mies lähti taas

[surullinen]

Voi lapsi rakas, vaikka mies ei rakastakaan sinua, rakasta sina sentaan itseasi sen verran etta keraat itsekunnioituksesi rippeet ja heitat tyhjanpaivaisen helppoheikin kerrasta pellolle. OIkein pahaa tekee kun kuuntelee miten nielet kiltisti torkeyksia toisten naisten kanssa hyppelevalta k...paalta. Tuo ei ole mitaan rakkautta vaan olet kehittanyt tuohon tyhjantoimittajaan jonkinlaisen riipuvuuden. Se on samanlaista kuin alkoholismi tai pelinhimo, tuntuu etta ilman ei voisi ikina elaa vaikka olo on sitten aina kamala kun moisen ihmisen/aineen kanssa joutuu tekemisiin. Oikea rakkaus ei satu eika oikeasti rakastunut mies ikimaailmassa kohtele tyttoaan tuolla tavalla.

Et tieda missa mies asuu, et ilmeisesti tieda missa han on tyossa, et ole koskaan tavannut yhtakaan hanen ystavaansa tai sukulaistaan, et ole koskaan saanut kayda hanen asunnossaan hanen kotipaikkakunnallaan...kaikki taysin luonnottomia asioita kahden rehellisen ja toisiaan rakastavan ihmisen valilla.

Mieheni muuten lukaisi juuri juttusi ja sanoi kolme kertaa etta paivanselvaa juttu, tuolla miehella on joko vaimo tai tyttoystava, ei epailystakaan.

Kiitos vastauksestasi. En todellakaan tiedä missä mies asuu, en tiedä hänen osoitettaan. Töissä hän ei ole, hän on sairaslomalla ollut jo pitkään, kuulemma stressin takia ja koska hän on tehnyt elämässään töitä jo ihan tarpeeksi. Sinne kaupunkiin missä hän asuu en ole koskaan päässyt, enkä liioin tietenkään sinne hänen asunnolleen. Puhelintaan hän varjelee kuin kalleinta aarretta. Joka ilta hän laittaa sen kiinni ja yleensäkin se on aina äänettömällä ja visusti taskussa.

Nyt hän lähti eilen taas ja nyt kuulemma hän palauttaa osakkensa avaimen kiinteistöfirmalle, joka myi hänen osakettaan. Ja ellei hän saa asuntoa hän vie tavaransa jonnekin varastoon ja tulee sitten mun luo asumaan siksi aikaa kunnes ME saamme yhteisen asunnon. Eilen taas odotin koko päivän soittoa, joka sitten tuli noin 20.30, siihen mennessä ei mitään tietoa hänen touhuistaan. Yritin itse pari kertaa soittaa, mutta ei vastannut.

Miksi mulla on usein sellainen olo, että minä tässä olen hullu, joka on epäileväinen ja mustasukkainen? Että toinen kuitenkin puhuu totta ja että sillä on ollut stressi tämän asunnonhakemisen kanssa ja taloudellisen tilanteen kanssa. Minä vain ylireagoin ja että kaikki muuttuu paremmaksi, kun hän saa asiansa selvitettyä.

 

[Niin]

No kokeilkaa sitten sitä keinoa, että ette yritäkkään ottaa yhteyttä.
Olette vaan omissa oloissa, ja seuraatte miten mies käyttäytyy.
Tekeekö hän jotain ehdotuksia ja puhuuko muista yhteisistä kuvioista.
Näin saatte selville mitä hän ajattelee ja haluaa.
Teille jää tehtäväksi hylätä tai hyväksyä ehdotukset.

 

[9eölskoeö _]

Minusta ennen yhteenmuuttoa pitäisi selvittää myös miehen tulot. Jos miehesi ei tee työtä eikä omien sanojensa mukaan aio enää tehdäkään työtä, niin mistä hän saa rahaa (työttömyyskorvaus, sairaseläke?)? Oletteko te keskustelleet siitä, että miten kulut jaetaan, kun muutetaan yhteen? Minkä hintaiseen vuokraan sinulla on varaa? Entä miehellä?

On ihan OK olla rakastunut silmittömästi, mutta ei saisi unohtaa järkeä. Et tiedä vielä todellisuudessa mitään miehestä eikä hän edes halua päästää sinua niin lähelle, että voisit olla hänen tuki, turva ja luottohenkilö, jolle voi uskoutua. Jos et tunne yhtään ihmistä hänen elämästään, niin sinulla on vain hänen sanansa siitä, millainen hän on.

