Mies mussuttaa koko ajan lasten leluista ja minulla menee hermo

[huoh ja puh]

Tottakai saavat lapset leikkiä olohuoneessakin. Mä välillä itse ehdotan että tuokaa sitä ja tätä sinne niin on tilaa leikkiä. Välillä raahataan kaikki Sylvanian Families talot ja kehitellään leikki. Välillä junaradat ja autot. Välillä keittiötarvikkeet. Sitähän se elämä on ja olohuone on mitä parhain paikka leikkiä ja on vaihtelua lapsillekin. Kyllä ne lelut saa siivottua pois, mutta meillä hyvää leikkiä ei pureta edes yöksi jos jatkavat seuraavana päivänäkin.

Ihme nipottaja ap:n mies ja moni eukko täällä.

No mut jos omistaakin sisustuslehtitalon niin onhan se ikävää jos se illuusio hetkeksi häiriytyy

 

["a p"]

[QUOTE="a p";30780568]

"Miten voidaan väittää, että en huomio miehen näkökulmaa ja mieltymyksiä"
Sitähän sä kysyit ja siihen vastasin.

Enpäs kysynyt. Kysyin miten muka en huomioi miehen mieltymyksiä ja näkökulmaa MITENKÄÄN, vaikka huomioin niitä aiemmin mainituillakin tavoilla. Minusta toisen huomiointi ei tarkoita sitä, että toinen määrää kaiken ja itse vaan nyökyttelee vieressä. Toisen huomiointia on sekin että teet kompromisseja ( esim tässä olkkarin siivous kahdesti päivässä).

 

["a p"]

Tottakai saavat lapset leikkiä olohuoneessakin. Mä välillä itse ehdotan että tuokaa sitä ja tätä sinne niin on tilaa leikkiä. Välillä raahataan kaikki Sylvanian Families talot ja kehitellään leikki. Välillä junaradat ja autot. Välillä keittiötarvikkeet. Sitähän se elämä on ja olohuone on mitä parhain paikka leikkiä ja on vaihtelua lapsillekin. Kyllä ne lelut saa siivottua pois, mutta meillä hyvää leikkiä ei pureta edes yöksi jos jatkavat seuraavana päivänäkin.

Ihme nipottaja ap:n mies ja moni eukko täällä.

No mut jos omistaakin sisustuslehtitalon niin onhan se ikävää jos se illuusio hetkeksi häiriytyy

Samaa mieltä. Parhaimmat leikit syntyykin niin että saa yhdistellä esim rakennuspalikoita ja elukoita. Tai legot ja autot. Ja kehitellä niitä pitkin päivää.

 

[viera.s]

Perusteleppa. Olen sanonut että minusta on ok siivoilla kesken päivä kun jos lelumäärä käy mahdottomaksi. Olen antanut miehelle oman paikkani sohvalta, jossa hän mahtuu istumaan rauhassa.

Meilläkin lapsi saa kyllä leikkiä olohuoneessa, leikkiä ei korjata pois aina edes illalla vaan sama junarata tai legorakennelta voi olla lattialla tai pöydällä pari-kolme päivää, koska lapsi leikkii sillä useampana päivänä. Kunhan ei ole kulkureitillä, niin ei haittaa, ei joka päivä kuitenkaan imuroida. Sohvalle sellaisia ei toki rakennella muutenkaan.

Mutta jos sohvakin on niin täynnä rojua, että siinä ole vapaana kuin se paikka, jossa vanhempi on istunut, kaaos kuulostaa minusta hallitsemattomalta. Miten lapsi ehtiikin sotkea muutamassa tunnissa niin paljon, ei ainakaan keskity samaan leikkiin pitkään. Se vauva nyt ei varmaan vielä juuri leluja levittele, eli koko sotku yhden lapsen tekosia. Ota vaikka kuva ja laita palstalle, niin katsotaan onko monenkin mielestä mies nipottaja vai onko teillä vaan sietämätön sekamelska.

 

["vierasvieras"]

Itse en kestä meteliä juurikaan enkä pidä erityisesti lastenohjelmista joten kyllä vaihtuu kanava jos lastenohjelmia ei edes katsota kunnolla.

