Mies, elätätkö mielelläsi?

Sama täällä. Kieltämättä joskus ottaa päähän kuunnella kavereiden juttuja, kun he saavat koko palkkansa vaate- ym. hankintoihin ja mies maksaa kaiken muun. Mutta toisaalta, kyllä minullekin on tarjoutunut seurustella miesten kanssa, jotka olivat valmiina ottamaan minut elätiksi. Ajatus kuitenkin ahdisti. Mikä hitto siinä muka on, että ne killuttimet jalkojen välissä velvoittaisivat maksamaan AIKUISEN, TYÖKYKYISEN ihmisen menot.

Minä osallistun yhteisiin menoihin täsmälleen yhtä paljon kuin mieheni ja silti jää jotain säästöönkin, tälläkin hetkellä etelänmatka varattuna. Mitään syytä valittamiseen ei ole. huvittavaa kylläkin, että joidenkin ystävieni mielestä olen alistettu (?!) kun maksan jopa puolet yhteisistä menoista. Herää kysymys, eikös heidän miehensä ole sitten superalistettuja, kun maksavat 100% menoista. Ai niin, mutta eihän se ole sama asia...

 

Sama se mulle mitä luulet mutta meistä kahdesta se oot kyllä sinä jonka pitää hame päälleen laittaa.

 

Äläs nyt, Juuso hermostu. Onko kuukautiset tulossa?

 

Jos saa hyvän ja antavan vaimon niin ei se haittaa vaikka vähän rahaa siihen palaakin. Rahahan on käyttöä varten, voisihan se mennä huonompaankin sijoitukseen kuin vaimo.

 

Rivariyhtiöömme muutti keväällä vähän yli kolmekymppinen insinöörismies. Erittäin fiksu, mukava ja iloinen heppu, nauru herkässä ja ihan komeakin tapaus eli varmasti olisi vientiä naismarkkinoilla.

Kysäisin yhtenä iltana parkkipaikalla tavatessani ""ei taida olla teikäläisellä vakituista naisystävää?"". Kieltävän vastauksen pointit tässä lyhennettynä:

-Jää enemmän rahaa itselle, kun ei tartte täyttää järjettömiä mielihaluja. Hepulla pihassa uusi auto ja moottoripyörä, vene hankinnassa...
-saa päättää omista menemisistään miten haluaa
-ei ruikutusta liiasta töissä viihtymisestä
-ei tarvitse katsella kämpässään mököttämistä ihan käsittämättömistä syistä
-jos nyt sattuu panettamaan, lähes aina kapakasta löytyy itseään miellyttävää seuraa
-lisäksi mainitsi seurustelleensa vakavissaan muutaman vuoden ""kauan sitten"", mutta kyllästyi olemaan maksumies ja pisti naisen pihalle.

Rehellisesti sanottuna, olen kateellinen. Kerroin tuosta vastauksesta vaimolleni ja seurauksena heppu on nyt suurimpien saatanoiden listalla, hyvä etten saanut jutustelukieltoa....

Tästä sitten pääsenkin taas mieliaiheeseeni: Mihin ne ukkomiehen rahat menevät, jos pois lasketaan ns pakolliset asumis-, ruoka- ja vaatemenot? Minun pitäisi olla oikeasti hyvätuloinen, mutta silti joudun tikistelemään joka kuukausi, koska pitää olla pelivaraa ""kodin yhteisiä hankintoja varten""...tämä juuri saa minut erittäin katkeraksi, minun piitää osallistua kodin hankintoihin joilla ei ole välttämättä mitään funktionaalista merkitystä ""mutta kun se olis kivan näköinen olohuonessa"" tai ""olis kiva tuonnekin päästä käymään (lomamatka mitä en halua)"". Jos sanon jotain poikkeavaa mielipidettä, heti alkaa mökötys...

Vertailun vuoksi, noin vuoden kuluttua ostan keskimääräistä hieman kalliimman auton...ottaisinkohan metallihohtovärin siihen, kun se ""on niin kivan näköinen""...ja osallistuisikohan vaimo sen maksamiseen...

Olen huomannut tämän saman ilmiön kaikkien poikamiehiksi (vapaaehtoisesti) jääneillä työkavereillani: rahaa on käytettävissä ns helkutisti, mutta auta armias jos nainen ilmestyy kuvioon niin löysälle rahalle löytyy heti käyttöä...

Kertokaa naiset, miksi näin on? Mihin menevät ukkomiehen rahat?

