Mies lähti? Mielipiteitä kaipaan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ex-vaimoko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ap voisi olla tekstin puolesta oma äitini. Hän eli aivan samanlaista elämää raataen varpaillaan ja jatkuvasti kaikkea anteeksianellen isän ollessa tyranni. Me lapset salaa halveksimme ja vihasimme äitiä kun kasvoimme ja tajusimme mitä kaikkea hän vapaasta tahdostaan sieti. Silti omassa parisuhteessani menin samaan lankaan, kun mies petti niin koin että syy oli minussa. Onneksi kaverit sai lopulta puhuttua järkeä ja lähddin. Nyt olen kunnossa ja löytänyt uuden puolison.

Aplle sanoisin että LÄHDE, mutta en usko että mikään ohje auttaa. Kun on kynnysmatto niin ei muusta tiedä eikä osaa muuta kaivata. Sääli lapsia, jotka saa sairaan mallin naisesta ja miehestä. Pelkästään jo tuosta pyykinpesusta.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Alkuperäinen kirjoittaja hyväksytkö sen käytöksen?;26795278:
Eikö tällainen käytös vaivaa sinua mitenkään? Ymmärrätkö, että tällainen käytös on väärin vai uskotko, että tosiaankin olet syyllinen miehen käytökseen? Et ole kertaakaan ketjussa kommentoinut miehesi käytöstä. Miksi et?

En tiedä olenko syyllinen vai en. Haluaisin uskoa että en, mutta jotenkin mies esittää asiansa uskottavasti.

Mieheni mielestä riidat saavat alkunsa minusta. En vaan jaksaisi kokoajan pinnistellä ettei mies esim. huomaa että olen pahalla tuulella, enkä jaksa aina miettiä millä äänensävyllä voin puhua. Peli on menetetty sekunneissa, mikään ei enää auta jos mies ehtii suuttua.

En ole vastannut miehelle mitään, koska en tiedä minkä vastauksen hän haluaa. En todellakaan halua suututtaa häntä enempää. Toisaalta hän varmaan suuttuu siitäkin etten vastaa.

Mies on häipynyt siis monesti aiemminkin. Takaisin tullessaan hän hermostuu, jos en ole unohtanut asioita ja ole valmis jatkamaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Se on kuulemma merkki siitä, että mun kanssa elämä on helvettiä. Vanhemmillaan hänen on hyvä olla ja kotona kamalaa.

ap
 
Mies on häipynyt siis monesti aiemminkin. Takaisin tullessaan hän hermostuu, jos en ole unohtanut asioita ja ole valmis jatkamaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Se on kuulemma merkki siitä, että mun kanssa elämä on helvettiä. Vanhemmillaan hänen on hyvä olla ja kotona kamalaa.

ap

Voi ei sua ap. Säälittää sun elämäsi mutta eniten se että itse et pysty muuttumaan.
 
  • Tykkää
Reactions: 2good2be4gotten
Älä vastaa niin kuin mitä luulet miehen haluavan kuulla vaan vastaa sen mukaan mitä mieltä SINÄ olet mieltä. Aidosti sinä itse. Varmaan vaikeaa saada ajatuksia nyt selkeäksi, mutta mieti mitä vastaisit, jos ei olisi mitään riidan ja suuttumuksen uhkaa. Ja mitä sitten jo suuttuu. Anna suuttua. Eikös se ole jo suuttunut. :D Ethän sä voi tehdä jatkuvasti niin kuin mies tahtoo.
 
Koeta nyt ap. ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että tuo ei ole tervettä, olet jo kadottanut itsesi ja tajun oikeasta ja väärästä.
Surullisinta on se, että lapset tosiaan sairastuvat todennäköisesti myös.
Olen itse kokenut tuon lapsuudessani, kun äiti aneli AINA isän anteeksiantoa, vaikka isä oli ollut se joka oli tehnyt väärin.
Siitä tuli omaan sisimpääni hirveän ahdistunut ja toivoton olo. Tuli tunne, että on vain alistuttava, eikä asioille voi tehdä mitään. Tästä seurasi jatkossa ensin nuoruusiällä masennus ja myöhemmin miessuhteita joissa alistuin huonoon kohteluun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hyvä nainen ja kanssaihmisemme;26795418:
Älä vastaa niin kuin mitä luulet miehen haluavan kuulla vaan vastaa sen mukaan mitä mieltä SINÄ olet mieltä. Aidosti sinä itse. Varmaan vaikeaa saada ajatuksia nyt selkeäksi, mutta mieti mitä vastaisit, jos ei olisi mitään riidan ja suuttumuksen uhkaa. Ja mitä sitten jo suuttuu. Anna suuttua. Eikös se ole jo suuttunut. :D Ethän sä voi tehdä jatkuvasti niin kuin mies tahtoo.

