Mies ei kestä menneisyyttäni.

[huojuva]

Olen ollut yhdessä avomieheni kanssa noin puolitoista vuotta. Olemme molemmat lähes 30-vuotiaita ja molemmilla on ollut aiemmin pitkäaikaisia suhteita. Rakastamme toisiamme erittäin paljon ja vietämme aikaa yhdessä niin rakastavaisina kuin ystävinä. Ongelmana on kuitenkin minun menneisyyteni.

Minulla on ollut aikaisemmin pahoja ongelmia masennuksen kanssa, joka johti itsetuhoiseen käytokseen. Tähän kuului lukuisat (noin 20) yhden illan jutut ryyppäämisen lomassa. Kaikesta tästä on jo kymmenen vuotta, hiukan ylikin. Suhteemme alussa olin avoin ja kerroin tästä elämänvaiheestani ja sanoin sen olevan synkintä aikaa, jonka olen koskaan kokenut. Yritin tuohon aikaan useampaan kertaan itsemurhaa ja olin luovuttanut jo ihan kaikessa.

Hänelle tästä kertominen nyt osoittautui virheeksi. Hän ei pääse yli vaan kaikki tuntuu muistuttavan häntä minun menneisyydestäni. Olin jo itse päässyt sinuiksi asian kanssa, mutta nyt tunnen itseni likaiseksi ja käytetyksi. Ja vaikka mies tiedostaa, miltä asian jatkuva puiminen tuntuu, ei hän vain pysty hyväksymään menneisyyttäni ja unohtamaan. Kerron jatkuvasti miehelle, kuinka paljon häntä rakastan ja että hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se ei vain auta.

Onko tästä mitään tietä eteenpäin? Rakastan miestä, enkä halua häntä menettää. Mutta en ole tarpeeksi lujaa tekoa kestääkseni jatkuvan syyllisyyden tunnon menneisyydestäni.

 

[Mies ihekki]

Jos ei kestä niin ei kestä. Se riippuu paljon ihmisestä. Yleensä itsekin inhimillisesti kuohuvat ja virheitä tehneet, mahdollisesti vähän taiteellisetkin, miehenpuolet ymmärtävät ihmisyyteen liittyvissä asioissa paremmin hallitsemattomuutta ja syitä ja seurauksia kuin insinöörityypit, joilla saattaa korostua miehinen hallinta ja jopa eräänlainen yksinoikeuden ajatus suvunjatkajana.

Ei auta kuin yrittää puhua. Ammattiapuakin kannattaa harkita. Ajan myötä hyväksyntä voi syntyä, mutta jos niin ei näytä tapahtuvan, kannattaa erota.

 

[typerät miehet]

Typerää kertoa kaikkea mitä on tehnyt joskus menneisyydessä. Olen ollut miehen kanssa yhdessä lähes 30v, enkä ikinä ole kertonut omia miesjuttuja. Enkä halua kuulla enkä tietää eikä mies ole kertonut kuinka paljon on naisia ollut joskus aikoinaan. Ehkä mies ajattelee, että olet jotenkin huono nainen?vaikka mies olisi ollut monen kanssa, mutta nainen ei saisi tehdä samaa kuin miehet. Miksi miestä vaivaa sinun menneisyys niin paljon. Jos rakastaa toista, ei asia voi vaivata.

 

[Talvenkylmyys]

Usein tulee kerrottua liikaa.Itse olen oppinut,että varsinkaan miehille ei kannate entisistä suhteista kertoa mitään.
Minulla on kahdelle miehelle lapset.Olen eronnut molemmista.Uuden kumppanin kanssa (kesti 3 vuotta)annoin ymmärtää,että olin ollut vain kahden miehen kanssa.tosiasiassa niitä on enemmän.Mutta mitä tuota mainostamaan.Miehillä itsellääkin saattaa olla kymmeniä jopa satoja kumppaneita,mutta siitä ei kukaan haloa pisä.
Kerro miehelle suoraan,että sinua loukkaa,että hän kaivaa ongelmasi esiin.Kysy montako kumppania hänellä on ollut.. ja jos et kelpaa,ehkä parempi lähteä.Tiedän,että tuon tyylinen mies tulee entistä hullummaksi,jos menette naimisiin.
Tämä minunkin poikakaverini ei pitänyt minään,että oma tyttö vaihtoi miestä kuin pipoa,mutta jotenkin vaistosin,että olisin ollut hänen mielestään huora,jos olisin joka jutun hänelle kertonut.
itsekin olen etsinyt "oikeaa" miestä jo vuosia ja vaihtanut kumppania useinkin.en halua olla huonossa suhteessa vain sen vuoksi,että pitää olla joku.Mieluummin olen vaikka yksin.
Seuraavalla kerralla olet viisaampi,jätät asioita kertomatta.eihän ne asiat tavallaan edes kuulu toiselle,koska ne ovat mennyttä.

