Mies, elätätkö mielelläsi?

Taitaa olla vain tiettyjen piirien mielipide, että miehen tulisi kaikki kustantaa. Henkilökohtaisesti en tiedä yhtään kyseisen mielipiteen omaavaa naista. Lähipiirini naiset ovat työssäkäyviä ja omillaan toimeentulevia, kuten miehensäkin. Yhdessä tietenkin suunnitellaan ja tehdään yhteiset kodin hankinnat, maksetaan yhteiset matkat ja käydään ruokakaupassa suurin piirtein puoliksi.

Vaikuttaakohan tässä jotenkin sukupolvien kuilu?

 

Mieheni tienaa kolminkertaisesti sen minkä minä. Kaikki rahamme ovat yhteisiä ja käyttöoikeudet on molemilla molempien tileihin. Kaikki menee silti aina. Rahasta ei edes riidellä. Jos suhteemme olisi muutoin epäkunnnossa... mies vaikka rillustelisi yksin kapakoissa tms. siitä löytyisi paljon parempi riidan aihe. Onneksi näin ei ole. Yhdessä matkustamme, hoidamme ruokaostokset shoppailemme huviksemme jne... ja molempien kaikki rahat menee kuitenkin. Pääasia että viihdymme yhdessä ja tuhlaamme yhdessä Jos emme viihtyisi yhdessä, varmaan riitelisimme rahastakin.

 

Musta on kiva, että on kahdenkymmenen vuodenkin jälkeen minulla mies, jok minut elättäisi jos tiukkapaikka tulisi. Sellainen kriisi on ollut ja hän otti vastuun minusta kantaakseen loppuelämäkseen silloin. Asiat kuitenkin kääntyivät hyvin ja nyt pystyn kyllä elättämään itseni. Vaan yhdisti meitä tapaus kummasti ja tänä päivänä TURVAAMME toisemme luottamuksella varmasti kuolemaan asti. Myös minä hänet

 

Täällä yksi kotirouva ilmoittautuu (nostää käden iloisesti eturivistä). Olen ollut kotirouvana jo vuosia ja elelemme mieheni kanssa kahdestaan, ei siis lapsia. Valitsimme tämän elämäntavan koska se sopii mielestämme meille parhaiten ja vuosien kuluessa olemme huomanneet, että homma toimii.

Monet ovat täällä pohdiskelleet, että miten käy kotirouvan jos mies jättää. Meneekö pohja pois elämältä ja astuuko köyhyys taloon? Olen eräänlainen ""uskovainen"" eli luotan tulevaan enkä elä pelossa enkä maalaa kauhukuvia seinälle. Ei elämää voi pelätä, sitä täytyy ELÄÄ. Talouspuoltakin olemme yhdessä miettiineet ja järjestäneet asian niin, että en jää ihan tyhjän päälle jos miehelleni jotain sattuisi (tai jos vaikka jättäisi minut).

Rakkautta ja välittämistä on riittänyt ja meidän elämässämme on yhteistä kaikki, rahat ja tavarat ja kumpikin voi esim. käyttää rahaa ihan vapaasti. Isoimmat ostamiset päätämme yhdessä mutta muuten kumpikin voi ostaa mitä haluaa toiselta kyselemättä. Kauheita tuhlareita emme ole koska säästämme aktiivisesti (suunnitelmallisasti) ""eläkepäiviksi"". Nautimme kuitenkin elämästä monin tavoin, matkustelemme paljon, tapaamme ystäviä ja sukulaisia ym.

 

Asutteko Suomessa?

 

Reijo Ruokanen, Iltalehti online:

...
Naisten palkkataso

Yhteiskunta, jossa oikeudenmukaisuus korvataan voittajan oikeudella, on kaukana demokratiasta. Yhteiskunta, jossa velvollisuudentunnosta ja yhteistyökyvystä rangaistaan, ei ole sivistysyhteiskunta.

Naisvaltaisten alojen alhaisia palkkoja ei voi perustella sillä, että jokainen on tiennyt palkkatason alalle hakeutuessaan. Vääryyden voi korjata, ja se pitää korjata.

Britanniassa sairaaloiden henkilökunnasta iso osa on siirtolaisia, jotka eivät osaa englantia. Opettajia tuodaan Venäjältä. Se meilläkin on edessä, jos olemme vastakin itsekkäitä.

