Mies ja sen äitisuhde? Olenko ihan kylmä ihminen,kun ottaa päähän?

[:O]

Suhtautumista anoppiin voi myös tarkastella siinä valossa että olette joskus itsekin anoppeja. Entä jos ette ole kuin kutsuttuna tervetulleita lapsenne kotiin?

Mulla on onneksi miniän kanssa hyvät välit, emme kumartele toisiamme ja stressaa turhista. Siivotaan kun viitsitään ja jos ei ole pullaa niin keksitään jotain yhdessä.

En oletakaan muuta kuin että menen vain kutsuttuna. Minulle ydinperhe on yksikkö, jota kunnioitetaan-

 

[Vieras]

On se vaan hankalaa.

Mun miehen vanhemmat on sairastelleet vuoron perään koko yhdessäoloajan. Välillä toinen ollut sairaalassa ja toinen käynyt meillä syömässä parikin viikkoa putkeen joka päivä, kun on ollut itsekin huonossa kunnossa. Kaupassa, apteekissa tai lääkärissä käyttämisiä lukemattomia. On tehty pihatöitä, puutöitä ja muita. Muutaman kerran on joutunut mies lähtemään niiltä sijoiltaan jos on oikea hätä ollut.

Aluksi mua ärsytti tämä paljonkin, olin jälkeenpäin ajatellen vähän mustasukkainenkin miehen erityisesti äitiinsä kohdistamasta huolenpidosta. Nyt tilanne kuitenkin jatkunut jo lähes kymmenen vuotta ja olen tottunut. Tykkään niistä ihmisistä, ne on mun perhettäni ja haluan itsekin olla avuksi. Kun käydään, laittelen tiskiä tai haravoin eikä sitä todellakaan tarvitse minulta pyytää. Vastineeksi he kyllä auttavat meitä tarvittaessa, vahtivat isompia lapsia ja käyttävät harrastusvälineostoksilla ym.

Kiukuttelu tai mustasukkaisuus on turhaa. Parisuhde on parisuhde, olen sanonutkin miehelle että mulla on tarve tuntea olevani se hänen ykkösnaisensa. Mutta tuollaisista poikkeamisista ärsyyntyminen on vain riidan haastamista turhaan. Ei ne ole vieraita, ne on perheenjäseniä. Aluksi mäkin tein hiki päässä seitsemää sorttia pöytään aina kun kävivät, nykyään vain yksi saa riittää.

Anopista kiukuttelu miehelle on huono tie valita. Mietin usein itse, millaisen esimerkin lähimmäisen kohtelusta ja auttamisesta haluan omille lapsilleni antaa, oma lehmä ojassa osin siinäkin...tulevaisuudesta kun ei kukaan tiedä.

Parisuhde on parisuhde. Meillä se tarkoittaa sitä, että kyseiseen suhteeseen eivät kuulu kummankaan vanhemmat. Eletään omaa elämää ja vanhempin ollaan yhteydessä kun toivotetaan hyvää joulua tms.

Ai. Meillä taas perhe on perhe, ja perheeseen kuuluu miehen, minun ja lasten lisäksi meidän sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, läheisimpiä serkkujamme ja satunnaisesti muitakin.

Musta on todella onnetonta sulkeutua siihen omaan umpioonsa, suomalaiseen tapaan. Mikään ihme että masentaa, ihmiset on v*ttumaisia eikä tukiverkkojakaan ole.

 

[...]

Kyllä nyt tuntuu olevan ap vähän hukassa perhesuhteiden ja lähimmäisenrakkauden kanssa.

Tai sitten sinä. Kannattaisi yrittää ymmärtää myös omistaan poikkeavia tapoja ja arvoja.

 

[Kääk]

...Mitä enemmän noita ap:n mielipiteitä lukee, sen hullummaksi menee. On sulla vissiin ollu aika tiukka äiti tai isä?! Saitko kiitosta muuten, kuin suoriutumalla hyvin?

Toivottavasti et siirrä tuota mallia omille lapsillesi.

On jo siirtämässä, lasten isoäiti on vieras joka ei saa tulla kuin kutsuttuna.

Ei meillekään tulla. Koittakaa nyt tajuta, että oma tapanne ei ole ainoa oikea.

 

[...]

