Mies, elätätkö mielelläsi?

Olehan varovainen, tuollaisesta vastauksesta saat naisten haukut päällesi. Se olikin ensimmäisiä perusteltuja vastauksia, miksi mies ei automaattisesta saisi olla ""maksuautomaatti"". Kaltaisiasi naisia saisi olla enemmänkin.

 

Kuulehan arvoisa tosiasiassa. Jos nainen ei suostu ottamaan osaa yhteisiin menoihin, eikös hän ole se narsistinen kitupiikki, eikä mies joka pyytää kumppaniltaa osallistumista? Ovatko naisten vaihtoehdot tosiaan nuo, eli joko mies maksaa ja häneltä nyhdetään kaikki, tai jos mies ei tähän suostui niin pihalle vaan ja nyhtäminen hoidetaan yhteiskunnalta + exältä elatusmaksujen muodossa?

Mikä siinä on niin vaikeaa mennä töihin ja ansaita vähän itsekin sitä rahaa?

 

Jouduin laman aikana työttömäksi ja jäin todellakin tyhjän päälle. Mieheni muistutti joka päivä, että elän hänen rahoillaan ja myös sitä mukaa hänen armoillaan.

Itselleni oli aikoinaan kunniakysymys hankkia ammatti, jossa tienaan niin hyvin, ettei ole kenenkään miehen tuloista riippuvainen.

Otin siis eron käkättävästä miehestäni ja jäin kahden alle 4-vuotiaan lapsen yksinhuoltajaksi. Ex-miestäni ei kiinnostanut lastenhoito, elatusmaksutkin jäivät maksamatta.
Nekin kuulemma menivät vain tyhmän ja laiskan exän ylläpitoon.
Laman loppuvaiheissa sain koulutustani vastaavaa työtä. Välillä olin töissä kaupan kassana, siivoojana torikauppiaana ym. Selvisin kuitenkin ja nyt minulla on taas työ, jossa tienaan hyvin ja voin elää ilman miehen mäkätystä.
Olen kasvattanut omat tyttäreni siihen ajatukseen, että hankkivat oman elatuksensa koulutuksensa kautta.
Ei missään vaiheessa kannata tuudittautua ajatukseen, että joku toinen huolehtii minusta.

 

En tarkoittanutkaan etteikö naisenkin kuuluisi osallistua menoihin parhaan kykynsä mukaan. Jotkut (kuten minä) vain olen alipalkattu duunari. Ja kouluun ei ole enää varaa mennä, koska kaikissa opintotuissa ym. otetaan hyväpalkkaisen mieheni tulot huomioon... Siis painan pitkää päivää pienellä palkalla ja kyllä, odotan että hyväpalkkainen mieheni osallistuu perheen menoihin suhteessa enemmän, koska tienaakin enemmän. Minun rahani eivät puoliin kuluista riittäisi. Mutta jos olisin lasten kanssa keskenään saisin yhteiskunnalta tukia joita en nyt saa. Siksi minusta on aivan kohtuullistakin olettaa mieheni maksavan kuluista enemmän. Onneksi hän sen tekeekin ilman että tästä olisi tarvinnut koskaan edes keskustella.

niin, että töissä olen kyllä ja kaikki rahani menevät tarkalleen ihan perheen yhteisiin kuluihin... Mutta niin menevät miehenikin rahat.

Kieltämättä joskus elämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta kun muutama työtön ystävättäreni saa työttömyyskorvauksia enemmän kuin minä palkkaa ja he eivät tosiasiassa edes halua tehdä työtä kuin työtä... mutta tämä menee jo aiheen vierestä.

 

Otetaanko opintotuessa ja aikuiskoulutustuessa puolison tulot huomioon?

 

Kyllä valitettavasti. Myös työttömyystuesa (paitsi ansiosidonnaisessa).

Rikkaan puolison köyhä puoliso ei saa juuri mitään... katsotaan tosiaankin, että paremmin ansaistsevan on köyhempää elätettävä. Myös avoliitossa (eli mm. minä en saanut työkkäsistä vastavalmistuneenan mitään, kun avopuolison tulot otettiin huomioon; en ollut oikeutettu ansiodonnaiseen vastavalmistuneena :-( )

 

Entäs ne miehet, jotka tienaavat vähemmän kuin vaimonsa, ovatko he sitten tyytyväisiä jos maksavat kaikesta puolet? Olen saanut sen käsityksen että täällä meuhkaavat vain miehet jotka tienaavat vaimoaan enemmän...

