Mies ei suostu avioehtoon

[Tuikku]

Ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta ja ensi kesäksi ajateltiin häitä. Nyt on tullut kuitenkin riitaa rahasta.

Minun mielestäni häiden jälkeen perustetaan yksi yhteinen tili, jolle molempien palkka tulee. Eli rahataloudesta tehdään yhteistä. Minusta on väärin, jos toisella on jossain vaiheessa vaikka pienempi palkka kuin toisella, mutta silti molempien pitäisi laittaa sama summa yhteisen talouden ja lainojen hoitoon. Kun on yhteiset rahat, ei tarvitse kinata, kumpi maksaa ja mitä.

Mies haluaa erilliset tilit ja yhden yhteisen, jolle kumpikin tallettaa n. 500 euroa kuukaudessa. Hän ei halua käyttää enempää omaa rahaansa yhteisiin hankintoihin. Minusta tuosta ei voi aiheutua kuin riitaa.

Hupaisinta on, että kun totesin, että hyvä, pidetään erilliset rahat ja tehdään sitten myös avioehto, niin sitten vasta mies suuttui. Asuntomme kun on minun ostamani ja minun omistuksessani. Hän on maksanut minulle kuukausittain 400 euroa vuokraa, muuten hän ei ole koskaan maksanut ruokaa, ei sähköä, ei lainaosuuksia, ei tv-lupamaksua, ei nettiyhteyttä, ei mitään. Enkä tietysti ole edellyttänytkään, koska asunto on minun ja olen sitten katsonut, että hänen osuudekseen riittää tuo vuokra.

Eli kaatuuko suhde nyt häiden aattona rahariitoihin vai miten tästä eteenpäin? Olen valmis luopumaan avioehtoajatuksesta, jos mies suostuu yhteisiin rahoihin. Kumpikaan ei halua joustaa

 

[miksi]

menette naimisiin?

 

[Tuikku]

..ajateltiin mennä, kun ollaan ainakin tähän asti rakastettu toisiamme. Mutta kai se on niin, että raha-asiat ja rakkaus ei sovi yhteen.

Tullut tosi paha mieli näistä riidoista, en olisi uskonut, että tästä tulee ongelma. Vanhemmillani on aina ollut yhteinen tili ja isällä selvästi isompi palkka kuin äidillä. Rahasta eivät ole koskaan riidelleet. Luulinkin, että on ihan itsestään selvää, että avioliitossa jaetaan koko elämä ja kaikki, mitä siihen liittyy. Myös raha-asiat.

 

[Loviisa]

Miksi han vastustaa avioehtoa? Minulla soisivat heratyskellot tassa vaiheessa. Ehdotitko avioehtoa, jossa sinun ennen avioliittoa keratty omaisuus omaisuus on sinun ja hanen vastaavasti hanen, mutta avioliiton aikana yhdessa keratty omaisuus menisi eron tullessa tasan.

Kummalla on muuten isommat tulot?

 

[Tuikku]

Tällä hetkellä meillä on aika pitkälti samat tulot. Miehellä ehkä vähän paremmat, en tosin tiedä hänen palkkaansa tarkkaan, koska hän ei ole suostunut kertomaan. Mutta jos meille tulisi esim. lapsi, niin mies odottaisi silti, että osallistuisin yhtä suurella summalla talouden ylläpitoon kuin hänkin. Vaikka olisin äitiyspäivärahalla. Ja yli 500 euroa hän ei ole valmis käyttämään missään tapauksessa, ei vaikka olisi lapsikin.

Ehdotin nimenomaan avioehtoa, jossa eron sattuessa kummankin ennen avioliittoa keräämä omaisuus pysyisi kummankin omissa nimissä ja yhteinen omaisuus laitettaisiin puoliksi. Samoin vanhemmilta mahdollisesti saatavat kesämökit, ym. omaisuus pysyisivät kummankin omissa nimissä eivätkä muuttuisi puolison omaisuudeksi. Ehkä se tästä kiikastaakin, miehen vanhemmat kun eivät paljon mitään omista ja lapsia on heidän perheessä kolme... Niin, oikeastaan nyt vasta tulin tuota ajatelleeksi.

 

[ilona]

me ollaan sovittu yhteisestä tilistä, johon kumpikin laittaa saman summan käyttövaroja. Loput rahat käytämme oman mielemme mukaan. Yhteiseen tiliin en suostuisi, koska en halua olla tilivelvollinen joka sentistä mitä tienaan.

 

[tuli]

Siis mies on elänyt 400€ /kk eli lähes ilmaiseksi? Nyt herää hei! Saako tuolla rahalla edes kuukauden ruokia? Älä missään nimessä solmi liittoa ilman avioehtoa ja muutenkin tarkistappas tasapuolisuus nykytilanteessa.