Ymmärrän sinua täysin. Minun mieheni ei koskaan kutsuisi vieraita minulta kysymättä =O

Mun mielestä on surullista jos mies ei voi pyytää ketään ex-tempore kahville kotiin keskustelematta vaimon kanssa vaan pitää mennä paikalliselle huoltoasemalle

En voi kuvitella tilannetta. Kysyin juuri mieheltäni kommenttia tähän keskusteluun, ja sanoi ettei voi sietää, jos joku tulee meille vuorokauden varoitusajalla. Vaqnhemmiltaan odottaa sellaista kolmen kuukauden varoaikaa.

 

[huoh]

Ai. Meillä taas perhe on perhe, ja perheeseen kuuluu miehen, minun ja lasten lisäksi meidän sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, läheisimpiä serkkujamme ja satunnaisesti muitakin.

Musta on todella onnetonta sulkeutua siihen omaan umpioonsa, suomalaiseen tapaan. Mikään ihme että masentaa, ihmiset on v*ttumaisia eikä tukiverkkojakaan ole.

Aika ikävää, ettet voi hyväksyä kuin oman totuutesi.

 

[ymmärrän miestäsi täysin, vaikka sinuakin]

Tästä anopin sairastelusta tunnut ap ajattelevan aika yksipuolisesti. Käsittääkseni sitä on jatkunut vain kesän ajan, ja kyse on tosiaan vähän vakavammasta? Teillä on perhe miehesi kanssa, mutta tokihan hän kuuluu myös perheeseen vanhempiensa ja sisaruksiensa kanssa. Oma isäni on sairastellut melkein koko ikäni, ja hän on minulle todella rakas ja pitänyt minusta hyvää huolta, tukenut ja kannustanut koko lapsuuteni ja aina sen jälkeenkin. Nyt kun olen aikuinen (30+) ja hänen tilansa on heikentynyt, tunnen velvollisuudekseni ja oikeudekseni pitää hänestä huolta. Samoin kuin perheestäni mieheni ja lapsen kanssa. Niinhän rakkaille ihmisille tehdään! Miehesi kohdalla puhutaan kuitenkin todella lyhyestä ajasta, yhdestä kesästä, jolloin äidin merkitys tärkeysjärjestyksessä on korostunut. Rakkaita ihmisiä ei saa takaisin, kun heidät kerran menettää. Sen tajuaa paremmin, kun rakas ihminen sairastaa vakavasti. Jos aikoo viettää aikaa yhdessä ja toisesta pitää huolta, siihen ei välttämättä saa enää toista mahdollisuutta.

Jospa miettisit asiaa sen kautta, miten haluat omien lastesi sinuun suhtautuvan kun olet vanha ja tarvit apua. Haluatko, että he silloin miettivät tärkeysjärjestyksensä uusiksi, ja pitävät sinusta huolta? Kuten sinä pidät nyt heistä. Vai onko sinusta ok, että he keskittyvät omiin perheisiinsä ja jättävät sinut yksin?

Lähimmäisenrakkautta ap, vaikka miehesi olisikin voinut kysyä sinunkin mielipidettäsi. Kyseessä on kuitenkin myös hänen kotinsa, ja selvästikään teillä ei ollut yhdessä tehtyjä suunnitelmia huomiselle. Ole edes hetki paikalla ja lähde vaikka sitten sinne kauppaan!

 

[vieras]

Tai yritä kasvaa aikuiseksi.

 

[Vieras]

Ai. Meillä taas perhe on perhe, ja perheeseen kuuluu miehen, minun ja lasten lisäksi meidän sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, läheisimpiä serkkujamme ja satunnaisesti muitakin.

Musta on todella onnetonta sulkeutua siihen omaan umpioonsa, suomalaiseen tapaan. Mikään ihme että masentaa, ihmiset on v*ttumaisia eikä tukiverkkojakaan ole.

Aika ikävää, ettet voi hyväksyä kuin oman totuutesi.

Jos haluan, voin hyväksyä vaikka mustan punaiseksi. Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla. Kaikesta valittava ihminen kenties? Saattaa olla pian yhtä aviomiestäkin köyhempi? Jos oma mieheni osoittaisi omaavansa yhtä vähän ymmärtämystä, inhimillisyyttä ja lähimmäisenrakkautta kuin ap tässä, harkitsisin vakavasti olenko oikean ihmisen kanssa ylipäätään.


Mutta sehän taitaakin olla ennenkuulumatonta, että mies valittaisi vaimon äidin vierailuista noin? Kyse on siis tästä v-mäisestä pirttihirmu-naistyypistä jolta toivon kaikkien miespuolisten ystävieni ja sukulaisteni välttyvän parinvalinnassaan. Aivan kammottava asenne.