Olen 99 %:sen varma, että mies teeskentelee rakastunutta ja onnellista niin kauan, kunnes muutatte yhteen. Sen jälkeen hän voi tulla ja mennä vapaasti ja käyttää rahansa pelaamiseen, koska olet hyväksynyt hänen elämäntapansa jo ennen yhteenmuuttoa (= et vaadi miestä kertomaan menoista ja hämärästä puolestaan). Jos et pääse miehestä irti nyt, niin jos muutatte yhteen, niin tulee kestämään vuosia, ennen kuin pääset vihdoin irti miehestä.

Muista, että rakkaus on TEKOJA, ei vain sanoja. Joskus pelkkä rakkaus ei riitä, jos kaikki muu yhteisessä elämässä mättää.

 

[tunnelma]

Miksi mulla on usein sellainen olo, että minä tässä olen hullu, joka on epäileväinen ja mustasukkainen?

Vaikutat ennemmin kritiikittömästi kaiken helppoheikin humpuukin ostavalta sinisilmäiseltä pässinpäältä kuin tosissaan epäilevältä. Se kuuluu rakastumiseen. Mustasukkaisuus kuuluu rakastumiseen. Sinulla se stressi on ja alireagoit, nekin kuuluu rakastumiseen. Kaikki on koko ajan muuttumassa huonommaksi. Pian hän saa asiansa sekoitettua Sinun asioihisi.


_________________________________________________________________________
VARO! - VARO! - VARO! - VARO! - VARO! - VARO! - VARO! - VARO! - VARO! - VARO! - VARO! - VARO!

Ja ellei hän saa asuntoa hän vie tavaransa jonnekin varastoon ja tulee sitten mun luo asumaan siksi aikaa kunnes ME saamme yhteisen asunnon.

ÄLÄ! - Älä missään tapauksessa suostu! Näyttää todella pahalta.
ÄLÄ! - Tämä ennustettiin. Mies jämähtää nurkkiisi kuin tauti.
ÄLÄ! - Älä missään tapauksessa suostu, se on katastrofi!

STOP! - MILLÄ RAHALLA MIES MEINAA OSTAA ASUNTOA???
ONKO MITÄÄN KUNNOLLISTA HAVAINTOA OSAAVASTA RAHANKÄSITTELYSTÄ TAI ISOMMAN HANKINNAN MAKSUKYVYSTÄ???

 

[tunnelma]

En todellakaan tiedä missä mies asuu, en tiedä hänen osoitettaan.

Muutenhan voisit saada selville isännöitsijän, osakkeen numeron ja omistajan, tai jos sellaisia ei löydy, olisi miehen antamat tiedot vääriä.

Miksi hän palauttaa osakkeensa avaimen kiinteistöfirmalle, joka myi hänen osakettaan? Onko avaimia vain yksi tai muuten liian vähän? Ylimääräiset voi palautt… siis TOIMITTAA myöhemminkin. Mitä mainittavan arvoista riesaa parin euron avaimessa voi olla? Uskottavuusarvo on sen mainitsemisessa jos on. Oletko nähnyt että avaintakaan on edes olemassa?

Kiireinen kännykkämies ollakseen sairaslomalla. Stressi voi johtaa vaikka loppuunpalamiseen, juuri silloin kun hänen on muutettava asuntoosi. Sitten ei kai voi enää jaksaa hoitaa asuntoasioita kovin hyvin jne. Mistä hän sen tavaravaraston siihen hätään kekkais näppärästi?

 

[kokemuksen rintaääni]

Hei surullinen. Onnittelen sinua, että sait tehtyä ratkaisun. Ei kestä kuin muutama viikko tai korkeintaan kuukausi, ja alat suorastaan hävetä sitä, että saatoit tuntea tuollaista epäluotettavaa idioottimiestä kohtaan yhtään mitään muuta kuin halveksuntaa. Alat nähdä asiat realistisesti ja koko ajan kauhistelet enemmän sitä, miten kauan katselit ennenkuin puhalsit pelin poikki. Ajattele...joskus itsekin, vaikka vastaavasta tapauksesta elämässäni on jo 20 vuotta, häpeän sitä, että kaksi vuotta katselin tuollaista miestä ja kuuntelein ja jopa uskoin hänen selityksiään, kunnes ne kävivät niin absurdeiksi, että jopa minäkin tajusin. Ja muuten - kuulin kautta rantain, että vielä 20 vuoden jälkeenkin se exäni vaihtelee naisia muutaman kuukauden tai vuoden välein, oliskohan minun jälkeeni menossa jo 7. tai 8. suhde tällä hetkellä. Pari, kolme lastakin on parille naiselle tehty ja sitten taas on jatkettu matkaa seuraavaan sänkyyn.