 

[no]

Jos rakastaa toista, ei asia voi vaivata.

Minä olen kuvitellut tuon olevan aivan päinvastoin.

Eikö se ole miehen ongelma; miksi ap tekee siitä ongelman itselleen? Ainoa keino on puhua ja puhua siitä, kyllä ne unohtuu, kun niistä puhuminenkin alkaa kyllästyttää. Tämä on hyvä esimerkki, että kaikkea ei ole pakko kertoa.

 

[terppa;]

Kyllä se vaan voi vaivata. Onko miehellä menneisyydessään joku asia jonka vuoksi hän voi ottaa sen niin henkilökohtaisesti? Suosittelen miehelle terapiaa. Mua se auttoi vastaavassa tilanteessa.

 

[mona770]

Itsellä kävi niinpäin että eräs poikaystäväni painosti minua kertomaan menneisyydestäni mutta ei kestänytkään kuulla totuutta johon kuului samankaltaisia asioita kuin sinulla. Suhde oli meidän kohdalla alusta loppuun tuhoon tuomittu, sillä olimme ihmisenä aivan erilaisia, hänellä hieman jyrkempi katsomus siitä millainen ihminen/elämä on hyvä. Ei kenenkään kuulu parisuhteessaan vakuutella toista siitä, että on hyvä ihminen. Jokainen meistä on tehnyt virheitä, toiset pienemmässä, toiset suuremmassa mittakaavassa. Jos mies ei tätä ymmärrä, voi olla parempi vaihtaa miestä ennenkuin rikkoo itsensä.

 

[Raimunda]

Älkää hyvät naiset ikinä kertoko miehelle kaikkea menneisyydestänne. Seurustelukumppanille kuuluu aina kertoa surustelun alussa hiukan (tai sitten enemmän siloiteltu tarina "olen minä joskus vähän irrotellut, mutta onneksi on aina ollut järki mukana" -tyyliin. Monikaan mies ei kestä sitä, että vaimolla/tyttöystävällä on ollut useampi kumppani.

Ehkä sinun miehesi unohtaa tuon asian pikkuhiljaa, mutta ei hän olekaan mustasukkainen siitä, että sinulla olisi ollut tunteita jotakuta muuta kohtaan, vaan siitä, että olet ollut muiden kanssa. Mies saattaa jopa miettiä millaisia nämä muut miehet ovat olleet sängyssä jne. Vaikea tietää, mikä häntä siinä auttaisi.

 

[Nainennnnn]

Oma mieheni tietää, että minulla on ollut railakas elämänvaihe. En koskaan ole kuitenkaan suoranaisesti kertonut, että harrastin yhden illan suhteita. Mutta totta kai hän sen tajuaa. Hän rakastaa minua omana itsenäni ja hänellä on tarpeeksi vahva itsetunto, ettei hän ala tenttaamaan ja kuulustelemaan minua menneisyyteni tekemisistä.
En itsekään tiedä miehen menneisyydestä kaikkea, eikä minua kiinnostakaan.
Olemme yhdessä nyt sellaisina kuin olemme ja sellaisina toisiamme rakastamme. Sitäpaitsi, menneisyytemme on tehnyt meistä sitä mitä nyt olemme.

 

[annukka-75]

Typerää kertoa kaikkea mitä on tehnyt joskus menneisyydessä. Olen ollut miehen kanssa yhdessä lähes 30v, enkä ikinä ole kertonut omia miesjuttuja. Enkä halua kuulla enkä tietää eikä mies ole kertonut kuinka paljon on naisia ollut joskus aikoinaan. Ehkä mies ajattelee, että olet jotenkin huono nainen?vaikka mies olisi ollut monen kanssa, mutta nainen ei saisi tehdä samaa kuin miehet. Miksi miestä vaivaa sinun menneisyys niin paljon. Jos rakastaa toista, ei asia voi vaivata.