 

Samoin minun tuttavapiirissäni on sinkkunaisia, joiden ei tarvitse huolehtia kuin omasta elämästään ja viihtyvyydestään.

Nyt kun minäkin olen saanut elätettyä itseni miehillä tähän ikään asti ja lapsenikin melkein aikuisiksi alan minäkin toteuttamaan itseäni. Matkustelen, tienaan sen verran että saan hommattua matkarahat ja häivyskelen ajoittain maisemista. Teen vapaaehtoistyötä, nautiskelen viiniä kun rahatilanne sallii, ryhdyn harrastamaan teatteria sekä maalaamaan. Opiskelen joka vuosi uuden kielen. Jos rahat loppuvat myyn perintötaloni ja taas mennään... Hyvästi pihit miehet, jääkää tänne vahtimaan lompakkoanne!

Kyllä elämä on ihanaa!!

 

ERITTÄIN mielenkiintoinen keskustelu meneillään täällä! Olen siis työssä käyvä nainen ja äiti. Kolmea lastamme olen hoitanut kotona n. vuoden ajan heidän syntymänsä jälkeen. Muutoin olen tuonut toisen puolikkaan yhteisestä leivästä talouteemme. Ja kun mies oli pitkällä sairaslomalla (kela maksoi) ja tulot tippuivat, ei talous romahtanut. Kyllä minäkin kauhulla katson näitä naisia, jotka tyynesti odottavat kotona miehen palkkapussia ja aikansa kuluksi keksivät mitä kivaa sillä rahalla sitten tehdään. Tilanne ei tunnu niin pahalta, JOS lapset ovat pieniä (alle kouluikäisiä) JOS äiti tekee oikeasti asioita kotona eikä passauta miehellään TAI edes käyttää sitä yhteistä rahaa järkevästi (leipoo ja laittaa ruokaa itse). Kyllä minäkin tunnen naisia, jotka katsovat tv:tä kaiket päivät tai kuluttavat aikaa chattaillen.

 

Kokeilepa, JS-32 ihan uutta lähestymistapaa. Jos vaimosi saa päähänsä hankkia jotain, jota sinä et pidä tarpeellisena, sanot kylmän ein tai maksakoon itse. Miksi alistut moiseen nyhdettävänä oloon? Samoin jos menette ulos syömään, sanopa vaimollesi että nyt on sinun vuorosi tarjota. On tietysti olemassa vaara, että kokeilu johtaa eroon mutta sittenpähän tiedät onko naisesi kanssasi rahan vai rakkauden takia.

Ja tosiaan, pistä vaimosi osallistumaan sen auton maksamiseen. Sehän on niin kivan näköinen ja siitä on koko perheelle iloa, eikös?

Kukaan nainen ei vapaaehtoisesti rupea maksamaan enempää,ellei häneltä sitä vaadita. Tiedän kokemuksesta.

 

Täsmennettäköön nyt että vaimoni meni juuri töihin äippälomailun ja opiskelun päätyttyä. Tuona aikana hänellä ja lapsella ei puuttunut mitään, mutta riita oli valmis jos hän halusi jotain isompaa ja minä sanoin ""ei, sitten vasta kun olet töissä ja voit maksaa sovitun kolmanneksesi (tai neljänneksesi)"" - hänen mielestään olin pihi. Minun mielestäni on vaan reilua, että jos hän haluaa jotain, hän myös osallistuu sen maksamiseen.

Toinen esimerkki: hän sai ekan tilinsä ja sanoin että hyvä, hän maksaa sitten sähkölaskun (80 E). Möykkähän siitä nousi ""mitä sinä päätät rahojeni käytöstä""-tyyliin, mutta sanoin että vaihtoehtoisesti hän maksaa sitten sekä kotivakuutuslaskun (100 E), TV-luvan (96 E) ja sanomalehden (80 E)...kummasti hiljeni, etenkin kun muistutin maksaneeni kahden edellisen vuoden kaikki laskut.

Hänkin erehtyi hetken aikaa luulemaan, että saa pitää tilinsä itsellään kokonaan, mutta pistin heti stopin moisille ajatuksille, hyvillä perusteluin. Nyt hän sitten maksaa noin neljänneksen laskuista+vastikkeen+sapuskan, minä asuntolainan+3/4 laskuista (plus rahastosijoitukset perheen tulevaisuudenturvaksi). Kummallekin jää tällöin noin 400-500 E ""löysää"" / kk, mikä on mielestäni kohtuullista ja reilua, mutta hänen mielestään se ei ole...""kun naisen on laitettava vaatteisiin yms niin paljon"".

