Mies anto mun "nukkua" tänä aamuna. Nousin sitten ylös kun lapsi oli kitissyt vajaan tunnin keittiössä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja damn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26355580]Kuulostaa vähän siltä, että sinä leikit marttyyria. Kukapa nyt haluaisi viideltää aamulla nousta kesken unien? Haluatko sinä? Mutta silti sanot, että "voin minä nousta...", vaikka oikeasti et selvästikään halunnut, joten miksi pitää esittää? [/QUOTE]

Juurikin näin... äiti on marttyyri jos kerrankin haluaisi nukkua pitkään ja miestä pitää ymmärtää kun aamu viideltä äkäinen kun pitää herätä... Kukapa sitä äitiä ymmärtää,kun äidin on yleensä herättävä klo 5 vaikka ei haluaisi kesken uniensa herätä :)
Lapset ei kysele,että haluatko herätä vaan sitä on herättävä silloin kun lapsi herää.. hyvällä tuurilla lapsen saa vielä taivuteltua nukkumaan tai edes pötköttelemään hetken mutta yleensä kun heräävät niin ovat virkeitä ja siinä ei taivuttelut auta. Sellaista se on lapsiperheissä. :)

Ja kun mies kerran on luvannut herätä niin mitä valittamista tuossa on, olisi hoitanut hommansa kunnolla.. tiskejä voi laittaa koneeseen kitisevä lapsi kainalossakin taikka olisi jättänyt tiskit laittamatta ja laittanut ne vaikka sitten kun vaimo uniltaan nousee. Taisi miestä vaan tosissaan vituttaa kun joutui tekemään IHAN ITSE kaiken ja piti vain olla lapsellinen ja herättää vaimo ylös,että pääsee itse makoilemaan.

Ja asian vierestä.. miten teillä on molemmat vanhemmat kotona? :D
 
Mun mielestä kuulostaa nyt siltä, että ap ja miehensä ovat molemmat vähän normaalia kireämmällä tuulella, kun vauva on herätyttänyt ja valvottanut niin paljon. Onnistuisko teillä mitenkään, että saisitte vauvan hoitoon johonkin ja molemmat nukkuisitte pitkät katkeemattomat yöunet?

Lisäks tässä univajeen kanssa taistellessa oon oppinu sellasen kikan, että aina, kun vähänkin tiuskasee turhaan tai ihan mitä vaan muuta, niin kannattaa pyytää anteeks. Mielummin pyytelee vähän liikaa anteeks... Ei se mieskään sitten kehtaa olla pyytelemättä anteeks omia tiuskasuitansa ja ilmapiiri on paljon parempi, kun voi sitten yhdessä hymähdellä sille, miten ollaan molemmat kireinä kun ollaan väsyneitä. :)
 
Meillä jupisee kyllä joka aamu se, joka on heräämisvuorossa, ollaan sellaisia perseelle ammuttuja karhuja ennen kuin on startattu kone kahvilla. Ja tasan kerran ollaan käyty yhdessä leffassa lapsen syntymän jälkeen, lapsi nyt 1v2kk. Hampeja tulee, ja korvakierrekin on. Aivan viime aikoina lapsi on oppinut öisin rauhoittumaan ilman rintaa, mutta heräilee edelleen joka yö, eikä nukahda ilman minun läsnäoloani. (testattu on, valvoo vaikka aamuun)

Mutta silti on koko ajan sellainen olo, että miehen kanssa puhalletaan yhteen hiileen. Lapsi on suloinen ja korvia vaille terve, ja mies on minulle se paras ja ihanin.
 
Vauva on kohta 8kk ja olemme käyneet neljä kertaa miehen kanssa kaksin kaupungilla/salilla tms. kun meillä ei ole lapselle hoitajaa täällä. Kyllä mä voin sanoa, että mä olen väsynyt, jos mä en saa vauvaa koskaan hoitoon kellekään. Sulla varmaan on mummot ja kummit siellä lähellä auttamassa? Eikös siinä vaiheessa nimenomaan rupea marttyyriksi, kun ei yritä edes puhumalla purkaa turhautumistaan vaan puree vain hammasta ja miettii, että apua en tarvitse enkä saa, kun itse tämän lapsen halusin ja tein. Hohhoi mikä asenne.

Mun tytär täyttää kesällä 5, ja yhteensä 3 kertaa olen ollut mieheni kanssa yksin ulkona. Kävimme kaksin syömässä. Lähdimme kotoa, kun lapsi oli nukkumassa ja noin 3 tunnin päästä tulimme takaisin. Meilläkään kun ei hoitajia ole, mummo ja vaari asuvat 2000 km:n päässä. Ja itseasiassa en ymmärrä, miksi vauva pitäisi saada hoitoon...

