Mies ja sen äitisuhde? Olenko ihan kylmä ihminen,kun ottaa päähän?

[tuota..]

Minulle puolen vuorokauden varoitusaika on ruhtinaallinen. Yllätysvieraat tulevat puolen tunnin sisään ilmoituksestaan. Jos kauppaan ei ehdi ennen vierailua, soittaisin miehen enolle (kyllä, minä voi soitaa mieheni sukulaisille koska vaan) ja kertoisin, että ruokapuoli on nyt loppu ja pyytäisin heitä tuomaan tullessaan tarvittavat aineet, jotka sitten lunastaisimme. Se, että miehesi uhkaa jättää sinut tuollaisesta syystä, kertoo kyllä ettei miehesi ole sinuun kovin sitoutunut.

 

[pyhä yksinkertaisuus]

Jos sinua häiritsee, että ei ole tarjota kuin mustaa kahvia niin mene hyvä ihminen kauppaan. Sinnehän sä olit huomenna menossa joka tapauksessa..

Olimme yhdessä sopineet miehen kanssa, että menemme tänään ruokakauppaan ja mies oli tästä varsin tietoinen.Meilläpäin sunnuntaisin isot marketit aukeavat puolilta päivin ja vieraat olisivat tulossa about tunnin sisällä siitä Ei oikein niin kuin ehdi käydä maitoa ostamassa, kun kauppamatkaan menee jo reilut puoli tuntia suuntaansa ja kyse on myöskin itselläni periaatteesta, kun jotain on yhdessä sovittu, niin ei sitä koko ajan muuteta jonkun äidin mieliksi. Mies myös tekee yötyötä eli nukkuu aamupäivisin ja minäkö tässä nyt teen yksin puolessa päivässä kaikki, kun olimme myös sopineet yhdessä viikkosiivouksen jättämisestä iltaan, kun on viileämpää.Itselläni on työviikko takana, joten aikaa ei ole ollut siivoamiseen tai kaupassa käyntiin ja sitten raivostuttaa, kun joku koko ajan sotkee suunnitelmia ja luistaa yhdessä päätetyistä asioista! Luulen, että meiltä on siirtynyt jälkikasvulle ihan riittävästi empatia ja auttamisen halua muita ihmisiä kohtaan, joten siitä tuskin tässä meidän tapauksessa on kyse Molempien vanhemmat ja lähisuku kuuluvat perheeseen, mutta on aina kohteliasta ilmoittaa vierailustaan etukäteen ja mielellään ajoissa, jos se on muutakin kuin viiden minuutin pyörähdys sisällä tai pihassa!

Eli kaikki ei nyt menny niin kuin olit ajatellu? Kyllä sun pitäis miettiä mikä on tärkeetä: sovitut kauppa reissut vai ihmisten näkeminen. Jos joku ilmoittas, että on poissa kun mun vanhemmat tulis käymään, niin kenkää tulisi. Aikamoista ylireagointia sun puolelta.

Minun puolestani mies tavatkoon äitiään silloin, kun haluaa, mutta sen ei tarvitse sopia minulle, jos minulla on jo muita suunnitelmia, joten ei minun tarvitse olla paikalla!Talo elää tavallaan ja vieraat sopeutukoot siihen, etten ole heitä viihdyttämässä, vaan ruokakaupassa, että meillä on jotain syötävää ensi viikollakinTämä menee ennen pitkää siihen, että meidän on ihan turha sopia yhtään mistään miehen kanssa??? Kun toinen ei pysy lupauksissaan.

Tuossahan se ratkaisu on. Sä lähdet yksin kauppaan, annat miehen vastata kodin siivouksesta. Tulet sitten itse kahvileipien ym. kanssa kotiin yhtäaikaa vieraiden kanssa. Nyt sä heittäydyt marttyyriksi ja se tekee hallaa sulle itsellesi.

 

[nöppäri]

Jospa vaikka aamusella aloitat jotain pientä siivoushommaa ja herätät miehen vähän tavanomaista aiemmin tekemään homman loppuun.
Lähdet itse kauppaan hyvissä ajoin, niin olet kaupalla heti kun ne aukeaa.
Mies ottaa "vieraansa" vastaan ja kertoo sinun olevan viikottaisella kauppareissulla, jota ei valitettavasti voinut siirtää huomiselle, koska kaapit on viikon työputken jälkeen lähes tyhjät.

Sinä asioit kaupassa ihan rauhassa ja tuot vaikka kaupasta valmista tarjottavaa pöytään.
Ei tämä voi olla näin vaikeaa. Tuskinpa anoppisi ja eno tästä loukkaantuvat.