Muuten erittäin hyvä nainen ja vaimo & äiti, mutta raha-asioissa vähän löperi...nobody's perfect.

 

allekirjoitan edellisen väitteen! kivaa on jos passataan ja palvotaan - harvoin vain sitä saa kokea! Pieni hyvänä pito ei tosin suuria summia rahaa vaadi, ja kyllä minulla kylmä hiki pintaan nousee jos näen mieheni tuhlaavan - vaikka tuhlaisi minuunkin!

 

Olen onnellinen taas että olen sinkku, koska miehet tosiaankin näyttävän vihaavan naisia. Ja lapsia.

Lapsiakaan minulla ei ole, joten eipä tarvi kenenkään miehen sitäkään elättää ja rahojaan haaskata siihen.

Vesalle toiseen ketjuun voisi lähettää terveisiä: tässä yksi syy lisää, miksi en miehiä baarissa iske. Olen köyhä (opiskelen) - joten eipä tarvi sitten kenenkään ainakaan luulla, että elättäjää vailla olen. En voisi tehdä miehen kanssa mitään, koska minulla ei ole varaa itsellä juuri nyt mihinkään.


Pointer: jotkut äidit säälivät omia lapsiaan niin paljon heidän sairaana ollessaan, etteivät millään raaski (etenkään hyvin pienille lapsille) ottaa vierasta hoitajaa. Kun lapsi on tosiaan sairas. Kyllä oma vanhempi ... rakastava sellainen, on silloin paras hoitaja. Ja isät jostain syystä tosi harvoin ovat näitä?

Ja mikään ongelma ei ole tasata lapsen saamisesta aiheutuvia kuluja sekä äidin että isän työnantajalle. Saahan mieskin sen lapsen!!!!

 

No sano nyt hyvä mies miksi moisen lööperin naikkosen kanssa sitten hankkiuduit naimisiin ja jälkikasvuakin hommasit. Eikös olisi ollut fiksumpaa naida sellainen rahan päälle ymmärtävä reilu sielunsisar. Taisi taas väärä pää tehdä kaiken ajattelutyön........

 

Upeaa naisen logiikkaa. Jos vaimosta, tuosta pyhästä täydellisyydestä, sanoo jotakin kriittistä tai jopa negatiivista, aletaan määkiä ""mitäs menit naimisiin, blaa blaa blaa"". Kuinka monella teistä on aviomies/vaimo, joka ei tee mitään väärin? Joka on yksinkertaisesti täydellinen? Niinpä.

Miehiä saa lyödä kuin vierasta sikaa, mutta naisen arvosteleminen on tabu. Eikös tasa-arvoon kuulu myös se, että toista voi kohdella tasavertaisena aikuisena ja mainita myös niistä ei-mukavista asioista? Haukkuvathan naisetkin järjestää omia ukkojaan eikä siitä kukaan älähdä.

 

Minusta mies, joka maksaa kolme neljäsosaa menoista, on kaikkea muuta kuin pihi. Millainen on sitten naisten mielestä ei-pihi mies? Tietysti sellainen, joka maksaa KAIKEN.

Tuo on kokemukseni mukaan hyvin yleinen käsitys naisilla, että heidän palkkansa on pelkästään naisen omia menoja (vaatteet, meikit, harrastukset) varten, mies hoitakoon välttämättömät menot. Eräskin naistuttuni kauhisteli, että tuore avomies oli vaatinut häntä ostamaan joskus ruokaa yhteiseen kotiin. Mikä saituri!

Niinhän se taitaa olla että miehen rahat on yhteisiä rahoja ja naisen rahat naisen rahoja.

 

Perheitä ja sopimuksia on erilaisia. Mikäpä siinä jos asioista on sovittu. Mutta on totta myös se että tasa-arvoon kuuluu myös se että naiset alkavat ottamaan enemmän vastuuta myös perheen taloudesta. Raha ratkaisee, jonka leipää syöt sen lauluja laulat pätee myös tässä asiassa.

Todellisen itsenäisyyden omalla kohdallani tunsin toteutuneen vasta kun olin taloudellisesti riippumaton!

 

Muuan on pahasti ajastaan jäljessä:
<<Mutta on totta myös se että tasa-arvoon kuuluu myös se että naiset alkavat ottamaan enemmän vastuuta myös perheen taloudesta.