Entäs jos itse tienaisitte vaimoanne vähemmän ja mahdollisesti kaikki rahanne menisivät kuluihin ja vaimo olisi se, jolla olisi sitä ""ylimääräistä"" rahaa? Olisiko se silloin mielestänne oikein?

Entä kun on pari, jossa kaikki on aina maksettu puoliksi, ja mies menettääkin hyvän palkkansa, joutuu pitkälle palkattomalle sairaslomalle tai jää työttömäksi? Kaikki edelleen puoliksi?

 

Tässähän se valittamamme epäkohta juuri piileekin. Minä olin vuosikausia köyhä opiskelija ja sitten hetken työtön. Töissä olevasta avovaimosta oli tasa-arvoista maksaa kaikki puoliksi, vaikka hänen tulojensa takia en saanut esim. asumistukea. En minä halunnut loisia, joten en valittanutkaan.

Kun vihdoin sain suurempipalkkaisen vakituisen työpaikan, loppui tasa-arvosta puhuminen. Koska olimme ""pikkuhiljaa"" muuttuneet oikeaksi perheeksi, oli aika siirtyä yhteisiin rahoihin. Se oli mielestäni jo vähän turhan läpinäkyvää, joten katsoin oikeudekseni jatkaa entiseen malliin, koska lapsia ei ollut.

Sen jälkeen olenkin aina ollut naisystäviäni ja vaimoani paremmin ansaitseva, joten turhia tasa-arvojupinoita ei ole kuulunut. Kovin on valikoivaa nykynaisten tasa-arvo, mutta mitäs minä pienistä...

 

Kannattaa pysyä sinkkuna , omat rahat , oma tupa ,oma lupa. Eipä tule riitaa kumman rahoilla mällätään.

Missäköhän vaiheessa se ihana rakkausparisuhde muuttuu elättämisestä tappelemiseksi ? Tai siis sellaista riitaa ja probleemaa täällä ainakin yritetään provosoida .

Mies elätätkö mielelläsi , on kysymys joka saa sellaisenkin ihmisen joka ei ole edes asiaa ajatellut noin laskelmoivasti, alkamaan miettiä asiaa.

JOdenkin liitto on kuitenkin sellainen missä raha kumman tienaamana hyvänsä on kaikkeen perheen menoihin tarkoitettua.

 

Kyllähän sitoutumisen taso jossain määrin vaikuttaa asiaan. Aikanaan kun ensimmäinen avopuolisoni oli sitä mieltä, ettei tule koskaan menemään naimisiin, ei siis minunkaan kanssani, en ollut minäkään valmis maksamaan kuin puolet yhteisistä menoista sinä muutaman kuukauden aikana kun hän oli työttömänä. Kun hän sitten sai töitä, maksoin jonkin aikaa kaikesta puolet, vaikka palkkani oli silloin alle 5000 markkaa kuukaudessa ja hän ansaitsi tuplasti sen. Kun sitten aloin opiskella, puolison oli olosuhteiden pakosta maksettava enemmän kun omat ansioni jäivät alle 2000 markan. Tosin maksoi hän enemmän opintojeni jälkeenkin tienatessaan edelleen enemmän, yhdessä ehdittiin asua sentään seitsemän vuotta.

Enää ei tästä asiasta onneksi tarvitse itse kärvistellä, ansaitsen enemmän kuin mitä miehet keskimäärin yksityisellä sektorilla. Aviomies ansaitsee silti vielä kolmanneksen enemmän, ja kyllä me kulut jaamme sen mukaan mikä on nettoansio, eli mies maksaa niistä kolmanneksen enemmän, näin se on meistä oikeudenmukaista vaikka kumpi tahansa pystyisi elättämään meidät molemmat yksinkin. On ollut puhetta, että mies saattaa vielä joskus lähteä opiskelemaan tai viettää sapattivuotta, silloin olen toki valmis maksamaan kaikkikin kulumme.

 

Meillä mies saa käteen 600 euroa enemmän kuin minä nainen. Hän paiskii kyllä pidempää päivääkin. Ja hän saa omat rahansa laittaa mihin tykkää mitä yhteisiltä menoilta jää.

Puoliksi maksetaan kaikki. Asuntolaina yms. kuukausittaiset menot menee yhteiseltä tililtä jonne molempien tililtä menee sama summa rahaa. Tai kaupassa käytyä ei jokaista laskua puoliteta, suurinpiirtein menee puoliksi.