 

["a p"]

[QUOTE="vierasvieras";30780639]Itse en kestä meteliä juurikaan enkä pidä erityisesti lastenohjelmista joten kyllä vaihtuu kanava jos lastenohjelmia ei edes katsota kunnolla.[/QUOTE]

Niin aivan. Sama miehellä. Eli oma napa edellä mennään. Eipä siinä, kukin meistä haluaa sitä omaa rauhaa jne. Mutta lapsiperheessä minusta pitää välillä niitä epämiellyttäviä asioitakin sietää, eli esim lastenohjelmia, leluja lattialla tai meteliä. Minusta kyllä pitää katsoa peiliin, jos kokee kovaa tarvetta määritellä se miten muut saa katsoa telsua. Että sitä pitää katsoa "kunnolla" ja "sinun tavalla" tai muuten ei saa ollenkaan katsoa. Toiset haluaa katsoa sivusilmällä ohjelmansa tai katsoa ohjelmasta vain tietyt osiot, eikä se väärin ole.

 

["Juu"]

Meillä olohuone on kaikkien huone. Jotta kaikilla on siellä mukava olla, kukaan ei saa jättää sinne omia tavaroitaan lojumaan, eivät lapset eivätkä aikuiset. Lasten keskeneräiset leikit saavat lojua lastenhuoneessa ja aikuisten keskeneräiset puuhat aikuisten työhuoneessa. Olohuoneeseen saa tuoda yhden lelun per lapsi kerrallaan, ja se viedään pois heti kun lapsi poistuu huoneesta tai haluaa seuraavan lelun. Sama aikuisten kohdalla; tavaroita ei jätetä lojumaan olohuoneeseen. Samat säännöt kaikilla.

Telkkarihuone on erikseen kellarissa ja telkkaria katsotaan hyvin rajoitetusti, ehkä noin kerran viikossa. Sinne ei viedä leluja, koska jos telkkarinkatselu ei kiinnosta niin paljon, että yhtäaikaa pitää tehdä jotain muuta, ei telkkaria tarvitse katsoa lainkaan. Lapsille tulee muutenkin hyvin helposti liikaa ruutuaikaa, joka näkyy lapsen pinnan lyhenemisenä ja kiukutteluna.

 

[huoh ja puh]

[QUOTE="Juu";30780705]Meillä olohuone on kaikkien huone. Jotta kaikilla on siellä mukava olla, kukaan ei saa jättää sinne omia tavaroitaan lojumaan, eivät lapset eivätkä aikuiset. Lasten keskeneräiset leikit saavat lojua lastenhuoneessa ja aikuisten keskeneräiset puuhat aikuisten työhuoneessa. Olohuoneeseen saa tuoda yhden lelun per lapsi kerrallaan, ja se viedään pois heti kun lapsi poistuu huoneesta tai haluaa seuraavan lelun. Sama aikuisten kohdalla; tavaroita ei jätetä lojumaan olohuoneeseen. Samat säännöt kaikilla.

Telkkarihuone on erikseen kellarissa ja telkkaria katsotaan hyvin rajoitetusti, ehkä noin kerran viikossa. Sinne ei viedä leluja, koska jos telkkarinkatselu ei kiinnosta niin paljon, että yhtäaikaa pitää tehdä jotain muuta, ei telkkaria tarvitse katsoa lainkaan. Lapsille tulee muutenkin hyvin helposti liikaa ruutuaikaa, joka näkyy lapsen pinnan lyhenemisenä ja kiukutteluna.[/QUOTE]

Joo-o. Miten toi niinku käytännössä toimii? Siis jos yhden lelun vaan saa tuoda kerrallaan niin on aika köyhät leikit kyllä. Luovaa leikkiä ei siis voi leikkiä tai sitten lelujen määrä muutenkin tällaisessa perheessä on max. 10.
Ei järki, mä en vaan tajua joitakin äitejä joilla säännöt menee ihan överiks.

Mä olen niin onnellinen kun muistan vieläkin ne lasteni leikit kun keksivät esim. lähteä matkustamaan. Pakkasivat salkkunsa täyteen tarvikkeita ja vaatteita. Sitten raahattiin rattia ja ties mitä sohva täyteen ja kyllä heillä oli hauskaa! Kaipaan sitä aikaa, mut nyt on lapset jo isompia että eivät sellaista leiki enää.

Lasten täytyy saada käyttää luovuuttaan eikä aikuisten pitäisi näivettää niiden mielikuvitusta omien typerien sääntöjen vuoksi.