Naiset ovat kantaneet vastuuta perheensä elättämisestä Suomessa jo todella kauan! Meillä ei edes OLE OLLUT koskaan ns. kotiäitikulttuuria = myös naisen tulot ovat olleet ja ovat VÄLTTÄMÄTTÖMÄT jotta perhe selviää taloudellisesti.

Suomalainen mies ei yksinkertaisesti pysty elättämään perhettään. Yksin. Siihen tarvitaan molemmat puolisot.

 

Kyllä minä hyvä pah tiedän että suomalainen nainen (niinkuin naiset muissakin kulttuureissa) on kautta aikojen ollut se organisoija joka pitää talouden pystyssä kun mies on ollut milloin sotimassa, milloin metsästämässä tai puunuitossa... Nainen hoiti lapset ja vaivaiset, eläimet ja keräilytalouden, huolehti ruokavarastoista ja vaatepolitiikasta, hoiteli miehensä aina kun se ilmestyi kotipaikkaan ja oli pian sen jälkeen taas pieniin päin.

Naisten aivot ovat aikojen kuluessa kehittyneet siten että he pystyvät hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia. Maailma on viime aikoina niin nopeasti muuttunut, että on ollut vaikeaa pysyä perässä.

 

Eli toisin sanoen miehet ovat olleet läsnä hedelmöittämisen hetken. Kaiken muun yleensä on naiset itse hoitaneet.

Miehet on siis turhia jokapäiväisen elämän kannalta. Ilman teitä on pärjätty ja pärjätään.

 

Joskus olen aivan miettinyt että onko jokaisella naisella pakko olla oma mies. Eikö yksi mies voisi riittää kolmelle tai neljälle naiselle jotka voivat sitten keskenään hoitaa käytännön elämän järjestelyt?

Miestä käytettäisiin vain tarvittaessa.

 

Minä en ainakaan pidä miestäni luuserina, vaikka hän haluaakin jäädä osa-aikaiseksi kunhan minä saan kokopäiväisen työn. Itseasiassa mielestäni se olisi enemmänkin kuin oikeutettua koska hän on minun opiskellessani tuonut leivän taloon. Ja siihen kysymykseen, että haittaako miestäni minun ""elättämiseni"" niin ilmeisesti ei aivan kauheasti, koska opiskellessani tarjouduin hakemaan töitä ja hän sanoi, että keskity nyt vaan opiskeluun. Nyt kun olen saanut töitä pystyimme ostamaan asunnon, nyt vaan etsin kokopäiväistä työtä, että mieheni voisi ottaa relammin.

Minäkin kovasti ihmettelen tätä tyyliä, että miksi kovasti kohkataan siitä kun miehet elättää naisia. Jos muutetaan yhteen ja asutaan ja eletään yhdessä niin eikös se ole silloin ihan luonnollista, että se jolla sitä rahaa on tuo sen myös perheen käyttöön? JOs haluaa pitää rahat itsellään niin silloin kannattanee harkita yksinelämistä? Minulla ei ainakaan tule olemaan hankalaa jakaa ""omastani"" myös mieheni hyvinvoinnin eteen. Jos olisin itsekäs, käyttäisin omat palkkani vain omaan hyvinvointiini, mutta siitä huolimatta olen pienestä palkastani maksanut elinkustannuksiamme, kuten minun kuuluukin! Jos olisi mahdollista niin mielelläni maksaisin vaikka kaikki perheemme kulut ja miehelle ostaisin hänen haaveilemansa auton juuri niillä vanteilla kun hän haluaisi!

jos teitä miehet naistenne elättäminen niin kovasti ottaa päähän, niin lopettakaa se sitten! ei kai se nyt niin vaikeeta voi olla?

 

Ihanaa JS-32, olet siis sinäkin palannut maanpinnalle!

Nauratit tässä jokunen aika juuri vastasyntyneen lapsen isänä kaikkia yksinhuoltajana-palstan satunnaisia lukijoita.Oma ehdoton kantasi oli, että avioero ei ole mistään muusta kuin huonosta kumppaninvalinnasta johtuvaa. Sinullehan ei ero voi tulla kysymykseenkään, sillä olet kumppanisi valinnut huolella. Tämän huolellisen valinnan eteen teitkin muiden palstojen kirjoittelujesi mukaan paljon töitä, mm. jouduit panemaan satoja ""yhdenyön hoitoja"". Näiden panopuiksi kelpaavien naikkosten jälkeen siis tapasit tämän jumalolennoksi ylentämäsi naisen, josta siis näin arvostavaan ja kauniiseen sävyyn kirjoittelet jo tässä vaiheessa.