 

[abc]

Ai. Meillä taas perhe on perhe, ja perheeseen kuuluu miehen, minun ja lasten lisäksi meidän sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, läheisimpiä serkkujamme ja satunnaisesti muitakin.

Musta on todella onnetonta sulkeutua siihen omaan umpioonsa, suomalaiseen tapaan. Mikään ihme että masentaa, ihmiset on v*ttumaisia eikä tukiverkkojakaan ole.

Aika ikävää, ettet voi hyväksyä kuin oman totuutesi.

Jos haluan, voin hyväksyä vaikka mustan punaiseksi. Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla. Kaikesta valittava ihminen kenties? Saattaa olla pian yhtä aviomiestäkin köyhempi? Jos oma mieheni osoittaisi omaavansa yhtä vähän ymmärtämystä, inhimillisyyttä ja lähimmäisenrakkautta kuin ap tässä, harkitsisin vakavasti olenko oikean ihmisen kanssa ylipäätään.


Mutta sehän taitaakin olla ennenkuulumatonta, että mies valittaisi vaimon äidin vierailuista noin? Kyse on siis tästä v-mäisestä pirttihirmu-naistyypistä jolta toivon kaikkien miespuolisten ystävieni ja sukulaisteni välttyvän parinvalinnassaan. Aivan kammottava asenne.

Tämä kommenttisi on väärä: "Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla." Tuo ei ole fakta vaan mielipide.

Meidän perheessä eletään omalla porukalla, eikä meillä käy vieraita, joihin lasketaan molempien vanhemmat. Olemme tyytyväisiä näin. Elämämme ei ole ankeaa, päinvastoin. Nauramme yhdessä paljon ja nautimme elämästämme ihan tällä omalla perheellä.

Ja jos mieheni osoittaisi tarvetta pyydellä koko ajan vieraita meille, harkitsisin vakavasti, olenko oikean ihmisen kanssa.

 

[vieras]

Ai. Meillä taas perhe on perhe, ja perheeseen kuuluu miehen, minun ja lasten lisäksi meidän sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, läheisimpiä serkkujamme ja satunnaisesti muitakin.

Musta on todella onnetonta sulkeutua siihen omaan umpioonsa, suomalaiseen tapaan. Mikään ihme että masentaa, ihmiset on v*ttumaisia eikä tukiverkkojakaan ole.

Aika ikävää, ettet voi hyväksyä kuin oman totuutesi.

Jos haluan, voin hyväksyä vaikka mustan punaiseksi. Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla. Kaikesta valittava ihminen kenties? Saattaa olla pian yhtä aviomiestäkin köyhempi? Jos oma mieheni osoittaisi omaavansa yhtä vähän ymmärtämystä, inhimillisyyttä ja lähimmäisenrakkautta kuin ap tässä, harkitsisin vakavasti olenko oikean ihmisen kanssa ylipäätään.


Mutta sehän taitaakin olla ennenkuulumatonta, että mies valittaisi vaimon äidin vierailuista noin? Kyse on siis tästä v-mäisestä pirttihirmu-naistyypistä jolta toivon kaikkien miespuolisten ystävieni ja sukulaisteni välttyvän parinvalinnassaan. Aivan kammottava asenne.

Tämä kommenttisi on väärä: "Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla." Tuo ei ole fakta vaan mielipide.

Meidän perheessä eletään omalla porukalla, eikä meillä käy vieraita, joihin lasketaan molempien vanhemmat. Olemme tyytyväisiä näin. Elämämme ei ole ankeaa, päinvastoin. Nauramme yhdessä paljon ja nautimme elämästämme ihan tällä omalla perheellä.

Ja jos mieheni osoittaisi tarvetta pyydellä koko ajan vieraita meille, harkitsisin vakavasti, olenko oikean ihmisen kanssa.

Minusta omat ja puolison vanhemmat ei ole vieraita vaan kuuluu perheeseen. Ehkä ne sairaat ja apua tarvitsevat äidit ja isät ei vaan sovi joidenkin täydelliseen kiiltokuvaelämään.

 

[...]

Ai. Meillä taas perhe on perhe, ja perheeseen kuuluu miehen, minun ja lasten lisäksi meidän sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, läheisimpiä serkkujamme ja satunnaisesti muitakin.

