Mies anto mun "nukkua" tänä aamuna. Nousin sitten ylös kun lapsi oli kitissyt vajaan tunnin keittiössä.

[damn]

En saa vauvaa hoitoon muualle kuin miehelleni, asumme aika yksin täällä paikkakunnalla. Sukulaiset asuu kaukana. Enkä mä yrittäny marttyyria leikkiä, sanoin vain että voin nousta, jos tuntuu pahalta. Kun mies käy työssä ja saa kyllä nukkua viikonloppusin/vapaapäivinä, jaetaan vähän vuoroja, mutta sanoi eilen, että haluaa antaa mun nyt nukkua kun oli itse lauantaina baarissa ja sunnuntaina nukkui pitkään ja makaili krapulassa puolen päivää. Ei onneksi ole hurjan pitkän aikavälin väsymys vielä, keväällä oli ja mä jouduin menemään kriisipäivystykseen kun olin niin poikki... En vain jaksanut enää. Siksi mieskin yrittää nyt antaa mun nukkua, ettei tää enää pääse tuohon pisteeseen kun aiemmin.

 

[damn]

Siis en mä miehestäni valita, vaan sen käytöksestä. Mies on ihanin mies mitä on, yrittää ottaa huomioon ja ilahduttaa, yllättääkin, mutta tuntuu ettei hän ajatellut ihan loppuun asti tänään ja tottakai se tuntui pahalta, kun tiedän, että tämä oli ainoa aamu tällä viikolla, kun minä olisin saanu nukkua pidempään ja heräsin vähän yli klo.6...

 

["vieras"]

varmaan se isäkin ajattelee niin, että hänellä on oikeus vapaapäivään. Miehet ei vain ymmärrä kuinka puuduttavaa on olla koko ajan varuillaan, kun joku lapsista haluaa jotain. Se on työtä 24/7..

 

["vieras"]

ap, mä kyllä ymmärrän kuinka inhottavaa on ensinnäkin jatkaa unia aamulla, kun toinen on pahalla päällä herännyt vauvan kans ja sitten vielä kolistelee vaikka tietää, ettei vaimo pysty nukahtamaan uudestaan. Mulla on sama ongelma, jään vaan sitten kuunteleen niitä ääniä ja ei uni kyllä enää tule.

 

[damn]

Kyllä miehellä onkin oikeus vapaapäiviin. Mä yritän antaa hänen vapaalla tehdä omia juttuja. Käy iltaisin 3krt/vko salilla ja lenkilläkin välillä. Lukee kirjaa ja on koneella. Ja saa nukkua 1-2 aamua viikossa kuten minäkin. Mutta hän ei ymmärrä että tämä mun väsymys vain kasvaa kun en osaa nukkua, jos herään aamulla kunnolla, niin en vain saa enää unta. Nytkin hän nukkuu tässä samassa huoneessa sohvalla, missä minä olen tietokoneella eikä tiedä tästä maailmasta mitään. Vauva on päikkäreillä siis edelleen. Onneksi vauva sentään nukkuu pitkät päikkärit näin aamulla, niin voin vähän aikaa hengähtää väsymykseltäni. iltapäivän päikkärit on sitten tosiaan sen 25 minuuttia.

 

[feger]

[QUOTE="vieras";26355583]Palstallahan ei tietysti ole kuin täydellisiä äitejä, jotka ei koskaan laita lasta sitteriin jos itse tekee kotitöitä.

Musta tää on aika epäreilua miestä kohtaan koska se kuitenkin oli sen lapsen kanssa, ja laitteli siellä tiskejäkin. Olisin voinut olla eri mieltä jos mies olis maannut sohvalla silläaikaa kun vauva kitisee, mutta se teki kotitöitä! Oikeesti, eikö teille mikään kelpaa?[/QUOTE]

Mies olis voinut vaikka painella pihalle sen kitisevän ipanan kanssa.
Ehkä olen herkkis, mutta luokittelisin tuollaisen vauvan huudattamisen ja astioilla kolistelemisen kiusanteoksi. Varsinkin jos ap on tuonut ilmi, ettei pysty nukahtamaan .

 

[fsa]

Ok. Onko teillä ns. vaativa vauva vai onko sulla muuten vaan mennyt toi nukkumisjuttu raiteiltaan? Onko esimerkiksi jotain yöllisiä vatsavaivoja tms?


