Mies ei kestä menneisyyttäni.

[Lillukka-]

Tulipa tässä mieleen. Elleissä tuntuu olevan kovin yleviä nämä miehet. Kuitenkin heidän jutuissaan vilisee jokapojan antautuvat flikat. Mistä te tiedätte, mitä naiset tekevät kenenkin kanssa, lukumäärä kun ei tallennu, ei edes dna:han. Ajautuuko elleihin näitä herkkiä runopoikia? Vai ovatko he (te) naisiin pettyneitä (petetyksi joutuneita,) joidenka mielestä kaikki naiset ovat eevoja -yks kun söi kiellettyä hedelmää, kantavat kaikki naiset hänen syntinsä.

Luulisi perusluottamuksen ihmisiin kuitenkin olevan jonkilainen, koska eihän kukaan voi kuvitella olevansa ainut laatuaan?

No, mistä esim. sinä tiedät tai tietäisit mitä saatilla tapahtuu? Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että minun nuoruudessani lähes kaikki tytöt leimattiin kovinkin helposti jakorasioiksi -minutkin, vaikka en ollut ollut kenenkään kanssa. Riitti, että oli iloinen, sosiaalinen, nätti ja kaipa minä olin aika flirttikin.

 

[no]

Luulisi perusluottamuksen ihmisiin kuitenkin olevan jonkilainen, koska eihän kukaan voi kuvitella olevansa ainut laatuaan?

Eikö? Kyllä minusta. Tasapainoisen elämän perusedellytys on itsekunnioitus. Kyllä jokaisen pitää tuntea olevansa ainutlaatuinen ihminen ja suhtautua itseensä sen mukaan.

 

[Karvoja siellä täällä, male]

Luulisi perusluottamuksen ihmisiin kuitenkin olevan jonkilainen, koska eihän kukaan voi kuvitella olevansa ainut laatuaan?

Ei tämä ole minulle perusluottamuskysymys vaan yhteensopivuuskysymys. Kun ikäni alkoi vielä kakkosella, jaksoin hakata päätäni seinään senkin vuoksi, että hain naisista seksuaalisten virikkeiden lisäksi itsetunnon pönkitystä, mutta sittemmin olen hoksannut, että helpommallakin pääsee.

Koska en ole taipumusteni vuoksi koskaan ollut baarissa juoksija enkä pitänyt irtoseksistä, niin miksi minun pitäisi ottaa nainen, jonka taipumukset ovat erilaiset. Nainen tietenkin saattaa muuttua ikääntymisen myötä ja pystyä vakaaseen ja uskolliseen parisuhteeseen, mutta toisaalta on niin, että ihmisen perusluonne vaikuttaa läpi elämän.

Naiset saavat puolestani tehdä ihan mitä vain. En paheksu edes huoraamista. Mutta ei pidä luulla, että kaikki miehet haluavat samanlaisen naisen. Hekin osaavat valita ja myös valitsevat. Todennäköisesti kriteerit kiristyvät kun ikä lisääntyy.

Naisen aktiivinen seksuaalisuus on ok, mutta minä en halua paljon irtosuhteita harrastanutta naista. Pyrkimys ei siis ole naisten rajoittamiseen tai seksuaalisuuden paheksumiseen.

 

[Lillukka-]

Tarkoitin tuolla ainutlaatuisuudella sitä, että muitakin omien arvojen mukaan eläviä on. Eli miksi epäillä toisista sitä "pahaa", jos itsekin kykenee elämään esim. uskollisena, pidättäytyväisenä, rehellisenä ja kaikin puolin nuhteettomana.

Kaikenkaikkiaan ihmiset toimivat aika vaistonvaraisesti, kyse on vain siitä, kuinka kukin oppii hallitsemaan itseään. Itsensä hallitsemista edeltää itsensä ymmärtäminen ja hyväksyminen.

 

[Lillukka-]

Minulle luottamus suhteessa on itsestäänselvyys. Sillä, mitä toinen on sinkkuaikoinaan tehnyt, ei ole merkitystä. Myös mieheni on samoilla linjoilla kanssani.

Ymmärsin kyllä teksteistäsi (Karv. maha, myös rinta), mitä ajat takaa.