 

[ukollas 2 äitiä]

Eikö se oo sen ukon tehtävä siivota ja järjestää vierailleen purtavaa, ethän sä ap niitä kutsunut. Lakkaa sinä olemasta miehes toinen äiti.

 

[Mrs Bean]

Itse olin aikoinaan myös haka pitämään kaikki langat käsissäni ja kutsuin sitä myös "yhdessä sopimiseksi" Havahduin vain huomaamaan sen että mieshän ei ollutkaan sopinut minun kanssa asioita vaan minä olin päättänyt ja esittänyt asian miehelle että näin on tehtävä ja mies sopeutui aina kun ei ollut muuta. Ne havahtumisen hetket tuli aina silloin kun miehelle ei sopinutkaan suunnitelmani. Huomasin että tein suunnitelmat valmiiksi omassa päässäni jotta tarjoan miehelle valmiin paketin, ja olin mielestäni miehen kanssa yhdessä sopinut, koska suunnitelma oli minulla selkeänä päässäni, puoliakaan suunnitelmastani en vaan ollut muistanut miehelle kertoa Opettelin siis ottamaan rennommin ja elämään enemmän hetkessä ja improvisoimaan tilanteen mukaan, ja se ei ollutkaan elämää hankaloittavaa tai ylitsepääsemätöntä vaan suunnattoman helpottavaa ja monia hauskoja hetkia eteen tuovaa. Kykenisin nykyään nauraen ja hyvillä mielin suoritumaan ap:n kiukkua nostattavasta tilaanteesta, löytäisin jopa monia vaihtoehtoja joista miehen kanssa voitaisiin YHDESSÄ valita paras toiminta.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Menee vähän ot, mutta olisi yksi kysymys heille, jotka pitävät tiukasti kiinni oman ydinperheen rajoista. Jos omia vanhempia nähdään muutaman kerran vuodessa ja kyläilystä pitää ilmoittaa 3 kk etukäteen (muistaakseni joku näin kirjoitti), niin miten paljon lapset ovat tekemisissä isovanhempiensa kanssa?

Minusta isovanhemmatkin ovat tärkeä osa lapsen perhettä, ja jos he ovat elossa, soisin heidän olevan tekemisissä lastenlastensa kanssa.

 

[JaJa]

Menee vähän ot, mutta olisi yksi kysymys heille, jotka pitävät tiukasti kiinni oman ydinperheen rajoista. Jos omia vanhempia nähdään muutaman kerran vuodessa ja kyläilystä pitää ilmoittaa 3 kk etukäteen (muistaakseni joku näin kirjoitti), niin miten paljon lapset ovat tekemisissä isovanhempiensa kanssa?

Minusta isovanhemmatkin ovat tärkeä osa lapsen perhettä, ja jos he ovat elossa, soisin heidän olevan tekemisissä lastenlastensa kanssa.

mä pidän kiinni meidän ydinperheen rajoista. mun perheeseen kuuluu mies ja lapset, mutta kuitenkin mun isä voi soittaa ja tulla viiden minuutin varotusajalla tai mun siskot voi ilmotta tulevansa käymään jos ollaan kotona, he paljon edes kysele. meidän perhe on meidän perhe ja tärkeät asiat tehdään yhdessä mutta lapsille on tärkeää tavata isovanhempiaan ja muita lähisukulaisiaan ja näkevätkin heitä tosi paljon

mulle tuli mieleen että saako vaimo sopia anopin vierailusta kysymättä mieheltä meillä kun on aina näin. anoppi laittaa mulle viestin että voiko tulla käymässä ja mä sit vaan ilmotan miehelle että "hei pöksyt jalkaan, äitis on tulossa" siinä meidän valmistautuminen. mies siis boksereissa kotona

 

[Meitä on moneksi ja hyvä niin]

Tämä on HYVIN mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä ketju! Itse ymmärrän hyvin ap:n kannan ja niin ymmärrän myös muiden ketjuun kirjoittaneiden kannan. Meitä ihmisiä on erilaisia ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Pitää muistaa että makkaralla on aina kaksi päätä.

 

[...]

Menee vähän ot, mutta olisi yksi kysymys heille, jotka pitävät tiukasti kiinni oman ydinperheen rajoista. Jos omia vanhempia nähdään muutaman kerran vuodessa ja kyläilystä pitää ilmoittaa 3 kk etukäteen (muistaakseni joku näin kirjoitti), niin miten paljon lapset ovat tekemisissä isovanhempiensa kanssa?

Minusta isovanhemmatkin ovat tärkeä osa lapsen perhettä, ja jos he ovat elossa, soisin heidän olevan tekemisissä lastenlastensa kanssa.

Lapseni isovanhemmat isän puolelta eivät tapaa lasta. Se on ihan heidän oma valintansa. (Ovat ex-miehen vanhemmat.)