Kun mä nimenomaan en ole tehnyt niinkuin mies tahtoo. Eihän se muuten olis suuttunut, vai mitä? Mä en vaan tiedä mitä mun pitäis tehdä.

ap
 
Eilen mies pyysi tulemaan juomaan viiniä kun lapset oli saatu nukkumaan. Olin väsynyt, enkä halunnut viiniä. Menin vasta n. puolen tunnin kuluttua miehen viereen, jolloin sanoin että haluaisin että mies halaa mua. Mies otti tämän syytöksenä, koska kuulemma halaa riittävästi. Ja jos ei halaa, niin pitäis miettiä miksi olen sellainen ettei tee mieli halata. Myönnän että olen ärtynyt joskus, mutta en todella sanonut miehelle mitään pahaa. Mun ilme oli siis väärä ja tapa millä pyysin. Kun huomasin että mies suuttui, pyysin heti anteeksi.

Mun olis pitänyt mennä heti kun mies pyysi, niin en kirjoittais tätä nyt. On varmaan totta sekin että jos olisin erilainen, mies halaisi mua enemmän.

En usko että mun mies tekee mitään pahuuttaan.

ap

Minusta tuntuu, että teidän suhteenne on vuosien aikana mennyt valtasuhteissa pahasti metsään, etkä enää näe sitä itse. Rehellisesti, teksteistäsi välittyy kuva kynnysmatosta, eikä ole ihme ettei miehesikään kunnioita sinua. Et kunnioita itsekään itseäsi.

En ymmärrä miten ilmeesi voi olla väärä, tai miksi sinun pitäisi mennä juomaan viiniä kun mies pyytää jos et jaksa. En ymmärrä miksi sinun pitää hyvitellä miehen lasten kanssa olemista, lapset tehdään yhdessä ja mies on heistä ihan samalla tavalla vastuussa kuin sinäkin. En ymmärrä miksi sinun pitää antaa suuseksiä "hyvitykseksi" mistään, tasa-arvoisissa parisuhteissa myös seksiasioissa pätee pääosin se, että molempien pitää haluta.

Nainen, olet syvällä suossa etkä taida itse nähdä sitä yhtään. Sinun täytyy alkaa kunnioittaa itseäsi, lakata pyytelemästä anteeksi kun ei ole mitään anteeksipyydettävää, ja opetella olemaan sinä eikä mikään miehen jatke. Miehesi ei selvästikään kunnioita sinua yhtään, ja se kunnioitus kyllä lähtee siitä että alat itse arvostaa ja kunnioittaa itseäsi. Miestäsi sitä paitsi taitaa ärsyttää se, että mielistelet häntä, minuakin ärsyttäisi todella paljon. Lähde reissuun yksin lasten kanssa ja mieti asioita. Kuka sinä olet?

Ammattiapu tekisi teille hyvää, jos haluatte elää yhdessä. Joku ulkopuolinen pystyisi ehkä paremmin saada teidät näkemään tilanteenne, luulen että valtasuhteenne on liian vääristynyt että pystyisitte siihen itse. Minä en sinuna jaksaisi tuollaista hetkeäkään.
 
Kun mä nimenomaan en ole tehnyt niinkuin mies tahtoo. Eihän se muuten olis suuttunut, vai mitä? Mä en vaan tiedä mitä mun pitäis tehdä.

ap

Ööh, miehesi suuttui täysin mitättömästä asiasta. Jos kuvittelet että se mitä teit (ennen miehesi lähtöä) menee asioiden piikkiin josta voi suuttua niin että lähtee kävelemään, niin oot kyllä totaalisen hukassa. Mutta siltä se tosiaan vaikuttaa kun juttujasi lukee.

Surettaa lastenne puolesta. Etkö voisi edes heidän takiaan miettiä eroa? Jos itse olet tuollainen tossukka niin ajattele sentään lastesi parasta.
 
Kun mä nimenomaan en ole tehnyt niinkuin mies tahtoo. Eihän se muuten olis suuttunut, vai mitä? Mä en vaan tiedä mitä mun pitäis tehdä.

ap

Eihän sun tarvitsekaan tehdä niinkuin mies tahtoo. Jos teillä olisi terve kommunikaatio-yhteys, niin sitten tekisitte kompromisseja, kumpikin tulee vastaan jossain asiassa. Kumpikin olisitte tyytyväisiä kun olette sekä antaneet että saaneet.