 

[entä tämä vaihtoehto]

Mitä jos liian kokeneena naisena petän miestäni vaikka sen yhden ainoan kerran ja sen jälkeen vannon käsi sydämellä uskollisuutta ja otan vaikka luodin herran puolesta. Eikö ole epäreilua, jos mies päättelee esimerkiksi 100 kumppanin historiastani, että en ole luotettava.

Entä jos olen pettänyt aiemmassa suhteessa, koska en tuntenut miestä vakavasti otettavaksi puolisoksi? Jos nyt tilanne on toinen, eihän silloin aiempi historia saisi vaikuttaa päätökseen. Tuntuu tosi epävarmalta vakaan parisuhteen muodostaminen, kun oman historian takia saa pelätä omaa vakavastiotettavuuttaan. Mitä keinoja on vannoa, että luotettavuutta on viimein tullut, vaikka on pettänyt aiemmin 10 eri kumppania? Nunnaluostariin vuodeksi?

 

[miesnäkökulma]

Jassoo, eilen treffit menivät taas mönkään. Juteltiin mukavia ja juotiin hiukan. Juttelin juuri treffeillä noista kumppanien määristä ja niiden vaikeudesta. Sanoin myös, että minullakin on jokin raja, ja se on siinä sadan paikkeilla. Tyttö kertoi itse olevansa aika kokematon, ehkä neljän -- viiden kanssa ollut. Oli ihan kivaa kaiken kaikkiaan, luulin. Mutta kun mentiin kotio päin ensin hiukan kävellen, tyttö alkoi tiuskimaan hiukan ottaneena, että hitonmoinen fundamentalistikristitty olen kun en kestä nykymaailman menoa. Oikeasti niitä neidin kumppaneita sitten olikin enemmän kuin muisti ja kommenttini oli loukannut. Eli kannattaa vaan pitää mölyt mahassaan..

 

[miesnäkökulma]

Mitä jos liian kokeneena naisena petän miestäni vaikka sen yhden ainoan kerran ja sen jälkeen vannon käsi sydämellä uskollisuutta ja otan vaikka luodin herran puolesta. Eikö ole epäreilua, jos mies päättelee esimerkiksi 100 kumppanin historiastani, että en ole luotettava.

Entä jos olen pettänyt aiemmassa suhteessa, koska en tuntenut miestä vakavasti otettavaksi puolisoksi? Jos nyt tilanne on toinen, eihän silloin aiempi historia saisi vaikuttaa päätökseen. Tuntuu tosi epävarmalta vakaan parisuhteen muodostaminen, kun oman historian takia saa pelätä omaa vakavastiotettavuuttaan. Mitä keinoja on vannoa, että luotettavuutta on viimein tullut, vaikka on pettänyt aiemmin 10 eri kumppania? Nunnaluostariin vuodeksi?

En suoraan sanoen ymmärrä tätä alkuunkaan. Ei kai kumppanien aikaisempi vähyys tee pettämistä hyväksyttävämmäksi?

 

[miesnäkökulma]

Jahas, ja taas tuli pakit. Tyttö kysyi vaihteeksi minulta jutustelun jo pitkän hetken kestettyä, onko minulla hirveästi kokemusta, kun aloin selittää, että ei eri asioiden koolla ja muodolla ole niin väliä vaan sillä, että aivot on virittyneet samalle taajuudelle. Se vastaukseni eli 3 pitkää suhdetta oli liian vähän. Katsoi minua alas, kun olin saanut liian vähän pesää - varmaan ihan hirveän saamaton olen .. no se siitä..

 

[Laskettakoon]

hänen hölmöydekseen...

