Mies ei kestä menneisyyttäni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huojuva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Väsähtänyt:
^Niinpä. Jännä juttu, että minäkin pidin liki vuoden taukoa tällä palstalla käymisestä, kun elämä sujui hyvin ja kaikki oli kunnossa. Mutta kun alkoi tulla ongelmia, sorruin jälleen tulemaan tänne mukaan... Ja pahempi olo vain tuleekin, kun lukee näitä ihmisten surkutarinoita. MIkä hitto minua riivaa, kun tahdon oikein rypeä tuskassa ja itsesäälissä???

Kyllä, ihan varmasti voi tätä palstaa pitää analyysinä omasta elämästään ja pelkästään se, että tulee tänne "viihtymään" on merkki siitä, että elämälleen pitäisi tehdä jotakin. Tätä ei kyllä monikaan usko, mutta kokemuksesta sen voi varmasti jokainen todeta. Minusta tämä menee niin, että oleileminen netissä on helppoa ja se on merkki sitten taas siitä, että voimat ovat poissa; vaatii huomattavasti paljon ennemmän energiaa lähteä lenkille, kuin istua alas. Huomattavasti helpompaa on istua, kuin siivota. Mistä taas johtuu voimien puute, niin ensimmäinen , joka tulee mieleeni on univaje ja epäsäännöllinen elämä, seuraavaksi tulevat ratkaisemattomat asiat ja ongelmat arjessa.
Tätä ongelmaa pitäsi lähteä purkamaan ravinnosta, levosta ja liikunnasta, vasta sitten voi ajatella parisuhteen ongelmia. tsemppiä sulle.

 
Alkuperäinen kirjoittaja miesnäkökulma:
Vähän sama juttu tämä on kuin että mieskumppani kelpaa niin kauan, kunnes paljastaa, että on raiskannut lapsia / tappanut 20v sitten. Jostain syystä kiinnostus loppuu, vaikka on 20v käyttäytynyt kiltisti ja kärsinyt rangaistuksensa.

Lasten raiskaaminen ja tappaminen ovat meilläpäin rikoksia, sen sijaan seksin harrastaminen täysivaltaisen aikuisen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä ei ole. Raiskaaminen ja tappaminen eivät myöskään ole yksityisasioita! Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että naisen aiemmat suhteet ovat verrattavissa raiskaamiseen ja tappamiseen...? =D Eipä ihme että on suhtautumisvaikeuksia.

Tässä yhteydessä oikeampi vertaus olisi ollut se, että nainen saa kuulla miehellään olleen useita häntä edeltäviä seksikumppaneita ja tästä järkyttyneenä jättäisi miehen. Tyhmää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aina vain fiksumpi nainen:
Raiskaaminen ja tappaminen eivät myöskään ole yksityisasioita! Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että naisen aiemmat suhteet ovat verrattavissa raiskaamiseen ja tappamiseen


Mieluummin ottaisin 20 vuotta sitten pikaistuksissaan henkirikoksen tehneen naisen, joka sittemmin on elänyt kunnollista elämää, kuin naisen, joka on harrastanut satoja seksisuhteita.

Pääasia on rehellisyys. Kumppanille tulee tarjota tietoa, johon hän voi perustaa päätöksensä ja valintansa. Toisen puolesta ei voi päättää, mikä on oleellista ja tärkeää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Köriläs karv.:
Mieluummin ottaisin 20 vuotta sitten pikaistuksissaan henkirikoksen tehneen naisen, joka sittemmin on elänyt kunnollista elämää, kuin naisen, joka on harrastanut satoja seksisuhteita.

Tämä selvä. Siinä satojen ja 3-5 seksisuhteen välissä on aika iso kaula. Miten siinä välimaastossa menetellään?

Alkuperäinen kirjoittaja Köriläs karv.:
Toisen puolesta ei voi päättää, mikä on oleellista ja tärkeää.

Mutta omasta puolestaan voi kyllä päättää, mitä katsoo parhaaksi itsestään kertoa ja mitä ei.

