sanoo että olen hänen hyvä haltijattarensa ja hän minun ritarini, ehkä se selventää meidän talon henkeä parhaiten.

Nyt en poimi, vaan otan tuon viimeisen.
Tuossa on se malli, jota olen yrittänyt markkinoida, mutta huonolla menestyksellä.

Onnea ja hyvää jatkoa kyseiselle parille.

 

[Sivupersoona]

Sivupersoona:Mistä tulevat ne liitot joissa ei oteta vastuuta, vaan erotaan?

Miten tämä liittyy tasa-arvoiseen suhteeseen? Jos suhde ei toimi, se ei toimi, ja jos asioista ei kukaan ota vastuuta niin kyllähän siinä suhde kärsii.

Jäi tähän toiseen kysymykseen vastaaminen vähän jälkeen, kun vaimo halusi välillä käyttää tietokonetta.
Se liittyy tasa-arvoiseen suhteeseen sillälailla, kun kukaan ei ole kertonut minulle kuka ottaa vastuun niissä isoissa ongelmissa, silloin kun molemmilla on oma erilainen käsitys asiassa. Voi tämä olla harhaluulokin mikä minulla on. Eli, kun tasa-arvossa tulee ongelma, niin erotaan. Tai kertokaa mistä muusta syystä eroja on paljon.

 

[herranjeesu]

Lukuisista suorista pyynöistä, vihjeistä, ideoista sun muusta avuksi tarkoitetusta huolimatta, en ole vieläkään saanut tarpeeksi suoraa vastausta kysymykseeni: Mitä miehen päänä oleminen parisuhteessa tarkoittaa?

Onko täällä vain tippaleipäaivoja, jotka kiertävät aiheen ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa, vihjaillen, pystymättä antamaan selvää, suoraa vastausta suoraan kysymykseen? Täällä vain hymistellään, että näin se vaan on, ymmärrän kyllä, näin meilläkin, mutta mitään konkreettista ei osata kertoa. Taputellaan toisia selkään kuin sisäpiirissä, mutta informaatiota ei anneta. Tietoa tippuu vain tihisemällä, hymistään kaikkea muuta, mutta päästä vain ei kerrota! Koska me päästään asiaan? Aiotteko kertoa vastauksen kysymykseeni vai ei? Täällä on vatvottu asian ympäriltä sivukaupalla, mutta selitystä aiheen käsitteelle ei tule.

Kun kerran ei tippaleipä systeemi toimi, niin löytyiskö joku putkiaivo, joka osaa selventää, konkretisoida ja yksinkertaistaa niin, että me muutkin ymmärretään mistä te puhutte? Jos ette kerro, niin epäilen, että ette itsekkään tiedä mitä pää-miehellä tarkoitetaan. Joten toistan sen minkä jo kirjoitin, että lause on pelkkä mantra, jonka jokainen haluava tulkitsee omalla tavallaan, kuitenkin kuvitellen, että muut käsittävät sen samoin kuin itse. Miten tiedätte, että ne toiset muka kokevat miehen päänä olemisen samoin kuin te itse, kun he eivät konkretisoi sitä, mitä he sanonnalla tarkoittavat? Onko teillä telepaattinen yhteys? Vai oletteko tavanneet jossain muualla meiltä muilta salassa ottaaksenne selville sen, että tarkoitatte fraasilla samaa?

 

[utelias..]

Se liittyy tasa-arvoiseen suhteeseen sillälailla, kun kukaan ei ole kertonut minulle kuka ottaa vastuun niissä isoissa ongelmissa, silloin kun molemmilla on oma erilainen käsitys asiassa. Voi tämä olla harhaluulokin mikä minulla on. Eli, kun tasa-arvossa tulee ongelma, niin erotaan. Tai kertokaa mistä muusta syystä eroja on paljon.

Ensin sun pitäisi osoittaa, että eroja on enemmän tasa-arvoisissa kuin "perheen pää"-menetelmää toteuttavissa pariskunnissa

Mutta omalta osaltani voin vastata, että niin suurta ongelmaa meille ei ole vielä ~10 vuoden aikana eteen osunut, etteikö siitä olisi keskustelemalla ja järkeilemällä päästy ylitse. Asiaa toki auttaa se, että suurilla linjoilla meidän näkemykset ovat hyvin samanlaisia.
Muiden puolesta en tietenkään voi vastata.