No on meitä moneen junaan. Lapsia vaan käy sääliksi

 

["a p"]

[QUOTE="Juu";30780705]Meillä olohuone on kaikkien huone. Jotta kaikilla on siellä mukava olla, kukaan ei saa jättää sinne omia tavaroitaan lojumaan, eivät lapset eivätkä aikuiset. Lasten keskeneräiset leikit saavat lojua lastenhuoneessa ja aikuisten keskeneräiset puuhat aikuisten työhuoneessa. Olohuoneeseen saa tuoda yhden lelun per lapsi kerrallaan, ja se viedään pois heti kun lapsi poistuu huoneesta tai haluaa seuraavan lelun. Sama aikuisten kohdalla; tavaroita ei jätetä lojumaan olohuoneeseen. Samat säännöt kaikilla.

Telkkarihuone on erikseen kellarissa ja telkkaria katsotaan hyvin rajoitetusti, ehkä noin kerran viikossa. Sinne ei viedä leluja, koska jos telkkarinkatselu ei kiinnosta niin paljon, että yhtäaikaa pitää tehdä jotain muuta, ei telkkaria tarvitse katsoa lainkaan. Lapsille tulee muutenkin hyvin helposti liikaa ruutuaikaa, joka näkyy lapsen pinnan lyhenemisenä ja kiukutteluna.[/QUOTE]

Kuulostaa melko tukahduttavalta lapsuudelta.

 

[V.ieras]

Joo-o. Miten toi niinku käytännössä toimii? Siis jos yhden lelun vaan saa tuoda kerrallaan niin on aika köyhät leikit kyllä. Luovaa leikkiä ei siis voi leikkiä tai sitten lelujen määrä muutenkin tällaisessa perheessä on max. 10.
Ei järki, mä en vaan tajua joitakin äitejä joilla säännöt menee ihan överiks.

Mä olen niin onnellinen kun muistan vieläkin ne lasteni leikit kun keksivät esim. lähteä matkustamaan. Pakkasivat salkkunsa täyteen tarvikkeita ja vaatteita. Sitten raahattiin rattia ja ties mitä sohva täyteen ja kyllä heillä oli hauskaa! Kaipaan sitä aikaa, mut nyt on lapset jo isompia että eivät sellaista leiki enää.

Lasten täytyy saada käyttää luovuuttaan eikä aikuisten pitäisi näivettää niiden mielikuvitusta omien typerien sääntöjen vuoksi.

No on meitä moneen junaan. Lapsia vaan käy sääliksi

Miten lapset kärsivät siitä jos omissa huoneissaan saavat laittaa pystyyn millaiset leikit tahtovat? Eikä niitä tarvi iltaisin tai kesken päivän siivota pois, saavat olla vaikka viikon leikit levällään.
Eikä se tarkoita sitä, että yksinään kyhjöttäisivät huoneissaan, isi tai äiti on mukana leikissä.

 

["Maribel"]

Meillä saa leikkiä olkkarissa kyllä. Lelut kerätään silloin kun jaksetaan. Meillä telkkari ei ole olohuoneessa, ja sitä katsotaan erikseen leikeistä. Eikö täällä muut rajoita lasten ruutuaikaa? Ne pienten lasten ruutuaikasuositukset on tosi lyhyet. Lapset ei myöskään seuraa vierestä aikuisten ohjelmia. Mutta meillä onkin lapset hyviä leikkimään.

 

[viera.s]

Joo-o. Miten toi niinku käytännössä toimii? Siis jos yhden lelun vaan saa tuoda kerrallaan niin on aika köyhät leikit kyllä. Luovaa leikkiä ei siis voi leikkiä tai sitten lelujen määrä muutenkin tällaisessa perheessä on max. 10.
Ei järki, mä en vaan tajua joitakin äitejä joilla säännöt menee ihan överiks.

Mä olen niin onnellinen kun muistan vieläkin ne lasteni leikit kun keksivät esim. lähteä matkustamaan. Pakkasivat salkkunsa täyteen tarvikkeita ja vaatteita. Sitten raahattiin rattia ja ties mitä sohva täyteen ja kyllä heillä oli hauskaa! Kaipaan sitä aikaa, mut nyt on lapset jo isompia että eivät sellaista leiki enää.