 
Tämä rupeaa ehkä menemään siihen aiheeseen, että mikä on valehtelua, mikä ei, mikä on aktiivista ja mikä passiivista valehtelua ja mikä ei. Minun mielestäni oleellisen asian kertomatta jättäminen on vähintään passiivista mutta melkeinpä jopa aktiivista valehtelua, jos kyseessä on kerran asia, jonka perusteella se toinen valikoi ihmissuhteitaan. Silloin antaa tietoisesti itsestään väärän kuvan, ja se on huijausta. Vähintään se on harhaanjohtamista.

Siihen en ota kantaa mitään, onko "paljon suhteita" hyvä vai huono asia, mutta joka tapauksessa se kertoo ihmisen ihmistyypistä, ja kyllähän se pitää reilusta tietää. Se on kunkin oma asia, miten siihen suhtautuu, katsooko sen osoittavan, että toinen ihminen on muutenkin liian erilainen vaiko ei. Tuo kertomatta jättäminen on minusta myös toisen puolesta valitsemista, jos ei kerran anna toiselle edes mahdollisuutta valita.
 

Koska se kertoo ihmisen persoonasta. Seksikumppanien suuri määrä sinänsä ei ole oikein tai väärin, mutta se on tieto, joka rehellisyyden nimissä kannattaa kumppaniehdokkaalle kertoa, koska siitä voi aavistaa tulevaa. On näet niin, että ihmiset, jotka ovat seksuaalisesti aktiivisia sinkkuina ja joilla on sinkkuna mahdollisuus aktiiviseen seksuaalisuuteen, todennäköisesti vaativat aktiivista seksiä myös suhteessa ja ehkä jopa lähtevät etsimään sitä helposti muualta pettämällä tai eroamalla, jos oma mies tai nainen ei tyydyttävää seksiä tarjoa.

[/quote]

En usko, että kumppaneiden määrästä voi päätellä sen kummemmin kenenkään persoonaa, pettämisalttiutta tai eroamishalukkuutta.

Se, että seurustelee jopa kuukausia ilman seksiä kertoo kyllä jotain. Eli sen, ettei seksi ole parisuhteessa tärkeä asia. Vanha klisee: seksin merkitys parisuhteessa on 90% silloin kun se ei toimii ja 10% silloin kun se toimi, pitää hyvin paikkansa. Määrällä ei sinällänsä ole siis väliä, vain sillä, ovatko halut yhteneväisiä.

Ihmisillä on erilaisia jaksoja elämässään, eikä ketään voi mielestäni lokeroida halujensa perusteella. Mielummin ehkä niin, että kuinka hallitsee halujansa ja viettejänsä, se kertoo ihmisestä ja hänen persoonallisuudestaan enemmän.

Jos mies "vaatii" naiseltaan liki neitsellistä habitusta, niin mielestäni hänen on täytettävä myös itse tämä vaade, sillä kysehän on arvoista.


 
Alkuperäinen kirjoittaja yhä vain fiksumpi nainen:
Tämä selvä. Siinä satojen ja 3-5 seksisuhteen välissä on aika iso kaula. Miten siinä välimaastossa menetellään?

Ei siihen yleissääntöä ole. Seksikumppaneiden määrän vaikutus riipuu suhteesta ja yksilöistä.

Mutta omasta puolestaan voi kyllä päättää, mitä katsoo parhaaksi itsestään kertoa ja mitä ei.

Jos hyväksyy valehtelemisen, niin toki. Minä en kuitenkaan näe järkeä aloittaa vakavaa ihmissuhdetta, jossa huiputetaan toista alusta alkaen. Kaikkea ei tarvitse rykäistä ulos ensitreffeillä, mutta monista moraalisesti ja käytännöllisesti arkaluontoisista asioista kannattaa keskustella hyvissä ajoin. On inhottava kuulla viiden vuoden jälkeen, että "mulla on muuten kuolemaan johtava hermosairaus" tai "mä olen seksuaalisesti niin aktiivinen, että sun haluttomuutesi on ruvennut ärsyttämään".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
En usko, että kumppaneiden määrästä voi päätellä sen kummemmin kenenkään persoonaa, pettämisalttiutta tai eroamishalukkuutta.