Musta on todella onnetonta sulkeutua siihen omaan umpioonsa, suomalaiseen tapaan. Mikään ihme että masentaa, ihmiset on v*ttumaisia eikä tukiverkkojakaan ole.

Aika ikävää, ettet voi hyväksyä kuin oman totuutesi.

Jos haluan, voin hyväksyä vaikka mustan punaiseksi. Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla. Kaikesta valittava ihminen kenties? Saattaa olla pian yhtä aviomiestäkin köyhempi? Jos oma mieheni osoittaisi omaavansa yhtä vähän ymmärtämystä, inhimillisyyttä ja lähimmäisenrakkautta kuin ap tässä, harkitsisin vakavasti olenko oikean ihmisen kanssa ylipäätään.


Mutta sehän taitaakin olla ennenkuulumatonta, että mies valittaisi vaimon äidin vierailuista noin? Kyse on siis tästä v-mäisestä pirttihirmu-naistyypistä jolta toivon kaikkien miespuolisten ystävieni ja sukulaisteni välttyvän parinvalinnassaan. Aivan kammottava asenne.

Tämä kommenttisi on väärä: "Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla." Tuo ei ole fakta vaan mielipide.

Meidän perheessä eletään omalla porukalla, eikä meillä käy vieraita, joihin lasketaan molempien vanhemmat. Olemme tyytyväisiä näin. Elämämme ei ole ankeaa, päinvastoin. Nauramme yhdessä paljon ja nautimme elämästämme ihan tällä omalla perheellä.

Ja jos mieheni osoittaisi tarvetta pyydellä koko ajan vieraita meille, harkitsisin vakavasti, olenko oikean ihmisen kanssa.

Minusta omat ja puolison vanhemmat ei ole vieraita vaan kuuluu perheeseen. Ehkä ne sairaat ja apua tarvitsevat äidit ja isät ei vaan sovi joidenkin täydelliseen kiiltokuvaelämään.

Niin sinusta. Miksi koet tarpeelliseksi vähätellä, vittuilla ja kaikin puolin mitätöidä toisin ajattelevat? En voi välttyä ajatukselta, että sinulla on vakavia ongelmia itsetuntosi ja kenties mielenterveytesi kanssa. Miksi minun perheeni yksimielinen ajatusmali sinua niin häiritsee?

 

[vieras]

Ai. Meillä taas perhe on perhe, ja perheeseen kuuluu miehen, minun ja lasten lisäksi meidän sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, läheisimpiä serkkujamme ja satunnaisesti muitakin.

Musta on todella onnetonta sulkeutua siihen omaan umpioonsa, suomalaiseen tapaan. Mikään ihme että masentaa, ihmiset on v*ttumaisia eikä tukiverkkojakaan ole.

Aika ikävää, ettet voi hyväksyä kuin oman totuutesi.

Jos haluan, voin hyväksyä vaikka mustan punaiseksi. Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla. Kaikesta valittava ihminen kenties? Saattaa olla pian yhtä aviomiestäkin köyhempi? Jos oma mieheni osoittaisi omaavansa yhtä vähän ymmärtämystä, inhimillisyyttä ja lähimmäisenrakkautta kuin ap tässä, harkitsisin vakavasti olenko oikean ihmisen kanssa ylipäätään.


Mutta sehän taitaakin olla ennenkuulumatonta, että mies valittaisi vaimon äidin vierailuista noin? Kyse on siis tästä v-mäisestä pirttihirmu-naistyypistä jolta toivon kaikkien miespuolisten ystävieni ja sukulaisteni välttyvän parinvalinnassaan. Aivan kammottava asenne.

Tämä kommenttisi on väärä: "Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla." Tuo ei ole fakta vaan mielipide.

Meidän perheessä eletään omalla porukalla, eikä meillä käy vieraita, joihin lasketaan molempien vanhemmat. Olemme tyytyväisiä näin. Elämämme ei ole ankeaa, päinvastoin. Nauramme yhdessä paljon ja nautimme elämästämme ihan tällä omalla perheellä.

Ja jos mieheni osoittaisi tarvetta pyydellä koko ajan vieraita meille, harkitsisin vakavasti, olenko oikean ihmisen kanssa.

Minusta omat ja puolison vanhemmat ei ole vieraita vaan kuuluu perheeseen. Ehkä ne sairaat ja apua tarvitsevat äidit ja isät ei vaan sovi joidenkin täydelliseen kiiltokuvaelämään.