Mä huomasin juuri keskimmäisen kanssa silloin aikanaan, että mun oli hirveän vaikea saada uudestaan unta yöimetysten jälkeen. Meillä siis keskimmäinen ei ollut mitenkään vaativa, vaan ihan tavallinen vauva (jos nyt tuollainen ilmaisu sallitaan). Nukkumisjärjestelyt meillä olivat sellaiset, että vauva nukkui omassa pinnasängyssä meidän parisänkymme jalkopään puolella. Nousin siis joka yöimetyskerralla ylös ja menin olkkariin tms. imettämään, ilmeisesti piristyin liikaa aina noissa kohdin ja unen saanti sen jälkeen oli todella vaikeaa. Vasta 8 kuukautta tuota jatkettuani (ja saatuani nukahtamispillereiden avulla unirytmin taas kohdilleen) älysin vaihtaa systeemiä. Siirsimme vauvan sängyn sivulle minun puolelleni ja otimme sen meidän sänkyä vasten olleen laidan pinnasängystä pois. Vauvan sänky oli siis tavallaan meidän sänkymme jatkeena. Imetys öisin sujui tosi helposti, kun ei tarvinnut nousta ylös ja sain jopa itsekin nukahdettua helposti joka heräilyn jälkeen. Kolmannen lapsen kanssa toteutinkin tuota systeemiä alusta alkaen, enkä päätynyt edes kärsimään univaikeuksista.

Tiedän, ettei kaikilla mene asiat samalla tavalla, mutta toivottavasti tästä kokemuksesta voisi jollekin olla apua.

 

["Vieras"]

Hei, se sun miehesi heräsi lapsen kanssa, se laittoi astioita, se yritti!
Vauvat kitisee, joskus ne kitisee vaikka mitä tekisit. Silloin on oikeasti helpompaa/järkevämpää antaa sen lapsen olla vaikka siinä sitterissä ja yrittää tehdä ne kotityöt mah. pian alta pois, jotta sitten voi keskittyä vauvan kanniskeluun.
Ei se lapsi siitä rikki mene, että hetken joutuu kitisemään, siis jos ei nyt huuda vaan kitisee.

Ja toi, " mä oon niin väsynyt" narina, se nyt on ihan turhaa. Vauvan kanssa yleensä ollaan väsyneitä. Varmasti se mieskin oli aamulla viideltä väsynyt. Se menee tuo aika kuitenkin ohi, vaikka tiedän että se väsymys joskus tuntuu ihan toivottomalta.

Ja yks juttu vielä, jos sun mies on vähempi sen lapsen kanssa kuin sinä ( käy päivisin töissä?), niin ne vauvan hoito ja siihen kotityöt, niin ei käy samalla rutiinilla kuin sinulta, koka teet sitä kaikki päivät, joten vauva saattaa kitistä enempi kun homma ei suju samalla jouhevuudellla kun sun kanssa.

Pointti on se, että sun miehesi kuitenkin yritti ja palkaksi sai kiukkuisen vaimon, joka marttyyrinä tulee paikalle " kun ei täällä saa nukkua, kun lastakaan ei hoideta oikein" -asenteella.

 

["Vieras"]

Mies olis voinut vaikka painella pihalle sen kitisevän ipanan kanssa.
Ehkä olen herkkis, mutta luokittelisin tuollaisen vauvan huudattamisen ja astioilla kolistelemisen kiusanteoksi. Varsinkin jos ap on tuonut ilmi, ettei pysty nukahtamaan .

Viideltä aamulla?
Sanoiko ap. että mies tahallaan kolisteli astioita? Tai välinpitämättömyyttään antoi vauvan huutaa? Ehkä se alkoi laittaa niitä astioita kun vauva oli tyytyväinen, sitten se alkoi kitisemään ja mies ei tieny onko parempi hoitaa homma loppuun vai jäättää kesken, kun joka tapauksessa tulisi valitusta. " kyllä mä vaan pystyn astiat laittamaan joka päivä loppuun asti ja hoitamaan lapsen" yms.

 

[damn]

Vauva sairasteli reilut 2kk putkeen silloin pienempänä, jolloin jouduin sinne kriisipäivystykseen väsymyksen takia. Nyt tilanne on huomattavasti parempi, mutta lapsella on alkaneet yöhulinat, kun opettelee liikkumista. Saattaa siis valvoa vaikka 1,5 tuntia putkeen yöllä kolmen ja viiden välillä tai muuta vastaavaa.

