mies lähti taas

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Haluaisin nyt ihan asiallisia kommentteja tästä tilanteestani

Olen seurustellut puoli vuotta miehen kanssa, jonka tapasin netissä. Olin niin rakastunut häneen kun vaan olla voi ja tunsin, että tässä on elämäni mies. Hän asuu toisessa kaupungissa, on eronnut vajaa vuosi sitten.

Meillä meni tosi ihanasti hetken aikaa ja minä olin todella rakastunut ja olisin tehnyt mitä vain hänen puolestaan.

Sitten alkoi tulla niitä jatkuvia lähtöjä sinne toiseen kaupunkiin, kun asioita pitää hoitaa. Hänen puhelimensa on koko ajan äänettömällä ja muutenkin hän varjelee sitä kuin kalleinta aarrettaan. Poissaolot luotani kestävät noin 2-4 päivää, jolloin hän kyllä soittelee minulle. Kuitenkin aina illalla hänen puhelimensa menee kiinni, enkä saa häneen yhteyttä. Saman hän tekee kun hän on täällä minun luonani.

Meillä on ollut nyt viimeaikoina paljon riitoja näistä asioista ja olen kertonut miten paljon kärsin näistä yksinoloista ja kaikesta salaperäisyydestä. Sama vaan on kuitenkin jatkunut.

Usein käy niin, että tulee tekstiviestejä, joita hän lukee ja sitten yht äkkiä pitää taas lähteä sinne jonnekin, aina vaan tulee joku ihme syy miksi pitää lähteä. Kerran hän sanoi, että luonani on niin tylsää, että hän lähtee pois.

Nyt hän on saanut osakkeensa myytyä siellä toisella paikkakunnalla ja olisi valmis muuttamaan kanssani yhteen.

Olen todella ristiriitaisessa tilanteessa, rakastan häntä ja haluisin elää hänen kanssaan, mutta kuitenkin pelkään tulevaisuutta hänen kanssaan- En tiedä mistä löydän itseni, jos nyt lähden hänen mukaansa ja alan rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.

Mies vannoo koko ajan rakastavansa minua ja että haluaisi elää vain minun kanssani elämänsä. Ja että kertaakaan ei ole minua pettänyt.

Nytkin sunnuntaina hän taas lähti pois. Pitää mennä pakkaamaan (jota on tehnyt tosi pitkään) ja hoitelemaan niitä asuntoasioita. Hän kuulemma haluaa minun kanssani olla ja elää.

Kuitenkin hän tietää miten paljon inhoan yksinoloa, koska olen sen hänelle sanonut niin monta kertaa. Olen pyytänyt tosi monta kertaa päästä hänen mukaansa, mutta hän ei ota minua sinne.

En haluaisi nyt kuulla, että olen tyhmä tai muutakaan semmoista. Vaan asiallisia kommentteja, että mitä minun pitäisi tehdä. Olen niin ristiriitaisessa tilanteessa. Muutanko hänen kanssaan yhteen, vaikka pelkään tulevaisuutta ja kuitenkin rakastan häntä.
 
No älä todellakaan muuta yhteen miehen kanssa. Näethän kai itsekin, että sinua viedään kuin pässiä narussa? Miehellä on tietysti jotain meneillään siellä entisellä paikkakunnalla kun ei kerran vastaa puhelimeen etkä sinä saa edes mennä mukaan. Minkä hän on sanonut syyksi siihen ettet sinä saa lähteä mukaan?

Joko mies on vielä vähintään seksisuhteessa exäänsä, tai sitten hänellä on joku toinen siellä. Ei hän sitä tietysti sinulle kerro sanallisesti, mutta kaikki merkit on muuten näkyvissä. Sanoit ettet kaipaa hölmöksi haukkumista, mutta oikeasti, et kai voi uskoa miehen selittelyjä?! Nyt puolen vuoden jälkeen on vielä helppoa erota, hanki joku joka on valmis suhteeseen ja haluaa oikeasti olla (vain) sinun kanssasi.
 
Haluaisin nyt ihan asiallisia kommentteja tästä tilanteestani

Olen seurustellut puoli vuotta miehen kanssa, jonka tapasin netissä. Olin niin rakastunut häneen kun vaan olla voi ja tunsin, että tässä on elämäni mies. Hän asuu toisessa kaupungissa, on eronnut vajaa vuosi sitten.

Meillä meni tosi ihanasti hetken aikaa ja minä olin todella rakastunut ja olisin tehnyt mitä vain hänen puolestaan.

Sitten alkoi tulla niitä jatkuvia lähtöjä sinne toiseen kaupunkiin, kun asioita pitää hoitaa. Hänen puhelimensa on koko ajan äänettömällä ja muutenkin hän varjelee sitä kuin kalleinta aarrettaan. Poissaolot luotani kestävät noin 2-4 päivää, jolloin hän kyllä soittelee minulle. Kuitenkin aina illalla hänen puhelimensa menee kiinni, enkä saa häneen yhteyttä. Saman hän tekee kun hän on täällä minun luonani.