Jos luonto on siunannut hormonitoiminnalla ja päällä, jotka vaativat paljon seksuaalista toimintaa, niin tällöin ominaisuus todennäköisesti näkyy läpi elämän. Sillä on myös ratkaiseva merkitys parisuhteessa. Jos äijänkäppyrä valitsee mäkihypyn, formulat tai milloin minkäkin urheilun seksin sijaan, niin seksuaalisesti aktiivista naista saattaa ruveta puristamaan. Ja jos tällä naisella on paljon aikaisempia yhdenyönkokemuksia, niin voi olla, että hänelle syntyy houkutus hakea niitä parisuhteessakin.

Tai jos nainen on hankkinut paljon seksikokemuksia heikon itsetuntonsa tueksi tai saadakseen ihailua ja jännitystä elämäänsä, niin nämäkin ovat piirteitä, joilla on merkitystä miehen näkökulmasta parisuhteessa.

Se, että seurustelee jopa kuukausia ilman seksiä kertoo kyllä jotain. Eli sen, ettei seksi ole parisuhteessa tärkeä asia.

Kuinka kummassa voit tehdä asiasta tuollaisen tulkinnan? Minulle seksi ainakin on suhteessa tärkeä asia. En vain halua mennä liian lähelle ketä tahansa. Kysymys on eräänlaisesta reviiritietoisuudesta. Olen muutenkin arka päästämään ihmisiä omaan tilaani. Koen esimerkiksi vierailulla kävijät kiusallisesti.

Jos mies "vaatii" naiseltaan liki neitsellistä habitusta, niin mielestäni hänen on täytettävä myös itse tämä vaade, sillä kysehän on arvoista.

Tämähän riippuu täysin miehestä ja naisesta ja siitä, mitä he toisiltaan odottavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
"No:n" analyysi voi pitää paikkansa hänen itsensä kohdalla, mutta ei ole yksi ja ainut totuus.

En minä sitä kiellä. En vain oikein ymmärrä miksi roikkuminen keskustelussa, missä petetään tai koetaan tuskaa tai pelkoa, on jollakin tapaa normaali valinta, siitä miten haluaa elämäänsä elää tai aikaansa kuluttaa.

Vai onko se , niin että elämän jäänitys halutaan kokea näin muiden kokemana?

Olisi minulla kysymyskin? Miten saan friteeraustaikinan käyttäytymään samoin kuin kiinalaisessa; mikä on sen kuohkeuden salaisuus. Millä saan pienen palan lohta näyttämään kananmunalta friteerattuna rasvakeittimessä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Karvamaha köriläs:
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
En usko, että kumppaneiden määrästä voi päätellä sen kummemmin kenenkään persoonaa, pettämisalttiutta tai eroamishalukkuutta.

Jos luonto on siunannut hormonitoiminnalla ja päällä, jotka vaativat paljon seksuaalista toimintaa, niin tällöin ominaisuus todennäköisesti näkyy läpi elämän. Sillä on myös ratkaiseva merkitys parisuhteessa. Jos äijänkäppyrä valitsee mäkihypyn, formulat tai milloin minkäkin urheilun seksin sijaan, niin seksuaalisesti aktiivista naista saattaa ruveta puristamaan. Ja jos tällä naisella on paljon aikaisempia yhdenyönkokemuksia, niin voi olla, että hänelle syntyy houkutus hakea niitä parisuhteessakin.

Tai jos nainen on hankkinut paljon seksikokemuksia heikon itsetuntonsa tueksi tai saadakseen ihailua ja jännitystä elämäänsä, niin nämäkin ovat piirteitä, joilla on merkitystä miehen näkökulmasta parisuhteessa.

Se, että seurustelee jopa kuukausia ilman seksiä kertoo kyllä jotain. Eli sen, ettei seksi ole parisuhteessa tärkeä asia.

Kuinka kummassa voit tehdä asiasta tuollaisen tulkinnan? Minulle seksi ainakin on suhteessa tärkeä asia. En vain halua mennä liian lähelle ketä tahansa. Kysymys on eräänlaisesta reviiritietoisuudesta. Olen muutenkin arka päästämään ihmisiä omaan tilaani. Koen esimerkiksi vierailulla kävijät kiusallisesti.

Jos mies "vaatii" naiseltaan liki neitsellistä habitusta, niin mielestäni hänen on täytettävä myös itse tämä vaade, sillä kysehän on arvoista.

Tämähän riippuu täysin miehestä ja naisesta ja siitä, mitä he toisiltaan odottavat.