...

 

Mutta nytpä on tutkittu että naisten johtamat yritykset menestyvät paremmin kuin miesten johtamat!

Parempipalkkaisten johtajamiesten rinnalle alkaa nousta korkeapalkkaisia naisjohtajia. Muuttuu varmasti myös käsitys perinteisestä ""mies elättää perheensä"" asetelmasta. Siitä tuskin kymmennen vuoden jälkeen enää puhutaan. Epäilen myös että avioliitto -niminen instituutio tulee kokemaan mullistuksia. Sillä avioliittoa koskeva laki on muotoiltu suojaamaan heikompaa osapuolta, yleensä naista ja lapsia...

 

Olen vilpittömän iloinen, jos palkkaerot ja johtajien sukupuolijakauma korjaantuu kymmenessä vuodessa. En kyllä pistäisi senttiäkään likoon sen puolesta. Jos nyt edes vähän mentäisiin oikeaan suuntaan, sanoo inhorealisti sisälläni.

Vaikka avioliittoinstituutio onkin jo kokenut kovia kolauksia, ei se mihinkään häviä. Nytkään ei entistä puolisoaan joudu elättämään kuin poikkeustilanteessa ja lasten elatus on jo iät ja ajat hoidettu muulla lainsäädännöllä. Avioliiton hyödythän realisoituvat vasta puolison kuoltua perimisen ja leskeneläkkeen muodossa. Ne tuskin ikinä menettävät merkitystään suurimmalle osalle kansasta.

Minä ainakin henkilökohtaisesti olisin iloinen ja ylpeä, jos vaimoni ansaitsisi enemmän kuin minä. Tiedän kyllä, että on sekä miehiä, että naisia, joille se aiheuttaisi tuskaa kateutta ja arvostuksen puutetta. Valitettavasti.

 

Kymmenen vuoden kuluttua kukaan ei ole yllättynyt muutoksesta. Ei kukaan yllättynyt niistäkään mullistuksista joita edellisten vuosien aikana on tapahtunut. Juttu naisjohtajien menestyksestä oli muutama päivä sitten Hesarissa. Syy naisjohtajien menestykseen nähtiin myös yrityksissä, jotka ennakkoluulottomasti palkkaavat naisjohtajan. Sama ennakkoluulottomuus ja luovuus heijastuu kaikkeen yrityksen toimintaan. Muutos ei tapahdu niin nopeasti että kukaan ehtii yllättyä. Viidessä vuodessa tapahtuva muutos ei näinä aikoina yllätä ketään.

Avioliiton epäilen olevan merkityksensä menettävä instituutio. Joskin uskon että naimisiin mennään ja prinsessajuhlia vietetään, sillä olemme niin ihastuneita romanttisiin riitteihin ja perinteisiin.

Se menettää merkityksensä taludellisen aseman turvaajana. Jo nyt montakymmentätuhatta lasta menettää avioeron vuoksi päivittäisen yhteyden toiseen vanhemmista. Myös heidän oikeutensa on turvattava. Avioliitto ei enää suojele lasta joten yhteiskunnan kannalta se on toimimaton järjestely... miettii Muuan

 

""muuan realisti"" Se (avioliitto) menettää merkityksensä taludellisen aseman turvaajana.

Olet kuule myöhässä noin 30 vuotta jo. Ehkä vielä 70-luvulla homma toimi noin.

Ei sen jälkeen. Tässä olen enemmän samoilla linjoilla Inhorealistin kanssa. Paitsi että miesten on myös muututtava: miten heidän itsetuntonsa ja miehisyytensä kestää parempipalkkaiset ja fiksummat naiset? Ei kukaan (edes nainen) jaksa pönkittää toisen itsetuntoa elämäntehtävänään. No ... ehkä se avioliitto murenee entisestään tämän vuoksi. Miehistä ei tosiaankaan tarvita kuin siemenet lisääntymiseen (ja hupi) - koska he itse eivät pysty (tai valtaosa heistä) elämään nykynaisen rinnalla. Joka on itsenäinen, itsensä elättävä ja johtavassa asemassa.