 

[wf]

tilanteenne on kiusallinen. monet parit pitävät tätä tilannetta yllä luullen että ongelma lopulta ratkeaa itsestään. Neuvoisin teitä kuitenkin keskustelemaan ongelmasta kolmannen henkilön kanssa, joka seuraisi teissä tapahtuvaa muutosta. tämä henkilö voi olla yhteinen tuttunne jolle avaatte huolenne, tai ammattiauttaja. Neuvoisin teitä kuitenkin nostamaan kansankielellä "Kissan pöydälle" ja oma neuvoni on että teette tämän kolmannen henkilön läsnäollessa jolloin lopputulos kokemuksieni mukaan olisi onnistuneempi. Mikäli voin auttaa asiassa enemmän niin kirjoittele tarkemmin ongelmastanne [email moderoitu]

 

[no]

ihan vain mielenkiinnosta kyselen, että liittyykö raha millään tapaa wf:n toimintaan vain mikä on se joka saa avaamaan osoitteen, hyväntekeväisyyskö?

 

[miesnäkökulma]

Aika hiljaista on ollut naisrintamalla. Yhden tytön tapasin yökerhossa. Oli kavereineen siellä. Kun tyttö kävi vessassa / jonkun kaverin kanssa toisaalla, heitin läppää tytön kavereiden kanssa, jotka olivat jääneet siihen pöytään kanssani. Olin kuulemma jo tytön 20. (ikää tytöllä oli saman verran). Sanoin vaan, että nice to know. Oma kokemukseni kyllä kalpenee tuon rinnalla.

Pari kertaa käytiin eri paikoissa, mm. teatterissa, baarissa ja keikalla. Taas sama, eli kokemattomuus vaivasi. Tyttö sanoi suoraan asiaa tivattuani, että olisi halunnut röyhkeämpää pelimiesotetta. Hellä koti-isän ote ei käynyt, vaan olisi pitänyt puristaa julkisesti pepusta ja tissistä silläkin uhalla, että tyttö on vieras ja olisi voinut vaikka syyttää raiskauksesta. Vaikeaa tosiaan.

 

[Laskettakoon]

tälläkin kertaa hänen hölmöydekseen, ei sinun!

 

[ainokainen]

Miesnäkökulman kertomuksista saa sellaisen kuvan, että hänen naismakunsa on aika kehno? Kannattaisi ehkä pitää vähän korkeampaa rimaa.

 

[miesnäkökulma]

Myönnän sen, että ihastun helposti hymyileviin naisiin, jotka ovat ulkonäöltään ihan mukiinmeneviä. Ihan bimboja koitan väistää, mutta kieltämättä makuni voisi kai olla parempi sitä ajatellen, mitä haluaisin oikeasti. Viimeksi teatterin ehdottaminen tuli kuitenkin naisen suunnalta, joten ihan tyhmänä häntä en pidä. Ei vaan kemiat kai kohdanneet sitten.

 

[sheri]

Kukaan ei omista toisen menneisyyttä. Jokaisella aikuisella ihmisellä on jonkinlainen menneisyys ja erilaisia kokemuksia takanaan. Se vaan on tosiasia, joka on hyväksyttävä. Kukaan ei ole kenellekään tilivelvollinen entisistä parisuhteistaan tai kumppanien lukumäärästä. Se, mitä on nyt, ratkaisee. Vanhojen vatvonen on hedelmätöntä, tärkeintä on vaalia sitä nykyistä parisuhdetta ja yrittää ottaa opikseen. Kaikki asiat, niin hyvät kuin huonotkin, kuitenkin jollain tavalla muokkaavat ihmistä siksi ihmiseksi, joka hän on.

 

[babyface!]

Tässä on kieltämättä ristiriitaa, että tuomitaan niin herkästi sellainen ihminen, jolla on ollut sinkkuna vaikkapa 50 seksikumppania. Jos taas puoliso kohtelee huonosti, niin on ymmärrettävää, että pettää vaikka vain yhden kerran puolisoaan. Minun mielestäni taas on pahempaa pettää puolisoaan vaikkapa vain yhden kerran sen sijaan, että on esim. hurjassa nuoruudessaan vaihtanut miestä kuin pipoa.