Vähän tyhmää olla aina samaa mieltä, mutta noin se menee minukin mielestäni, siis täysin samaa mieltä olen.

 
No, käy tuolla kyökkipuolella kyselemässä. Tietokonetta voi käyttää myös muuhun, kuin tähän palstaan. Esim. googlen avulla löydät hetkessä tuhansia ohjeita, vaikkapa siitä frittitaikinasta.

Minä en jaksa sen kummemmin pohtia kenenkään intressejä netissä viihtymiseen. Itselläni syyt eivät ole nuo sinun mainitsemasi, enkä jaksa uskoa, että olen ainoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
No, käy tuolla kyökkipuolella kyselemässä. Tietokonetta voi käyttää myös muuhun, kuin tähän palstaan. Esim. googlen avulla löydät hetkessä tuhansia ohjeita, vaikkapa siitä frittitaikinasta.

Minä en jaksa sen kummemmin pohtia kenenkään intressejä netissä viihtymiseen. Itselläni syyt eivät ole nuo sinun mainitsemasi, enkä jaksa uskoa, että olen ainoa.

kiitos, menen:)

Kannattaa aina ottaa huomioon sekin mahdollisuus, eikä ainakaan sitä automaattisesti kieltää.

 
Olen kuullut, että monet joilla on vain yksi seksikumppani, haikailevat kokemuksia ja pohtivat millaista olisi jonkun muun kanssa. Kuinka moni mahtaa toteuttaa kokeilunhalunsa?

Monet myös kokevat sinkkuaikansa kokeilujen ja elämisen aktiiviaikana. Uskon, että useimmat osaavat rauhoittua ja arvostavat parisuhdettansa.

Minusta seksi kuuluu parisuhteeseen. Tosin, jos jostain syystä seksi omassa suhteessani loppuisi kokonaan, valitsisin kuitenkin suhteen ilman seksiä kuin sinkkuelämän tai pettämisen.
Suhteethan useinmiten (?) alkavat ihastumisella ja henkisten ja fyysisten kemioiden matsaamisella. En osaa omalle kohdalleni kuvitella monen kuukauden seurustelua, josta erotiikka puuttuisi kokonaan. Mielestäni olisi melko hämmentävää jos mies olisi niin pidättyväinen, ettei seksiä haluaisi tai pystyisi harrastamaan "estojensa" takia.

Mutta, kuten todettua, meitä on moneksi ja tärkeintä lie löytääkin se _itselleen_ sopiva kumppani ja mikäpä tähän auttaa? No se, että avaa useammin suunsa kuin jalkovälinsä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Köriläs karv.:
Kaikkea ei tarvitse rykäistä ulos ensitreffeillä, mutta monista moraalisesti ja käytännöllisesti arkaluontoisista asioista kannattaa keskustella hyvissä ajoin. On inhottava kuulla viiden vuoden jälkeen, että "mulla on muuten kuolemaan johtava hermosairaus" tai "mä olen seksuaalisesti niin aktiivinen, että sun haluttomuutesi on ruvennut ärsyttämään".

Kyllä kyllä, parisuhteen kannalta olennaiset tiedot täytyy tuoda ilmi. Mutta jos MINUN MIELESTÄNI oma ex-seksikumppanien määrä ei ole mitenkään kauhean olennainen tieto sille kumppanilleni, niin en kai sitä rupea oma-aloitteisesti tyrkyttämään? Minähän sen päätän mitä oma-aloitteisesti kerron, eikö totta?

On kolmenlaisia miehiä: niitä joita ei kiinnosta, niitä joita kiinnostaa ja on vain yksi oikea vastaus (3-5) ja niitä jotka eivät todellakaan halua tietää. AP:n tilanteesta jo näki mihin sitä joudutaan jos aletaan liiaksi käsitellä asioita joita ei voi enää tehdä toisin ja joita mies ei edes alunperinkään halunnut tietää. Suhde olisi voinut kestää vaikka kuinka kauan jos ei olisi tarjoiltu turhaa tietoa joka ei vaikuta mihinkään nykyhetken asiaan mitenkään.