 

Ellille tiedoksi, että minun sukupolveni (kolkyt ja risat) miesten ihannenainen on nimenomaan hyvin tienaava, koulutettu ja menestyvä nainen. Kertaakaan en ole törmännyt tapaukseen, jossa mies olisi harmissaan siitä että nainen tienaa hyvin, jopa enemmän kuin mies. Sen sijaan tunnen lukemattomia miehiä, jotka ovat harmissaan vaimon/tyttöystävän jäädessä kotiäidiksi tai muuten luopuvan taloudellisesta vastuustaan.

On täysin naisten omaa propagandaa, että mies pelkäisi itsenäistä naista. Sellaistahan tässä on koko ajan peräänkuulutettu. Mies haluaa naisen, jolle ei joudu olemaan elättäjä ja holhooja vaan tasavertainen kumppani. Sen sijaan naiset ovat tässäkin keskustelussa kymmenien viestien voimin perustelleet, miksi on hyvä tai oikeutettu asia olla miehen elättinä, ja kuinka rahoja laskeva mies on sika ja laskelmoiva idiootti.

Näyttäkää siis naiset itsenäisyytenne ja maksakaa laskuja. Mies, joka siitä pahastuu on mielenvikainen.

 

Avioliitto on syntynyt nimenomaan omaisuuden turvaajaksi. sillion kun eräs laji ryhtyi viljelemään maata ja asettui pysyville asuinsijoille noin 10 000 vuotta sitten, tuli tärkeäksi omaisuuden turvaaminen.

Avioeronneena ja avopuolison kanssa elävänä ihmisenä tiedän mitä avioliitto tarkoittaa. Omaisuus tulee merkittäväksi nimenomaan erotilanteessa. Sen vuoksi en halua enää koskaan naimisiin, koska minun kannaltani on kysymys omaisuuden järjestelystä. Rakastaa voi ilman papin aamentakin. Tai tuomarin nuijaa...

Tottakai avioliitto liittyy nimenomaan omaisuuteen ja taloudelliseen asemaan. Menisin naimisiin ainoastaan, jos se käytännön järjestelyjen takia olisi välttämätöntä. Esimerkiksi avopuolisoni aseman turvaamiseksi minun tehdessä kuolemaa. Tai parantaakseni AU-lapseni oikeudellista asemaa.


Yhteiskunnan kannalta avioliitto solmitaan lasten aseman turvaamiseksi.

Rakkaus ei yleensä ole ikuista!

 

""eräs"" tässä näkyy juuri tuo ""sukupolvien kuilu"". ""Muuan realisti"" on takuulla vanhempaa sorttia - sinä nuorempaa, joka on jo tottunut siihen, että naisetkin tienaavat.

Käsittääkseni ne pari hassua naista, jotka täällä ovat kotiäitiyttä puolustaneet (1 taisi olla sellainen) on myös takuulla jotain muuta kuin 20-25 vee. Hän on kirjoituksesta päätellen vähintään 50 vee.

Eli juuri tuo - ""muuan realistin"" ajatukset saattoi päteä vielä 70-luvulla - ei päde enää.

Toki avioiliitto SYNTYI omaisuuden takia, mutta ei kyllä päde enää. Eikä turvaa yhtään sen enenpää naisen kuin miehenkään mitään elintasoa tänään.

 

Onko avioliitto todellakin aikansa elänyt instituutio? Vai onko se eräänlainen keino pitää yllä edes jonkinlaista ""korkeampaa moraalia"" elämässä. Olen paljon miettinyt näitä asioita koska toisinaan tuntuu, että nykyinen elämänmeno on aika hulvatonta. Useilla on (hyvin, hyvin monilla) sellainen periaate, että kerranhan täällä eletään ja meno on sitten sen mukaista. Seurauksethan ovatkin sitten surullista katsottavaa. Jätettyjä, hyljättyjä LAPSIA, joilla ei ole mitään turvaa. Tallaiset vanhemmat ovat jättäneet lastenkasvatusvastuun VIRANOMAISILLE, mitäpä noista huolehtimaan, kyllä yhteiskunta pitää huolen.

Olen sitä mieltä, että aikuiset voivat elää siten, miten parhaakseen näkevät, mutta lapsia ei kannattaisi tehdä jos ei pysty sitoutumaan normaaliin PERHE-ELÄMÄÄN. Kaikkihan me tiedämme miten tärkeää lapselle on turvallinen ja huoleton lapsuus, jossa vanhemmat ovat ottaneet vastuun ja SITOUTUNEET yhteen perheeseen. Lapsen on ehkä hyvin vaikea käsittää esim. äidin lukemattomia poikaystäviä ja on kohtuutonta asettaa lapsi tällaiseen tilanteeseen.