Mikä mä olen neuvomaan mutta lähde sinne reissuun jos siltä tuntuu. Jos ei tunnu, niin älä lähde. Tee sellainen päätös jonka kanssa pystyt elämään.

Sano miehelle että haluat keskustella asiat selviksi, lasten takia täytyy tietää tilanne missä mennään, onko perhettä vaiko ei. Sen mukaan sitten jatkopäätökset. Itse vetäisin varmaan tiukan linjan, että jos olla perhe niin sitten pysytään kotona ja jos ei olla, niin sitten erotaan.
 
[QUOTE="vieras";26795518]Sun pitää opetella elämään omista tunteistasi, ei miehen tunteista käsin![/QUOTE]

Mieheni sanoo etten hallitse tunteitani. Olen kuulemma hysteerinen kun itken ja pahoittelen/pyydän anteeksi. Hän sanoo että halveksuu sellaista.

ap
 
Kaikkein surullisinta näissä ketjuissa on se, että tuntemattomat ihmiset on 80 viestin verran yrittäneet kertoa AP:lle kuinka vika ei ole hänessä, kuinka mies on narsistinen kusipää ja kuinka tuollaista liittoa ei AP pysty millään tavoin 'pelastamaan'.

AP tuli tänne kysymään mitä hänen pitäisi tehdä toisin, koska 15 vuoden yhteiselon aikana AP on ehdollistunut siihen, että hän on se joka aina toimii väärin, hän on se jonka pitää muuttua, nyt kun tavanomaiset anelemiset, hyvittelyt, anteeksipyynnöt ja lahjat eivät enää toimi, hän tuli kysymään neuvoa mitä muuta hän vielä voisi tehdä. Vastaukseksi hän saikin kauhistelua siitä, miten kukaan voi sietää tuollaista. AP:n omaan maailmankuvaan ei vain enää sovi ajatus siitä, että vika olisikin miehessä eikä hänessä itsessään, joten hän sulkee pois kaikki vastaukset jotka yrittävät antaa ulkopuolista näkökulmaa. AP on liian syvällä suossa, jossa hän kuvittelee tekevänsä jotain itse väärin ja miehen tekojen ja suuttumuksen olevan oikeutettuja.

Voidakseen muuttaa tilannetta mihinkään AP:n pitäisi lähestyä tilannetta itse eri suunnasta, ei kysyäkseen neuvoa mitä hän vielä voi tehdä pelastaakseen tilanteen vaan onko tällainen parisuhde ylipäätään normaali, silloin hän saattaisi olla avoimempi vastaanottamaan viestiä, että ei helvetti tuollaisessa parisuhteessa ole mitään pelastamisen arvoista.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Siis miten voi kukaan olla noin huonossa jamassa kuin ap. Kuvittelee tosissaan, että miehensä käytös on hänen vika.

AP, vika ei ole sinussa!!!! Miehesi on täysin ääliö kusipää ja kerta et välitä itsestäsi niin kai välität edes lapsistasi? Uskoisin niin. Ainoa oikea teko on erota miehestä välittömästi ja alkaa korjata tuhoja terapiassa lasten kanssa. Lapset tarvitsevat paljon apua ymmärtääkseen millainen oikea parisuhde ja miten ihmisiä voi kohdalla ja miten ei.

Sun mies on ihan hirviö. Varmaan tuut puolestelemaan miestäsi, mutta takaan, että kukaan mun tuntema ihminen ei olisi miehesi kaltaisen ihmisen kanssa sekuntiakaan. LÄHDE POIS!
 
Mieheni sanoo etten hallitse tunteitani. Olen kuulemma hysteerinen kun itken ja pahoittelen/pyydän anteeksi. Hän sanoo että halveksuu sellaista.

ap
Tottakai hän sanoo, niin kuin tuhat muutakin asiaa, joilla lyttää olematonta itsetuntoasi ja saa itselleen orjan, jonka voi sitten heittää syrjään kun saa nalkitettua jonkun yhtä onnettoman, mutta nuoremman ja sievemmän pimun samaan kierteeseen.

En uskoisi mitään mitä tuo mies sanoo. Hanki nyt oikeasti jotain apua. Kriisipuhelin, turvakoti, mitä lie. Kaikille muille on itsestäänselvää, että miehesi alistaa sinua.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Tuollainen kotoota pako on kyllä aivan vastuutonta ja naurettavaa toimintaa. Ettei vaan luikkisi rakastajan syliin?