Eihän luovaan mielikuvitusleikkiin tarvita leluja yhtään! Meilläkin on nyt ollut kylässä muutaman päivän ajan muutamia mielikuvituskoiria ja yksi kissa, jotka tulivat lenkillä mukaan ja halusivat tulla meille kylään. Muutenkin lapsella tällaiset leikit on tavallisia ja minusta on hienoa, että hänen mielikuvituksensa toimii niin hyvin, ettei tarvita aina tavaraa. Silloin ei ole mitään sellaisia rajoitteita leikeissä, että tarvittaisiin joku tietty lelu, että pitäisi vaikka ostaa pehmoeläinkissa, vain että lapsi voisi leikkiä että meillä on kissa. Muistan myös omasta lapsuudesta yhden sellaisen mielikuvitusleikin, jota leikittiin tosi usein parhaan kaverini kanssa ja jossa ei ollut mukana minkäänlaista rekvisiittaa. Siksi sitä voitiin leikkiä aina ja kaikkialla ja leikistä tuli tosi suosittu ja sitä kehiteltiin aina eteenpäin.

Maailmassa ja varsinkin lapsiperheissä on ihan liikaa tavaraa eikä se kehitä mielikuvitusta, vaan pikemminkin päinvastoin. Meilläkin on leluja ihan liikaa, mutta onneksi lapsi ei ole silti rajoittunut leikkimään vaan niillä, vaan osaa leikkiä myös todellisia mielikuvitusleikkejä. Se varmaan rajoittaa myös olohuoneen kaaosta, vaikka meillä ei ole sääntöjä sinne tuotavista leluista. Mutta lapsi ei vaan tarvitse sitä tavaraa leikin tueksi, vaan voi leikkiä että vaikka lempipehmokoira (joka ei leikeissä ole vaan koira, vaan aika erikoistapaus) on siinä mukana, vaikka oikeasti on jossain laatikon pohjalla toisessa huoneessa.

 

[säpäle harmaana]

Minusta kyllä lapset saavat leikkiä niin paljon kuin sielu sietää, mutta kyllä miehellä on oikeus ärähtää, jos oikeasti lattialla ei pääse kulkemaan, eikä sohvalle mahdu istumaan. Eihän tässä tietenkään taas nähdä mitään vaihtoehtoja täydellisen lelukaaoksen ja täydellisen leluttomuuden välillä.

 

["a p"]

Minusta kyllä lapset saavat leikkiä niin paljon kuin sielu sietää, mutta kyllä miehellä on oikeus ärähtää, jos oikeasti lattialla ei pääse kulkemaan, eikä sohvalle mahdu istumaan. Eihän tässä tietenkään taas nähdä mitään vaihtoehtoja täydellisen lelukaaoksen ja täydellisen leluttomuuden välillä.

Juu, kyllä hän mahtuu kävelemään ja sohvalle istumaan. Eipä meilläkään niitä leluja nyt edes mitään ihan järjetöntä määrää ole.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="a p";30781101]Juu, kyllä hän mahtuu kävelemään ja sohvalle istumaan. Eipä meilläkään niitä leluja nyt edes mitään ihan järjetöntä määrää ole.[/QUOTE]

Aloituksessa kuitenkin sanoit miehen sanovan näin, joten siitä tuli mieleen. Ulkopuolisena on vähän vaikeaa kommentoida.

 

[viera.s]

[QUOTE="a p";30781101]Juu, kyllä hän mahtuu kävelemään ja sohvalle istumaan. Eipä meilläkään niitä leluja nyt edes mitään ihan järjetöntä määrää ole.[/QUOTE]

Aloituksen perusteella miehelle ei ollut sohvalla tilaa. Siinä tapauksessa on kyllä paikallaan vähän jo leluja keräillä, ei vain luovuttaa ainoa leluvapaata nurkkaa toiselle.

Ja se lelumäärä kasvaa koko ajan, jos ei vielä vauvalla ja 3-vuotiaalla ole ihan järjetöntä määrää, helposti parissa vuodessa lelumäärä vähintään tuplaantuu. Samalla sekasorto ja miehen tyytymättömyys tilanteeseen lisääntyy ja olisihan se nyt hullua, jos tuollaisen asian takia vielä perhe hajoaa. Joten koittaisitte nyt niitä kompromisseja hakea.

 

["a p"]

Kyllä hän siihen sohvalle mahtuu ihan hyvin, ja jos siinä sohvalla nyt joku pikkuautojono on niin äkkiäkös sen siitä siirtää. Kuitenkin olen sanonut että tule sinä tähän vaan istumaan, ettei HÄNEN tarvitse edes sit kattilaa tai pikkuautoja pois siirtää, minä voin tehdä sen.