Meillä on ollut nyt viimeaikoina paljon riitoja näistä asioista ja olen kertonut miten paljon kärsin näistä yksinoloista ja kaikesta salaperäisyydestä. Sama vaan on kuitenkin jatkunut.

Usein käy niin, että tulee tekstiviestejä, joita hän lukee ja sitten yht äkkiä pitää taas lähteä sinne jonnekin, aina vaan tulee joku ihme syy miksi pitää lähteä. Kerran hän sanoi, että luonani on niin tylsää, että hän lähtee pois.

Nyt hän on saanut osakkeensa myytyä siellä toisella paikkakunnalla ja olisi valmis muuttamaan kanssani yhteen.

Olen todella ristiriitaisessa tilanteessa, rakastan häntä ja haluisin elää hänen kanssaan, mutta kuitenkin pelkään tulevaisuutta hänen kanssaan- En tiedä mistä löydän itseni, jos nyt lähden hänen mukaansa ja alan rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.

Mies vannoo koko ajan rakastavansa minua ja että haluaisi elää vain minun kanssani elämänsä. Ja että kertaakaan ei ole minua pettänyt.

Nytkin sunnuntaina hän taas lähti pois. Pitää mennä pakkaamaan (jota on tehnyt tosi pitkään) ja hoitelemaan niitä asuntoasioita. Hän kuulemma haluaa minun kanssani olla ja elää.

Kuitenkin hän tietää miten paljon inhoan yksinoloa, koska olen sen hänelle sanonut niin monta kertaa. Olen pyytänyt tosi monta kertaa päästä hänen mukaansa, mutta hän ei ota minua sinne.

En haluaisi nyt kuulla, että olen tyhmä tai muutakaan semmoista. Vaan asiallisia kommentteja, että mitä minun pitäisi tehdä. Olen niin ristiriitaisessa tilanteessa. Muutanko hänen kanssaan yhteen, vaikka pelkään tulevaisuutta ja kuitenkin rakastan häntä.


Minä ottaisin tässä nyt pienen aikalisän. Jos mies on eronnut, stressantunut entisen asunnon myymisestä yms. niin onhan tuo jatkuva yhdessä olovaatimus ahdistavaa tuossa tilanteessa.
Sanot inhoavasi yksinoloa. Yritä nyt oppia olemaan yksin. Minulle tulee mieleen että sinä olet niin mustasukkainen ettet kestä mitään ja ehkäpä tuota seikkaa mieskin sinussa pelkää. Oletko sitä ajatellut? Minä olen nainen ja itsekin eronnut enkä olisi kyllä asunnon myyntitilanteissa yms. entisisiä asioita hoidellessa halunnut olla JATKUVASTI uuden puolison "vahdittavana". Eikö sinulla ole muuta elämää kuin mies? Valiettavasti minulle tuli tällainenkin asia mieleen. Sori vaan.
 
Viimeksi muokattu:
Jotkut miehet ne on tuollaisia. Niillä pitää koko ajan olla se joku ihme "oma elämä" jossain, ja sitä ne varjelee kuin ainoota hammastaan, koko ajan joku ihme salaperäisyys päällä.

Takana ei välttämättä tarvitse olla yhtään mitään. Tärkeintä on se, että tuntuu kuin siellä olisi jotain. Tätä tämäkin mies sinulle koko ajan viestittää. Se on keino pitää sinut hippalassa ja epävarmana hänen suhteensa.

Puoli vuotta olette vasta tunteneet. Se on liian lyhyt aika yhtään mihinkään. Älä nyt hemmetissä muuta hänen kanssaan saman katon alle. Et tiedä yhtään, mikä hän on miehiään.

Voi olla, että miehellä on toinenkin suhde olemassa. Mutta voi siellä olla mitä tahansa muutakin. Jotain sellaista kuitenkin, mitä sinä et saisi hänen mielestään tietää. Tai sitten ei todellakaan yhtään mitään. Voi olla pelkästään tarve olla vapaa ja mennä oman päänsä mukaan.

Ihan puhtaat jauhot ei taida kuitenkaan olla. Jos hän ei voi rehellisesti avata elämäänsä sinulle, niin eipä tuo hyvältä näytä. Tuo on kuluttavaa sinun kannaltasi. Jos mies olisi umpirakastunut ja haluaisi palavasti kanssasi yhteen, hänhän tekisi kaikkensa, että niin tapahtuisi, ja hän pitäisi varmasti sinut ajan tasalla aikeistaan ja tekemisistään, ja totta kai sinä olisit hänen kanssaan pakkaamassa jne. Jotain vilunkia tähän nyt liittyy.

Olisi parempi, jos lakkaisit haaveilemasta hänestä. Alkaisit elää, kuin hän olisi vain yksi mahdollinen vaihtoehto muiden muassa. Älä missään nimessä kiirehdi mitään. Miehestä voi paljastua vielä vaikka mitä asioita, sinun on tunnettava hänet paremmin ennen kuin mihinkään ryhdyt. Seurustele hänen kanssaan, jos niin tahdot, mutta pidä silmäsi auki.