Nykyisen mieheni vanhemmat asuvat ihan toisella puolella Suomea, eivätkä tapaa kuin kerran tai kaksi vuodessa. Se on ihan mieheni ja vanhempiensa asia.

Omat vanhempani asuvat lähellä meitä, mutta eivät silti pelmahda kylään sopimatta hyvisäs ajoin etukäteen. Puhelimessa puhutaan usein.

Meidän perhe on valinnut sellaisen elämäntavan, että vapaa-aika vietetään pääosin ydinperheen kanssa. Emme kutsu mielellämme vieraita, ja koska tämä on kaikkien koti, ei kutsuta koskaan ketään sellaista, joka tekisi jonkun perheenjäsenen olon epämukavaksi.

Vieraita kutsumme ehkä noin kerran kuussa.

 

[:)]

Tämä on HYVIN mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä ketju! Itse ymmärrän hyvin ap:n kannan ja niin ymmärrän myös muiden ketjuun kirjoittaneiden kannan. Meitä ihmisiä on erilaisia ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Pitää muistaa että makkaralla on aina kaksi päätä.

Harvinaisen fiksu kommentti. Kerrankin joku ymmärtää muita, eikä hauku toisia heidän valinnoistaan.

 

[Vieras]

Se, että miehesi uhkaa jättää sinut tuollaisesta syystä, kertoo kyllä ettei miehesi ole sinuun kovin sitoutunut.

Tai sitten mies alkaa olemaan jo täynnä ajan mittaan kertynyttä v*tutusta? Mä en ikinä pystyisi elämään ap:n kaltaisen ihmisen kanssa. Vaikka meillä on 3 lasta, eläimiä liuta, mun mies ei ollut moksiskaan kun ilmoitin keväällä lähteväni "tyttöjen" kanssa viikoksi reissuun kuukauden varoitusajalla. Vieraita tulee puolenvuoden -5 minuutin varoitusajalla, molempien kutsumana. Joskus ihan ilmoittamattakin, hui kamala! Jättämispuheiden veikkaisin siis johtuvan siitä että ap:n asenne on muutenkin toi pirttihirmumainen ja ukko alkaa olemaan totaalisen leipiintynyt koko akkaan..

 

[Keittiönoita]

En lukenut koko ketjua, mutta ymmärrän ap:n harmin yllätysvieraista. Toisaalta arvostan myös ap:n miestä siinä, että haluaa huolehtia ädistäänkin. Mulla on sekä tyttö että poika enkä pidä kovin realistisena ajatusta, että poikani ja miniäni musta joskus huolehtisivat vaan kyllä - jos jonkun varaan asian lasken - niin se on tuo tyttäreni.

 

[vieras]

Ap, itse luot itsellesi nyt ongelmia.
Miehesi äiti on sairastellut ja on nyt tulossa kylään. Hyvä niin.
Mutta mitä se sinulta vaatii? Ei sinun tarvitse siivota puolta päivää, ei sinun tarvitse tarjota seitsemän ruokalajin päivällistä tai seitsemän sortin kahvipöytää, eikä sinun tarvitse osoittaa mieltä ja lähteä ovet paukkuen kaupungille!

Tuskin anoppisi odottaa muuta kuin teidän tapaamistanne

He ole lähisukuanne, eivätkä mitään kuninkaallisia, joiden vierailusta teillä kirjoitetaan jokaisessa naistenlehdessä!!!

 

[piina]

Mun on vaikea ajatella tilannetta, kun mielle on meidän molempien vanhemmat aina tervetulleita ja ei mun tarvi erityisesti heitä varten siivota. Meillä vanhemmat kuuluvat vähänniinkuin perheeseen ja heidän läsnäollessa voidaan olla lähes kuin kotonamme.

 

[vieras]

Ajattelin ensin, että minullakin voisi olla aiheeseen jotain sanottavaa, mutta kun aapee on näköjään kouluja käymätön pässi, jonka tekstiä ei vaan jaksa lukea niin olkoon.

 

[Huspati Huta]

Eikö yllätysvieraat ole sellaisia, joitten tulosta tietää just silloin, kun ovat oven takana?

 

[Keittiönoita]

Eikö yllätysvieraat ole sellaisia, joitten tulosta tietää just silloin, kun ovat oven takana?

Minusta on yllätysvierailu, jos saa klo 23 illalla tietää, että huomenna on tulossa vieraita. Varsinkin, jos kaupat ovat kaukana.

 

[Huspati Huta]

Eikö yllätysvieraat ole sellaisia, joitten tulosta tietää just silloin, kun ovat oven takana?