Eli lukemani perusteella vaimosi on juuri palannut äitiyslomalta töihin. Vajaassa vuodessa olet siis tullut huomaamaan, mitä merkitsee suhteelle, kun lapsi tulee taloon. Odotapahan kun niitä on kaksi. Toivottavasti muistat omat todella lapselliset puheesi siinä vaiheessa. Ihan omasta kokemuksesta voin todeta, että lapset ovat toki valtava rikkaus, mutta kuluttavat parisuhdetta uskomattoman paljon. Ehkä siinä vaiheessa sinunkin mielessäsi on käväissyt avioeron teoreettinen mahdollisuus- vaikka se ei toki ole sinulle mahdollista. Huonona hetkenä mieleen voi tulla monenlaisia asioita.

Toivottavasti siinä vaiheessa naapurin poikamies ei kurvaa prätkällään pihaan..

Omassa aviossani oli luonnollista tehdä avioehto, ja jakaa kulut puoliksi. Meidän liitossamme nainen sattui olemaan se varakkaampi osapuoli, ja palkat olivat samansuuruiset. Eipä tarvinnut niin turhasta kuin rahasta nahistella.

 

No varsinainen torvi oletkin. Jos parempituloinen mies ei osallistuisi menoihinkin enemmän niin ei sellaista ukkoa kannata katsellakaan. Pihalle vain koko narsistinen kitupiikki, niin sitten yhteiskunnalta saa tukia, joita ei saa silloin, kun hyvätuloinen mies asuu samassa huushollissa. Niin ja elatusmaksut päälle...

 

Arvostellessani vaimoni rahankäyttötottumuksia ja hänen oletuksiaan että minun pitää maksaa kaikki ei-niin-kivat-hömpötykset, mielestäsi se tarkoittaa että haukun hänet samalla erittäin huonoksi naiseksi. Jos nyt sattuisit ymmärtämään lukemasi, taisin mainita hänen olevan erittäin hyvä nainen muuten, mutta tämä yksi ongelma on. Enkä muuten ole ainoa mies joka asiasta sanoo, saman virren kuulee turhan usein duunikavereilta esim bonusrahojen maksun tienoilla . Tämä yksi ongelma ei tule kaatamaan liittoamme. Olenhan jo saanut ""koulutettua"" häntä alustavasti tuon asian suhteen mieleisekseni, kyllä se siitä...

Kaikessa muussa kommentoinnissasi menit niin ohi kuin olla ja voi. Edelleen olen samaa mieltä kuin reilu vuosi sitten, entistä jyrkemmin jos mahdollista eli muistan hyvinkin puheeni. Joku mainitsikin ""väärän pään"" tekemästä valinnasta, sanotaan nyt näin että aikoinaan jos ""väärä pää"" olisi saanut valita, vaimoni olisi jäänyt silloin rannalle...sen verran loistavaa seksiä silloinen fuck-buddyni tarjosi, mutta se oli hänen ainoa hyvä puolensa, kaikessa muussa vaimoni meni ohi hänestä (+ muista hoidoista, myös seurustelusuhteista) mennen tullen.

Ja mitä lapsenhoitoon tulee, kannan oman korteni kekoon keskimääräistä miestä enemmän - vain siksi koska se on kivaa, siitä huolimatta että tyttö on itsepäinen ja todella kiivasluonteinen (isi tykkää - pärjääjän asennetta selvästi). Tälläkin hetkellä lomaillessani ""päähoitovastuu"" on minulla, eikä yhtään vastenmielistä vaikka alkuun jännitti kuinka keksin muksulle tarpeeksi tekemistä. Toista jo plänitään, mutta toteutuksen kanssa ei pidetä kiirettä turhaan, ehkä vuoden kuluttua. Kertoo ehkä sitoutumisestani etten ole käynyt kertaakaan kapakassa ""poikien kanssa"" muksun syntymän jälkeen - jos työreissuilla hotellin aulabaarissa otettuja tuoppeja ei lasketa. Työreissujenkin määrän olen pudottanut murto-osaan verrattuna aikaan ennen lasta...vaikka se tarkoittikin ""uraputken"" rankkaa loivenemista.