Minulla on ollut tuollainen mies. Seurustelimme neljä vuotta, ja se oli yhtä helvettiä. Olin siis niin typerä kuin ikinä olla voi. Uskoin kaiken, olin kuin marionetti hänen hyppysissään. Koko ajan hän esitti jotain ihmeellistä. Aina oli jotain tekeillä, jotain sellaista mistä en saanut tietää, muuta kuin vihjailuja. Sillä lailla minua pidettiin jännityksessä ja hermostuksissa. Joku ihme salaperäisyyden kehä kaikkialla. Kaveritkin oli siihen valjastettu, minulle ei saanut koskaan sanoa mitään tähdellistä eikä tärkeätä. Jos kysyin jotain, vastaus oli salaperäinen hymyily.

Siinä meni neljä vuotta mun parhainta nuoruuttani. Toivottavasti sulle ei käy samoin.
 
Minulla on ollut tuollainen mies. Seurustelimme neljä vuotta, ja se oli yhtä helvettiä. Olin siis niin typerä kuin ikinä olla voi. Uskoin kaiken, olin kuin marionetti hänen hyppysissään. Koko ajan hän esitti jotain ihmeellistä. Aina oli jotain tekeillä, jotain sellaista mistä en saanut tietää, muuta kuin vihjailuja. Sillä lailla minua pidettiin jännityksessä ja hermostuksissa. Joku ihme salaperäisyyden kehä kaikkialla. Kaveritkin oli siihen valjastettu, minulle ei saanut koskaan sanoa mitään tähdellistä eikä tärkeätä. Jos kysyin jotain, vastaus oli salaperäinen hymyily.

Siinä meni neljä vuotta mun parhainta nuoruuttani. Toivottavasti sulle ei käy samoin.

Tutulta kuulostaa. En tajua mitä ihmeen salailua ja selittelyjä täytyy pitää päällä ja saada toinen ehkä tahallaankin tuntemaan epävarmuutta suhteesta ja toisen tekemisistä. Itse olen juuri päättämässä tällaista pa.kaa suhdetta, neljäs vuosi menossa meilläkin eikä mikään ole ainakaan parempaan suuntaan mennyt. Ei tuollainen ihminen muutu, ihme on jos muuttuu. Itsekin olen typerästi antanut vedättää itseäni ja niellyt kaikki selitykset. Voi olla ettei mitään sen kummempaa ole selän takana tapahtunutkaan mutta annettiin ymmärtää kaikenlaista ja varjeltiin juuri tuota omaa yksityisyyttä ja omaa aikaa. Pa.kan marjat sanon minä. Jos seurustelee pitäisi tuollaiset tekosyyt jättää pois ja panosta siihen suhteeseen eikä kaikkeen mikä tapahtuu sen ulkopuolella. Katkera olen, tuntuu että parhaita vuosiani meni hukkaan, todellakin hukkaan!
 
Viimeksi muokattu:
..niin ja piti sanoa sinulle vielä ap että anna miehen mennä jos hänestä siltä tuntuu. Kerro mielipiteesi ja jos mikään ei muutu edes muutaman kuukauden päästä niin vedä johtopäätökset. Alkuun voi olla hyväkin antaa toiselle tilaa järjestää asiansa mutta sitten kun kaikki on hoidettu ja kamat siirretty ei pitäisi enää tulla näitä syitä lähteä noin vain "järjestelemään asioita".

Eli katso miten homma kehittyy ja jos ei rauhoitu niin sano suoraan että et pidä tuollaisesta käytöksestä ja jos meno ei sittenkään muutu niin anna olla. Turha tapella siinä kohtaa jos toinen on mikä on eikä muuta käytöstään vaikka olisitte siitä keskustelleet. Minä olen ikävä kyllä venynyt aina miehen menojen mukaan ja sanon että jos kerran siihen suostuu niin saa suostua lopun elämäänsä. Älä sinä suostu siihen että olisit tavoitettavissa aina kun mies niin haluaa ja sitten kun ei halua niin häipyy omille teilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samassa liemessä;10507834:
..niin ja piti sanoa sinulle vielä ap että anna miehen mennä jos hänestä siltä tuntuu. Kerro mielipiteesi ja jos mikään ei muutu edes muutaman kuukauden päästä niin vedä johtopäätökset. Alkuun voi olla hyväkin antaa toiselle tilaa järjestää asiansa mutta sitten kun kaikki on hoidettu ja kamat siirretty ei pitäisi enää tulla näitä syitä lähteä noin vain "järjestelemään asioita".

Eli katso miten homma kehittyy ja jos ei rauhoitu niin sano suoraan että et pidä tuollaisesta käytöksestä ja jos meno ei sittenkään muutu niin anna olla. Turha tapella siinä kohtaa jos toinen on mikä on eikä muuta käytöstään vaikka olisitte siitä keskustelleet. Minä olen ikävä kyllä venynyt aina miehen menojen mukaan ja sanon että jos kerran siihen suostuu niin saa suostua lopun elämäänsä. Älä sinä suostu siihen että olisit tavoitettavissa aina kun mies niin haluaa ja sitten kun ei halua niin häipyy omille teilleen.