Samaa ajattelin, että miksi kertoa kaiken maailman 1 illan sekoiluistaan toiselle. En minä ainakaan ole kertonut, ja niitä oli kyllä tuplaten tuo 20. Mieheni tilanteesta en tiedä, eikä kiinnosta, se on menneisyyttä se.

Joskus tulee tietty noloja tilanteita kun näitä hoitoja tulee vastaan jossain raflassa vaikka, ja ollaan miehen kans kaksin liikkeellä mutta on selvitty.

 

[no]

vastaavassa tilanteessa miehen maine kasvaa kohisten

 

[ainokainen]

Onko kyseessä ns. sairaalloisesti mustasukkainen miestyyppi? Voisiko tuo jämähtäminen kumppanin menneisyyteen pakkomielteen omaisesti kertoa siitä? Varmaankin pohjalla vaikuttavat miehen omat itsetunto-ongelmat. Älä "huojuva" todellakaan ala pitää itseäsi likaisena ja käytettynä, vaikka miehesi tätä mieltä onkin!

 

[Jenna Ellinoora A]

Teidän ongelma voi kertoa jotakin siitä, miten mies kykenee käsittelemään ongelmia ja löytämään niihin ratkaisuja. Jos teillä jatkossakin on jokin ongelma, niin ehkäpä silloinkin käy niin, että miehesi vain inttää ja inttää kykenemättä näkemään metsää puilta. Eniten olisinkin huolissani siitä, että mies ei kykene aikuismaisesti prosessoimaan asiaa eikä hän suostu tajuamaan sitä, että ihminen kasvaa aikuisena henkisesti koko ajan. Ehkä on niin, että hän itse on samanlainen kuin joskus 20-vuotiaana eikä kykene ymmärtämään, että sinä olet kovien kokemusten kautta kasvanut henkisesti vanhemmaksi ja vahvemmaksi. Jos mies on elänyt kovin suojattua lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta (sinänsä tietysti turvallinen lapsuudenkoti on hyvä asia!), niin hän saattaa kuitenkin henkisesti olla vielä "lapsi" ja ajattelee asioista hyvin mustavalkoisesti, kun ei ole itse joutunut kohtaamaan omassa elämässään vaikeita asioita.

Sinä et voi tehdä oikeastaan juuri paljon mitään asialle. Voit selittää ja jutella, mutta rakkautta anelemalla et voi tilannetta muuttaa. Pallo on miehen hallussa.

Toisaalta olen samaa mieltä, että välttämättä kaikkea ei omasta menneisyydestä kannata kertoa, koska moni mies on hyvin herkkähipiäinen siitä, että nainen ei saisi olla estoton ja kokenut. Toisaalta taas miehet haluaisivat, että oma rakas olisi taitava sängyssä, himokas ja kokeilunhaluinen, mutta he eivät tajua, että yleensä esimerkiksi ne seksitaidot kasvavat kokeilun ja kokemuksen kautta. Se on vähän niin kuin nykyään työelämässäkin: etsitään 25-vuotiasta kaunista naista työntekijäksi, jolla on kaksi korkeakoulututkintoa, 15-vuoden työkokemus...

Toisaalta olen sitä mieltä, että puolisolle pitäisi pystyä olemaan avoin, koska on helpompaa olla, kun ei tarvitse salailla ja pimitellä tietoja. Minä en kyllä ole vielä koskaan löytänyt sellaista miestä, jolle olisin voinut kertoa itsestäni kaiken, vaan jo aiemmin olen huomannut, että mies ei ole luottamuksen arvoinen.

 

[huojuva]

Kiitos kaikista vastauksista.

Olen kyllä nyt samaa mieltä, että ei olisi kannattanut kertoa. Mutta nyt en voi enää sitä takaisin ottaa. Toisaalta jos en olisi kertonut, luulen että mies olisi sitä jossain vaiheessa kysynyt. Mutta tosiaan nyt en voi enää asialle mitään. Varmaankin tuli kerrottua sen takia, kun eksäni kanssa kerroimme tällaiset asiat toisillemme, eikä kumpikaan ollut mustasukkainen.