Joka tapauksessa, miehelläsi on täydellinen niskaote sinusta. Raukka et enää tiedä mitä sanoa. Hierot hänen hartioitaan samalla kun hän paukuttaa sinusta törkeitä. Sinulta puuttuu kyky asennoitua normaalilla terveellä tavalla tähän kuvioonne. Et näe kovin pitkälle ja kaikki toimintasi perustuu miehesi liikkeisiin tavalla tai toisella.

On se ikävää että suhteenne on tuollainen. Mutta ihan varmana miehesi saa vain enemmän ärsytystä alistuvasta luonteestasi. Teidän kokemuksella että sinun toimintasi on kuin bensaa heittäisi liekkeihin. Et saa koskaan normaalia tilannetta sillä että hyvittelet, mielistelet miestäsi. Vuosien kuluessa hän alkaa kiukutella yhä kummallisimmista asioista ja jossain vaiheessa hän luultavasti ajautuu pois luotasi.
 
Erohan tuosta tulee, jos hyvin käy. Te ruokitte toistenne huonoimpia puolia. Mies ruokkii sinun masokismiasi ja sinä olet hyvää vauhtia tekemässä miehestäsi narsistia. Todennäköisesti kuitenkin ei käy hyvin, ainakaan pian; käy huonosti ja roikutte toisissanne ja sairastutatte itseänne ja toisianne lisää.

Meidän kuuluu höylätä toisiamme ja kasvaa ihmissuhteissa siihen suuntaan, että suhteet ovat tasaveroisia ja kunnioittavia. Teidän suhde on nyt kerta kaikkiaan epäterve ja sairas, ja suostumalla tommoiseksi määkijäksi teet pahaa miehellesi, itsellesi ja varsinkin lapsillesi, jotka oppivat että tuo on jotain normaalia!!!!
 
En tämä välttämättä ole provo. Olen itse todistanut vierestä kun ystäväni kävi läpi hieman samanmoista. Alistui ja piti itseään lopulta syypäänä kaikkeen. Onhan näitä naisia olemassa varmaan paljonkin.

Mietin sitä että tuollainen miellyttäjä-luonne kumpuaa kyllä jostain. Tyranni-isä lapsuudessa? Alkoholistivanhemmat? Hyssyttelyä ja varpaillaan kävelyä.
 
Miheni sanoo, että yritän saada hänet tekemään aina oman tahtoni mukaan. En edes tiedä kuinka monesti tämänkin loman aikana olen hänelle sanonut että hän voi päättää. Olen myös sanonut että voidaan sopia että ollaan joku päivä/päiviä erillään. On kuitenkin mielestäni eri asia tehdä niin sovitusti, kuin kiukuspäissään yhtäkkiä ja perua sitten kaikki suunnitelmat.
Mies tarkkailee ilmeitäni ja mielialaani ja tekee tulkintoja niistä. Jos en vaikuta tyytyväiseltä, olen "simppailija", joka yrittää saada miehen tekemään jotain. Vaikea selittää. Mies vain ajattelee heti pahinta, jos en ole hyvällä tuulella. Ja hän hermostuu heti jos hän kuvittelee, että syytän häntä jostain.

ap
 
En tiedä olenko syyllinen vai en. Haluaisin uskoa että en, mutta jotenkin mies esittää asiansa uskottavasti.

Mieheni mielestä riidat saavat alkunsa minusta. En vaan jaksaisi kokoajan pinnistellä ettei mies esim. huomaa että olen pahalla tuulella, enkä jaksa aina miettiä millä äänensävyllä voin puhua. Peli on menetetty sekunneissa, mikään ei enää auta jos mies ehtii suuttua.

En ole vastannut miehelle mitään, koska en tiedä minkä vastauksen hän haluaa. En todellakaan halua suututtaa häntä enempää. Toisaalta hän varmaan suuttuu siitäkin etten vastaa.

Mies on häipynyt siis monesti aiemminkin. Takaisin tullessaan hän hermostuu, jos en ole unohtanut asioita ja ole valmis jatkamaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Se on kuulemma merkki siitä, että mun kanssa elämä on helvettiä. Vanhemmillaan hänen on hyvä olla ja kotona kamalaa.

ap

No kuvitellaan, että vastaat miehen viestiin jotain. Ihan sama mitä, hän suuttuu joka tapauksessa, eikö totta? Et halua suututtaa häntä enempää, mutta mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, jos hän suuttuisi enemmän? Pelkäätkö väkivaltaa vai sitä, että hän jättää sinut lopullisesti?
 

Yhteistyössä