Muuten, ihmisen seksuaalisella ruokahalulla (kuten ihmisellä muutenkin) on taipumusta muuttua iän ja elämäntilanteen myötä. Ei se samantyyppinen numeraalinen seksuaalinen historia kerro mitään seksuaalisesta ruokahalusta, voi olla jopa päinvastoin, monet miehet sinnittelevät huonoissakin suhteissa saadakseen seksiä ja siten pääluku jää pieneksi... Lisäksi monilla on jossain elämänvaiheessa ns. menovaihe ja parempi jos se on jo ennen vakiintumista... Pahimpia vieraissajuoksijoita ovat minun kokemuspiirissäni nuoret perheenisät ja -äidit, jotka ovat naineet suunnilleen ekan naisen/miehen jonka ovat kiinni saaneet ja jumahtaneet iskä-äippä-elämään.

Kai tärkeintä on se, että intressit kohtaavat. Jotkut tykkäävät kysyä ja kertoa kaiken kumppanilleen ja kiillotella yhdessä siveyskruunujaan, toiset taas, varsinkin kun kyse on aikuisena aloitetuista parisuhteista, antavat toisen olla mitä on ja antaa tämän hetken tekojen ja todellisuuden puhua puolestaan.
 
Kai tärkeintä on se, että intressit kohtaavat.

Kyllä. Siksi kannattaa kysäistä, tahtooko mies tietää seksikumppaneiden määrän.

Sitä en oikein käsitä, että aikuiset ihmiset pelaavat peliä, jossa ei pystytä kertomaan totuutta. Se tuntuu teinimäiseltä, kakaramaiselta. Eri asia on sitten se, jos ei totuutta tahdo kuulla ja siitä sovitaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
Mutta, kuten todettua, meitä on moneksi ja tärkeintä lie löytääkin se _itselleen_ sopiva kumppani ja mikäpä tähän auttaa? No se, että avaa useammin suunsa kuin jalkovälinsä.

Tuota pitää pohtia ihan ajan kanssa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja se fiksu:
Pahimpia vieraissajuoksijoita ovat minun kokemuspiirissäni nuoret perheenisät ja -äidit, jotka ovat naineet suunnilleen ekan naisen/miehen jonka ovat kiinni saaneet ja jumahtaneet iskä-äippä-elämään.

Ainakin omalla kohdalla tämä vaihtoehto piti valita siksi, koska vuosien sinkkuna olon jälkeen viimein löysin naisen, joka suostui antamaan seksiä, mutta sillä ehdolla, että seurustelen vakavasti ja menen naimisiin. Näin silti, että olen urheilullinen, nuori ja siisti mies.

Myös varattuna on ollut vaikea saada seksiä, vaikka molempia on kokeiltu, varattu-statuksen ilmaisemista mahd. seikkailuseuralle, sekä asian salaamista ja sormusten kätkemistä. Melko pitkälle on tullut päästyä, muttei sänkyyn asti, enkä alastomanakaan ole muita nähnyt enkä ole kelvannut "uniseuraksi" tai tukevaksi olkapääksi kiltissä mielessä.

En koe, että nykyinen kumppanini olisi mitenkään ihanteeni seksin saralla. Hän on erittäin estynytkin ja haluaa sitä harvemmin kuin itse, joten joudun tyytymään käteeni tai fleshlightiin usein. Rakastan häntä kuitenkin muuten erittäin paljon, enkä halua erota. Haluaisin kuitenkin kokea hyvää seksiä joskus. Sitä vaan ei helposti ole tarjolla. Pienistä tuloista ja asuntovelasta johtuen maksullinen nainenkaan ei tulisi kyseeseen. Nyt jo mennyt enemmän kuin tarpeeksi juomiin ja taksikyyteihin baarista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Köriläs karv.:
Jos hyväksyy valehtelemisen, niin toki. Minä en kuitenkaan näe järkeä aloittaa vakavaa ihmissuhdetta, jossa huiputetaan toista alusta alkaen. Kaikkea ei tarvitse rykäistä ulos ensitreffeillä, mutta monista moraalisesti ja käytännöllisesti arkaluontoisista asioista kannattaa keskustella hyvissä ajoin. On inhottava kuulla viiden vuoden jälkeen, että "mulla on muuten kuolemaan johtava hermosairaus" tai "mä olen seksuaalisesti niin aktiivinen, että sun haluttomuutesi on ruvennut ärsyttämään".