Pikaista toipumista sinulle! Elämä hymyilee taas ja opit tästä paljon, enemmän kuin uskotkaan nyt. Ja sitä oppia tulet elämässäsi hyödyntämään. Itse en enää langennut tuollaisiin miehiin koskaan ja olen nyt ollut monia vuosia aviossa luotettavan, rehdin miehen kanssa. Sitä samaa toivon sinullekin koko sydämestäni.

 

[kokemuksen rintaääni]

Vielä pari riviä, luethan myös edellisen kirjoitukseni.

Laitin äsken miehen vastaajaan viestin, että ellei tänään klo 16 mennessä ilmoita itsestään mitään, niin minä lopetan odottamisen ja olen sen myös nyt päättänyt tehdä.

Rakastan häntä ja tuntuu tosi pahalta, mutta kai se sitten on niin, että kerran se kirpaisee tämä ero, mutta jatkuva epätietoisuudessa olo tekee sitä koko ajan.

Nyt vain hyviä vinkkejä, että miten pääsee erosta yli. Koko ajan mietin niitä hyviä hetkiä ja tuntuu niin pirun pahalta.

Luin ketjua vain tähän saakka ja vastaukseni oli tähän viestiin.

Huomasin nyt, että suhdettahan oli taas jatkettu. Sanonko mitä? Lue edellinen kommenttini ja mieti, olisiko siinä kuitenkin ihan oikea sanoma sinulle?!!

 

[tunnelma]

Töissä hän ei ole, hän on sairaslomalla ollut jo pitkään

Oletko nähnyt hänellä olevan lääkkeitä sairauteensa?

a) ei aavistustakaan
b) jotain lienee niellyt huomaamattomasti
c) avoimesti, säännöllisesti, reseptikin kutsumanimellä
d) syö kourallisen silloin tällöin, väri ja koko vaihtelee usein

Kuinka pitkä ura takana kun on ehtinyt jo elämäntyönsä tehdä?

 

[wicked witch of the west]

Vielä pari riviä, luethan myös edellisen kirjoitukseni.

Laitin äsken miehen vastaajaan viestin, että ellei tänään klo 16 mennessä ilmoita itsestään mitään, niin minä lopetan odottamisen ja olen sen myös nyt päättänyt tehdä.

Rakastan häntä ja tuntuu tosi pahalta, mutta kai se sitten on niin, että kerran se kirpaisee tämä ero, mutta jatkuva epätietoisuudessa olo tekee sitä koko ajan.

Nyt vain hyviä vinkkejä, että miten pääsee erosta yli. Koko ajan mietin niitä hyviä hetkiä ja tuntuu niin pirun pahalta.

Luepas toi sun lause: "rakastan häntä ja tuntuu tosi pahalta". Hmmm, pieni ristiriita kenties??
Hyvässä suhteessa ei tunnu pahalta. Hyvässä suhteessa tuntuu hyvältä!

Johtopäätös:
parisuhteenne ei ole hyvä, se on huono. Kannattaako olla huonossa suhteessa? No ei.
Siis: lopeta suhde.

tsemppiä ja kaikkea hyvää!!
Vielä löydät miehen, joka tuo sinulle iloa ja hyvää oloa KOKO AJAN (ei vaan randomien "hyvien hetkien ajan") ja saa sinut hymyilemään. SE on seurustelun ja parisuhteen koko pointti!

 

[yks mies]

ÄLÄ missään tapauksessa ota miestä asumaan luoksesi! Tossa tarinassa on niin paljon aukkoja, että miehellä ei voi olla puhtaita jauhoja pussissa.

Ensinnäkin myytävän asunnon avaimia ei anneta välitysfirmalle vaan ne avaimet luovutetaan kaupun teon yhteydessä uudelle omistajalle. Miehellä ei siis ilmeisesti ole ainakaan omistusasuntoa, hän asuu ehkä vuokralla tai luovuttaa avaimet exälleen. Tai sitten koko tarina on fuulaa. Varo!

Normaali ihminen ei varjele puhelintaan suurimpana liikesalaisuutena. Tämä on mun mielestä konkreettisin esimerkki toisesta naisesta tai hämäristä bisneksistä. Varo!

Et ole koskaan käynyt hänen kotonaan, et edes tiedä osoitetta. Miksi?

Mies keksii ilmiselviä tekosyitä menemisilleen. Varo!

Jos otat hänet luoksesi asumaan, joudut maksamaan hänen elämisensä ja hän saa jatkaa omia entisiä hämäriä bisneksiään.

Usko hyvä ihminen meitä varoittelijoita, olet törmännyt elävään Auervaaraan ja hän yrittää käyttää sinisilmäisyyttäsi hyväksesi. Hän on kokenut ja tietää mistä naurusta vetää. Lopeta suhde heti!