 

[ilona]

400 kuussa on aika vähän, eipä sillä paljon lainoja lyhennellä eikä ruokaa ostella. Olet nyt jo ylläpitänyt osittain miestä ja vielä haluaisi puolet asunnostasi.
Herää, sinua kusetetaan!

 

[Jen]

Kannattaisi tehdä avioehto, sillä vaikka nyt olisikin hyvin asiat, niin siitäpä vasta iso riita tulisi, jos mahdollisessa avioerossa menettäisit esim. perintönä saamasi omaisuuden vanhemmiltasi. Avioehdon voi tehdä esim. siten, että perintönä saatuun omaisuuteen toisella ei ole oikeutta.

Tästä rahankäyttöasiastahan on ollut paljonkin juttua tällä palstalla. Osa kehuu yhteistä tiliä, mutta se toimii vain siinä tapauksessa, että kummallakin on kurinalainen rahankäyttötapa ja rahat riittävät elämiseen hyvin. Toisaalta siinä systeemissä on vaikea erotella sitä, että mikä on "omaa" ja mikä toisen rahaa. Ainakin mulle pankissa sanottiin, että yhteistilejä ei juuri juridisista syistä mielellään heti ensimmäisenä suositella. Jos toinen kiukuspäissään tyhjentää tilin, niin pulaan joutunut ei voi tehdä asialle mitään.

Yhä edelleen kannatan sitä, että kumpikin siirtää yhteiselle tilille nettotuloistaan nettotulojen suhteessa joko tietyn prosentin verran rahaa tai jos halutaan kerätä yhteiselle tilille tietty summa kuukaudessa (esim. 1000 euroa), niin sitten laitetaan rahaa nettotulojen suhteessa. Ikiomalle palkkatilille jäävät tulot sitten voisi käyttää vapaasti toisen niihin puuttumatta.

Älä mene naimisiin ennenkuin raha-asioista olette päässeet sopimukseen. Siitä nimittäin voi tulla kestokiistan aihe, jollette ole samalla aaltopituudella.

Minusta 500 euroa/kk on aika pieni summa. Tarkoitan, että lapseton pariskunta esimerkiksi kerrostalokaksiossa pärjää sillä summalla jotenkuten, mutta jos 500 eurolla pitäisi kustantaa miehen osuus esim. lainanlyhennyksistä, asumiskuluista, ruoasta, mahdollisesta lapsen aiheuttamista kuluista, huonekaluinvestoinneista, yhteisistä matkoista jne, niin sehän on tosi pieni summa. Entäpä, kun kaikki kallistuu joka vuosi? Ajatteliko hän edelleenkin pitää kiinni samasta summasta vielä viiden vuoden päästäkin?

 

[siinäpä se :)]

Tällä hetkellä meillä on aika pitkälti samat tulot. Miehellä ehkä vähän paremmat, en tosin tiedä hänen palkkaansa tarkkaan, koska hän ei ole suostunut kertomaan. Mutta jos meille tulisi esim. lapsi, niin mies odottaisi silti, että osallistuisin yhtä suurella summalla talouden ylläpitoon kuin hänkin. Vaikka olisin äitiyspäivärahalla. Ja yli 500 euroa hän ei ole valmis käyttämään missään tapauksessa, ei vaikka olisi lapsikin.

Ehdotin nimenomaan avioehtoa, jossa eron sattuessa kummankin ennen avioliittoa keräämä omaisuus pysyisi kummankin omissa nimissä ja yhteinen omaisuus laitettaisiin puoliksi. Samoin vanhemmilta mahdollisesti saatavat kesämökit, ym. omaisuus pysyisivät kummankin omissa nimissä eivätkä muuttuisi puolison omaisuudeksi. Ehkä se tästä kiikastaakin, miehen vanhemmat kun eivät paljon mitään omista ja lapsia on heidän perheessä kolme... Niin, oikeastaan nyt vasta tulin tuota ajatelleeksi.

Kun naimisiin mennään, niin yhdistetään sinun arvomaailmasi, minkä olet vanhemmiltasi perinyt ympäristöineen ja hänen, minkä hän vanhemmiltaan perinyt ympäristöineen. Siitä sitten rakentuu teidän yhteinen liittonne. Liiton onnistuminen on siis kiinni paljolti neuvottelutaidoista ja siitä, että näkee toisen ihmisen lähtökohdat yhteiselle arvomaailmalle. Tämä kaikki siis pohjautuu lapsuudesta ja jo eletystä elämästä. Myös rahaasioissa kuin perheen yhteisessä "työnjaossa" esim. kotitöiden ja lasten suhteen. Katso siis miehesi "taustaa" ja ymmärrä näin hänen näkemyksiään.