Naisille seksikumppaneita kertyy herkästi, koska vientiä on aina. Tiedän työni kautta paljonkin nuoria naisia, joilla on itsetunto-ongelmia ja on jonkinlaista itsetuhoisuutta (esim. anoreksiaa, vaikea suhde vanhempiin, juo alkoholia humaltuakseen, hakee hyväksyntää antamalla seksiä miehille). Se ei tarkoita sitä, etteikö tilanne voi muuttua. Kun oppii arvostamaan itseään ja rakastamaan itseään, niin ymmärtää sen, että sitä arvostusta ja kunnoitusta saa ihmisiltä muillakin tavoin kuin seksiä antamalla. Nyky-yhteiskunta on niin seksistinen, sillä mainokset, elokuvat, lehdet, muoti, urheilu jne nostaa esiin kauniita, nuoria ja seksikkäitä ihmisiä, jotka pääsevät julkisuuteen seksikkyyden eikä todellisten ansioittensa vuoksi. Minusta nuoruuden toilailut eivät saa tarkoittaa sitä, että niistä virheistä pitää kärsiä koko loppuikä.

Minä en muuten kerro yleensä todellista seksikumppaneitteni määrää, koska tiedän, että sillä ei ole merkitystä. Kykenen täysin helposti olemaan uskollinen.

 

[minnukka6]

Olen aiemmin käydyn keskustelun linjoilla, eli jos on vapaaehtoisesti esim. baarissa sopinut suostuvansa seksiin jonkun kanssa, silloin asia on ok kaikin puolin. Tämä on tyypillisin tapa naisille hankkia sitä.

Mutta maksullisen naisen alistaminen pakotettuun seksiin on sortamista ja yksikin kerta on liikaa. Ylipäänsä toinen paha asia on, että tunteet ja seksi on osattava pitää erillään, kun liikutaan moraalittomilla vesillä. Esimerkiksi jos on suhteessa, suhde tulisi panna poikki ennen vieraisiin menoa, jos ei osaa erottaa tunteitaan.

Yleisesti minulle on asia näyttänyt siltä, että miehillä on vaikeuksia ymmärtää tunteiden erottelu ja toisekseen ymmärtää seksi vapaaehtoisena eikä pakotettuna. Miehet ovat itse ajaneet itsensä tilaan, jossa moraalisesti oikeutettua seksiä on niukasti saatavilla ja naisilla paljon. Ihan kokemuksesta tiedän, että jokainen parista kymmenestä viime vuoden miespuolisesta hoidostani oli kokenut paljon vähemmän kuin minä tai juuri ja juuri saman verran. Vastaavasti esim. bi-tyttöjen kanssa kuulin, että tarjontaa on valtavasti ja olivat kokeneet monenlaista ryhmäseksiäkin. Suuren kumppanimäärän myötä kuitenkin tautiriskit varmasti kasvavat.

 

[urho2]

Olisi mahtavaa, jos pääsisi joskus kuulemaan, miten alkuperäisen kirjoittajan parisuhde eteni lopulta / on edennyt? Vähän samanlaisten asioiden kanssa painitaan täälläkin.

Olen ollut yhdessä avomieheni kanssa noin puolitoista vuotta. Olemme molemmat lähes 30-vuotiaita ja molemmilla on ollut aiemmin pitkäaikaisia suhteita. Rakastamme toisiamme erittäin paljon ja vietämme aikaa yhdessä niin rakastavaisina kuin ystävinä. Ongelmana on kuitenkin minun menneisyyteni.

Minulla on ollut aikaisemmin pahoja ongelmia masennuksen kanssa, joka johti itsetuhoiseen käytokseen. Tähän kuului lukuisat (noin 20) yhden illan jutut ryyppäämisen lomassa. Kaikesta tästä on jo kymmenen vuotta, hiukan ylikin. Suhteemme alussa olin avoin ja kerroin tästä elämänvaiheestani ja sanoin sen olevan synkintä aikaa, jonka olen koskaan kokenut. Yritin tuohon aikaan useampaan kertaan itsemurhaa ja olin luovuttanut jo ihan kaikessa.

Hänelle tästä kertominen nyt osoittautui virheeksi. Hän ei pääse yli vaan kaikki tuntuu muistuttavan häntä minun menneisyydestäni. Olin jo itse päässyt sinuiksi asian kanssa, mutta nyt tunnen itseni likaiseksi ja käytetyksi. Ja vaikka mies tiedostaa, miltä asian jatkuva puiminen tuntuu, ei hän vain pysty hyväksymään menneisyyttäni ja unohtamaan. Kerron jatkuvasti miehelle, kuinka paljon häntä rakastan ja että hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se ei vain auta.