Ihmiset eivät varmaan tarkoitushakuisesti valehtele esimerkiksi siitä, että ovat seksuaalisesti aktiivisia. Ei kukaan seksuaalisesti aktiivinen ihminen halua "huijata" toista sen suhteen, sillä siinähän vaan päätyy epätyydyttävään suhteeseen. Yleensä vaan se vähemmän halukas on suhteen muutamat ensimmäiset vuodet itsekin niin aktiivinen, ettei mahdollinen halujen epätasaisuus tule esiin.

Olisikin rehellistä, että te haluttomat, passiiviset aseksuaalit ym. pihtaajat kertoisitte jo siinä ensihuuman aikana, että kohta tämäkin ilo loppuu ja joudut tukahduttamaan halusi ja tyytymään näivettyneeseen seksielämään! Olkaa niin kilttejä, että kerrotte rehellisesti olleenne haluttomia edellisissä suhteissanne tai ettei seksillä ole teille juuri merkitystä - muuten pilaatte sen aktiivisemmankin ihmisen seksielämän. Valehtelua kun voi olla tähänkin suuntaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miumiu*:
Olisikin rehellistä, että te haluttomat, passiiviset aseksuaalit ym. pihtaajat kertoisitte jo siinä ensihuuman aikana, että kohta tämäkin ilo loppuu ja joudut tukahduttamaan halusi ja tyytymään näivettyneeseen seksielämään!

Toki näin kannattaa tehdä ja näin olen tehnytkin. Nykyisessä suhteessani kerroin suht laiskahkosta yhdyntähalukkuudestani toisilla treffeillä. Asia keskusteltiin saman tien läpi. Ongelmaa siitä ei tullut, koska puolisollenikin riittää yksi tai kaksi kertaa viikossa.

Mitä jos puolisoni tarpeet olisivat olleet erilaiset enkä olisi saanut kakaistua asiaa ulos? Turhaa seurustelua vuosi tai pari, sitten ehkä pettäminen, katkeruutta, riitaisa ero ja kaikkinensa paska kokemus vain siksi, etten saanut suutani auki suhteen alkuvaiheessa.

Ehkä nykyihmisille suhteiden perustaminenkin on vain hetken huvia, yhdenlaista fantasiaa, johon ei haluta tuoda mukaan kiusallisia nautintoa vähentäviä tosiasioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miesnäkökulma:
Minusta se määrä kannattaa kertoa juuri siitä syystä, että tuskin fiksuna naisena haluaisit kuitenkaan olla ihmisen kanssa, joka ei kestä totuutta. Petät vain itseäsi siinä. Jos jo tiedät, että moni mies ei kestä totuutta, miksi perustat suhteen valheelle ja salailulle. Järkevä ihminen kertoisi jokaiselle kumppaniehdokkaalle, ja valitsisi sen, joka kestää totuuden ja on muutenkin sopiva.

Uskot siis täydelliseen rehellisyyteen parisuhteessa?

 
Nämä rehellisyysasiat ovat sellaisia, että vaikka itse olisi täysin rehellinen, niin ei voi tietää, mitä mieltä se toinen oikeasti on. Voihan olla, että miehellä on ollut sukupuolitauteja, kokemuksia maksullisen naisen kanssa ja että hän on varattuna vongannut naista aina kun on voinut. Sitten kun hän on etsimässä itselleen elämänkumppania tositarkoituksella, niin naisen pitäisikin olla siveydensipuli, jolla olisi tosiaan max 3-4 miessuhdetta jne.

Jos parisuhteessa harrastetaan seksiä keskivertomäärää (noin 1-3 kertaa viikossa), niin aika harva sinkku saa seksiä niin usein. Veikkaanpa, että aika monella se määrä jää vuositasolla alle tuon. Välttämättä suuri seksikumppaneiden lukumäärä ei tosiaankaan tarkoita sitä, että on hirmuisen kova seksivietti.