En toki kertonut mitään likaisia yksityiskohtia, kunhan vain sanoin että tuli vietettyä liian estotonta elämää. Hän on itse sitten kehitellyt erilaisia mielikuvia, mitä minulle on tapahtunut. Tosiasiassa nämä yhden illan jutut on olleet niin kuin ne yleensä on, kännisiä sählinkejä, joista ei ole mitään kivoja muistoja jäänyt.

Miehellä on tosiaan heikko itsetunto ja se on todetty molemmin puolin (samoin on minulla). Hän ei ole kuitenkaan sairaalloisen mustasukkainen. Tämä on ainoa alue, missä sitä ilmenee. Esimerkiksi olemme molemmat ystäviä pitkäaikaisten exiemme kanssa, eikä sen suhteen ole ongelmaa. Muutenkin olemme mielestäni avoin ja tasa-arvoinen pari.

Terppa, kysyit että onko miehen menneisyydessä jotain, miksi hän ottaa asian näin. Osuit naulan kantaan. Kyllä on. Hänellä ei nimittäin itsellään ole ollut kovinkaan monta kumppania (ehkä viisi), vaan on seurustellut hyvin pitkään yhden ihmisen kanssa nuoresta asti. Mies on sanonut, että hänellä on jäänyt paljon kokematta. Hän siis tuntee itsensä kokemattomaksi, vaikka on itseasiassa ihan varmasti harrastanut määrällisesti enemmän seksiä, kuin minä, vain vähemmän määrän partnereita kanssa. Ja se on vielä tässä, että mies ei todellakaan ole mikään kokemattoman oloinen, vaan erittäin osaava.

Mies sanoo vielä lisäksi olevansa epäviehättävämpi, kuin minä. Eli hänen mielestään, minä voisin olla paremman kanssa. Minä en allekirjoita tätä sitten yhtään. Mieheni on kaikkea sitä, mitä toivon kumppanilta. Ainoa ongelma on minun menneisyyteni.

Olemme keskustelleet tästä kaikesta yhdessä. Olen selittänyt miehelle, kuinka paljon helpompaa on nuorena naisena mennä baariin ja pokata. Aina sitä joku vapaaehtoinen vastaan sattuu. Eli tarjontaa on. Siinä siis miehen ei kannata verrata itseään minuun. Sen lisäksi olen kertonut hänelle, että en todellakaan saanut mitään nautintoa näistä jutuista. Ne olivat lähinnä hyvin epätoivoinen yritys saada joku lähelleen, edes hetkeksi. Silloin en nimittäin uskonut että kukaan haluaisi seurustella minun kanssani. On minulla ollut kunnollisiakin seurustelusuhteita sen jälkeen kivojen ihmisten kanssa. Nyt olen vasta se ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni.

Eilen illalla keskustelimme asiasta ja mies pyysi anteeksi (jälleen) sitä, ettei ole antanut minun unohtaa. Sovimme että hän yrittää parhaansa päästäkseen asian yli ja mietimme terapeutilla käymistä. Toivotaan että tästä päästään vielä yli.

 

[no ohoh...]

Jos mies ei voi hyväksyä menneisyyttäsi, kannattaa miettiä, että tuleeko tuollaisen ihmisen kanssa yhteiselosta loppujen lopuksi mitään. Menneisyys ei ole ihmisen mitta, ja ei sen pitäisi vaikuttaa noin paljon mieheesi, koska ne asiat ovat tapahtuneet aikoja sitten.

Mistä sen miehesi pitäisi päästä yli? Siitä että sinulla on ollut useampia kumppaneita? Aika omituinen ajatusmaailma sillä miehelläsi. Jos tuollaisesta asiasta alkaa kiukuttelemaan, niin on aika lapsellinen henkisesti.

Itselläni on sänkykumppaneita ollut noin 10, ja vielä päälle kaikki yhdenillan jutut, missä ei ole seksiä ollut. Jos joku mies pahastuisi siitä mitä olen aikoinani tehnyt, niin se olisi voivoi hänelle. Menneisyyttään ei voi muuttaa, sen voi joko hyväksyä tai sitten olla hyväksymättä.

 

[no]

Kyllä tuo on ihan "normaalia" käytöstä mieheltä. Ei kysymyksessä ole ap:n hyväksyminen, vaan vähemmän arvokkaan julkisuuden hyväksyminen. Korostuu pienissä ympyröissä, kyllä miehellä on todellakin vaikeuksia mennä esim. baariin, jossa baarin kaikki miehet ovat olleet naisystävän kanssa sängyssä. Ja sitten pitäisi itsensä seurustella vakavasti?