Ajattelin jopa niin, että jospa ottaisit ihan kokonaan etäisyyttä mieheen. Anna hänen olla aktiivinen. Katso miten käy. Voihan se olla, että mies pitää sinua itsestään selvyytenä, mutta jospa sulla olisikin omia harrastuksia, omia menoja etkä olisikaan aina miehen tavoitettavissa. Mitenköhän mies sellaiseen reagoisi?
 
Itse olen ihminen joka nimenomaan kaipaa sitä yksinoloakin välillä, hurjan rakastuneenakin. Voisin kuvitella vastaavassa tilanteessa (siis miehesi tilalla) ahdistuvani ja hakevani sitä yksinoloa omituiselta kuulostavin tavoin, kuten pakkaamalla määrättömän pitkän ajan. Minusta on vaan mukava järjestellä tavaroita itsekseni ja miettiä samalla syntyjä syviä, siinä jotenkin lataa akkuja. Ja usein saatan sulkea puhelimenkin yksin puuhaillessani ilman että siihen liittyy mitään muuta kuin halua olla hetki itsekseen.

Jos toinen itkisi koko ajan kuinka yksinolo ahdistaa, tuntisin sen varmaan aika ahdistavaksi. Varsinkin jos toisesta välittää kovasti niin herättää varmasti ristiriitaisia tunteita, kun haluaisi että toisella on hyvä olla, mutta toisaalta tarvii myös sitä omaa tilaa.
 
Kiitos kaikista kommenteista. Minulle on sanottu tosi monen taholta, että en missään tapauksessa saisi muuttaa hänen kanssaan. Olen sanonut tämän miehellekin, että pelkään yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan, koska en tiedä mistä löydän itseni jos sen teen. Hän sanoo, että meillä ei ole vielä ollut tilaisuutta olla kunnolla yhdessä juuri näiden hänen asioidensa tähden.

Mies on lisäksi peliriippuvainen, johon uppoaa paljon rahaa.

Minulle on tullut sellainen tunne, että hän haluaa minut kanssaan yhteen vain sen takia, että jakaisin vuokrakulut hänen kanssaan.

Tänään hän sitten ilmeisesti järjestelee sitä asuntoasiaa, koska se osake pitää olla tyhjä kuun loppuun mennessä. En haluaisi sanoa, etten muuta hänen kanssaan, vaikka tulevaisuus pelottaakin. Haluaisin yrittää jatkaa ja katsoa miten asiat menee.

On tosi outoa sekin, etten saa häntä edes sähköpostilla kiinni, kaikki lähettämäni postit tulee bumerangina takaisin. Koko aikana en ole tiennyt hänen nykyistä osoitettaan. Minä en koskaan pääse hänen mukaansa. Kaikki on jotenkin niin salamyhkäistä ja hämärää.

Joka ilta puhelin menee kiinni ennen kymmentä ja kun olemme joskus olleet hotmailin mesessä, niin yleensä aina siinä yhdeksän aikaan hänelle tulee joku meno jonnekin, yht´äkkiä vaikka meno grillille, saunaan tms.

Tiedän, että kuullostaa epäilyttävältä, niin minustakin.
 
Meinaatteko koko loppuelämänne elää vaikeassa tilanteessa, jos kaiken pitää olla noin salamyhkäistä, niin mitä yhteistä teillä sitten voisi olla.
Kysykää noita itseltänne.
 
Tuon miehen salamyhkäisyyden taustalla saattaa olla niinkin yksinkertainen syy kuin tuo mainitsemasi peliriippuvuus. Hän saattaa haluta päästä vanhalle asunnolleen tietokoneelle, jotta pääsee pelaamaan nettipelejä (esim. pokeria). Jos hän yhtäkkiä lähtee pois illalla, kyse voi olla esim. pitkävetokohteista ja mitä kaikkia pelejä niitä nyt R-kioskilla voikaan pelata. Peliriippuvuus on niin viheliäinen asia, että jos miehesi on jo eronnut kerran, niin millaista teidän suhteenne olisikaan, kun alkuhuuma haihtuu?

Olen samaa mieltä kuin edelliset, että älä muuta yhteen nopeasti. Luottamus pitää olla hankittuna sitä ennen ja miehen kanssa pitää sopia, että miten jaatte yhteiselämästä aiheutuvat kulut. Kuka maksaa sähkön, netin, ruoat jne. Entä kumpi siivoaa mitäkin? Millaisia harrastuksia teillä on eli mitä harrastatte yhdessä ja mitä yksin? Oletteko tutustuneet toistenne sukulaisiin?