 

[onko edes totta?]

Voiko joku oikeasti aikuinen ihminen olla noin sinisilmäinen?
Sinä et tiedä miehestä mitään, et yhtään mitään faktaa, miten sellaista mielikuvitusihmistä voi rakastaa oikeasti, aikuisten oikeasti?
Tiedätkö hänen sotu-tunnuksensa? Entä perhesuhteet, sisaret, veljet, vanhemmat, koulutuksen, työpaikat, ammatin, terveydentilan, harrastukset, palkka/tulotason?
Kaikki nuo on hyvä olla selvillä, ennen kuin yhteen muutetaan.

Minä vähän luulen, että se sun prinssisi on vankilassa ja kärsii tuomiotaan loppupuolella ja siksi pääsee useamman päivän lomille. Tai sitten on avovankilassa.

Väestörekisteristä saat tietoosi osoitteen, jos edes haluat tietää totuuden. Sieltä myös saat tietää, asuuko siinä samassa osoitteessa muita. Joku osoitehan jokaisella on oltava koko ajan.

 

[tunnelma]

Voiko joku oikeasti aikuinen ihminen olla noin sinisilmäinen?

Ei ap aikuisten oikeasti ole. Rakastuminen muuttaa luonnetta ja pitää otteen lipsuvana.

- merkillinen kyky ihailla rakastumisen kohteen hyviä puolia ja vähätellä heikkoja ominaisuuksia.
- virheet kyllä tiedostetaan, mutta ne kuitenkin aistitaan positiivisina.
- käyttäytyy epärationaalisesti, jopa vastoin tiedostettuja omia etujaan.
- ajatukset palaavat, rakastumisen kohteeseen kontrolloimattomasti, alituisesti, häiritsevästi.
- ujous rakastumisen kohteen seurassa, erityisesti halu täyttää rakastumisen kohteen ajatusmaailma.
- mieliala riippuu rakastumisen kohteen toimista, ennen kaikkea siitä, miten rakastumisen kohteen koetaan vastaavan rakastuneen toiveisiin, tunteiden kiihtyminen, jos suhde rakastumisen kohteeseen on uhattu (Tennov)

Voi miettiä sitäkin että, kaikki mitä rakastumisesta tiedetään on hyvä olla selvillä, ennen kuin rakastuu. Ja voiko joku olla oikeasti niin sinisilmäinen että haluaa rakastua vaikkei tiedä tarpeellista faktaa, miten mieli voi oikeasti pakottaa.
Peruskurssi kaikille kiinnostuneille.

 

[surullinen]

Näinhän se on. Tapasin äsken yhden vanhan hyvän ystäväni ja hän oli kovasti huolissaan minusta, kun kerroin tästä tilanteestani. Minä itkin, kun hän puhui niin kauniisti ja lupasi tulla jopa fyysisesti puolustamaan minua jos tarvin apua.

Olin jo varma päätöksestäni, että lopetan tämän suhteen, mutta kun tuli tekstiviesti: Rakastan sua, olin minä taas aivan toista mieltä.

Eilen en vastannut miehen puheluun, jota ensinnäkin odotin koko päivän ja illan, ja joka sitten tuli puoli yhdeksältä illalla. Heti kauhea kuulustelu tänään miksen vastannut ja äsken kun olin kaupungilla kävelemässä, niin kysely myös siitä, olenko menossa ryyppäämään.

Hän on nyt saanut sen asunnon ja muuttaa huomenna. Ei sanaakaan enää siitä muutanko minä hänen kanssaan.

Nää mun kirjoitukset alkaa varmaan kuullostamaan jo aivan sairailta. Tämä vaan on ollut sellainen hyvä keino purkaa tunteitaan ja kun olen vielä saanut niin hyviä vastauksia, et kiitos teille.

 

[Niin]

Kiinnostaisi kuulla, mitkä tuollaisen miehen hyvätpuolet ovat?

 

[QQ]

Kuinka vanhoja olette, surullinen? Olisi jotenkin helpompi suhteuttaa tätä tarinaa, kun tietäisi, oletteko parikymppisiä, kolmi- vai nelikymppisiä..? Onko sinulla ollut muita miessuhteita? Millaisia kokemuksia sinulla on niistä? Vanhempiesi avioliitto, millainen se oli? Ala nyt miettiä, miksi kestät tätä suhdetta, mitä siitä saat ja millaista olisi olla ilman tätä miestä? Ja ennenkaikkea, mikä omakuva sinulla on. Oletko nainen, joka on ansainnut tällaista kohtelua? Miksi olet ansainnut sen? Koetko ettei sunua tarvitsekaan kohdella paremmin? Mistä moinen tunne mahtaisi johtua?