Niin sinusta. Miksi koet tarpeelliseksi vähätellä, vittuilla ja kaikin puolin mitätöidä toisin ajattelevat? En voi välttyä ajatukselta, että sinulla on vakavia ongelmia itsetuntosi ja kenties mielenterveytesi kanssa. Miksi minun perheeni yksimielinen ajatusmali sinua niin häiritsee?

En ole se henkilö, joka sinulle on kirjoitellut, enkä tuomitse kenenkään ajatusmalleja. Uteliaisuudesta haluaisin vain kysyä sinulta mitä itse ajattelet tulevaisuudesta vastaavassa tilanteessa? Sinulla ilmeidesti on lapsia, eli tarkoitan sitä kun tulet vanhaksi ja itse sairastut, ja tarvitsisit apua ja tukea. Onko sinulle silloin ok, jos lapsesi ajattelevat samoin, eli heillä on heidän perheensä ja sinä, vanhempi, et kuulu siihen. Siis että heistä heidän ei kuulu auttaa ja tukea sinua sairaudessasi ja heikkoudessasi?

En oikeasti ilkeile! Jokainen ajatelkoon tavallaan, minä kirjoitin sen pitkähkön kirjoitukseni isän auttamisesta ja siksi olen asiaa elämässäni miettinyt paljon. Haluaisin vain kuulla mielipiteesi.

 

[-]

Jos sinua häiritsee, että ei ole tarjota kuin mustaa kahvia niin mene hyvä ihminen kauppaan. Sinnehän sä olit huomenna menossa joka tapauksessa..

 

[Vieras]

Ai. Meillä taas perhe on perhe, ja perheeseen kuuluu miehen, minun ja lasten lisäksi meidän sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, läheisimpiä serkkujamme ja satunnaisesti muitakin.

Musta on todella onnetonta sulkeutua siihen omaan umpioonsa, suomalaiseen tapaan. Mikään ihme että masentaa, ihmiset on v*ttumaisia eikä tukiverkkojakaan ole.

Aika ikävää, ettet voi hyväksyä kuin oman totuutesi.

Jos haluan, voin hyväksyä vaikka mustan punaiseksi. Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla. Kaikesta valittava ihminen kenties? Saattaa olla pian yhtä aviomiestäkin köyhempi? Jos oma mieheni osoittaisi omaavansa yhtä vähän ymmärtämystä, inhimillisyyttä ja lähimmäisenrakkautta kuin ap tässä, harkitsisin vakavasti olenko oikean ihmisen kanssa ylipäätään.


Mutta sehän taitaakin olla ennenkuulumatonta, että mies valittaisi vaimon äidin vierailuista noin? Kyse on siis tästä v-mäisestä pirttihirmu-naistyypistä jolta toivon kaikkien miespuolisten ystävieni ja sukulaisteni välttyvän parinvalinnassaan. Aivan kammottava asenne.

Tämä kommenttisi on väärä: "Mutta se ei muuta mihinkään sitä tosiasiaa että elämä ON paljon ankeampaa, sulkeutuneempaa ja vähemmän rikasta ap:n periaatteilla." Tuo ei ole fakta vaan mielipide.

Meidän perheessä eletään omalla porukalla, eikä meillä käy vieraita, joihin lasketaan molempien vanhemmat. Olemme tyytyväisiä näin. Elämämme ei ole ankeaa, päinvastoin. Nauramme yhdessä paljon ja nautimme elämästämme ihan tällä omalla perheellä.

Ja jos mieheni osoittaisi tarvetta pyydellä koko ajan vieraita meille, harkitsisin vakavasti, olenko oikean ihmisen kanssa.

Minusta omat ja puolison vanhemmat ei ole vieraita vaan kuuluu perheeseen. Ehkä ne sairaat ja apua tarvitsevat äidit ja isät ei vaan sovi joidenkin täydelliseen kiiltokuvaelämään.

Niin sinusta. Miksi koet tarpeelliseksi vähätellä, vittuilla ja kaikin puolin mitätöidä toisin ajattelevat? En voi välttyä ajatukselta, että sinulla on vakavia ongelmia itsetuntosi ja kenties mielenterveytesi kanssa. Miksi minun perheeni yksimielinen ajatusmali sinua niin häiritsee?

Alkuperäinen vastaaja vastaa..

Ei minuakaan häiritse teidän perheen ajatusmalli, häiritseminen tarkoittaisi jotain enemmän; yksinkertaisesti ajattelen vain että sinunkaltaisesti ovat väärässä. Ei siinä sen enempää. Eikähän kaikilla edes asu suku lähellä (valintakysymys usein, tosin) ja silloin meidän tyylimme ei olisi edes mahdollista. Siis lähes päivittäin tekemisissä oleminen. Mutta kuitenkin.