 

[herranjeesu]

Yritän vielä kerran selventää.
Niissä harvoissa vastauksissa, joissa olen päässyt perheen sisälle kurkistamaan, niin mielestäni siellä on useimmiten toimittu niinkuin missä päättömässä tai kaksipäisessä parisuhteessa tahansa.Silti siellä sanotaan, että meillä mies on pää. En näe sitä yksipäisyyttä (mies pää) missään.

Onko siis niin, että sanotaan vain, että mies on perheenpää, vaikka käytännössä parisuhde toimii kahdella (miehen ja naisen) päällä?
Onko se perheenpäänä oleminen vain sanahelinää, joka sopii miehen korvalle jos mies sitä haluaa, vaikka käytännössä perhe toimii kahdella päällä?

 

[näin on.]

Onko siis niin, että sanotaan vain, että mies on perheenpää, vaikka käytännössä parisuhde toimii kahdella (miehen ja naisen) päällä?

Kyllä, joissakin huusholleissa miehen jonninjoutavalta paskantärkeilyltä säästytään vain, jos koko perhe leikkii että mies on "perheen pää".

 

[herranjeesu]

Tähänastisen informaation perusteella päättelen, että perheenpää on pelkkä titteli ilman toimenkuvaa!

 

[yötyöläinen]

Insestisoopa siinä yhteydessä kuin se täällä mainittiin ei ole kenenkään täällä kirjoittajan itse keksimää, vaan kuuluu freudilaiseen tulkintaan tilanteesta.

 

[Beatriz]

Insestisoopa siinä yhteydessä kuin se täällä mainittiin ei ole kenenkään täällä kirjoittajan itse keksimää, vaan kuuluu freudilaiseen tulkintaan tilanteesta.

Öh, oikeasti freudilaista vai tätä keittiöfreudilaisuutta?

Jep, samanlainen voisi olla sitten vaikka freudilainen tulkinta homoseksuaalisuudesta. Mieshomot jäivät vaille isänrakkautta, joten he isänkaipuussaan tahtovat aikuisiällä mieshahmon suhteeseensa ja harjoittavat insestistä seksiä tämän kanssa.

Freudilainen tulkinta avioliitosta valkoisen naisen ja mustan miehen välillä: koska naisen koti oli valkoinen, hän tekee alitajuisesti jatkuvaa isänmurhaa uudessa suhteessaan. Insestistä tämäkin, koska nainen tekee sen kostaakseen isälleen, joka kuitenkin on ajatusten taustalla.

Näitähän voisi jatkaa. (Oikeasti minulla ei ole aavistustakaan, mitä Freud olisi sanonut em. suhteista.)

Ongelmana minä näen sen, että toisesta osapuolesta etsitään väkisin jotain "vikaa" tai lapsuuden traumaa, koska hänen parisuhteensa ei noudata nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa normia.

 

[Sivupersoona]

Ensinnäkin perheenpää ei ole kaikkein korkeimmassa asemassa oleva henkilö jota kaikki palvoisi. Hän vaan organisoi ja seuraa, että kaikki sujuu parhaalla mahdollisella tavalla koko perheen hyväksi. Tässä työssä on tärkeimpänä apuna vaimo, jonka kanssa asioista neuvotellaan ja sovitaan. Seuraavan asian olen lukenut jostakin, mutta en muista mistä. Viimekäden vastuu ja päätös kuuluu miehelle siksi, kun miehen aivot ovat sellaiset, jotka pystyvät hallitsemaan paremmin kokonaisuuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että naisen aivot olisi jotenkin huonommat. Mies tarvitsee naisen aivoja avukseen monipuolisen katsantokannan luomiseen. Joista valitsee sen parhaimman kulloiseenkin tilanteeseen. Minun mielestä tässä toteutuu myös tasa-arvo. Tuosta viimekäden valinnasta tulee käsittääkseni se perheenpää nimi. Vaikka miehellä on tuo arvo, niin silti hän on tasavertainen vaimonsa kanssa.
Selvittiköhän tämä asiaa yhtään.

 

[no]

Sivupersoona, sinulla ei ole sitten yhtään itsesuojeluvaistoa