 

[surullinen]

Kuinka vanhoja olette, surullinen? Olisi jotenkin helpompi suhteuttaa tätä tarinaa, kun tietäisi, oletteko parikymppisiä, kolmi- vai nelikymppisiä..? Onko sinulla ollut muita miessuhteita? Millaisia kokemuksia sinulla on niistä? Vanhempiesi avioliitto, millainen se oli? Ala nyt miettiä, miksi kestät tätä suhdetta, mitä siitä saat ja millaista olisi olla ilman tätä miestä? Ja ennenkaikkea, mikä omakuva sinulla on. Oletko nainen, joka on ansainnut tällaista kohtelua? Miksi olet ansainnut sen? Koetko ettei sunua tarvitsekaan kohdella paremmin? Mistä moinen tunne mahtaisi johtua?

Vastaan näihin kysymyksiisi. Olen yli nelikymppinen, vaikka ei sitä varmaan uskoisi, kun lukee näitä minun kirjoituksiani.

Miessuhteita on ollut ja suurinpiirtein aina minua on kohdeltu huonosti näissä suhteissa. Poikkeuksen tekee lasteni edesmennyt isä.

Vanhempieni avioliitto oli riitainen, johtuen narsisti-isästäni. Koko lapsuuteni oli pelkoa, pakoonjuoksemista, ahdistusta, itsetunnon alentamista jne. Omakuvani on tästä johtuen huono, olen mielestäni kyllä nätti kasvoiltani, mutta vartaloani inhoan ja siitä juuri olen saanut kuulla, niin tältä mieheltä, kuin edelliseltäkin.

Olen monesti ajatellut miksi aina törmään tällaisiin miehiin ja miksi siedän tätä. Olen ajatellut sen niin (mikä on sairasta) että huonossa suhteessa olen ikään kuin "turvassa", se on niin tuttua ja ikäänkuin palaan sinne lapsuuteeni takaisin. Mitä huonommin minua kohdellaan, sen "turvallisempaa" minulla on.

Kun joku mies kohtelee minua hyvin, on hän minusta hyvin tylsä ja nössö.

Nyt kun nämä seikat tuli selville, alan tosissani miettiä, miten voisin päästä tästä, vai pääsenkö enää koskaan. Kannan varmaan näitä lapsuuden ihanuuksia mukanani hautaan asti.

Sekin, että taistelen tällaisten asioiden kanssa, esimerkiksi juuri tämän suhteen, pyörin sen ympärillä ja kirjoittelen lapsellia johtuu varmaan siitä, että olen henkisesti jäänyt sinne jonnekin murrosikään, en ole koskaan kasvanut aikuiseksi naiseksi

Taas olen valmis ottamaan kommentteja vastaan.

 

[tunnelma]

Olin jo varma päätöksestäni, että lopetan tämän suhteen, mutta kun tuli tekstiviesti: Rakastan sua, olin minä taas aivan toista mieltä.

Älä anna sen harmittaa. Kun juttu ei ole päätettävissä, älä päätä. Pääset eroon toisella menetelmällä. Älä arvostele itseäsi. Saisit turhaan ikäviä epäonnistumisen kokemuksia. Kannattaa lähteä toisesta päästä, keräämään onnistumisen kokemuksia.

Eilen en vastannut miehen puheluun, jota ensinnäkin odotin koko päivän ja illan, ja joka sitten tuli puoli yhdeksältä illalla.

Tässä oli ensimmäinen onnistuminen! Vieläpä hienosti yön yli! Sen sijaan että yrittäisit kerralla onnistua (pystyn - en vastaa) tai epäonnistua (en pysty - vastaan), on Sinulla kolmaskin ja helppo vaihtoehto: Vastaan myöhemmin (juuri niinkuin teit).

Kun mies soittaa, jätät vastaamatta ensimmäiseen, mutta voit vastata kun hän toisen kerran soittaa. Se ei haittaa jos menee välillä vähän niin ja näin. Älä mittaile, tärkeintä on ajatella: Myöhemmin on ihan hyvä, alkaa kyllä aikanaan sujua. Pyrit pingottamatta siihen ja saavutat tietyn edun.

Tilanne on silloin 50% VASTAAMATTOMIA PUHELUJA (50% vastattuja). Vastaamattomuus vahvistuu joka kerta ja niin on yhä helpompi tehdä. Näin voit säästyä avuttomuuden tunnetta tuottavilta suurilta pettymyksiltä. Onnistumisprosenttia suurentaen työvoittoon.

Miehen päässä tapahtuu vastaavasti lannistumista. Magic!

Nää mun kirjoitukset alkaa varmaan kuullostamaan jo aivan sairailta.