Kysyn kyllä mielenkiinnosta samaa kuin tämä toinenkin. Eli ajatusleikki jos vaikka sinun miehesi olisi ollut etäinen yksinelävään äitiinsä/isäänsä. Äiti tai isä sairastuisi vakavasti ja mies kokisi herätyksen asian suhteen, haluaisi olla tekemisissä enemmän. Hakisi vanhempaansa teille viikonlopuiksi, jos asuu kauempana. Jos lähellä niin syömään arki-iltoinakin. Kuljettaisi lääkärissä, kaupassa ja soittelisi onko kaikki hyvin. Samalla lähentyisi välit mahdollisien sisaruksien kanssa, tai vaikka äidin/isän ystävien kanssa jotka myös haluaisivat tukea sairastaessa. Mies siis sosiaalistuisi, hui.

Miten sinä tuohon reagoisit? Entä vaikka siihen, että tämä samainen vanhempi tarvitsisi saattohoitoa useiden kuukausien ajan ja mies haluaisi ottaa hänet teille loppuajaksi, lupaisi kustantaa hoitajan tekemään kaiken tarvittavan? Nämä on tilanteita minkä eteen elämässä voi oikeasti joutua ja siinä punnitaan paljon. Vaimon tossun alla olevat ja hänen tahtonsa mukaan elävät esimerkiksi ei aina välttämättä pysy sellaisina.

 

[äitinsä poika ja sen nainen]

Jos sinua häiritsee, että ei ole tarjota kuin mustaa kahvia niin mene hyvä ihminen kauppaan. Sinnehän sä olit huomenna menossa joka tapauksessa..

Olimme yhdessä sopineet miehen kanssa, että menemme tänään ruokakauppaan ja mies oli tästä varsin tietoinen.Meilläpäin sunnuntaisin isot marketit aukeavat puolilta päivin ja vieraat olisivat tulossa about tunnin sisällä siitä Ei oikein niin kuin ehdi käydä maitoa ostamassa, kun kauppamatkaan menee jo reilut puoli tuntia suuntaansa ja kyse on myöskin itselläni periaatteesta, kun jotain on yhdessä sovittu, niin ei sitä koko ajan muuteta jonkun äidin mieliksi. Mies myös tekee yötyötä eli nukkuu aamupäivisin ja minäkö tässä nyt teen yksin puolessa päivässä kaikki, kun olimme myös sopineet yhdessä viikkosiivouksen jättämisestä iltaan, kun on viileämpää.Itselläni on työviikko takana, joten aikaa ei ole ollut siivoamiseen tai kaupassa käyntiin ja sitten raivostuttaa, kun joku koko ajan sotkee suunnitelmia ja luistaa yhdessä päätetyistä asioista! Luulen, että meiltä on siirtynyt jälkikasvulle ihan riittävästi empatia ja auttamisen halua muita ihmisiä kohtaan, joten siitä tuskin tässä meidän tapauksessa on kyse Molempien vanhemmat ja lähisuku kuuluvat perheeseen, mutta on aina kohteliasta ilmoittaa vierailustaan etukäteen ja mielellään ajoissa, jos se on muutakin kuin viiden minuutin pyörähdys sisällä tai pihassa!

 

[JaJa]

.

Ajattelitko ap että mies haluaa joten rauhoittaa itseään että JOS jotain sattuu hän on ainakin yrittänyt olla läsnä? Että tärkeintä ei ole itseleivottu pulla ja imuroitu koti vaan välittämisen tunne?

näin. mun mies ei ole todellakaan mikään mammanpoika enkä sellasta huoliskaan. kyllä se oma perhe on asetettava edelle eikä aikusena enää hypitä äidin pillimukaan MUTTA ap:n anoppion sairas ja ymmärsin että saattaa kuolla koska vaan. eikös se ole normaalia että mies haluaa silloin viettää mahdollisimman paljon aikaa äidin kanssa. en muutenkaan ymmärrä ap:n juttua suursiivouksesta ja leipomisesta ennen vieraita teillä ei taida useinkaan ketän käydä. meillä lapsiperheen kodissa näkyy elämä mutta vieraat ovat tervetulleita ihan koska vaan.kahvit keitetään ja katotaan löytyykö jotain tarjottavaa. kukaa voi olettaa että mä suursiivouksen teen ja leivon pöydän täyteen herkkuja lyhyellä varotusajalla. meillä käykin joka viikko sukulaisia.

lopetas ap se lapsellinen tappelu ja annan miehen viettää aikaa äidin kanssa niin kauan kun se on mahdollista.