 

[menneisyyden varjot]

Nyt en ihan ymmärtänyt ap. tarkoitusta . Kaihertaako miehesi mieltä se, että olet ollut masentunut. ja yrittänyt itsaria. Ei kai sinun entinen sexielämäsi ainakaaan voi olla syynä. Et ole syyllinen sairauksiisi.

 

[huojuva]

No:lle

Miehellä ei ole mitään vaaraa osuakseen samaan paikkaan, kuin yksikään yhdenillanjutuistani ellei mennä entiselle asuinpaikkakunnalle. Ja näin ei tule tapahtumaan kuin korkeintaan kerran vuodessa. Niin pienet piirit ei ole koskaan olleet, että yhdessä baarissa olisi kaikki läpikäytyjä.

Menneisyyden Varjoille:

Kyllä se on juuri se seksielämä, joka häntä kaihertaa. Meillä on molemmilla ollut masennusta, joten ei siinä ole mitään ongelmaa.

Tämä mies on se, jonka kanssa haluan olla ja niin mies sanoo haluavansa viettää minun kanssani loppuelämän. Siis jotenkin tästä on päästävä eteenpäin.

 

[semmosta..]

Omituinen mies. Jos aikuinen mies on noin epävarma itsestään, niin varo vain, että jos joku päivä menette vaikka naimisiin, ettei hän ala vahtimaan ja kontrolloimaan sinua siinä pelossa, että edelleenkin olet villiä tyyppiä joka flirttailee kaikkien miesten kanssa.

Turhaan sitä miestä koitat lepytellä ja selitellä omaa taustaasi, sano sille suoraan, että jos et hyväksy, niin sitten et, mutta asiat on nyt vain näin kun ne on ja piste. En ymmärrä miten miehen elämä voi mennä pilalle siitä mitä sinä olet joskus aikoinaan tehnyt.
Taitaa vain olla kateellinen ja katkera kun itse ei nuorempana hurvitellut ja kokeillut. Ole ylpeä siitä, että sulla on elämänkokemusta, ja olet henkisesti kypsä. Ei ihminen opi jos ei kokeile, ja virheistään oppii.

Itse ainakin ajattelen niin, että jokainen epäonnistunut miesseikkailu ja suhde on vain opettanut jotakin itsestäni, tai ihmisluonnosta.

Jos oma poikaystäväni alkaisi narisemaan siitä mitä olen tehnyt, niin todennäköisesti sanoisin, että oon mitä oon, ja olen tehnyt mitä olen, eikä sitä pysty muuttamaan. Ota tai jätä, mutta minä en elämääni tuhlaa toisen lepyttelemiseen ja selittelyihin menneisyydestäni.

 

[Valittavasti]

Minä olen nainen ja meillä on ollut todella vaikeita aikoja, mutta toisinpäin. Eli mieheni menneisyyden takia. Hänellä kun niitä kumppaneita on siellä sadanpinnassa. Asutaan pienellä paikkakunnalla, jonne minä muutin hänen takiaan. Niin, enpä tiennyt minne menin. Jos nuo kaikki ajatukset päästäisin valoilleen, niin hulluksi tulisin. Jatkuvasti kaupassakin tuttujansa moikkailee ja mistä minä tiedän, ketä niistä se on käynyt kiksauttamassa. Ei tuollaisia asioita halua miettiä, mutta joskus sen nolouden vain tuntee ihmisten välille ja kyllä tulee kurja olo, vaikka tiedän, ettei ole aihetta. Ei kuulu tähän päivään.

 

[sellaista se]

Kyllä miehiä kaivaa todella paljon juuri se, että nainen on kokenut, ja erityisesti kokeneempia kuin herra itse. Itse olen 35, takana on pian 21 vuotta seksintäytteistä elämää. Irtosuhteita on ollut keskimäärin vain ehkä 20-30 vuodessa, pitempiä seurusteluja 7 tai 8, riippuu siitä, miten sen laskee.

Joka kerta mies on jättänyt ja erinäisten sitoutumisvaikeuksien takia, välillä pettämiseen. Jos oikein laskemaan alkaa, kumppaneita on ollut 400-500 kpl ja seksiä ehkä 15000 kertaa.