Silti en KOSKAAN ole ruikuttanut väsymystä. Meillä lapsi oli hartaasti toivottu ja pitkään odotettu. Sitä jo pitkään ennen raskautta asennoitui niin, että kun se lapsi on tässä, niin unet jää vähille yms. Lapsi valvotti myös öisin ja heräsi aikaisin, mutta kun olin kotona, niin mukautin unirytmini lapsen rytmiin. Eli kun lapsi illalla nukkui, niin menin minäkin, koska tiesin, että yöllä valvotaan ja aamulla noustaan aikaisin ylös. Sillä siitä pääsi.
 
Mun tytär täyttää kesällä 5, ja yhteensä 3 kertaa olen ollut mieheni kanssa yksin ulkona. Kävimme kaksin syömässä. Lähdimme kotoa, kun lapsi oli nukkumassa ja noin 3 tunnin päästä tulimme takaisin. Meilläkään kun ei hoitajia ole, mummo ja vaari asuvat 2000 km:n päässä. Ja itseasiassa en ymmärrä, miksi vauva pitäisi saada hoitoon...

Silti en KOSKAAN ole ruikuttanut väsymystä. Meillä lapsi oli hartaasti toivottu ja pitkään odotettu. Sitä jo pitkään ennen raskautta asennoitui niin, että kun se lapsi on tässä, niin unet jää vähille yms. Lapsi valvotti myös öisin ja heräsi aikaisin, mutta kun olin kotona, niin mukautin unirytmini lapsen rytmiin. Eli kun lapsi illalla nukkui, niin menin minäkin, koska tiesin, että yöllä valvotaan ja aamulla noustaan aikaisin ylös. Sillä siitä pääsi.

Haluatko mitalin?
 
  • Tykkää
Reactions: A-H
[QUOTE="vieras";26355583]Palstallahan ei tietysti ole kuin täydellisiä äitejä, jotka ei koskaan laita lasta sitteriin jos itse tekee kotitöitä.

Musta tää on aika epäreilua miestä kohtaan koska se kuitenkin oli sen lapsen kanssa, ja laitteli siellä tiskejäkin. Olisin voinut olla eri mieltä jos mies olis maannut sohvalla silläaikaa kun vauva kitisee, mutta se teki kotitöitä! Oikeesti, eikö teille mikään kelpaa?[/QUOTE]

Ei siinä ole mun mielestä mitään täydellistä jos yrittää tyynnyttää lasta kitisemästä. Ap:n tekstistä sai sen kuva ettei mies tehnyt yhtään mitään asian eteen.
Toki meilläkin lapset ovat olleet sitterissä, mutta voihan sitäkin heilutella..

Miten niin epäreilua isää kohtaan "kun oli kuitenkin lapsen kanssa ja laitteli tiskejä" ?Hyvää hyvyyttäänkö hän teki äidille palveluksen..?
 
Ei kyllä riittäis ymmärrys mullakaan.

Olen itse tästä asiasta todellakin vääntänyt miehen kanssa. Kun meillä oli pari kuukautta kestänyt vaihe, että vauva heräsi tunnin välein läpi yön ja olin totaalisen väsynyt. Ei siinä auta, et nuku silloin kun vauva nukkuu, kun itse ei kerta kaikkiaan ehtinyt nukkua kuin max 35-45min kerrallaan ja harvoin sitäkään, kun sitä koko ajan takaraivossa pyöri se ajatus että taas se herää...

Mielestäni ei ole kohtuutonta vaatia mieheltä välillä vauvan hoitamista, että äiti saa nukkua. Ja se todellakin tarkoittaa sitä, että kun vauva herää, niin noustaan mutisematta, otetaan se vauva kainaloon ja painutaan pois makkarista ja pidetään se vauva hiljaa ja tyytyväisenä (tai ainkain yritetään). Olen itsekin kiukunnut miehelle siitä, että jos mun pitää nousta ylös tyynnyttelemään vauvaa ja herättelemään miestä niin en kyllä saa enää nukuttua... Ja et sitä vauvaa sit oikeasti pitää hoitaa eikä todellakaan itkettää lattialla.

en muutenkaan ymmärrä, miksi vauvaa täytyis kitisyttää tai itkettää yksinään liki tunti kun tekee kotitöitä... Joo, kyllä itsekin olen antanut vauvan hetken huutaa jos joku homma on kesken, mutta tyyliin 5-10min, voi sitä isommat työt hoitaa silloinkin kun vauva nukkuu tai jaksaa leikkiä itsekseen tms. tai pientä vauvaa voi kantaa mukanakin.