Onko tästä mitään tietä eteenpäin? Rakastan miestä, enkä halua häntä menettää. Mutta en ole tarpeeksi lujaa tekoa kestääkseni jatkuvan syyllisyyden tunnon menneisyydestäni.

 

[vierailija]

Olen ollut yhdessä avomieheni kanssa noin puolitoista vuotta. Olemme molemmat lähes 30-vuotiaita ja molemmilla on ollut aiemmin pitkäaikaisia suhteita. Rakastamme toisiamme erittäin paljon ja vietämme aikaa yhdessä niin rakastavaisina kuin ystävinä. Ongelmana on kuitenkin minun menneisyyteni.

Minulla on ollut aikaisemmin pahoja ongelmia masennuksen kanssa, joka johti itsetuhoiseen käytokseen. Tähän kuului lukuisat (noin 20) yhden illan jutut ryyppäämisen lomassa. Kaikesta tästä on jo kymmenen vuotta, hiukan ylikin. Suhteemme alussa olin avoin ja kerroin tästä elämänvaiheestani ja sanoin sen olevan synkintä aikaa, jonka olen koskaan kokenut. Yritin tuohon aikaan useampaan kertaan itsemurhaa ja olin luovuttanut jo ihan kaikessa.

Hänelle tästä kertominen nyt osoittautui virheeksi. Hän ei pääse yli vaan kaikki tuntuu muistuttavan häntä minun menneisyydestäni. Olin jo itse päässyt sinuiksi asian kanssa, mutta nyt tunnen itseni likaiseksi ja käytetyksi. Ja vaikka mies tiedostaa, miltä asian jatkuva puiminen tuntuu, ei hän vain pysty hyväksymään menneisyyttäni ja unohtamaan. Kerron jatkuvasti miehelle, kuinka paljon häntä rakastan ja että hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se ei vain auta.

Onko tästä mitään tietä eteenpäin? Rakastan miestä, enkä halua häntä menettää. Mutta en ole tarpeeksi lujaa tekoa kestääkseni jatkuvan syyllisyyden tunnon menneisyydestäni.

Olen ollut yhdessä avomieheni kanssa noin puolitoista vuotta. Olemme molemmat lähes 30-vuotiaita ja molemmilla on ollut aiemmin pitkäaikaisia suhteita. Rakastamme toisiamme erittäin paljon ja vietämme aikaa yhdessä niin rakastavaisina kuin ystävinä. Ongelmana on kuitenkin minun menneisyyteni.

Minulla on ollut aikaisemmin pahoja ongelmia masennuksen kanssa, joka johti itsetuhoiseen käytokseen. Tähän kuului lukuisat (noin 20) yhden illan jutut ryyppäämisen lomassa. Kaikesta tästä on jo kymmenen vuotta, hiukan ylikin. Suhteemme alussa olin avoin ja kerroin tästä elämänvaiheestani ja sanoin sen olevan synkintä aikaa, jonka olen koskaan kokenut. Yritin tuohon aikaan useampaan kertaan itsemurhaa ja olin luovuttanut jo ihan kaikessa.

Hänelle tästä kertominen nyt osoittautui virheeksi. Hän ei pääse yli vaan kaikki tuntuu muistuttavan häntä minun menneisyydestäni. Olin jo itse päässyt sinuiksi asian kanssa, mutta nyt tunnen itseni likaiseksi ja käytetyksi. Ja vaikka mies tiedostaa, miltä asian jatkuva puiminen tuntuu, ei hän vain pysty hyväksymään menneisyyttäni ja unohtamaan. Kerron jatkuvasti miehelle, kuinka paljon häntä rakastan ja että hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se ei vain auta.

Onko tästä mitään tietä eteenpäin? Rakastan miestä, enkä halua häntä menettää. Mutta en ole tarpeeksi lujaa tekoa kestääkseni jatkuvan syyllisyyden tunnon menneisyydestäni.