Kyse on siit että mies ei siedä niitä leluja juuri ollenkaan, Niinkuin moni mammakin täällä on jo kertonut ettei siedä.

Jaa, no ei me ainakaan säilytetä kaikkia leluja niin että 10 vuoden päästä on niitä varastollinen. Toisesta päästä sisään ja toisesta ulos, on ihan pakollistakin näillä neliömetreillä.

Johan minä olen koittanut niitä kompromisseja hakea. Täällä on lähinnä vaan ehdotettu että minä ja lapset sulkeudutaan sinne kopperoon, ettei vaan mies häiriinny..

 

[Ent. Ksantippa S.]

Heh tätä maailmaa. Lasten roinat on roinia ja aikuisten roinat "sisustusesineitä".

Meillä on kyllä ihan vaan pelkkää eri-ikäisten roinaa. Mulla on aina joku keskeneräinen neule esillä tai piirustusvälineet lähellä. Lapsilla on leikkejään ja majojaan milloin missäkin. Mies kuljettaa kitaraa huoneesta toiseen, näppäilee sitä kun ehtii, ja välillä joku lapsista hakee kattilan rummuksi. Piano sentään pysyy olohuoneessa. Telkkari on auki aina välillä, eikä se ketään häiritse. Just 4v-neuvolassa hämmästeltiin esikoisen hienoa keskittymiskykyä.

Järkihän tässä perhevapailla menisi, jos ei saisi toteuttaa itseään ja tehdä kaikkea omaa kivaa niiden legoleikkien ja riitojen ratkomisien lomassa. Menisi järki ja alkaisin himosiivoajaksi, joka kuljettaa aamusta iltaan tavaraa oikeille paikoille ja tiuskii koko ajan lapsille.

Okei, provoan vähän. Mutta ihan oikeasti on myös meitä, jotka nautimme luovasta kaaoksesta.

 

["Elli"]

Eikö sitä voisi kerätä enimmät lelut pois kun alkaa katsomaan ohjelmaa. Vauva ei montaa lelua kerrallaan tarvitse ja jos esikoinen esim. keittelee "keittoja", niin jokunen leikkiastia sohvapöydälle..
Itse en halua telkkaria olohuoneeseen ollenkaan, koska sieltä ei tule nykyään mitään järkevää ohjelmaa. Jos katson jotain katson tietokoneelta ja parhaat lastenohjelmatkin tulee Areenasta.

 

[seuraaja]

[QUOTE="Tiiu";30779759]Meillä ei myöskään pidetä telkkaria päällä kun lapset leikkii. Leikki keskeytyy koska pitää sitä telkkaria jäädä katsomaan. Jompaa kumpaa, telkkaria muutenkin kohtuudella sohvalla katsellen ????

Sama juttu kirjojenluvun kanssa. En tykkää lukea lapsille satua jos radio pauhaa taustalla, sammutan sen niin voidaan keskittyä satuun

Olkkarissa meillä duplolaatikko ja junaratalaatikko. Ne leikit yleensä olkkarissa, muut lelut lasten omissa huoneissa.[/QUOTE]

Kiitos sinulle, opetat lapsillesi keskittymistä. Se on aivan äärettömän harvinaista nykyään, lapset ovat niin lyhytjänteisiä ja hermostuneita.

 

["Heidi"]

[QUOTE="a p";30780749]Kuulostaa melko tukahduttavalta lapsuudelta.[/QUOTE]

Oletpa ilkeä ja tietämätön kun kommentoit tuolla tavalla kirjoitustaan.

Ei lapsuus ole hyvää jos siinä on paljon roinaa ja valmiiksi syötettyä tv ohjelmaa.
Lapsuus voi olla hyvää vaikka ei katsoisi ohjelman ohjelmaa, ja leluja olisi vain muutama.

Sinulla on erittäin suppea (rajoittunut) käsitys siitä mitä lapset tarvitsevat ja mitkä asiat tekevät lapset onnellisiksi.

 

[Ent. Ksantippa S.]

[QUOTE="Heidi";30781490]Oletpa ilkeä ja tietämätön kun kommentoit tuolla tavalla kirjoitustaan.

Ei lapsuus ole hyvää jos siinä on paljon roinaa ja valmiiksi syötettyä tv ohjelmaa.
Lapsuus voi olla hyvää vaikka ei katsoisi ohjelman ohjelmaa, ja leluja olisi vain muutama.