Tiedän, että hän yritti. Ja kyllä, olin pahantuulinen herätessäni, mutta en minä miehelle sanonut muuta kuin että pitäisikö vauva laittaa nukkumaan, kun selvästi on väsynyt taas. No, vauva ei ollut vielä saanut aamupalaa, joten otin vauvan mukaani, että mies sai keitellä vauvalle puuron rauhassa. Haki sitten lapsen puurolle ja toi takaisin mulle, imetin ja laitoin nukkumaan. Tiedän myös sen, että ei asiat käy samalla tavalla kuin mulla ja tiedän, että hän yritti, mutta harmitti silti vietävästi, kun mä olen väsynyt. Ja tuokin, että ei saisi sanoa olevansa väsynyt - mitä se on? Miksi ei saisi sanoa? Vauva on kohta 8kk ja olemme käyneet neljä kertaa miehen kanssa kaksin kaupungilla/salilla tms. kun meillä ei ole lapselle hoitajaa täällä. Kyllä mä voin sanoa, että mä olen väsynyt, jos mä en saa vauvaa koskaan hoitoon kellekään. Sulla varmaan on mummot ja kummit siellä lähellä auttamassa? Eikös siinä vaiheessa nimenomaan rupea marttyyriksi, kun ei yritä edes puhumalla purkaa turhautumistaan vaan puree vain hammasta ja miettii, että apua en tarvitse enkä saa, kun itse tämän lapsen halusin ja tein. Hohhoi mikä asenne.

 

[damn]

Ja ei, mä en valita miehelle, jos hän ei saa tiskejä tms. laitettua lapsen kanssa. Ei hänkään valita mulle, jos joku päivä ollaan oltu vauvan kanssa koko päivä kylässä tms. ja peti ei vaikka ole pedattu. Meidän maailma ei siihen kaadu.

 

["Vieras"]

Vauva sairasteli reilut 2kk putkeen silloin pienempänä, jolloin jouduin sinne kriisipäivystykseen väsymyksen takia. Nyt tilanne on huomattavasti parempi, mutta lapsella on alkaneet yöhulinat, kun opettelee liikkumista. Saattaa siis valvoa vaikka 1,5 tuntia putkeen yöllä kolmen ja viiden välillä tai muuta vastaavaa.

Tiedän, että hän yritti. Ja kyllä, olin pahantuulinen herätessäni, mutta en minä miehelle sanonut muuta kuin että pitäisikö vauva laittaa nukkumaan, kun selvästi on väsynyt taas. No, vauva ei ollut vielä saanut aamupalaa, joten otin vauvan mukaani, että mies sai keitellä vauvalle puuron rauhassa. Haki sitten lapsen puurolle ja toi takaisin mulle, imetin ja laitoin nukkumaan. Tiedän myös sen, että ei asiat käy samalla tavalla kuin mulla ja tiedän, että hän yritti, mutta harmitti silti vietävästi, kun mä olen väsynyt. Ja tuokin, että ei saisi sanoa olevansa väsynyt - mitä se on? Miksi ei saisi sanoa? Vauva on kohta 8kk ja olemme käyneet neljä kertaa miehen kanssa kaksin kaupungilla/salilla tms. kun meillä ei ole lapselle hoitajaa täällä. Kyllä mä voin sanoa, että mä olen väsynyt, jos mä en saa vauvaa koskaan hoitoon kellekään. Sulla varmaan on mummot ja kummit siellä lähellä auttamassa? Eikös siinä vaiheessa nimenomaan rupea marttyyriksi, kun ei yritä edes puhumalla purkaa turhautumistaan vaan puree vain hammasta ja miettii, että apua en tarvitse enkä saa, kun itse tämän lapsen halusin ja tein. Hohhoi mikä asenne.