 

[JaJa]

Minäpä ymmärrän ap.tä. Kyllä se ny perkule kuuluu oikeesti kysyä sen toisenkin mielipidettä sopiiko tulla ja millon. Vai eiks se oo kuin miehen KOTI...

en mä ainakaan koskaa mieheltä kysy saako mun äiti, isä tai sisarukset tulla käymään. kyllä perkele on kumma jos miehellä jotain olis sitä vastaan

 

[JaJa]

Onko sulla ap omia lapsia? Jos on, niin kai haluaisit niiden sinusta huolehtivan kun/jos sairastut ja vanhenet? Ei se välittäminen ja huolehtiminen siitä vähene, vaikka sitä jakaisi muillekin läheisilleen.

Olet kyllä hieman itsekäs...... tai sitten aika nuori.

Meillä on lapsia ja taidamme olla jo keski-ikäisiä eli parikymppisten elämä on kaukana takana Olen edelleen sitä mieltä, ettei parisuhde voi toimia, jos toinen osapuoli päättää asioista kysymättä toiselta mitään?

anteeks vaan mutta ap on aikamoinen pirttihirmu kyllä meidän parisuhde ainaki toimii vaikka ei jokahelvetin kerta pitkiä neuvotteluja käydäkään kun joku on tulossa kylään. mun täti on tulossa ens viikolla eikä mies vielä tiedä sitä. pitäsköhän tästä ihan vakavasti istua keskustelemaan
ongelmansa kullakin ja kun ei oikeita ole niin niitä keksimällä keksitään.
on tässä läheisten hauajaisissa oltu pariin otteeseen viimesen vuoden sisällä ja meidän ovet ón kyllä auki niille läheisille joiden seurasta voidaan vielä nauttia

 

[sirmu]

No mun ei todella tule mieleenkään kysyä puolisoltani, saako lähisukulainen tulla kylään. Tottakai saa tulla. Eikä siis miehenikään tarvitse minulta kysyä jos hänen sukulaisiaan on tulossa.

Jos vierasta haittaa, että ei ole mitään hienoa pöydässä tai pölyt pyyhkimättä niin se on voi voi.

 

[JaJa]

Minusta me päätämme yhdessä perheenä, milloin kutsutaan vieraita, eikä ole ok, jos toinen sooloilee!

ei elämä oo niin vakavaa. löysää sitä nutturaa vähän ennen kuin menetät sen miehesi. mä en ainakaan suostuis tollasiin sääntöihin

 

[Olivia]

Mä olen myös sitä mieltä, että ap:n miehenä loukkaantuisin aika pahasti. Kyllä meilläkin sukulaiset saa tulla kylään ilman sen suurempia neuvotteluja. Mukavahan se on ehtiä siivota, mutta jos ei ehdi niin sitten ei. Kahvitarjoilujen takia jännittäminen taas on jo melko naurettavaa. Meneekö se oikeasti sen edelle, että perhe voi tavata toisiaan???

Jos pipo on noin kireellä jatkuvasti, niin en välttämättä oikein edes ihmettele ap:n miehen reaktiota...

 

[vieras]

Jos sinua häiritsee, että ei ole tarjota kuin mustaa kahvia niin mene hyvä ihminen kauppaan. Sinnehän sä olit huomenna menossa joka tapauksessa..

Olimme yhdessä sopineet miehen kanssa, että menemme tänään ruokakauppaan ja mies oli tästä varsin tietoinen.Meilläpäin sunnuntaisin isot marketit aukeavat puolilta päivin ja vieraat olisivat tulossa about tunnin sisällä siitä Ei oikein niin kuin ehdi käydä maitoa ostamassa, kun kauppamatkaan menee jo reilut puoli tuntia suuntaansa ja kyse on myöskin itselläni periaatteesta, kun jotain on yhdessä sovittu, niin ei sitä koko ajan muuteta jonkun äidin mieliksi. Mies myös tekee yötyötä eli nukkuu aamupäivisin ja minäkö tässä nyt teen yksin puolessa päivässä kaikki, kun olimme myös sopineet yhdessä viikkosiivouksen jättämisestä iltaan, kun on viileämpää.Itselläni on työviikko takana, joten aikaa ei ole ollut siivoamiseen tai kaupassa käyntiin ja sitten raivostuttaa, kun joku koko ajan sotkee suunnitelmia ja luistaa yhdessä päätetyistä asioista! Luulen, että meiltä on siirtynyt jälkikasvulle ihan riittävästi empatia ja auttamisen halua muita ihmisiä kohtaan, joten siitä tuskin tässä meidän tapauksessa on kyse Molempien vanhemmat ja lähisuku kuuluvat perheeseen, mutta on aina kohteliasta ilmoittaa vierailustaan etukäteen ja mielellään ajoissa, jos se on muutakin kuin viiden minuutin pyörähdys sisällä tai pihassa!