Olen sitä mieltä, että tulevaisuudessa AVIOLIITON merkitys syvenee ja instituutiona se voimistuu ja vanhat perinteiset arvot tulevat tärkeämmiksi, koska ihmiset eivät enää jaksa tätä nykyistä meininkiä.

 

Ongelma tämän asian suhteen on alkanut juuri silloin kun työ "" vieraalla"" palkkaa vastaan on alkanut.

Ihminen tekee hengissä pysymisen eteen työtä , oli se työ nyt kenen maksamaa tai tekemää hyvänsä.

Minun mielestäni tämä koko aihe on aika idioottimainen.

Jos aletaan riitelemään naisen ja miehen välisissä suhteissa joissa esim. on jo lapsia , siitä kuka mitäkin kustantaa ja maksaa on naisen ja miehen välinen suhde jo rikki ja pilalla.

Tajuatteko ihmiset että tällaiset kiistat ja riitelyt kuuluvat ihmisen elämää hajoittavaan tapaan.

On varmasti kauheaa huomata avioliitossa että onkin ymmärtänyt asian väärin ( toisin), että työpanokset on arvioitu erilailla.

Meillä eteni elämä vaiheittain siihen että jäin kokonaan kotiin, eli minusta tuli kotirouva, typerä sana.

Nykyään kotirouva sanalla on tympeä kaiku mutta itselläni se on vain ja ainoastaan kaikkea kotiin ja lapsiin liittyvän hoitamista.

Olenkin joskus todennut että en iki maailamassa olisi kyennyt olemaan ulkopuolisella töissä, minun luonteellani en olisi kyennyt hoitamaan sekä työtä että kotia ja perhettä.

Mies ei ole koskaan valittanut kotiin jäätyäni tilannetta tai sitä että maksaa kaiken. Tosin miehellä on oma yritys jonka laskutuksen,kirjanpidon ym. paperityöt hoidan minä.

Oikeastaan on lasten kannalta tosi surullista että oma äiti ei enää kykene heitä hoitamaan. Mikä on enää biologinen äiti ja hänen roolinsa. Nykyisten ideaalien mukaan vain synnyttäjä , muuhun ei enää tarvita, hoitotädit ja yhteiskunta kasvattaa, muuten ei tule tarpeeksi globaaleja ja ulospäin suuntautuneita ihmisiä.

Haluaisin silti vielä tavata äidin ( jota en ole vielä tavannut) joka mieluummin ja ilomielin kiikuttaa alle vuoden ikäisen tai nippa nappa vuoden ikäisen tarhaan hoidettavaksi, jotta itse pääsee työhön, johon verikin jo vetää ja kutsumus kehoittaa ja joka on juuri sitä mitä aaaaaaina on halunut. Ja joka on kaikkien äitien oikeus.... kaikkien äitien oikeus on tehdä töitä . töitä , töitä ja töitä ja varsinkin töitä jotka eivät kuulu oman perheen hyvinvointiin vaan omaan rahaan ja itsenäisyyteen..... Miksi mennä naimisiin !!????

 

Meillä mies maksaa suurimman osan kaikesta. Itse opiskelen, joten tienaamani rahat ovat aika pienimuotoisia. Mies sanoo, ettei häntä haittaa, sanoo tietävänsä että maksaisin jos olisi millä maksaa. Molemmat tiedämme että kun koulut on ohi ja pääsen työelämään, niin rahaa alkaa tälläkin suunnalla tulla. Kuitenkin on molemmille ollut selvää, että kun lapsia siunaantuu jään kotiin niin pitkäksi aikaa kun mahdollista. Mutta pointtihan tässä nyt on se, ettei omaa äijää kuulemma haittaa. Yhdessä ollaan sovittu että se kummalla on, se maksaa. Ja on sitä joskus itse enemmän tullu maksettua kuin mies, enemmän taitaa mies viedä rahoja kuin minä. Meidän parisuhteessa ei ole ollut tapana laskea ""sinun rahoja ja minun rahoja"", meillä sellainen ei jo pelkästään käytännön syistä toimisi. Plus että äijä on kasvatettu huoletimaan perheestän (ja ikää oli 25).. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä käy toiselle.

