Joo ymmärrän ihan hyvin tuon Ainokaisenkin näkökannan. Ei se järvi soutamisesta kulu, hyvä pointti. Vaan huntsinpahan taas tämän ikuisen toisaalta-toisaalta-mentaliteettini kans sitä toistakin näkövinkkeliä, ihan vaan mielenkiinnosta. Oliskohan tuo jotain tällaista:
Kovin hurjista luvuista voi tulla mieleen, että ihminen on jotenkin itseltään hukassa, kun pitää niin valtavan monesta peilistä peilata ja palautetta hakea. Että se on suorastansa epätoivoisen oloista jonkin etsintää. Tai että pitääkö hakea harvinaisen vahvasti hyväksyntää, joko partnereilta tai/ ja kaveripiiriltä tuolla hommalla, eikä ehkä osaa hyväksyä itseänsä itse. Tai että on ehkä ihminen, joka ei osaa tai uskalla sanoa "Ei" vaikka ei silloin juuri välttämättä itse tahtoisikaan, eikä sitten osaa sanoa ei muutenkaan, jatkossakaan, muustakaan. Että on yleensäkin helposti johdatettavissa ja käskytettävissä. Tai että kokee jotenkin jonkun sortin tyhjyyttä, jota osaakin paikata vain ja aina yhdellä tavalla, eli että kyseessä on kummallisen vahva saman kaavan toisto. Ja monipuolinen elämänasenne ja -kyky kai kiehtoo kuitenkin yleensä enemmän noin niinkun pitemmän ajan partneriksi ajatellussa ihmisessä.
Eli voi tulla mieleen, että arvostaakos tuo ihminen itseänsä ollenkaan muuten, vai onko se ihan esineellistänyt olemisensa ja tyytynyt jonkun sortin ajatukseen, että Vain täten olen arvokas. Eli mättääkö kokonaisuutena persoonassa jotenkin. Tai onko sattunut historiassa jotain, mikä on määrittänyt minäkuvan kapeaksi tai lommoille. Ettei osaako se oikein muuten asioitaan kohdata ja tuumia. Ja että arvostaakos se loppujen lopuksi edes sitä seksiä, kun mikä vaan missä vaan passaa ruokalistalle?! Ettei se ainakaan kulinaristi ole, vaan vain aterialisti
Ja joskushan se kovin villi eläminen menee (siis ei aina, ei!) yhdessä ja käsi kädessä monen muun elämänhallinnan menetyksen, ja ajan kanssa ainakin ihmistä itteensä vahingoittavan elämänmenon kanssa. Eli että annetaan kännissä vain, koska ollaan kännissä ja muissa höyryissä, ei ehkäistä eikä suojauduta eikä... Ne värikkäimmät tapaukset kun pakkaavat värittämään koko asian ulkopuolisille. Tulee sitten epäilys koko ihmisen maailmaa kohtaan: onko se vieras elämäntapoineen muutenkin? Saako tässä samassa kaupassa kuustuhatta kiloa viina- ja huumeongelmaa, kaappiin piilotetut maksamattomat laskuvuoret, tautiluokitukset
Siis hei tämä oli nyt kärjistys, hengittää lukijat, mutta kun näitäkin kasautuvia käveleviä katastrofialueita on! Joilla yksi asia tietää noita muitakin, ennenkuin kerkiät sanoa "kissa".
Ja ennen kaikkea, kun me nyt vaan ollaan niin erilaisia, niin toisillehan seksi voi olla vain osa vain syvää ihmissuhdetta, toiselle se on täysin asia erikseen ja monelle siltä ja väliltä, ja kun ne tunteet vielä pakkaavat toisella muuttumaan, niin siinäpä saa sitten rikottua toisen sielusta helposti niitä arimpia alueita. Toinen tuntee ittensä arvottomaksi lystinpitovälineeksi, ja toinen pitääkin ehkä mielestään kummallekin samanlaista hauskaa
Siksi moni ehkä oppii välttämään ihmistä, jolla lukemat ovat kovin eri kaliiperia: kukapa sitä ehdoin tahdoin rupeaa mahdollista särkynyttä sydäntä tilaamaan, joko korjattavakseen toisessa saati nyt että itselleen. Taikka sitten roikusta, kun korvakorutkin on keksitty, nykyään miehillekin.
Sanonta sanoo, en muista kenen ja mistä luin, että "Iso kasa mitä tahansa on liikaa." On siinäkin puolensa .. Koskee tätä tekstiänikin!

Sori taas
Vaan jos punkkaanmenossa (tai vaikka sitten sinne keittiön pöydälle) ei ole kyse toisen asian pakoilusta, minkään lajin hyväksikäytöstä tms. ym. jne. vaan vain (mieluusti vastuullisesta) tasa-arvoiseksi tiedetystä lystinpidosta, eikä kukaan hommasta silloin tahi myöhemmin traumoja kärsi, niin sitten: antaa palaa vaan!