 

[Loviisa]

Onko sinun vanhemmat varakkaita, eli onko sielta odotettavissa perintoa hamassa tulevaisuudessa? Jos on niin silloin miettisin kahdesti hanen motiiviaan vastustaa avioehtoa. Eipa silla vanhempasi voivat testamentissaan rajata ulos perinnonsaajien puolisot, ja talla tavoin perintosi olisi turvassa avioeron sattuessa.

Mielestani ehdotus erillisista tileista ei ole outo. Meillakin on erillistilit, joista sitten siirretaan rahaa yhteistilille. En osaisi itse elaa, jos en tietaisi tarkalleen pankkitilini saldoa, ja jos jollain toisella on oikeus nostaa rahaa sielta, elamani menisi sekaisin.
Mutta jotenkin outoa tuo hanen ehdottomuus tuosta 500 eurosta. Asiahan sujuu, jos teilla molemmilla on saman suuruiset tulot, mutta jos sina jaat vaikka vanhempain vapaalle minimituloilla on kohtuutonta, etta sinun taytyy pystya saman suuruiseen maksuun.

Oletteko puhuneet mahdollisista lapsista ja heidan aiheuttamista kustannuksista ja miten ne jaetaan? Jos ei joustoa loydy, voisi helposti ajatella etta han laittaa rahan arvojarjestyksessa lasten hyvinvoinnin edelle.

 

[mies]

minun vastaukseni on , että unohtakaa häät, jos toinen ei avioehtoon suostu. Raha menee rakkauden edelle. Ja jos sinä pidät kiinni omaisuudestasi, niin se on sinun oikeutesi. Vasta tulevat hankinnat menevät yhteisiksi. Jos myytte asuntonne, niin silloinkin sinun osuutesi uudesta asunnosta on se minkä osan siitä maksat. Toinen voi sitten ottaa lainaa ja maksaa sinulle puolikas, mikä voisi olla nytkin järkevää?

 

[Tuikku]

Juteltiin tuossa iltana muutamana nimenomaan noista mahdollisten lasten aiheuttamista kustannuksista. Mies ilmoitti, että lapsi ei tarvitse mitään kovin tasokkaita rattaita, turvaistuimia, tms., kun nehän on käytössä vain vähän aikaa. Eli hän ei aio sellaisiin satsata, minä saan laittaa niihin sitten enemmän rahaa, jos haluan.

Miehelle taas ei kelpaa kuin paras. Kalliit ruotsalaisvalmisteiset paidat ja merkkiurheiluvarusteet ovat ainoat, jotka hän kelpuuttaa. Tämän vuoden hankintoja ovat täyskorkea viinikaappi ja 2000 euron projektori, vielä ennen joulua pitäisi saada 2000 euron kahvikone ja kallein mahdollinen soutulaite.

Itse olen suht hyvin toimeen tulevasta perheestä, mutta en ole tottunut tuollaiseen tuhlailuun. Olenkin sanonut, että tuollaista kulutuspelleilyä täytyy sitten avioliitossa ja yhteisillä rahoilla rajoittaa. Ja siihenhän ei mies suostu.

 

[ip]

Kyllä sinä aika hölmö olet, jos tuollaisen miehen kanssa aiot avioliittoon. Mites on rakastamisen laita tai henkisen yhteyden? Ei taida niitäkään löytyä...

 

[hohhoijaa]

En ole koskaan ymmärtänyt rakkautta, jossa kerrotaan toisesta ihmisestä asioita netissä. Minusta läheinen ihmissuhde on niin arvokas, että asiat selvitetään yhdessä ilman muita. Minusta ei ole rakkautta vatkata tällaisia hlökohtaisia asioita täällä. Minä en kyllä menisi naimisiin ihmisen kanssa, joka näin tekee. Ole aikuinen ja puhu asiat miehesi kanssa.

 

[huh huh]

Ja edelleen olet naimisiin menossa??????

Eikö naru kaulaan olisi lyhytkestoisempi kidutus?

 

[Guest]

Ja edelleen olet naimisiin menossa??????

Eikö naru kaulaan olisi lyhytkestoisempi kidutus?

Noo, ehkä ne ansaitseekin toisensa...

 

[Tuikku]

Hm, rupesin miettimään... Ehkä miehen reaktiot näissä raha-asioissa on johtaneet siihen, että en minäkään enää pidä tätä suhdetta niin arvokkaana. Kun on pelkkää riitaa.