20 yhdenillan juttua on jo horoilua! Sama miehille! Itse en kunnioita yhtään moisia ihmisiä

 

[vierailija]

Se on niin taivahan tosi, että miehelle ei menneisyyttään kannata valottaa suhteilujen ja varsinkaan seksuaalisten kokemustensa suhteen, ne ottaa siitä nokkiinsa. Mikä lie huora/madonna-ajattelu taustalla (anteeksi), mutta se on totuus, että jos menet kertomaan että olet jonain villinä nuoruutesi vuonna, vaikka vain yhtenä, käynyt useammassakin vuoteessa, niin olet niin käytetty, ettei sitä harva mies sietää, huolimatta siitä kuinka moneen kukkaan itse on langennut.

Tämä ei nyt alkuperäistä kirjoittajaa auta himpun vertaa, joten etiäppäin. Tuo, kun ajattelit olisiko jostain terapiasta apua, ei varmasti ole huonompi ajatus. Seksuaaliterapeutti saattaisi olla oikea ihminen vastaamaan haasteeseen. Hienoa on, että vaikka asian jauhaminen sinua ahdistaa, niin pystytte siitä kuitenkin puhumaan. Se on hyvä lähtökohta. Miehen pitäsi varmaan päästä kuulemaan muita kokemuksia muilta miehiltä tai juuri jonkun terapeutin kautta, joka on paljon kuullut, huomatakseen että
a) ei ole ajatustensa kanssa yksin
b) voi oppia hyväksymään sen että sinulla on menneisyys karikkoineen

Jaksamista!

Ja kannattaa hävittää ne valokuvat ym poskihoito kuvat, etteivät tule vastaan yllättäin.
Naisilla ihme tapa säilöä näitä ihkunihku muistojaan.

 

[vierailija]

___

Ei ihan ominta
aihepiiriäni,
mutta olkoon.
.
Minä toteaisin, että
jokaisen
parasta käyttää omaa harkintakykyään s3ksuaalihistoriaansa
jakaessaan.
.
Jos yhden yön hoitoja
tai maksullisia
petikumppaneita on
pitkä liuta, ehkä
parempi himmailla
tarkkojen
lukumäärien kanssa.
.
Suomalaisethan
tunnetusti ovat
sangen
kateellinen kanssa;
siten myös serkkutunne mustasukkaisuus
on meillä suhteita
riivaamassa.
.
Pieni mustasukkaisuus
parisuhteessa on ok
ja ihan hyväksyttävää;
kuuluu asiaan. Mutta
sairaalloinen 'ms-tauti'
on erikseen.
Se on toksisuudessaan
tukahduttavaa.
.
.
x

 

[vierailija]

___

Ei ihan ominta
aihepiiriäni,
mutta olkoon.
.
Minä toteaisin, että
jokaisen
parasta käyttää omaa harkintakykyään s3ksuaalihistoriaansa
jakaessaan.
.
Jos yhden yön hoitoja
tai maksullisia
petikumppaneita on
pitkä liuta, ehkä
parempi himmailla
tarkkojen
lukumäärien kanssa.
.
Suomalaisethan
tunnetusti ovat
sangen
kateellinen kanssa;
siten myös serkkutunne mustasukkaisuus
on meillä suhteita
riivaamassa.
.
Pieni mustasukkaisuus
parisuhteessa on ok
ja ihan hyväksyttävää;
kuuluu asiaan. Mutta
sairaalloinen 'ms-tauti'
on erikseen.
Se on toksisuudessaan
tukahduttavaa.
.
.
x

Moku suhteiden salailu vasta tukahduttavaa on.

 

[vierailija]

Samaa ajattelin, että miksi kertoa kaiken maailman 1 illan sekoiluistaan toiselle. En minä ainakaan ole kertonut, ja niitä oli kyllä tuplaten tuo 20. Mieheni tilanteesta en tiedä, eikä kiinnosta, se on menneisyyttä se.

Joskus tulee tietty noloja tilanteita kun näitä hoitoja tulee vastaan jossain raflassa vaikka, ja ollaan miehen kans kaksin liikkeellä mutta on selvitty.

Tuplaten tuo 20? Kunnon suva..ki horo. Kai jaoit myös mustille perää? Hyi hitto mikä ämmä.