Ja AP:n mies ei ollut ilmeisesti edes syöttänyt vauvaa, eli ehkä hän kitisi ihan nälkäänsä? Kyllä isän pitäis tajuta antaa muksulle aamupalaa, olis voinut ihan sillä jo rauhoittua.
 
Viimeksi muokattu:
Onko teillä kantoliinaa? Opeta mies käyttämään sitä, tai pyydä että seuraavan kerran lähtisi vaikka vaunulenkille. Mun mies meni joskus lapsen kanssa ulos tai mummolaan, jotta mä sain nukkua, tai teki kotitöitä vauva liinassa. Kyllä mies varmaan yritti sua auttaa, mutta oli ajattelematon... Itse kärsin joskus pahasta unettomuudesta kun heräsin pienimpäänkin vauvan äännähdykseen enkä saanut enää uudestaan unta, ja en todellakaan saanut nukuttua jos mies olisi antanut vauvan kitistä kotona.
 
Jännä nähdä että miten menee tämän kolmannen vauvan kanssa, kun ensimmäistä kertaa pääsen jakamaan hoitovastuun miehen kanssa. Eipä sillä, en osaa nukkua edes silloin kun nuo leikki-ikäiset ovat hereillä, vaikka toinen aikuisista olisi hereillä, mutta olen hyväksynyt sen osana äidinvaistoja.
 
Silti en KOSKAAN ole ruikuttanut väsymystä. Meillä lapsi oli hartaasti toivottu ja pitkään odotettu.

:D
Meilläkin lapsi oli toivottu, vaikkei sitä kai tästä sitten uskoisi:

Lapsi on aina nukkunut ja syönyt hyvin, on ollut tyytyväinen oloonsa ja hyvin harvoin kipeänä. Ja kipeänä ollessaankin yleensä tyytyväinen, nukkuu vaan vähän enemmän.

JA SILTI... 'ruikutan' väsymystäni jos minua väsyttää. Ihan niinkuin ennen lastakin saatoin sanoa miehelleni (parhaalle ystävälläni) että olen väsynyt, jos olin väsynyt :D Ja jos olen väsynyt, oletan pääosin silloin saavani enemmän apua mieheltäni (joka muutenkin tekee paljon vaikka käy töissä). Samoin jos mieheni on väsynyt, annan hänen nukkua enemmän.

Ihmeen moni tässäkin ketjussa on sitä mieltä, että koska meillä ollaan kaikki tyytyväisiä ja jokainen saa apua (vaikka tässä maailmassa olisikin joku muu jolla on VIELÄ HUONOMMIN), teemme jotain pahasti väärin. :D

ap:lle jaksamista, toivottavasti mies teki tyhmästi ajattelemattomuuttaan eikä vittupäisyyttään. Yritä vaatia, että saat välillä riittävästi nukkua. Silloin on parempi sekä sinulla, että lapsella.
 
Viimeksi muokattu:
Siis en mä miehestäni valita, vaan sen käytöksestä. Mies on ihanin mies mitä on, yrittää ottaa huomioon ja ilahduttaa, yllättääkin, mutta tuntuu ettei hän ajatellut ihan loppuun asti tänään ja tottakai se tuntui pahalta, kun tiedän, että tämä oli ainoa aamu tällä viikolla, kun minä olisin saanu nukkua pidempään ja heräsin vähän yli klo.6...

Ikävä tilanne, miehesi oli vähän ajattelematon. Ei mulle tulisi mieleenkään kolistella tiskien kanssa klo 6 aamulla, JOS olen itse luvannut miehelle, että tämä saa nukkua pitkään kyseisenä aamuna. Vauvan pitäminen hiljaa voi toki olla vaikeaa, mutta enemmin keskittyisin siihen kuin alkaisin jotain tiskejäkin kolistelemaan.
 
[QUOTE="Vieras";26355792]Sulla on kamalan vihamielinen asenne, mä halusin välttää sanomasta että mä olen valvonut kohta 3vuotta lasten kanssa, hoitanut jokaisen yöheräämisen, me ollaan miehen kanssa kolmen vuoden aikana käyty vissiin yhdessä kaksi kertaa jossain, ja yksin oon käyny ehkä viis kertaa. Mutta pointti olikin se, että mä en ymmärrä tota " oon niin väsynyt byääh" ja " kukaan ei ymmärrä, nyyh" kun itse kuitenkin näyt olettavan että kellään muulla ei ole niin rankkaakuin sulla ja kaikilla muilla on hoitajat yms. lähellä.
Se on se asenne sulla pielessä.[/QUOTE]