Turha huolia, anna lukijoiden murehtia. Meitä on useampi pää.

 

[Urkkija]

Soita nro-tiedusteluun ja kysy kelle numero kuuluu + osoite ja asuuko osoitteessa muita, eli onko muita puh numeroita siihen osoitteeseen.

Ja.... jätä se sika!

 

[Amor]

Miessuhteita on ollut ja suurinpiirtein aina minua on kohdeltu huonosti näissä suhteissa. Poikkeuksen tekee lasteni edesmennyt isä.

Vanhempieni avioliitto oli riitainen, johtuen narsisti-isästäni. Koko lapsuuteni oli pelkoa, pakoonjuoksemista, ahdistusta, itsetunnon alentamista jne. Omakuvani on tästä johtuen huono, olen mielestäni kyllä nätti kasvoiltani, mutta vartaloani inhoan ja siitä juuri olen saanut kuulla, niin tältä mieheltä, kuin edelliseltäkin.

Olen monesti ajatellut miksi aina törmään tällaisiin miehiin ja miksi siedän tätä. Olen ajatellut sen niin (mikä on sairasta) että huonossa suhteessa olen ikään kuin "turvassa", se on niin tuttua ja ikäänkuin palaan sinne lapsuuteeni takaisin. Mitä huonommin minua kohdellaan, sen "turvallisempaa" minulla on.

Kun joku mies kohtelee minua hyvin, on hän minusta hyvin tylsä ja nössö.

Nyt kun nämä seikat tuli selville, alan tosissani miettiä, miten voisin päästä tästä, vai pääsenkö enää koskaan. Kannan varmaan näitä lapsuuden ihanuuksia mukanani hautaan asti.

Sekin, että taistelen tällaisten asioiden kanssa, esimerkiksi juuri tämän suhteen, pyörin sen ympärillä ja kirjoittelen lapsellia johtuu varmaan siitä, että olen henkisesti jäänyt sinne jonnekin murrosikään, en ole koskaan kasvanut aikuiseksi naiseksi

Taas olen valmis ottamaan kommentteja vastaan.

Kyllä ongelma on sinussa itsessäsi ja myös tästä ongelmasta eroon pääsemisen avaimet ovat myös vain ja ainoastaan sinun itsesi ulottuvilla ja vastuulla. Se, että olet ajautunut huonoisiin suhteisiin johtuu juuri siitä, että et ihastu hyviin miehiin. Sanoit: "Kun joku mies kohtelee minua hyvin, on hän minusta hyvin tylsä ja nössö." Tässä on ongelma. Nämä miehet ovat niitä joita terve ihminen etsii ja haluaa kumppaniksi, mutta jokin sinussa aiheuttaa vastareaktion. En tiedä mikä, en ole psykiatri. Minusta sinun kannattaisi ehdottomasti käydä ammattilaisen luona keskustelemassa näistä asioista.

Uskon kyllä, että olet lapsuudessa kokenut kovia, mutta niin ovat monet muutkin ja päässeet pahemmistakin lapsuuden ongelmista eroon. Sinun ei pidä ajatella, että olisit lopullisesti niiden vammauttama vaan tiedostaa, että sinusta itsestäsi on kiinni niistä toipuminen ja pystyt siihen jos tartut toimeen. Tällaiset asiat ovat usein sopiva tekosyy, voi luovuttaa kun on hyvä syntipukki. Älä kuitenkaan luovuta sen tai minkään muunkaan vuoksi elämäsi rakentamista parempaan suuntaan. Elämänsä laadun parantaminen on aina jokaisen itsensä vastuulla, ei kenenkään muun.

 

[tuhkimo]

Vastaan näihin kysymyksiisi. Olen yli nelikymppinen, vaikka ei sitä varmaan uskoisi, kun lukee näitä minun kirjoituksiani.

Miessuhteita on ollut ja suurinpiirtein aina minua on kohdeltu huonosti näissä suhteissa. Poikkeuksen tekee lasteni edesmennyt isä.

Vanhempieni avioliitto oli riitainen, johtuen narsisti-isästäni. Koko lapsuuteni oli pelkoa, pakoonjuoksemista, ahdistusta, itsetunnon alentamista jne. Omakuvani on tästä johtuen huono, olen mielestäni kyllä nätti kasvoiltani, mutta vartaloani inhoan ja siitä juuri olen saanut kuulla, niin tältä mieheltä, kuin edelliseltäkin.

Olen monesti ajatellut miksi aina törmään tällaisiin miehiin ja miksi siedän tätä. Olen ajatellut sen niin (mikä on sairasta) että huonossa suhteessa olen ikään kuin "turvassa", se on niin tuttua ja ikäänkuin palaan sinne lapsuuteeni takaisin. Mitä huonommin minua kohdellaan, sen "turvallisempaa" minulla on.