Eli kaikki ei nyt menny niin kuin olit ajatellu? Kyllä sun pitäis miettiä mikä on tärkeetä: sovitut kauppa reissut vai ihmisten näkeminen. Jos joku ilmoittas, että on poissa kun mun vanhemmat tulis käymään, niin kenkää tulisi. Aikamoista ylireagointia sun puolelta.

 

[JaJa]

Ymmärrän sinua täysin. Minun mieheni ei koskaan kutsuisi vieraita minulta kysymättä =O

Mun mielestä on surullista jos mies ei voi pyytää ketään ex-tempore kahville kotiin keskustelematta vaimon kanssa vaan pitää mennä paikalliselle huoltoasemalle

mun mielestä on tosi surullista kans. meidän koti on molempien koti. mun sisar käy lähes päivittäin eikä mieleenkään tulis kysyä mieheltä siitä. samoin mies saa omaan kotiinsa kutsua kenet haluaa.

 

[äitinsä poika ja sen nainen]

Jos sinua häiritsee, että ei ole tarjota kuin mustaa kahvia niin mene hyvä ihminen kauppaan. Sinnehän sä olit huomenna menossa joka tapauksessa..

Olimme yhdessä sopineet miehen kanssa, että menemme tänään ruokakauppaan ja mies oli tästä varsin tietoinen.Meilläpäin sunnuntaisin isot marketit aukeavat puolilta päivin ja vieraat olisivat tulossa about tunnin sisällä siitä Ei oikein niin kuin ehdi käydä maitoa ostamassa, kun kauppamatkaan menee jo reilut puoli tuntia suuntaansa ja kyse on myöskin itselläni periaatteesta, kun jotain on yhdessä sovittu, niin ei sitä koko ajan muuteta jonkun äidin mieliksi. Mies myös tekee yötyötä eli nukkuu aamupäivisin ja minäkö tässä nyt teen yksin puolessa päivässä kaikki, kun olimme myös sopineet yhdessä viikkosiivouksen jättämisestä iltaan, kun on viileämpää.Itselläni on työviikko takana, joten aikaa ei ole ollut siivoamiseen tai kaupassa käyntiin ja sitten raivostuttaa, kun joku koko ajan sotkee suunnitelmia ja luistaa yhdessä päätetyistä asioista! Luulen, että meiltä on siirtynyt jälkikasvulle ihan riittävästi empatia ja auttamisen halua muita ihmisiä kohtaan, joten siitä tuskin tässä meidän tapauksessa on kyse Molempien vanhemmat ja lähisuku kuuluvat perheeseen, mutta on aina kohteliasta ilmoittaa vierailustaan etukäteen ja mielellään ajoissa, jos se on muutakin kuin viiden minuutin pyörähdys sisällä tai pihassa!

Eli kaikki ei nyt menny niin kuin olit ajatellu? Kyllä sun pitäis miettiä mikä on tärkeetä: sovitut kauppa reissut vai ihmisten näkeminen. Jos joku ilmoittas, että on poissa kun mun vanhemmat tulis käymään, niin kenkää tulisi. Aikamoista ylireagointia sun puolelta.

Minun puolestani mies tavatkoon äitiään silloin, kun haluaa, mutta sen ei tarvitse sopia minulle, jos minulla on jo muita suunnitelmia, joten ei minun tarvitse olla paikalla!Talo elää tavallaan ja vieraat sopeutukoot siihen, etten ole heitä viihdyttämässä, vaan ruokakaupassa, että meillä on jotain syötävää ensi viikollakinTämä menee ennen pitkää siihen, että meidän on ihan turha sopia yhtään mistään miehen kanssa??? Kun toinen ei pysy lupauksissaan.