Jaa, minä en ole huomannut ap:n kirjoituksista mitään vihamielisyyttä. Päinvastoin, hän on hyvin asiallisesti ja ystävällisesti selittänyt tilannetta. Sinun kirjoituksessasi sen sijaan huomaan väheksyvän asenteen, mikä on aika ikävää. :)
 
[QUOTE="vieras";26356927] Vauvan pitäminen hiljaa voi toki olla vaikeaa, mutta enemmin keskittyisin siihen kuin alkaisin jotain tiskejäkin kolistelemaan.[/QUOTE]

Niin, jos nimenomainen tavoite on että talossa toinen saa nukkua, niin silloinhan sen vauvan kanssa lähdetään vaikka vaunulenkille jos ei muuten hiljaisuus pysy.
 
Lähinnä se ärsyttää, että kun tietää kyllä etten nukahda uudestaan niin ei edes yritä lasta viihdyttää. Mä kyllä teen sen, jos hän nukkuu. Mutta miten vain. Kai olen sitten vain huono ihminen. Ja helvetin väsynyt sellainen. Turha varmaan edes mainita, että minä hoidan yöheräämiset.

Miksi hoidat yöheräämiset yksin? Siksi, että vauva leimaantuu täysin sinuun, eikä tietenkään sitten rauhoitu iskälleen ja sinä pääset marttyyriksi?

Kun minä jään meillä nukkumaan, niin iskä on kyllä aina saanut pidettyä lapsen hiljaisena (ikää lapsella nyt 1,5v). Mutta hän onkin alusta asti ollut kanssani lasta hoitamassa, joten lapsi rauhoittuu myös hänelle. Ne, joiden miehet ei osaa lastensa kanssa olla ovat niitä, joiden ei ole annettu olla lasten kanssa alusta asti tarpeeksi KAHDESTAAN. Tunnen parikin tyyppiä, jotka omivat lapsen ensin kokonaan itselleen ja sitten kun lapsi on lähes vuoden, aletaan jättää lasta isälleen. Ja ihmetellään, että miten se mussukka nyt, kun itkee vaan jäädessään isänsä kanssa kahdestaan. DAA!!
 
[QUOTE="vieras";26357022] Ne, joiden miehet ei osaa lastensa kanssa olla ovat niitä, joiden ei ole annettu olla lasten kanssa alusta asti tarpeeksi KAHDESTAAN. DAA!![/QUOTE]

:D Hurraaa, nyt sekin että isä on viettänyt lapsen kanssa liian vähän aikaa eikä osaa tätä hoitaa saatiin poikkeuksetta äidin syyksi. DAA.
 
:D Hurraaa, nyt sekin että isä on viettänyt lapsen kanssa liian vähän aikaa eikä osaa tätä hoitaa saatiin poikkeuksetta äidin syyksi. DAA.

En sanonut niin, älähän yritä laittaa sanoja suuhuni. Vikaa on varmaankin molemmissa, mutta tuntemissani tapauksissa äiti on ollut se, joka on tehnyt itsensä korvaamattomaksi lapselleen. Isä on sitten myöntynyt ja varmaankin ollut salaa tyytyväinen, kun on päässyt helpolla, mene, tiedä.

Ja tässä ketjussa ainakin nimimerkki "vicy" on toisessa ketjussa korostanut äidin ja lapsen SYMBIOOSIA lapsen eka elinvuoden aikana ja lytännyt isän roolia, onko sitten ihme ettei lapsi rauhoitu iskälle?
 
[QUOTE="vieras";26355502]Käyttäisit korvatulppia niin ei olis tollaista ongelmaa. Vaikea sitä vauvaa on kokoajan mukana kanniskella jos se kitisee niin se kitisee.[/QUOTE]


Ei korvatulpat paljoakaan suodata. Ainakaan ne tavalliset apteekeista saatavat.

T: korvatlpat+kuulosuojaimet omistava
 
Ja miksi, oi miksi pitää heti marttyyrina todeta, että kyllä minä voin nousta, jos se on noin vaikeaa.
Olisit helvetti ollut kuin et olis kuullutkaan, ja antanut miehen purkaa harmitustaa noinkin aikaisesta herätyksestä.

Minä ainakin suvereenisti käännän vain kylkeä, jos jotakin vastaavaa olsi sovittu.
Seuraavaksi kerraksi todellakin varaat ne tulpat korviin, ja pistät ne jo heti ilalla nukkumaan mennessä.

Ja pyydät, että mies varmuudella sulkee oven.
 

Yhteistyössä