Jos otat miehen luoksesi asumaan nyt heti, niin pidä ainakin huoli, että nettipankkitunnuksesi, korut ja kaikki muu arvokkaampi on lukituissa kaapeissa, joihin mies ei pääse. Lehdissä on ollut paljon tapauksia, joissa peliriippuvainen mies on ottanut naisystävän tililtä rahaa verkkopankin kautta ja tehnyt hänen kännykkäliittymällään pikavippejä, jolloin pahimmassa tapauksessa taloudelliset tappiot ovat olleet ihan huikeita. Eräskin juttu oli sellainen, joss asuntosäästörahat oli hummattu pelaamiseen. Peliriippuvuus on kuin alkoholismi, jossa riippuvuus ohjaa käytöstä ja se menee rakkauden ohi.

Omasta mielestäni parisuhde on helpompi katkaista silloin, kun ei vielä asuta yhdessä. On hankala lähteä heittämään toista pihalle, kun hänellä on avain asuntoon jne.

Olisi hyvä tietää, miksi miehen edellinen suhde on päättynyt. Oliko syynä juuri peliriippuvuus vai joku muu syy. Esimerkiksi miehen vanhemmat tai sisarukset saattaisivat tietää asiasta.
 
Katso miehen osoite esim puh nron perusteella, jos on tav liittymä, eikä pre paid tai väestörekisteristä.

Tunnut tosin olevan tyyppiä, joka ei usko vaikka hopeatarjottimella tuotaisiin todisteet eteen, silti vaan muutat hänen kanssaan. Puolen vuoden päästä olet täällä "surusimmuna" kun mies pettää, tuhlaa rahat eikä edes vuokraosuuttansa huolehdi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kyylä;10508507:
Tunnut tosin olevan tyyppiä, joka ei usko vaikka hopeatarjottimella tuotaisiin todisteet eteen, silti vaan muutat hänen kanssaan. Puolen vuoden päästä olet täällä "surusimmuna" kun mies pettää, tuhlaa rahat eikä edes vuokraosuuttansa huolehdi.

Hyvin monilla eihmisillä ei näytä olevan ollenkaan kokemuksia normaaleista ihmissuhteista joissa kerrotaan ihan arkipäiväisesti omat menonsa yms. toiselle. Ei siinä silloin ole kysymys mistään kyyläyksestä vaan ihan siitä että jos ollaan yhdessä niin tiedetään suunnilleen missä toinen menee ja mitä tekee. Ei jokaista liikettä tarvitse yksityiskohtaisesti selostaa mutta kun kertoo vaikka normaalisti että menee toiselle paikkakunalle, käy siellä virastossa X ja kaupassa ostamassa siivoustarvikkeita ja sitten menee vanhalle asunnolle siivoamaan. Voi myös sanoa että haluaa olla siellä rauhassa omine ajatuksineen mutta saa laittaa vaikka tekstareita jos siltä tuntuu. Jos tuollainen ihan tavallinen kertominen ja tavoitettavissa olo tuntuu ahdistavalta tai sen vaatiminen kohtuuttomalta niin on aika epätodennäköistä että sellainen henkilö voisi saada aikaan tasapuolisen ja toimivan parisuhteen.
On ihan eri asia olla omaa aikaa kaipaava ja yksityisyyttä haluava kuin hiippailla sinne tänne selittämättä menojaan uskottavasti ja pitää jatkuvasti kännykkää kiinni. Omaa aikaa saa kun sitä pyytää ja asian selittää. Mutta salailu on kiellettyjen ja hävettävien asioiden tekemistä varten ei yksityisyyden hakemista verten.
 
On ihan eri asia olla omaa aikaa kaipaava ja yksityisyyttä haluava kuin hiippailla sinne tänne selittämättä menojaan uskottavasti ja pitää jatkuvasti kännykkää kiinni. Omaa aikaa saa kun sitä pyytää ja asian selittää. Mutta salailu on kiellettyjen ja hävettävien asioiden tekemistä varten ei yksityisyyden hakemista verten.
Tämä yleisellä tasolla eikä niinkään aloittajan tilanteeseen viitaten, mutta olen huomannut että miehillä on usein vaikea puhua suoraan asioista joiden pelkäävät loukkaavan naista. Eli jos haluavat omaa aikaa, mutta nainen aloittaa suorasta pyynnöstä itkunsekaisen ruikutuksen, niin miehet tapaavat mielummin keksiä selityksiä kuin sanoa suoraan asioita mitkä aiheuttavat naiselle pahaa mieltä. Siis ilman että on mitään epämääräistä menossa.

Myös oikean sairaalloisen kyttääjän kanssa aiemmin eläneet ovat usein hyvin "mustasukkaisia" yksityisyydestään.

Aloittajan kohdalla tosin en jaksa uskoa enää että kyse olisi vain yksityisestä/itsenäisestä ihmisestä, vaikuttaa aika huolestuttavalta tuon peliriippuvuuden kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Nimim. epäluul, osikolla "miten yksityisesti voi..." tuolla alempana joku kirjoitti vähän samantapaisesta ongelmasta. Jospa teillä on yhteinen mies, joka vuorottelee kummankin luona?
 
Kiitos taas teille vastauksistanne. On tullut kommentteja puolesta ja vastaan.