 

Ja selittelyt sen kun jatkuu. Lisää vaan elättien perusteluja sille, miksi on ok elää toisen siivellä. On varmasti todella hienoa ja uhrautuvaa jäädä kotirouvaksi tiskaamisen ja pyykkäämisen takia. Huh huh, mitenköhän sitä keskivertoihminen tekee ansiotyön päälle kotihommat sen kummemmin miettimättä saati vaatimatta korvausta omien kalsareiden pesusta tai ruoanlaitosta.

Mielelläni olisin kuullut mielipiteitä myös niiltä miehiltä, jotka ovat tyytyväisiä siitä että vaimo ei tienaa rahaa yhteiseen kassaan. Yhtään sellaista en ole tavannut enkä kuullut, mutta kummasti netissä jokainen kotirouva vakuuttaa, että hänen miehensä on onnensa kukkuloilla saadessaan hoitaa laskupinot yksin. Normaalijärki sanoo kyllä toista: jos sinulta kysyttäisiin, haluatko perheenne kk-tulojen olevan 5000 vai 10000 euroa, kuinka moni vastaisi 5000? Niinpä.

 

Minua on aina ihmetyttänyt se, että monet naiset hommavat duunin, jossa tienaavat just elantonsa plus mekkorahaa, mutta olettavat automaattisesti, että tulevaisuudessa autot, kesämökit ja omakotitalot rahoitetaan miehen rahoilla. Tosin omassa tuttavapiirissäni yksikään nainen ei oleta, että mies häntä elättää, vaan homma on 50/50.

JS-32:n vaimo ei muuten taida olla mikään järjen jättiläinen.

 

Nimimerkki g: Sinulla tuntuu todella ahdistavan kotona olevien naisten elämä, mutta et ole yksin, niin ahdistaa monella muullakin. Sehän ei ole Suomessa ollenkaan sallittua, että nainen on kotona (tai mies). Minun työssäoloni ei taloudellisesti merkitse meille käytännössa mitään, tienaamani rahat olisivat pikkurahaa, talouttamme ne eivät juurikaan kohentaisi (tiedäthän mitä naisten palkat ovat Suomessa). Olemme katsoneet turhaksi ""myydä"" minun aikaani vieraan työnantajan hyväksi koska siitä saatava hyöty olisi mitätön.

Jos työssäkäynti on nykyisin naisen arvon mitta, niin kovin on heikoissa kantimissa arvostus. Työnhän voi menettää millä hetkellä hyvänsä, kuten tiedät, ja siihen loppuisi sinunkin arvostuksesi, työttömänä olisit hylkiö ja kukaan ei sinua arvostaisi kun sinulla ei olisi TYÖTÄ.

Itse olen etuoikeutettu, ja tiedän sen, koska voin valita työ ja kotonaolon välillä, eikä arvostukseni riipu työssä käynnistä.

 

Selittäkääpäs tarkemmin termi ""naisten palkat"". Tarkoitatte varmaankin sitä, että NAISlääkäri, NAIStoimitusjohtaja, NAISpaperiduunari ja NAISmyyntipäällikkö tienaavat aina huonosti, koska ovat naisia? Nyt järki käteen ja termit kuntoon: oikea sana on naisvaltaisten alojen palkat, ei naisten palkat.

Miksi, Lumi, olet opiskellut/suuntautunut alalle, jonka palkalla et tule toimeen? Jokainen voi valita ammattinsa itse, kuten tuhanteen kertaan on todettu. Poliisit, palomiehet ja vartijat ovat useimmiten miehiä ja palkka jokseenkin mitätön, en silti ole koskaan kuullut kyseisten alojen edustajan valittavan, kuinka miehille maksetaan niin huonosti.

Elämässä on monia, tärkeämpiä arvoja kuin työ. Fakta on kuitenkin se, että työstä saatavalla rahalla saa ruokaa kaappiin ja laskut maksettua. Aikuisen ihmisen tulisi ottaa vastuu toimeentulostaan. Ei avioliitto nykysuomessa ole enää naisen toimeentulon turvaksi rakennettu instituutio, vaikka näin naiset sen ilmeisesti mielellään näkisivät.