Sinulla on erittäin suppea (rajoittunut) käsitys siitä mitä lapset tarvitsevat ja mitkä asiat tekevät lapset onnellisiksi.[/QUOTE]

Ainakaan lapset eivät tarvitse olohuoneeseen sisustuslehtikulissia, jossa ei ole tilaa leikkimajoille, eikä se tee heitä onnellisiksi.

Perheitä on erilaisia ja toisilla ihmisillä on suurempi tarve järjestykseen kuin toisilla, mutta siinäkin on aikuiselle kasvamisen paikka, jos on halunnut lapsia eikä kestä leluja ympärillään.

Vastustan viimeiseen saakka tätä uuskonservatiivista kotirouvamallia, jossa lasten kanssa kyllä kuuluu olla kolme vuotta kotona, mutta lapset eivät näkyä siellä putipuhtaassa olohuoneessa, vaan heidän kuuluu osata leikkiä huoneessaan ja keskenään.

 

["Heidi"]

Ainakaan lapset eivät tarvitse olohuoneeseen sisustuslehtikulissia, jossa ei ole tilaa leikkimajoille, eikä se tee heitä onnellisiksi.

Perheitä on erilaisia ja toisilla ihmisillä on suurempi tarve järjestykseen kuin toisilla, mutta siinäkin on aikuiselle kasvamisen paikka, jos on halunnut lapsia eikä kestä leluja ympärillään.

Vastustan viimeiseen saakka tätä uuskonservatiivista kotirouvamallia, jossa lasten kanssa kyllä kuuluu olla kolme vuotta kotona, mutta lapset eivät näkyä siellä putipuhtaassa olohuoneessa, vaan heidän kuuluu osata leikkiä huoneessaan ja keskenään.

Aivan käsittämättömiä johtopäätöksiä ja omia mielikuvitusjuttuja te jotkut keksittekin ihmisillä tapahtuvan jos kertovat että tykkäävät että olohuone on siisti ja lapset katsovat rajallisesti televisiota.

Ihan käsittämätöntä suppeutta ajattelukyvyssä.

 

[V.ieras]

Ainakaan lapset eivät tarvitse olohuoneeseen sisustuslehtikulissia, jossa ei ole tilaa leikkimajoille, eikä se tee heitä onnellisiksi.

Perheitä on erilaisia ja toisilla ihmisillä on suurempi tarve järjestykseen kuin toisilla, mutta siinäkin on aikuiselle kasvamisen paikka, jos on halunnut lapsia eikä kestä leluja ympärillään.

Vastustan viimeiseen saakka tätä uuskonservatiivista kotirouvamallia, jossa lasten kanssa kyllä kuuluu olla kolme vuotta kotona, mutta lapset eivät näkyä siellä putipuhtaassa olohuoneessa, vaan heidän kuuluu osata leikkiä huoneessaan ja keskenään.

Tää oli jo hauska

Eli jokainen lapsi joka leikkii mitä erilaisempia leikkejä omassa huoneessaan, on tärvelty välinpitämättömyydellä ja lapsuus on auttamatta huono?
Että siellä olohuoneessa ei voida viettää koko perheen elokuvailtoja, lueskella häiriöttä satuja yhdessä, pelata lautapelejä (mutta nehän onkin antiikkisia eikä vastaa nykypäivän tarpeita) tai katsella Pikku Kakkosta ison viltin alle kääriytyneenä. Että sinne olohuoneeseen on pakko tuoda niitä leluja, koska muuten siellä on tylsää.

 

[Ent. Ksantippa S.]

[QUOTE="Heidi";30781530]Aivan käsittämättömiä johtopäätöksiä ja omia mielikuvitusjuttuja te jotkut keksittekin ihmisillä tapahtuvan jos kertovat että tykkäävät että olohuone on siisti ja lapset katsovat rajallisesti televisiota.

Ihan käsittämätöntä suppeutta ajattelukyvyssä.[/QUOTE]

Kyseinen henkilö kertoi, että olohuoneeseen saa viedä yhden (1) lelun kerrallaan, ja se viedään pois heti, kun lakataan leikkimästä sillä tai poistutaan huoneesta. Tietämättä sen enempää lasten ja aikuisten kanssakäymisestä tuo ei kuulosta minun korvaani sellaiselta kodilta, jossa viihtyisin. Tiedätkö sinä heistä ehkä enemmän?