Kun joku mies kohtelee minua hyvin, on hän minusta hyvin tylsä ja nössö.

Nyt kun nämä seikat tuli selville, alan tosissani miettiä, miten voisin päästä tästä, vai pääsenkö enää koskaan. Kannan varmaan näitä lapsuuden ihanuuksia mukanani hautaan asti.

Sekin, että taistelen tällaisten asioiden kanssa, esimerkiksi juuri tämän suhteen, pyörin sen ympärillä ja kirjoittelen lapsellia johtuu varmaan siitä, että olen henkisesti jäänyt sinne jonnekin murrosikään, en ole koskaan kasvanut aikuiseksi naiseksi

Taas olen valmis ottamaan kommentteja vastaan.

Sellainen rakkauden kerjäläinen toivoisi, että joskus tulisi kohdalle poikkeus, joka murtaisi ennakkoasenteen ja itseään toteuttavan ennusteen, ettei kukaan koskaan oikeasti rakasta, koska ei ole sen arvoinen.

Luultavasti mies on samanlainen. Eikä hän saisikaan vastakaikua itseään arvostavalta naiselta, koska ei ole mitään annettavaa. On turvallista olla kaltaistensa kanssa. Suhde saattaisi jopa jotenkin toimia, jos molemmat tunnustautuisivat kerjäläisiksi, mutta lienee tavallista, että alkuun valheellisesti leikitään itsevarmaa, upporikasta ja lupaillaan tähdet taivaalta spanielin katsein.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten ja missä tapasitte ja kuinka seurustelu alkoi.

 

[surullinen]

Sellainen rakkauden kerjäläinen toivoisi, että joskus tulisi kohdalle poikkeus, joka murtaisi ennakkoasenteen ja itseään toteuttavan ennusteen, ettei kukaan koskaan oikeasti rakasta, koska ei ole sen arvoinen.

Luultavasti mies on samanlainen. Eikä hän saisikaan vastakaikua itseään arvostavalta naiselta, koska ei ole mitään annettavaa. On turvallista olla kaltaistensa kanssa. Suhde saattaisi jopa jotenkin toimia, jos molemmat tunnustautuisivat kerjäläisiksi, mutta lienee tavallista, että alkuun valheellisesti leikitään itsevarmaa, upporikasta ja lupaillaan tähdet taivaalta spanielin katsein.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten ja missä tapasitte ja kuinka seurustelu alkoi.

Tapasimme netin deittipalstalla. Heti hänen ensimmäisistä viesteistään ihastuin häneen ja kun sitten annoin numeroni ja kuulin hänen äänensä niin wau.

Juttelimme ehkä parisen viikkoa ennen tapaamista. Hän soitti aina tuntemattomasta numerosta, eikä suostunut antamaan minulle numeroaan. Antoi sen kyllä sitten ensimmäisen tapaamisen aikana.

Olin todella onnellinen, kun ensimmäinen tapaaminen tuli. Hymyilin kuin vähäjärkinen kaikille ja leijuin jalat irti maasta. Meillä meni alkuun tosi ihanasti, tosin silloin jo aika alussa ihmettelin miksi hän lähti aina autoon soittamaan, mutta rakastumisen tunne voitti kaikki epäilyt kuitenkin.

En osannut ajatella niistä reissuistakaan mitään, koska hän sanoi minulle, että on paljon hoitamattomia asioita siellä toisella paikkakunnalla, kun on eroprosessi menossa ja talonmyynti.

Sitten ne reissut alkoivat tihentyä ja kun pyysin päästä mukaan hän sanoi, ettei ota minua sinne, etten vaan voi tulla hänen ja exänsä asuntoon ja kun hänellä lisäksi on paljon niitä hoidettavia asioita niin minä vain tylsistyisin ja alkaisin valittamaan ja semmoista hän ei kuuntele.

Nytkin kun pyysin päästä mukaan, että voisin vaikka auttaa pakkaamisessa, niin hän ei ota minua sinne kyselemään ja valittamaan.

Että näin tämä alkoi ja lopusta ei tietoa.

