Kyllä hän mut tuntee ja ei olla erosta puhuttu kun ei olla eroamassa. Miksi siitä pitäisi edes puhua jos se ei ole ajankohtainen? Ei hän ole mikään itkupilliväsykkä joka vetää herneet pylyynsä jos olen ihminen jonka on helppo erota. Ei häntä pelota mun kanssa olla vaikka tietää, että löydän helposti uudenkin suhteen halutessani.Mikset puuhippa vastaa, tietääkö miehesi ajatuksistasi?
Onko ne salaisuuksia?
Miksi olet noin vihainen? Mikä sua painaa?Opettele sä sitten kommunikoimaan, jos olet taas kertan meinannut sanoa jotain ihan muuta. Tai painu maan alle, jos et osaa opetella enää.
Tämä on sun mielikuva asiasta joka ei vastaa todellisuutta.Ei pelota, mutta kuinkahan paljon ihastuttaa tuolla asenteellasi? Sitoutumisesi on nollan tasolla häneen.
No en mäkää ihan innoissani ole jos joku on sitä mieltä, että pitää väkisin pysyä suhteessa jossa kohtelu on paskaa, mutta empä ole tässä pelihousujani sen takia repimässä. Koitappa nyt rauhottua.En haluaisi että kaltaisesi antavat kellekään parisuhdeneuvoja.
Ajattelen eri tavalla? Erotkaa, ettei kukaan muu ole onnellinen?Niin. Kenenköhän antama mielikuva?? Sinun. En voi mitään, että annat tuollaisen mielikuvan ja suosittelet sitä ketjussa toisillekin, jos sitten todellisuudessa ajatteletkin ihan eri tavalla.
Vai ooksä ainoa, jolla sais olla sitoutunut suhde, muille neuvot, että erotkaa, ettei kukaan muu ois onnellinen? Mahdatkohan itsekään olla? Et ainakaan huoku minkäänlaista onnea, vaan melkoista autiomaata tunne-elämän puolella jne.
Sähän tässä olet mainostanut ettei luovuttaa saa. Jos ei saa luovuttaa niin mitä se sitten on?Kun ei kukaan ole puhunut tässä ketjussa väkisin siellä pysymisestä
Missä olen sanonut etten eroaisi tuossa tilanteessa?Niin. Neuvot muita eroamaan, ja valehtelet siitä, miten itse ajattelet, mutta neuvot toisia toimimaan niiden ajatusten mukaan, jotka kannustavat toisia heidän siinä tilanteessaan eroamaan. Vaikka sitten kun keskustellaan pitemmälle, sanotkin, ettet kyllä itse eroaisi siinä samassa tilanteessa kuitenkaan. Et ole koskaan sanonut niin.
Taidat olla aika pahasti häiriintynyt, onneksi palstailen täällä todella harvoin, ettei tarvitse saastua sinulta sen enempää.
Mä olen kyllä koko ajan puhunut ihan samaa asiaa, mä en voi sille mitään jos sulla on ongelmia lukemisen ymmärtämisessä.Kohta sanoisit, jos vähän aikaa jaksaisin jankuttaa. Kuten kaiken muunkin olet joutunut pyörtämään, mitä ensin oot julistanut.
Jos sinua sanotaan kusipääksi niin sillon muutat omaa käytöstä? Kyllä se vika on siinä joka haukkuu. Mulla on ollut todella isoja riitoja miehen kanssa elämän varrella ja koskaan ei meillä ole nimitelty tai ollut väkivallan uhkaa. Jos olisi niin tuskin alkaisin peiliin katsomaan, eiköhän sinne katsoisi mieheni.Minusta alkuasetelmasta oli vielä mahdollista nähdä muutakin kuin eroehdotusta. Itse en ainakaan eroaisi vielä tuollaisssa tilanteessa. Vaan menisin pariterapiaan ja jos mies ei lähtisi, menisin yksin. Koska usein kun itse muuttaa käytöstään, toisenkin on pakko sitä muuttaa ja myös kun saa enemmän välineitä itse selvitä tilanteessa, elämä helpottuu, vaikkei toinen kaikilta osin vastaisikaan toivottua tai odotuksia. Useimmiten kun siinä toisessa on kuitenkin paljon hyvääkin.