Äskettäin mies soitti ja kovasti etsii meille yhteistä asuntoa. Kuulemma silloin pääsemme oikein täysipainoisesti aloittamaan yhteistä tulevaisuutta, ilman näitä paineita mitä nyt on ollut. Kovasti hän taas kehui minua joka tavalla, että olen kaunis, ihana, jne. Sanoi rakastavansa minua koko sydämestään.

Oma oloni vaan pahenee tämän kaiken myötä. Rakastan häntä, en voi sitä kieltää. Olen antanut hänelle sydämeni ja hän on silti käyttäytynyt minua kohtaan niinkuin on.

En haluaisi joutua tilanteeseen, että palaan häntä koipien välissä todellakin tänne taas kirjoittelemaan miten minulle kävi. Haluisin niin uskoa siihen, että me todellakin voisimme olla onnellisia yhdessä ja kaikenlainen salailu loppuisi.

Vaikka päätös on minun tehtäväni haluisin silti vielä teidän kommenttejanne.
 
Jos todella haluat katsoa miten hommassa käy niin sitten ei auta kuin antaa elämän kantaa ja ottaa riski. Vaikka pitkään seurustelisikin, niin ihmisessä tulee aina yllätyksiä ja uusia puolia vastaan, kun hänen kanssaan asuu saman katon alla. Ja ette ole kuitenkaan naimisiin menossa nyt heti, vuokra-asunnosta pääsee helposti pois jos homma ei toimikaan. Vaivaa tietenkin muutossa on aina, mutta vuokra-asunnon kanssa ei mitään järjettömiä vaikeuksia tule.

Minulla on tuttava joka haluaa muuttaa uuden miehen kanssa suhteellisen pian yhteen, koska vain asunnon ja arjen jakaessa se todellinen luonne ja yhteensopivuus paljastuu. Ehkä sinäkin voisit vain kokeilla miten käy, onhan olemassa myös mahdollisuus että miehellä on vain vaikea kausi elämässään ja asiat tulevat jatkossa sujumaan hyvin.
 
Minulle on sanottu tosi monen taholta, että en missään tapauksessa saisi muuttaa hänen kanssaan.
Jatkan skeptisellä linjalla paholaisen asianajajana. Yritän selittää ihmeet olemattomiksi. Tunnustan: Rakastuminen on ihme. Jumalan asianajaja voittaa 6-0. Mutta nämä muut ihmeellisyydet… narsismiako vaiko ei.

Ilmeneekö mitään vasta-aihetta millä sen voisi kumota, kun nyt näyttää sekin outous vain huolestuttavasti vahvistuva? Anteeksi, että maalailen uhkakuvia, mitä et haluaisi nähdä vilaukseltakaan, mutta voihan sokeakin vielä ummistaa silmänsä (niin rakastunut tekisi).

Hän sanoo, että meillä ei ole vielä ollut tilaisuutta olla kunnolla yhdessä juuri näiden hänen asioidensa tähden.
Ei ole ollut tilaisuutta olla kunnolla tylsistynyt? Etkö olekaan tylsä?
Hän ei vastaa mitään selkeää, ei pelkoa hälventävää, ei ota asiakseen edes kuvailla suunnitelmiaan. (hän luo rehellisyysoption X, 'ei lupaa mitään') Hän ei tee mitään turvallisuutta lisäävää NYT, mikä voisi herättää luottamusta siihen että tulevaisuudessa voisi olla toisin. Mitä hän aikoo?

Minulle on tullut sellainen tunne, että hän haluaa minut kanssaan yhteen vain sen takia, että jakaisin vuokrakulut hänen kanssaan.
Tuskin hänellä on mitään sitä vastaan, tai sopinee sekin että saat maksaa kaikesta, niinkuin sanotaan.

Päätös on Sinun. Entä jos onkin tylsää? Entä jos hän joskus sanoo: "En oikeastaan olisi tarvinnut yhteenmuuttoa, mutta kun Sinä niin toivoit voivasi elää kanssani, niin järjestin sen. Tein sen VAIN Sinun takiasi. Sait mitä halusit!". (realisoi option X, 'ota vastuu', niin narsisti tekisi) Joutuisit tilanteeseen 'olenko rehellinen itselleni?' (ei tosiaan luvannut mitään)

En haluaisi sanoa, etten muuta hänen kanssaan, vaikka tulevaisuus pelottaakin. Haluaisin yrittää jatkaa ja katsoa miten asiat menee.
Näin luultavasti tapahtuu. Se on pienempi paha. Uskot selviäväsi siitä ja selviätkin, uskon niin. Ero ei tule kysymykseen. Siitä alkaisi riutuminen ja hirvittävä käsimys (passionaatti). Tuntuu että on pakko lykätä sitä… mahdollisimman pitkään… ainakin vielä.

On tosi outoa sekin, etten saa häntä edes sähköpostilla kiinni, kaikki lähettämäni postit tulee bumerangina takaisin. Koko aikana en ole tiennyt hänen nykyistä osoitettaan. Minä en koskaan pääse hänen mukaansa. Kaikki on jotenkin niin salamyhkäistä ja hämärää.
Salamyhkäinen hämäryys toimii rakastumisessa, mikään muu tästä ei. Jos mies olisi rakastunut, eläisitte jo symbioosissa - vaikka maakuopassa, osakkeista viis!