Mutta meillä kotityötkin tehdään yhdessä (minä vähän enemmän, kun miehellä pitkät työpäivät). En ymmärrä miksi nainen kyllä saa tehdä vaikka 100 %:sti kotityöt, mutta maksut pitää mennä 50/50?

Lapsia ei vielä ole, joten nyt on yksinkertaista kun molemmat on töissä.

Ai sorry, mä en oo mies! Menin nyt vastaamaan... No miehen puolesta ei elätä mielellään eikä tarvitse. En halua enkä vaadi sellaista.

Ystäväni mies on sanonut, että hän ei ala kaikkea laskemaan ja mielellään maksaa vähän enemmän. Ja pitää matkustelusta yms. eikä halua vähävaraisempaa vaimoa kotiin jättää! Ja syö mielellään ravintolassa jne. Ei kai naisen tarvitse sen takia etsiä paremmin palkattua työtä...

 

Inhorealisti, tulkitsinko vastauksesi nyt oikein, eli mielestäsi on tasapuolista maksaa kulut puoliksi, tuloista riippumatta? Eli jos nyt kävisi niin että yllättäen tulosi putoaisivat ja vaimosi ansaitsisi enemmän, niin olisit tyytyväinen tilanteeseen jossa edelleen maksaisit puolet menoista?

Vai olisiko kuitenkin niin, että aiemmassa avoliitossasi maksaessasi vähempituloisena puolet, koit tilanteen epäoikeudenmukaisena?

Riippumatta sukupuolesta tai suhteen historiasta, haluaisin tietää kumpi periaate on mielestäsi oikein, menojen maksaminen puoliksi vai tulojen mukaan suhteutettuna, olitpa itse sitten vähemmän tai enemmän ansaitsevana osapuolena? Tähän saavat muutkin miehet mielellään
vastata...

 

Tarkennuksen vuoksi: Minusta on oikeudenmukaista maksaa menot tulojen suhteessa, eli siis että molemmilla olisi jokseenkin sama elintaso. Miehistä, kuten minustakin, tämä ylensä on oikeudenmukaista.

Pääsääntöisesti ne ovat nuoria naisia (kuten ex-avovaimoni), jotka eivät halua rahallisesti tukea köyhempää avomiestään.

 

Kuinkahan yleistä tuo oikeasti on, että kun enemmän ansaitsevaa miestä ""kohtaa jokin kriisi"" ja tulot tippuvat niin kulujen maksua ei sovitellakaan enää ansioiden mukaan? Törmätäänkö tällaisiin tilanteisiin pidempiaikaisissakin suhteissa (esim. yli 5 vuotta)?

No joo, erilaisissa tilanteissa sitä on tullut itsekin elettyä. Edellisen avomiehen omistamassa asunnossa asuessani maksoin kaikki talousmenot, ja kun tuli tilanne, että asuttiinkin minun omistamassani asunnossa, hän maksoikin talousmenoista vain puolet. Tulot olivat molemmilla koko ajan melko lailla samat. Eli voi se mennä näinkin päin. Epäoikeudenmukaista, mutta ei kaikesta vaan jaksa riidellä.

 

Niin, em. avoliitossa kävi vielä lopulta niin, että loppuaikoina mies ei maksanut menoista enää mitään, vaan härskisti maksatti minulla kaiken.

Heh, pitäisiköhän tämän kokemuksen perusteella perustaa viestiketju ""Nainen, elätätkö mielelläsi?""

 

Kyllä pitäis Mariia. Kun kumminkaan päin ei tosiaankaan voi parin ihmisen perusteella yleistää! Ja kuten on tullut ilmi, monilla naisilla on parempi palkka kuin miehillään.

 

""...vaan härskisti maksatti minulla kaiken.""

Jos hän naisten tapaan ajatteli, että rahat on parisuhteessa yhteisiä? Juurihan tässä naiset sanoi että sama se kuka maksaa kunhan joku maksaa.

Näin se pilkka osuu omaan nilkkaan.

 

Tulot olivat molemmilla samat, joten sen logiikan mukaan puoliksi maksaminen olisi ollut reilua, vai mitä?

""... naisten tapaan ajatteli, että rahat on parisuhteessa yhteisiä?"" Ei meillä rahat olleet koskaan yhteisiä, ei hänen eikä minun rahani. Joten ei osunut eikä uponnut.

