juttelin eilen pitkään pojalle erimielisyyksien ja pahan mielen oikeanlaisesta purkamisesta..mitä tekee mies.. :(

[AS]

Lueppa tarkemmin, en nimittänyt sinua katuhoroksi.
Kirjoitin, että katuhorot huutelevat rumia sanoja, ja itse en tahdo olla sellainen, enkä opettaa lapsiani sellaiseksi. Jos sinä haluat, on se oma asiasi.

Tuo nyt on tuommoista piilovittuilua ja vihjailua, jota kaltaisesi käyttää. Toisaaltaan vihjaat jonkun olevan tietynlainen, muttet suoraan sano sitä, jolloin et mielestäsi ole vastuussa tai edes ollut tökerö. Pelkurimainen tyyli.
Kyllä mä arvostan enemmän sitä tyyppiä, jolla on pokkaa sanoa suoraan ja joka jättää käyttämällä nämä lapselliset, "jos sinä haluan se on oma asiasi" kommentit.

Kuvitella, että sä vielä pidät itseäsi jotenkin muiden yläpuolella.

 

["kahden äiti"]

Ymmärrän miestäsi. Kuulut selvästikin niihin lässyttäjä-äiteihin, jotka antavat lapsena terrorisoida kaikkia muita ja itse vain piipittävät siinä vieressä jotain turhanpäiväistä.

Vanhemman pitää osata olla tarvittaessa jämäkkä, jotta saa lapsenkin tajuamaan, että nyt loppuu leikkiminen ja turhanpäiväinen ininä. Joskus on lapsenkin kannalta parempi käyttää pientä pakkoa, kuin vuositolkulla katsella vierestä lapsen pelleilyä potalla.

En todellakaan ymmärrä näitä vanhempia, joiden piltit paskovat vaippaan vielä 5-vuotiaanakin, kun eivät uskalla käydä potalla ja äiti siinä vieressä vain lässyttää.

 

["saara"]

[QUOTE="memmi";30721122]En osaa ehkä kommentoida. Mutta kerron itsestäni.

Mun miehellä on tyyli "kommentoida" tekemisiäni. Tai tekemättä jättämisiäni. Hänellä on hyvin vahvat käsitykset siitä miten asioita olisi tehtävä, ainakin hänen mielestään järkevästi. Meidän ajatukset ei tässä mene aina yksiin. Mä tykkään että teen joitain juttuja omalla tavallani, enkä mieheni "mielenmukaan". Liittyy ne nyt sit lapsiin tai mihin tahansa arjessa.

Ja mä inhoan sitä, jos toinen tulee kommentoimaan mun tapaa. Toistuvasti. Se saa mut näkee punaista ja ärsyyntymään. Tilanteesta tulee ahdistus, ja varsin nopsaan olen takajaloilla ja puolustusasemassa. Ja sen huomaa kaikki tilanteessa olijat.

Olen jutellut rehellisesti miehelleni että en pidä tuosta. Se on hänen luonteenpiirteensä (valitettavasti peritty, mutta onneksi on paljon laimeampi versio kuin isänsä). Mies yrittää välttää tilanteita - ja vastavuoroisesti sanon hänelle että mä hoidan tämän nyt omalla tapaani. Piste. Toki en lasten edessä....Mut siis joo, saattaisin olla ap sinun kuvaamasi mies. Jotenkin tunnistan käytösmallin vaikka toki pyrin parhaani mukaan kohdistamaan ärsytyksen sen "synnyttäjään" en niinkään lapseen...mutta kyllähän lapsi sen vaistoaa (ja voi luulla omaksi syykseen).

Avoin puhe on jeesannut paljon. Ei syyttelevä.[/QUOTE]

Ymmärrän että minun tapani ei aina ole oikea, mutta mielestäni saa puuttua jos toisen aikuisen toiminta ei ole lapselle hyväksi. En usko että olet säännöllisesti lapsiasi kohtaan itsekäs, välinpitämätön, kylmä, et ajattele lapsen tunteita ja kasvatus asioihin toiminta tapasi on sieltä mistä aita on matalin eikä se mikä aidosti tukee lapsen kehitystä ja kasvua. Meillä tätä on jatkuvasti. Mua ei haittaa kun toinen tekee omalla tavallaan,mutta edellä mainitut asiat saa mut näkemään punaista kun sanotaan että anna hoidan asian omalla tavallani.

 

["saara"]

[QUOTE="kahden äiti";30721251]Ymmärrän miestäsi. Kuulut selvästikin niihin lässyttäjä-äiteihin, jotka antavat lapsena terrorisoida kaikkia muita ja itse vain piipittävät siinä vieressä jotain turhanpäiväistä.

Vanhemman pitää osata olla tarvittaessa jämäkkä, jotta saa lapsenkin tajuamaan, että nyt loppuu leikkiminen ja turhanpäiväinen ininä. Joskus on lapsenkin kannalta parempi käyttää pientä pakkoa, kuin vuositolkulla katsella vierestä lapsen pelleilyä potalla.

En todellakaan ymmärrä näitä vanhempia, joiden piltit paskovat vaippaan vielä 5-vuotiaanakin, kun eivät uskalla käydä potalla ja äiti siinä vieressä vain lässyttää.[/QUOTE]


Ei ole meillä mitään pottaan paskomis ongelmia,kiitos vaan ajatuksesta. Lapsella on ajoittain vatsa kovalla ja kun peloissaan sitä hetken pidättää niin loppu tulos on että kipu pelottaa. Hoidan lasten tilanteita ja käyttäytymis asioita jämäkästi tilanteen vaatimalla tavalla. Kipua pelkäävän lapsen kohdalla ei varmaan auta, että vaaditaan vaan lopettamaan valittaminen ja paskomaan. Mies jo tuota kokeili eikä paljon auttanut, johdonmukaisella rauhallisella kannustamisella (ei lässytyksellä) tilanne hoitui. Kiitos kommentistasi.