Joka ilta puhelin menee kiinni ennen kymmentä ja kun olemme joskus olleet hotmailin mesessä, niin yleensä aina siinä yhdeksän aikaan hänelle tulee joku meno jonnekin, yht´äkkiä vaikka meno grillille, saunaan tms. Tiedän, että kuullostaa epäilyttävältä, niin minustakin.
Minusta ei. Henkisesti 2-vuotias (narsisti) tekisi noin, ei ihmettä. Haluat uskoa jotain muuta, ja yrität kuumeisesti keksiä mitä se voisi olla. Senkin joutuisit ja kai haluaisitkin sepittää itsellesi parhain päin, miksi mies valehteli. Hänelläkö oli siihen tärkeämpi, jokin hyvin ymmärrettävä ja painava syy. Sopivalla verukkeella olisi kyllä helpompi antaa anteeksi ja unohtaa.

Äskettäin mies soitti ja kovasti etsii meille yhteistä asuntoa. Kuulemma silloin pääsemme oikein täysipainoisesti aloittamaan yhteistä tulevaisuutta, ilman näitä paineita mitä nyt on ollut. Kovasti hän taas kehui minua joka tavalla, että olen kaunis, ihana, jne. Sanoi rakastavansa minua koko sydämestään.

Sen mitä Sinä haluaisit kuulla, hän Sinulle sanoo, mutta onko se sitä? Ostatko?

Hän käyttäytyy kuin rakastunut vaikka ei ole. Mietit kertooko se syvistä tunteista, pelkäät ajatella sen olevan karua kertomaa älystä ja taidoista.

En haluaisi joutua tilanteeseen, että palaan häntä koipien välissä todellakin tänne taas kirjoittelemaan miten minulle kävi.
Se taas on ihan pizzan hailee! Älä syyllisty! Sitä painolastia ei tarvita mihinkään. Toivotan Sinut mitä lämpimimmin, näin epäkorrektisti jo etukäteen tervetulleeksi, joka tapauksessa, kävi miten kävi!

___________________________________________________________________________
Rakastuneen toiveet ovat vilpittömyydessään ja viattomuudessan todella sydäntä raastavia:
"Haluisin niin uskoa siihen, että me todellakin voisimme olla onnellisia yhdessä ja kaikenlainen salailu loppuisi."

Intialainen sananlasku: Terveellä ihmisellä on monia toiveita, sairaalla vain yksi.
 
Viimeksi muokattu:
Pystytkö puhumaan näistä asioista miehen kanssa? Minusta olisi hyvä, että olet rehellinen miestä kohtaan. Sinun pitäisi pystyä sanomaan, että miehen ei tarvitse kiirehtiä asunnon kanssa, vaan riittää, että tutustutte toisiinne ja vietätte aikaa yhdessä. Sinun pitäisi myös voida sanoa, että sinulla on vaikeuksia luottaa, kun hän hyppää koko ajan jonnekin ja salailee kännykkäänsä. Jos miehelläsi on puhtaat jauhot pussissa, hänen ei tarvitse huutaa eikä raivota näistä asioista. Miehelläsi on oikeus puhelinsalaisuuteen ja hänellä on oikeus omiin menoihinsa, mutta sellaiset asiat voi hoitaa myös parisuhteessa ilman salamyhkäisyyttä.

Älä anna miehen painostaa sinua. Jos todella on niin, että miehesi haluaa sinusta ennen kaikkea vuokranmaksajaa, niin totta hemmetissä hänellä on kiire saada sinut hurmattua, jotta hän voi puolet vuokrarahastakin pelata tai muulla tavoin tuhlata. Normaalissa parisuhteessa tällaisilla asioilla ei ole kiire, vaan annetaan asioiden kehittyä omalla painollaan. Jos haluat kokeilla avoliittoa, niin eikö olisi helpompaa, että mies muuttaa sinun asuntoosi, jolloin pääset hänestä helpommin eroon (lukkojen vaihto eikä tarvitse muuttaa)? vaikka asuntosi olisi pienikin, niin kyllä sitä "koeaikaa" voi kokeilla aluksi vaikka pari kuukautta ja jos parisuhteenne toimii, niin alatte sitten vasta etsiä uutta yhteistä kotia.

Minä ihmettelen sitä, että miten vähillä tiedoilla päästetään ihminen asumaan saman katon alle. Entä jos mies olisikin todella pahasti peliriippuvainen ja valmis varastamaan rahasi? Entä jos mies on narsisti ja vain hyväksikäyttää naista?

Minusta kannattaa miettiä, että mitä TEKOJA mies on tehnyt sinun vuoksesi? Onko mies vain sellainen, joka osaa puhua ja pussata, mutta hän ei ota vastuuta tekemisistään? Osallistuuko kotitöihin, käyttäytyykö luotettavasti rakastuneen miehen lailla, hoitaako työnsä hyvin jne?
 