 

[QQ]

Kiitos kun vastasit. Ei ole varmaan ihan helppoa täällä ruotia itseään, olet rohkea kun sen teet näin rehellisesti. Arvelinkin taustaltasi löytyvän jotain, joka selittäisi käytöstäsi. Kuulehan - eikö olisi oikeastaan aika mukavaa alkaa tervehtyä siitä traumatisoineesta lapsuudesta ja sitä kautta päästä myös terveisiin tasapainoisiin ihmissuhteisiin? Oletko harkinnut terapiaa? Ensi vuonna tähän aikaan tässä ketjussa saattaisi kirjoitella jo ihan toisenlainen "surullinen" - ehkä jo vahva nainen, joka on löytänyt tiensä tuosta kierteestä pois. Toivon sinulle koko sydämestäni voimaa ja uskoa ja luottamusta siihen, että selviät. Ota siihen avuksesi ammattilainen. Tämä ketju ei itse asiassa käsittelekään enää tuota kummaa heppua, vaan sinua. SINÄ olet tärkeä. Rohkaistu lähtemään avun etsintään. Sinulla on ehkä 40 vuotta hyvää elämää vielä edessäsi

 

[Surullinen]

Kiitos QQ kauniista sanoistasi !!!!

 

[frau]

Rosa Meriläinen kirjoittaa tuoreessa HS:n kolumnissaan parisuhteesta: "Toiset eivät tunnu oppivan millään sitä, että ansaitsevat hyvää kohtelua. Miten moni päätyykään toistamaan lapsuutensa perhehelvettiä ilman, että sitä ilmitasolla itselleen myöntävät." Sopii aika hyvin sinuun.

 

[Onnekas]

Tavallaan ymmärrän sinua, surullinen. Itse täytän vasta 30 mutta tunnistan jutuistasi itseni.

Minä tulin kuitenkin järkiini jo 24 -vuotiaana eli verrattain nuorena. Siihen asti kaikki kolme poika/miesystävääni olivat luusereita ja viimeisin oli vieläpä niin väkivaltainen että olen tänäkin päivänä kiitollinen, että olen edes hengissä. Tämä viimeisin vei vieläpä rahani. Tai hänenkin edeltäjänsä (2kpl) veivät vähät rahani, tämä viimeisin vei sitä vain eniten, sen lisäksi että loisi asunnossani ilmaiseksi 2 vuotta! Tuota voi tuo sinunkin tapauksesi olla vailla, niinkuin monet ovat jo täällä sanoneet! Älä hyvä ihminen ota sitä samaan osoitteeseen!

Ymmärrän niin hyvin tuon tunteesi normaaleja miehiä kohtaan, olin itsekin kaltaisesi. Mitä rupumpi ja perseaukisempi alamaailman jätkä oli tarjokkaana hyysättäväksi, niin sitä varmemmin sai minulta huomiota. Minäkin olin tuolloin kuitenkin oikein näpsäkkä ylioppilas, koko maailma avoinna ja kaiken järjen mukaan minunkaan ei olisi pitänyt vilkaistakaan sellaisiin laitapuolen kulkijoihin kuin mitä silloin kelpuutin.

Minä pääsin tuon viimeisimmän rupujätkän jälkeen terapiaan, jota en kuitenkaan tarvinnut edes kovin kauaa. Diagnosoitiin vaikea masennus johon sain lääkityksen jota jatkoin muutaman kuukauden. Oloni koheni vauhdilla ja panin elämäni järjestykseen, siis opiskelin loppuun ja sain työpaikan jne. Sitten pääsin tuon suhteen jälkeen pois seurapiiristä, johon kuului tyhjäntoimittamista, turhaa jännitystä ja väkivaltaa, valvomista ja liikaa alkoholia ym. Sen koommin en ole rupusakkiin (anteeksi vain, mutta tuo sinun unelmamiehesi kuulostaa rupusakilta) vilkaissut. Olen ollut muutaman vuoden naimisissa ihanan, normaalin työssäkäyvän miehen kanssa ja arvostan jokaista normaalia hetkeä. Silloin sain kyllä niin yliannostuksen siitä "jännästä" elämästä.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ollut kehua itseäni vaan oikeasti kannustaa Sinua irti tuosta tyypistä! Minulla ei ole kokemusta tuollaisesta salailijasta mutta ei hyvältä vaikuta tuollainen salaperäisyys. Ensimmäisenä minullekin tuli mieleeni, että aika varmasti kyseessä on Auervaara jolla on eri nainen siellä toisella paikkakunnalla.

Olen täysin vakuuttunut, että saat halutessasi huomattavasti tasokkaampaa seuraa. Ensiksi olisi kuitenkin selvitettävä, miksi kunnon miehet eivät kiinnosta? Minua kunnon miehet alkoivat kiinnostamaan aivan kuin itsestään noin vuoden sen jälkeen, kun sain kertakaikkisen yliannostuksen siitä rupuelämästä. Minun tapauksessani koskaan ei sen tarkemmin analysoitu, miksi siedin törkeää kohtelua miehiltä, mutta Sinun tapauksessasi asiaa olisi hyvä selvittää, koska käytöksesi ei ole muuttunut.