Minulla on ollut aika paljon seksikumppaneita, mutta kykenen silti olemaan uskollinen. Kyse on enemmänkin siitä, että sopeutuu vallitsevaan elämäntilanteeseen. Siinä olen kyllä täsmälleen samaa mieltä aiempien kirjoittajien kanssa, että ei kannattaisi teeskennellä kumppanin mieliksi olevansa himokkaampi kuin mitä oikeasti on. Minä itse en sen vuoksi oikein voisi kuvitella, että menisin esim. naimisiin alle 2 vuoden seurustelun jälkeen, koska haluan nähdä, että mies kohtelee minua seksin osalta kuin muutenkin hyvin.
 
En usko täydelliseen rehellisyyteen. Mutta seksihistoria satojen ihmisten kanssa on sellainen asia, jota ei voi minusta lakaista maton alle. Kuten yllä oli keskustelua, minusta se vähintäänkin pakottaa miettimään, poikkeavatko puolisoiden käsitykset seksiaktiivisuudesta, uskollisuudesta ja mielihyvän hakemisesta paljonkin. Uskon, että useiden kumppanien kanssa syntynyt kokemus on vaikuttanut seksiin suhtautumiseen niin, että kyseisen henkilön kanssa ei voi enää kokea sellaista viatonta mielihyvän pisteiden löytämisen iloa ja hieman naiivia tutustumista toiseen seksuaalisesti.

Yksi kokemus on tällaisesta kokeneesta naisesta ja hänen otteet olivat erittäin varmat. Liian varmat omaan makuuni. Ja kun en siitä kovin nauttinut, hän sanoi, että ongelma on minussa. Kaikki tuntui kovin tekniseltä, eikä hän suostunut ymmärtämään missään vaiheessa, miksi kiltti ja varovainen pikkuhiljaa syvenevä läheisyys olisi parempi kuin suoraan asiaan meno. Siinä kohtaa tunsin oloni enemmän hempeän naiselliseksi kuin naispuolinen kumppani!

yhä vain fiksumpi nainen:Tämä selvä. Siinä satojen ja 3-5 seksisuhteen välissä on aika iso kaula. Miten siinä välimaastossa menetellään?
Jos vaikkapa minulla nyt on ne 1-3 pitkäaikaista ei-niin-seksipitoista suhdetta takana, se 3-5 suhdetta on täysin hyväksyttävä mielestäni. Välimaastosta on vaikea sanoa tosiaan mitään, koska se on yksilö- ja tapauskohtaista. Samoin sen 300 kumppanin jälkeen, mutta toki pelkään pahaa jo ennakolta. En silti tuomitse suoraan, mutta jos olemuksesta on havaittavissa näitä kylmiä piirteitä riittävästi, se luku 300 riittää kyllä suhteen katkaisuun minulla. Jokaisella on oikeus silti omiin tulkintoihinsa.
 
En voisi mitenkään kuvitella, että esim. jossakin tanssiharrastuksessa nainen lähtisi joka kerta eri miehen matkaan. Se olisi tietysti hänen valintansa, mutta en minä siinä jonossa olisi.
 
Minä: "Se, että seurustelee jopa kuukausia ilman seksiä kertoo kyllä jotain. Eli sen, ettei seksi ole parisuhteessa tärkeä asia."

Karv. maha, myös rinta: "Kuinka kummassa voit tehdä asiasta tuollaisen tulkinnan? Minulle seksi ainakin on suhteessa tärkeä asia."

Huonosti sanottu minulta. Sinullehan seksillä on suurempi merkitys kuin keskiverto ihmisellä. Luulen näin. Tarkoitin, että kuukausien seurustelu ilman seksiä ihmetyttäisi minua ja asettaisi kysymyksiä. Juuri niitä, mitä sinäkin olet pohtinut ("turhaa" seurustelua jos halut ovatkin täysin erilaiset). Se, että toinen on reilu ja kertoo seksittömän seurustelun syyt, on ok, mutta en siltikään usko, että jaksaisin platonista suhdetta kuukausitolkulla. Ymmärrän kyllä, jos toinen on arka, ujo, yms. mutta hän ei välttämättä olisi muutenkaan minunlaiseni mies. Paitsi ystävänä.

Kerroit, että nykyisessä suhteessasi harrastat "laiskahkosti" seksiä, 1-2 kertaa viikossa. Mikä on toiselle vähän, voi jollekin olla paljon. Eiköhän tuo ole aika keskivertoa, jos ei hiukan ylikin vakiintuneissa suhteissa.
 

Similar threads

Yhteistyössä