Minusta alkuasetelmasta oli vielä mahdollista nähdä muutakin kuin eroehdotusta. Itse en ainakaan eroaisi vielä tuollaisssa tilanteessa. Vaan menisin pariterapiaan ja jos mies ei lähtisi, menisin yksin. Koska usein kun itse muuttaa käytöstään, toisenkin on pakko sitä muuttaa ja myös kun saa enemmän välineitä itse selvitä tilanteessa, elämä helpottuu, vaikkei toinen kaikilta osin vastaisikaan toivottua tai odotuksia. Useimmiten kun siinä toisessa on kuitenkin paljon hyvääkin.
En ikinä luovuttaisi niin helposti kuin Puuhippa neuvoo, en myöskään työpaikkaa vaihda vain jos pomossa on vikoja jos kuitenkin oman työn tekeminen hoituu. En ole niin heikko. Missäpä työpaikassa pomo aina toimisi kuten ajatus, puhuisi kaikille kokoajan "kukkaiskieltä" ilman mitään väärinkäsityksiä? Minusta työelämässä on myös pakko niellä hiukan mahdollisuuksia, että toiset sanovat mielestäni tyhmiä juttuja väärinkäsitysten takia. En mä niistä ala heti poraamaan ja vaihda työpaikkaa, kuten Puuhippa.