En ikinä luovuttaisi niin helposti kuin Puuhippa neuvoo, en myöskään työpaikkaa vaihda vain jos pomossa on vikoja jos kuitenkin oman työn tekeminen hoituu. En ole niin heikko. Missäpä työpaikassa pomo aina toimisi kuten ajatus, puhuisi kaikille kokoajan "kukkaiskieltä" ilman mitään väärinkäsityksiä? Minusta työelämässä on myös pakko niellä hiukan mahdollisuuksia, että toiset sanovat mielestäni tyhmiä juttuja väärinkäsitysten takia. En mä niistä ala heti poraamaan ja vaihda työpaikkaa, kuten Puuhippa.
Kukas näin sanoi? Nämä ketjussa esiin tulleet asiat kyllä liittyvät molempiin asioihin joten siksi otin tuon esimerkin. Ei toimi, uusia voi hankkia, aina ei jaksa jne. Miten luopuminen toisessa tilanteessa on helpompaa?Alkuperäinen kirjoittaja anteeksmitä???;30763980:Lapsen huostaanotto=huonon suhteen päättäminen?
No, jos toinen, jota rakastan sanoisi minua kusipääksi, niin kyllä mä katsoisin, että se on meidän molempien ongelma. Ajattelisin, että sillä toisella on paha olo, ja koska tiedän, mitä pahan olon kanssa eläminen on, olisin todella halukas auttamaan ja hakemaan itselleni apua, että selviytyisin. Koska en oikein jaksa uskoa siihen, että se toinen on tahallaan paha. Hän on vain vaikeuksissa ja käyttäytyy tosi hölmösti.Jos sinua sanotaan kusipääksi niin sillon muutat omaa käytöstä? Kyllä se vika on siinä joka haukkuu. Mulla on ollut todella isoja riitoja miehen kanssa elämän varrella ja koskaan ei meillä ole nimitelty tai ollut väkivallan uhkaa. Jos olisi niin tuskin alkaisin peiliin katsomaan, eiköhän sinne katsoisi mieheni.
Enkö kertonut, että tunteet kuolivat? Älä taas väitä asioita mitkä eivät pidä paikaansa.Kukas näin sanoi? Nämä ketjussa esiin tulleet asiat kyllä liittyvät molempiin asioihin joten siksi otin tuon esimerkin. Ei toimi, uusia voi hankkia, aina ei jaksa jne. Miten luopuminen toisessa tilanteessa on helpompaa?
Jaanan kommenttiin sen verran että hän nimenomaan oli prosessoinut asian ennen eroa mikä on tietysti ihan normaalia. Puuhipoa näin ei kuitenkaan ole maininnut tehneensä ollenkaan. Se tässä nyt kummastuttaa.
Jos sinua sanotaan kusipääksi niin sillon muutat omaa käytöstä? Kyllä se vika on siinä joka haukkuu. Mulla on ollut todella isoja riitoja miehen kanssa elämän varrella ja koskaan ei meillä ole nimitelty tai ollut väkivallan uhkaa. Jos olisi niin tuskin alkaisin peiliin katsomaan, eiköhän sinne katsoisi mieheni.
Joo, tämä on niin tuttua meilläkin. Asiat ymmärretään väärin ja sitten ei uskota, ettei toinen tahallaan väärin ole ymmärtänyt. Se kusipääksi haukkuja luulee toisen ymmärtäneen väärin ihan tahallaan ja kiusallaan ja sitten haukkuu. Aaargh! Jotenkin toisen haukkuminen pitää saada loppumaan, varsinkin lasten kuullen. Tämän saman ongelman kanssa olen myös paininut. Oon koittanut sanoa miehelle, ettei toista saa haukkua ja lapsi saa siitä jo huonon mallin. Saa nähdä ymmärtääkö mies lopettaa. Oikeesti taas, voimia ja jaksamisia sulle! Koita kestää jotenkin...Näin sitä ollaan taas kusipää...ilmaisin miehelle miten ärsyttää kun jätti tärkeän asian hoitamatta ja nyt näyttää ettei sitä voi hoitaa ollenkaan. Kerroin että olin käsittänyt miehen puheista että asian hoito on aika helppo ja siksi voi jättää viime tippaan. Mies vaan intti että en ole sanonut niin ja minä yritän korjata että et olekaan sanonut vaan minä ymmärsin sun puheista niin ja näin. Tsadam, sieltä tuli taas kusipää kun miehellä meni hermot. Ei olisi saanut reagoida kun miehen moka vie meiltä rahaa, eikä olisi saanut korjata mitä mies kuuli päin mäntyä. Helvetti sentään...