Rakastu siihen, mitä miehesi nyt on. Älä rakastu siihen, mitä miehesi voisi olla (kun hän lopettaisi uhkapelit, kun hän lopettaisi salailun, kun hän olisi enemmän kotona).
 
Kiitos kaikista kommenteista. Minulle on sanottu tosi monen taholta, että en missään tapauksessa saisi muuttaa hänen kanssaan. Olen sanonut tämän miehellekin, että pelkään yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan, koska en tiedä mistä löydän itseni jos sen teen. Hän sanoo, että meillä ei ole vielä ollut tilaisuutta olla kunnolla yhdessä juuri näiden hänen asioidensa tähden.

Mies on lisäksi peliriippuvainen, johon uppoaa paljon rahaa.

Minulle on tullut sellainen tunne, että hän haluaa minut kanssaan yhteen vain sen takia, että jakaisin vuokrakulut hänen kanssaan.

Tänään hän sitten ilmeisesti järjestelee sitä asuntoasiaa, koska se osake pitää olla tyhjä kuun loppuun mennessä. En haluaisi sanoa, etten muuta hänen kanssaan, vaikka tulevaisuus pelottaakin. Haluaisin yrittää jatkaa ja katsoa miten asiat menee.

On tosi outoa sekin, etten saa häntä edes sähköpostilla kiinni, kaikki lähettämäni postit tulee bumerangina takaisin. Koko aikana en ole tiennyt hänen nykyistä osoitettaan. Minä en koskaan pääse hänen mukaansa. Kaikki on jotenkin niin salamyhkäistä ja hämärää.

Joka ilta puhelin menee kiinni ennen kymmentä ja kun olemme joskus olleet hotmailin mesessä, niin yleensä aina siinä yhdeksän aikaan hänelle tulee joku meno jonnekin, yht´äkkiä vaikka meno grillille, saunaan tms.

Tiedän, että kuullostaa epäilyttävältä, niin minustakin.

Todennäköisesti hän ei halua "jakaa vuokrakuluja" kanssasi vaan sinut koko vuokran maksajaksi. Entäpä tuo hänen osakkeensa, oletko ottanut millään tavalla luotettavasti selvää, että sellaista on olemassakaan? Kuulostaa paitsi pelimieheltä niin vielä erittäin huonolta sellaiselta.

Ja niin, sinunko asuntoosi hän on muuttamassa vai oletteko (muka) hankkimassa yhteisen luukun? Jos hän sinun luoksesi muuttaa hän ilman muuta tietää, että maksat vuokran asumisesi turvaamiseksi. Eli halunnee vain ilmaisen asumisen ennen kuin pelivietti vie hakemaan uusia kusetusmahdollisuuksia.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjoitan vielä vähän tästä tilanteestani. Mies tosiaan lähti sunnuntaina ja lupasi tulla ensin tiistaina, sitten keskiviikkona. Ei kumpanakaan ole tullut ja tuskin tulee tänäänkään. Tiistaina hän ilmoitti, että yhä pitää järkätä asuntoasiaa ja että joku tulee keskiviikkona katsomaan jotain tavaroita, jotka hän aikoo myydä. Maanantaina myös odottelin sitä puhelua kuin kuuta nousevaa.

Sama oli sitten eilen, eli keskiviikkona. Hän lupasi tulla keskiviikkona ja odottelin ja odottelin puhelua. Tuli tekstiviesti, että tulen tänään. Sitten yritin soitella monta kertaa hänen puhelimeen, ei vastausta. Vihdoin sain hänet kiinni kuuden aikaan illalla ja oli kuulema mennyt puheaika puhelimesta. Kysyin, et mikset vastannut kun soitin sinulle, niin hän sanoi, että puhelin oli penkillä, kun hän oli ollut ulkona. Häh, mies joka yleensä pitää puhelintaan aina visusti taskussa ja joka on kallein aarre.

Illalla olimme mesessä ja taas klo 22 tuli kiire suihkuun ja kun aamulla pitää soitella virastoihin, niin pitää herätä aikaisin.

Mulla tuli sitten vasta jälkeenpäin mieleen, että millä sinne virastoon soitetaan, jos puheaika on loppu. Eli ei hän ole tulossa tänäänkään luokseni, vaikka eilen niin sitä vannotti.

Näin mua sitten viedään todellakin kuin pässiä narussa.
 
Vielä pari riviä, luethan myös edellisen kirjoitukseni.

Laitin äsken miehen vastaajaan viestin, että ellei tänään klo 16 mennessä ilmoita itsestään mitään, niin minä lopetan odottamisen ja olen sen myös nyt päättänyt tehdä.

Rakastan häntä ja tuntuu tosi pahalta, mutta kai se sitten on niin, että kerran se kirpaisee tämä ero, mutta jatkuva epätietoisuudessa olo tekee sitä koko ajan.

Nyt vain hyviä vinkkejä, että miten pääsee erosta yli. Koko ajan mietin niitä hyviä hetkiä ja tuntuu niin pirun pahalta.
 

Yhteistyössä