Eikä tämä ole edes paljon, eräs ystäväni on erittäin sitoutumiskammoinen ja välillä kuksi saman baari-illan aikana useampaa. Eli hänellä kumppanien määrä lienee ainakin kymmenkertainen. Ja kyllä sen huomaakin.. kun baariin menee, niin melkein kaikki tuntevat hänet. Kuka pitää siitä, kuka ei.

Niin, näillä miehillä lähes kaikilla poikkeuksetta nykyistä lukuun ottamatta on ollut ongelmia tämän historian kanssa. Kerron melko avoimesti sen takia, että haluan miehen, jolla on uskallusta sen verran kestää totuus. Nykyinen mies on vuoden nuorempi ja olen hänen kolmas kumppaninsa. Hän on seksielämän vasta parikymppisenä aloittanut. Arvostan sellaista itsekuria. Toisaalta ikävää, ettei ole tajunnut kokeilla. Miten oikeasti voi pitää seksistä juuri minun kanssa, jos ei ole perspektiiviä asiasta. Hän sanoo, ettei noin paljon olisi saanutkaan - niinkuin kaikki mieheni tähän asti. Vastaan aina, että se johtuu vain itseluottamuksen puutteesta. Toivoisin yleisesti, että miehiä kasvatettaisiin jossain oikeasti miehiksi, kun koulussa tai armeijassa ei niin näytä käyvän. Ovat melkoisia kynnysmattoja mieheksi, enkä yhtään ihmettele, ettei pesää saa. Turha valittaakaan sitten.

 

[sellaista se]

Jos oma poikaystäväni alkaisi narisemaan siitä mitä olen tehnyt, niin todennäköisesti sanoisin, että oon mitä oon, ja olen tehnyt mitä olen, eikä sitä pysty muuttamaan. Ota tai jätä, mutta minä en elämääni tuhlaa toisen lepyttelemiseen ja selittelyihin menneisyydestäni.

Tämä on erityisen totta niiden miesten kohdalla, joille olet se eka. Todella kypsymätöntä heiltä, etteivät hyväksy. Ja tottakai pistän kovaan paikkaan, joko herra lähtee hakemaan itselleen niitä kokemuksia eikä tule takaisin, tai sitten kestää kivun ja pysyy uskollisena. Ei kannata mennä vakavaan suhteeseen, jos on noin epävarma omasta miehuudestaan. Joillekin se on vaikea ymmärtää ja jälkeenpäin olisi kova hinku takaisin. Mutta niin se on, kokemusta sekin ja ihan hyödyksi tulevaisuutta ajatellen.

 

[vähän samaa kokenut]

Onpa ikäviä neuvoja, että salailla pitäisi... Mielestäni teit oikein kun kerroit, ja tämä on vain yksi solmukohta suhteessanne. Jos kestätte tämän, sen läpikäyminen vahvistaa suhdettanne. Jos suhde kaatuu siihen, niin se olisi kaatunut jossain tapauksessa muutenkin. Toisen arvosteleminen menneen perusteella on vain tekosyy, jos oikeasti rakastaa. Takana on varmasti muutakin epävarmuutta, epävarma luonne ja mahdollisesti edessä mustasukkaisuutta ellette tätä käsittele läpi.

 

[Siltainsinööri Jaatinen]

"400-500 kpl ja seksiä ehkä 15000 kertaa."

Ovathan nämä sellaisia lukuja, että miehenä mietityttäisi. En toki ajattele, ettei naisella ole oikeutta seksuaalisuuteensa, mutta epäilisin, pystyykö noin virikkeellisestä seksitaustasta ponnistamaan pitkään ja tasaiseen suhteeseen, jossa seksin merkitys useimmilla vähenee vuosien myötä.

Lisäksi olen sitä tyyppiä, etten pysty harrastamaan seksiä tuntemattomien kanssa, vaan haluan tutustua naiseen vähintään useita kuukausia ennen sänkyyn menoa. Tämänkin vuoksi helposti yhden yön suhteisiin ryhtyvä nainen tuntuisi vieraalta.

 

["Vain?"]

Noilla luvuilla sitä ei ole ehtiny itteensä kyllä kaksisesti muuten kehittää. Johan tuohon on menny kaikkine tausta- ja jälkihoitoineen niin paljon aikaakin, ettei ole tainnu kehityksen kehittäminen ehtiä nousemaan vielä kovin korkeelle vyötärön yläpuolelle... Alan kaivata lukua "neljä".