Mutta tuntuu tämä Parisuhde-palsta olevan aika suosittu ja monet muutkin täällä kertovat parisuhteestaan ja elämästään. Ja miksi ihmeessä luet tätä palstaa, jos kerran ihmissuhteiden vatvominen netissä on sinusta jotenkin likaista? Seiska-lehti-ilmiökö, eli sosiaalipornoa on pakko harrastaa, vaikka sitä väheksyisi?

 

[Loviisa]

Selkapiitani karmii kun luin kirjoituksesi hanen arvomaailmastaan. Ala missaan nimessa mene naimisiin enne kuin hanen allekirjoituksensa on avioehtopaperissa. Sana gold digger tulee mieleen. Olen myos samaa mielta muiden kirjoittajien kanssa etta olet elattanyt hanta jo 6 vuotta. Ei ihme etta hanella on varaa luksukseen.

Kokonaan toinen asia on etta haluatko miehen jolla on kyseisen kaltainen arvomaailma ja jarjestys. Hanta et voi muuttaa, joten sinun on joko hyvaksyttava ja opittava elaamaan sen kanssa tai sitten valita toinen tie elamallesi.

 

[hohhoijaa]

No menette sitten naimisiin tai ette, niin ehkä tämä "luottamuksellinen" nettikeskutelu täällä oli hyvä pohja rakkaudellenne. Tai sitten kaikki kaatuu jo ennen "tahdon" -lupausta ihan nettineuvojen perusteella

 

[nina]

Pari viikkoa sitten Dr Philissä oli tällainen sama teema eli avioehto ja siitä kieltäytyminen. Hänestä ja hänen opeistaan sinänsä voi olla vaikka mitä mieltä, mutta siinä hän neuvoi puolisoehdokkaita pistämään nimensä paperiin.

Mitä siinä muka menettääkään? Jos avioliitto jää ilman ehtoa solmimatta, ei kumppani saa kuitenkaan sen toisen omaisuutta. Tässäkin ohjelmassa yksi mies ehdottomasti kieltäytyi, mutta ilmeni siinä suhteessa olevan muitakin ongelmia. Eli parempi, kun eivät sitten menneetkään naimisiin.

Mies on elänyt jo nyt siivelläsi, mitä muuta odotitkaan?

 

[Inhorealisti1]

Jokainen pari taaplatkoon tyylillään, mutta yksi asia minua ihmetyttää tässä iäisyysaiheessa: Miten ihmeessä on päästy häiden kynnykselle puhumatta raha-asioista?

Melkein sama kun mentäisiin avioon, eikä tiedettäisi toisen lapsihaluttomuudesta tai toisen halusta muuttaa maailman ääriin. Ai niin, rakkaus riittää... ...ainakin niille 50%:lle, jotka eivät eroakaan.

 

[Henna]

En menisi naimisiin tuolta pohjalta. Jos miehesi ei olisi siivestäjä, hän olisi ehdottomasti maksanut koko ajan muitakin kustannuksia kuin vain vuokran. Tuntuu siltä kuin hän vain käyttäisi sinua hyväkseen. Yhteinen tili pitää ehdottomasti olla.

 

[Tiedoksi vain, ei puolet eroa]

Tämä on vain jäänyt aikoinaan väärin otsikoidusta lööpistä elämään ihmisten puheisiin. Todellisuudessa Virhe tulee siitä, kun katsotaan esim. viime vuoden avioerojen määrää ja solmittujen liittojen määrää. Se suhde on noin 1:2.

Hölmö oikopolku sanoa, että puolet liitoista päättyy eroon. Eiväthän viime vuoden avioerot liity mitenkään niihin liittoihin, jotka solmittiin viime vuonna!
Esimerkiksi Kirkon Perheasiain keskuksen johtaja Martti Esko on taannoin selittänyt tätä asiaa julkisesti moneen otteeseen, mutta minkä sille voi kun ihmiset eivät pitävät enemmän siitä ajatuksesta, että puolet muka eroaisivat.

Seuraava ei ole ajallemme yhtä tarkoituksenmukainen slogan, mutta tämä on puolestaan totta: "Yli 80% suomalaisista naimisissa olevista on ensimmäisessä avioliitossaan."

Todellisuudessa joka viides avioliitto päättyy eroon.

 

[tintti]

kuulostaa kyllä aika loiselta toi heppu. että itselleen ostaa kyllä kallista, mutta ei sitten suostuisi lapselle ostamaan... ostaako hän edes sinulle kalliita ja arvokkaita lahjoja? ja todellakin kannattaa ottaa avioehto, jos kerran asunto on sinun. Siinä mies saisi erossa ilmaiseksi puolet asunnosta...