 

Meillä vaimo tienaa enemmän - ja kummankin palkka menee yhteiselle tilille. Nautimme koko perhe - matkustelemme lap-
sien kanssa 3 x vuodessa ulkomailla, ajelemme uudella autolla.... ja kaikki vaimon ansiota. Eikä kaduta yhtään - mies
tekee yhtä paljon elämämme eteen. Olemme molemmat yrittäjiä ( eri yritykset) ja teemme pitkää päivää - myös
viikonloppuisin. Elämästä on nautittava joka päivä -
matkustaen näkee maailmaa ja voi rentoutua ilman kännykkää.

 

Tässä ketjussa kai oli puhe niistä kotirouvista, jotka ei tienaa YHTÄÄN palkkaa vaan elävät vuosikymmeniä miehen rahoilla.

 

Ja montako sellaista naista tunnet tai tiedät? Eiköhän tuollainen ryhmä ""jotka ei tienaa YHTÄÄN palkkaa vaan elävät vuosikymmeniä miehen rahoilla"" ole aika marginaalinen?

 

Kaipa niissäkin naisissa, jotka eivät tienaa yhtään mitään täytyy olla jotain sen arvoista, miksi mies haluaa heidän kaltaisensa naisen. esim. jos mies tienaa todella niin hyvin, että pystyy omilla tuloillaan elättämään kokoperheen, ei hänen varmaankaan tarvitse työnsä lisäksi kotihommia painaa. Eiköhän silloin ole kiva tulla työn jälkeen puhtaaseen, pullantuoksuiseen kotiin jossa voivat hyvin lapset ja vaimo. Se hyvinvointi kun näkyy olemuksesta ja elämänasenteesta. Kyllä minä maksaisin mahdollisen vaimoni elinkustannukset kokonaan jos saisin aina töistä väsyneenä saapua hyväntuulisen, laittautuneen naisen luo, joka hoitaa kodin ja lapsemme. Eipähän mene kuluja päivähoitomaksuihinkaan. Se on luksusta, mutta se vaatii kyllä kunnon tuloja että siihen on varaa. Harva nainen tänä päivänä vain haaveilee ""pelkästä"" kotirouvana olemisesta.

 

No sehän tässä ketjussa onkin ongelmana, kun tällaisia ""edustusvaimoja"" ei Suomen kaltaisesta maasta kovin monia löydy. Saako aiheesta sitten kunnolla muuta kuin juupas-eipäs väittelyä?

Mikäli joku mies on itselleen sievän pikku-vaimon hommannut, niin voi ihan itseään syyttää. Yhtä lailla voi nainen vain itseään syyttää mikäli vierelle on otettu jokin renttu-tyyppinen luuseri, joka ei kotitöihin koske ja rahat uppoaa lähi-pubiin.

 

Ja mihin ukkomiehen rahat menevät? Kun tietäiskin! Kertokaa mieluummin te miehet mihin ne oikein menevät kun muakin kiinnostas... Olen kovasti yrittänyt laskeskella tietämiäni yhteisiä ja miehn omia menoja yhteen, mutta ei tuu millään sellaisia summia mitkä hänellä menee...

Tiedän yhteiset menomme (ja osan miehen menoista) ja maksan niistä puolet. Ja omat maksan itse. Vähään aikaan en ole kyllä mitään ostellut itselleni. Miehellä isommat tulot, mutta ei rahat kuulemma riitä. On niin paljon menoja. Minun palkkani riittää just ja just. Enkä juuri valittele.

Ja miehilläkin on kaikennäköisiä kodin hankintoja...? Ei vain naisilla. Taulutelkkareita, kotiteattereita, autoja (miehellä usein parempi auto kuin naisella) yms. Ja momi mieskin tykkää matkustella. Meillä pihistellään, sohvasta tai verhoista tms. mieluummin. Niistä ""naisten jutuista"" (mitä ilman miehet ilmeisesti tulisi toimeen...? Tai ei ole väliä millaiset on)

Kyllä rahalle tuntuu olevan käyttöä ihan ilman naistakin... Samaa valitteli ystäväni jonka ex onnistui tuhlaamaan kaikki rahat mitkä tuli. Mm. peleihin.

 

Eiköhän ketju koskenut niitäkin naisia, jotka käyvät kyllä töissä mutta odottavat yhä että mies maksaa pakolliset menot, koska naisen oma palkka on vain naisen omaa rahaa.

Tunnen paljon näin ajattelevia naisia.