Joskus kyllä mietin sitä, että millaista elämä olisi ollut viimeisen seitsämän vuoden aikana jos en olisi vaimooni törmännyt. Duunia, kapakointia, satunnaisia suhteita...ehkä sekin olisi ollut kivaa. Tuo naapurin heppu elää jokseenkin sitä mitä itse olisin tullut elämään, ja olen hänelle kateellinen juuri siitä vapaudesta päättää itse kaikesta, ilman kompromisseja. Mutta hyvän, ainutlaatuisen naisen osuttua kohdalle piti tarttua mahdollisuuteen hetimmiten. Vai olisiko pitänyt sanoa ""pidän sut varastossa, huvittelen vielä pari vuotta ja sitten tsekataan homma uusiksi kun olen saanut tarpeeksi irroitella"". Enpä oikein usko että olisi toiminut...

Joten, edelleen puhun lapsellisia itsepäisesti kykenemättä myöntämään olleeni väärässä...tai sitten olen edelleen vaaleanpunaisessa lapsensaantihuumassa...tai sitten olen oikeasti tyytyväinen, vaikka onkin tämä eräs ongelma...mieti sitä.

 

Oli lapsia tai ei, mutta jos on kyse on ihan vakavasta parisuhteesta jossa kaksi ihmistä elää yhdessä niin on täysin kohtuullista, että enemmän tienaava osaliissuutt yhteisiin menoihin j akuluihin suhteellisesti suuremmallla osuudella. Olisi se aika kummalista ja outuoa jos se yhteiselämä olisi aivan samaa kuin kämppiselämä ja molemmilla olisi täysin eri elintasot. Isompituloinen kävisi syömässä ravintoloissa, matkustelisi koska hänellä olisi rahaa, söisi kotona hyviä ruokia, ostaisi hienoja uusia vaatteita ja katselisi siinä sivussa kun se ""köyhempi"" kumpaani laskisi rahojaa, jotta edes ruokaan rahat riittäisi (niin täytyisihän sitä olla parisuhteen osapuolilla myös eri ruuat jos toinen on tottunut syödä luxusta ja toisella riittäää rahat juuri ja juuri johonkin ruokaan), yrittäisi löytää kirppikseltä vaatteet ja eikä pääsisi tuskin koskaan matkalle mukaan tämän parempituloisen kanssa. Tämä on kärjistetty esimerkki j aonlen kauhulla todennut että se voi olla myös totta, tai onneksi se oli totta (eihän kukaan jaksa elää suhteessa, jossa ollaan kuin kämppiksia - toinen elää suunnilleen luxusta ja toinen kärvistelee joka kk että rahat riittäisivät ruokaan).


Tässä on kyse siitä, että on todella oikeudenmukaista ja inhimillistä ja vähintääkin välittämistä osoittavaa että enemmän tienaava osallistuu yhteisiin menoihin j akuluihin suhteessa enemmän eihän sitä kämppiksiä olla vaan kumppaneita, jotka elävät elämäänsä yhdessä ja jakavat elämänsä yhdessä eikä siihen sovi ettää olisi täysin eri elintasot. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä ettää KAIKKI rahat olisivat yhteisiä. Tietty enemmän tienaavalla on mahdollisuus käyttää itseensä enemmän rahaa, mutta se ei poissulje sitä, että hän ei osallistuisi yhteisiin kuluihin , menoihin ja esim, mahdollisiisn matkoisihin suhteessa enemmän. Eikä tässä ole kyse siitä, että miehen kuuluu maksaa enemmän kun on mies vaan siitä, että enemmän tienaavan on vähintääkin kohtuullista osallistua kulujen maksuun suhteessa enemmän.


Olen itse muuten nainen, mutta tulotasoni ei ole tai tule olemaan ""Perinteisen"" naisen tulotasonluokkaa vaan ihan ""miesten luokkaa"". Minulle on täysin selvää se, että osallistuisin enemmän kulujen ja menojen maksuun jos tienaisin enemmän kuin kumppanini. Onneksi täällä on paljon kunnon mihieä, jotka ajattelevat samoin. Parisuhteeseen saa muutenkin ongelmia, joten miksi tehdä tälläisesta asiasta ongelmaa. Nykyään löytyy kyllä näitä itsekkäitä ihmisiä, jotka ajattelevat vain minä, minä ja minä, mutta yleensä ei liian itsekkään ihmisen parisuhde kestä, sillä miten se voisi kestää. Parisuhteessa täytyy osata ajatella me-muodossa ei aina minä-muodossa.

 

Eli oikeesti, täältä löytyy monta naista jotka on suurituloisempia kuin miehensä.

Ja yksi mies joka on suurituloisempi kuin naisensa?


Muut haahuilee vielä jossain 100 vuoden takaisissa huhuissa, kun naiset ei olleet palkkatyössä (ja oli miehen kunnia elättää perheensä)?