Minusta on yllätysvierailu, jos saa klo 23 illalla tietää, että huomenna on tulossa vieraita. Varsinkin, jos kaupat ovat kaukana.

No, puoliyllätys?

 

[Marilii]

Eikö yllätysvieraat ole sellaisia, joitten tulosta tietää just silloin, kun ovat oven takana?

Sitä varten on ovisilmä.

 

[Keittiönoita]

No, puoliyllätys?

Sovitaan puoliyllätys

 

[poipoipoi]

Mun on vaikea ajatella tilannetta, kun mielle on meidän molempien vanhemmat aina tervetulleita ja ei mun tarvi erityisesti heitä varten siivota. Meillä vanhemmat kuuluvat vähänniinkuin perheeseen ja heidän läsnäollessa voidaan olla lähes kuin kotonamme.

Sama meillä. Ei siinä erityisiä muodollisuuksia ja ennakkovalmisteluja tarvita. Appiukkokin poikkeaa silloin tällöin yllättäen ja käyttää sen ajan lähinnä poikien kanssa leikkimiseen, menee niiden kanssa ulos tmv. Mä voin siinä tehdä kotitöitä tai mitä tehdäänkin. Ja vielä "kodinomaisempaa" on jos mun omat vanhemmat on paikalla. Meillä on rentoa ja hauskaa yhdessä

 

[paikat tiptop]

Minä en oikeastaan ymmärrä ap:tä, koska meille saa tulle koska vaan kylään ja siivoan mitä siivoan ja tarjoan mitä tarjoan. Toiset saa sitten pelkät kahvit, jos ei muuta ole, enkä kauppana ehdi. Miksi sitä pitää aina stressata jostain vierailuista. Meillä ainakin mun vanhemmat jos tulee kylään, niin vähät minä välitän miltä meillä näyttää, jos on sotkuista niin sitten on, mun kotihan tää on.

Meilläkin näin!

 

[vieras]

Yksinkertainen ratkaisu: meillä on aina siistiä (1x viikossa isompi siivous, alakertaa imuroin lisäksi pari kertaa/vko) tai ainakin sen verran siistiä ettei hävetä vieraiden aikana. Ruokapöydät, tiskipöydät ja muut pyyhin useamman kerran päivässä ihan huomaamatta. Levällään olevat lelut tms . nyt kerää viidessä minuutissa paikoilleen, lapset apuna tietysti.

Toinen yksinkertainen ratkaisu: meillä on aina kaapissa jotain mistä tehdä tarjottavaa. Jauhot, sokeri, munat jne, marjoja ym pakkasessa. Ei tarvitse stressata. Ja jos on joskus ollut tilanne etten vaikka jaksa tai ehdi laittaa mitään, sanon reilusti vieraille (tässä tapauksessa perheenjäsenille) että tuovat jotain tullessaan.

Eipä siinä sen kummempaa. Olisiko tämä ap:lle mahdottoman vaikeaa? Kaupat nykyään on auki niin hyvin että sielläkin voi käydä koska vaan. Mä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä joille jossain cittarissa käynti on se viikon pääproggis jota suunnitellaan monta päivää, tehdään listoja ja tuumataan kuka menee millekin osastolle. Uh, ahdistavaa.

 

[Tallu -]

Tämä on HYVIN mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä ketju! Itse ymmärrän hyvin ap:n kannan ja niin ymmärrän myös muiden ketjuun kirjoittaneiden kannan. Meitä ihmisiä on erilaisia ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Pitää muistaa että makkaralla on aina kaksi päätä.

Näin mäkin ajattelen. Mutta - kun tilanne on sellainen, että asia pohdituttaa niinkin paljon, että kirjoittaa siitä keskustelupalstalle ja puoliso on uhannut suhteen loppumisellakin, niin silloin minusta pitäisi katsoa peiliin ja kuunnella toisten neuvoja. Jokaisen oma asia sitten on, että ottaako vinkeistä vaarin ja muuttaa toimintatapaansa tai jatkaako entiseen malliin.

 

[loophole]

Ymmärrän kyllä hyvin ap:tä. On kyllä täysin ymmärrettävää, että mies kantaa huolta äidistään. Äiti on aina äiti.

Sitä en ymmärrä, että aina pitäisi passata vierailu kun joku ilmoittaa olevansa tulossa käymään. Eikö teillä ole koskaan huono hetki? Ettekö koskaan kysy mieheltänne/mies kysy teiltä että sopiiko jos sejase tulee käymään huomenna? Mun mielestä on pelkästään kohteliasta kysyä sopiiko omat suunnitelmat myös toiselle. Ja jos joku aika ei sovi niin miksei voisi pyrkiä johonkin kaikkia osapuolia miellyttävään kompromissiin?