Sulla on kamalan vihamielinen asenne, mä halusin välttää sanomasta että mä olen valvonut kohta 3vuotta lasten kanssa, hoitanut jokaisen yöheräämisen, me ollaan miehen kanssa kolmen vuoden aikana käyty vissiin yhdessä kaksi kertaa jossain, ja yksin oon käyny ehkä viis kertaa. Mutta pointti olikin se, että mä en ymmärrä tota " oon niin väsynyt byääh" ja " kukaan ei ymmärrä, nyyh" kun itse kuitenkin näyt olettavan että kellään muulla ei ole niin rankkaakuin sulla ja kaikilla muilla on hoitajat yms. lähellä.
Se on se asenne sulla pielessä.

 

["joku"]

Lähinnä se ärsyttää, että kun tietää kyllä etten nukahda uudestaan niin ei edes yritä lasta viihdyttää. Mä kyllä teen sen, jos hän nukkuu. Mutta miten vain. Kai olen sitten vain huono ihminen. Ja helvetin väsynyt sellainen. Turha varmaan edes mainita, että minä hoidan yöheräämiset.

No onko jokin syy, miksi et voi käyttää korvatulppia? Ei tarttis tollasestakaan asiasta sitten valittaa.

 

[damn]

Tiedän, että varmasti on muilla rankempaa kun mulla. Mutta ei se vähennä sitä tosiasiaa, että mä olen väsynyt. Ja että mä saan sanoa sen. Onneks mulla on sentää sellanen mies, että voi lapsen hälle jättää että mä pääsen sentään yksin käymään jossain, sulla kun ei tunnu olevan.

 

["joku"]

Tiedän, että varmasti on muilla rankempaa kun mulla. Mutta ei se vähennä sitä tosiasiaa, että mä olen väsynyt. Ja että mä saan sanoa sen. Onneks mulla on sentää sellanen mies, että voi lapsen hälle jättää että mä pääsen sentään yksin käymään jossain, sulla kun ei tunnu olevan.

Joo, tottakai. Mutta edelleen, miksei korvatulppia?

 

[vieras2]

[QUOTE="Vieras";26355792]Sulla on kamalan vihamielinen asenne, mä halusin välttää sanomasta että mä olen valvonut kohta 3vuotta lasten kanssa, hoitanut jokaisen yöheräämisen, me ollaan miehen kanssa kolmen vuoden aikana käyty vissiin yhdessä kaksi kertaa jossain, ja yksin oon käyny ehkä viis kertaa. Mutta pointti olikin se, että mä en ymmärrä tota " oon niin väsynyt byääh" ja " kukaan ei ymmärrä, nyyh" kun itse kuitenkin näyt olettavan että kellään muulla ei ole niin rankkaakuin sulla ja kaikilla muilla on hoitajat yms. lähellä.
Se on se asenne sulla pielessä.[/QUOTE]

Jos tässä joku on vihamielinen niin se olet sinä.. Katkeraltakin kuulostat eikä mikään ihme, kun olet yksin kaikesta huolehtinut.

 

["vieras"]

[QUOTE="joku";26355858]Joo, tottakai. Mutta edelleen, miksei korvatulppia?[/QUOTE]

Mä en sais nukuttua edes korvatulppien kanssa, jos tiedän että vauva kitisee. Kyllä miehet välillä vaan osoittaa mieltään noissa asioissa. Ei muka saa yksin tehtyä mitään ja tarvii kaikkeen apua. "Voitko pitää vauvaa sen aikaa kun lämmitän maidon?" Hitto, olis joskus koko päivän lapsen kanssa niin tajuis että päivisin hänen töissä ollessaan on kaikki hoidettava yksin. Laiskuutta sanon minä.

 

["vieras"]

[QUOTE="joku";26355858]Joo, tottakai. Mutta edelleen, miksei korvatulppia?[/QUOTE]

Korvatulpat tuntuu inhottavalta??

 

[tota]

Musta mies on kyllä mokannut siinä asiassa, että lupasi ensin että aapee saa nukkua, mutta rupesi kuitenkin viideltä aamulla kiroilemaan kun piti herätä. Siis jos on kerran luvannut, niin sitten täytyy vaan kestää se että muksu herää aikaisin. Mä olisin luulatavasti ollut jo siitä kiroamisesta lähtien hereillä.

MUTTA, joku täällä ehdotti kommunikaatiota ratkaisuksi kolisteluongelmaan. Että meillä jos olisi vastaava tilanne, niin varmaan yrittäisin miehelle ihan rautalangasta vääntää, mitä häneltä toivoisin: että jos lupaa herätä lapsen kanssa, keskittyisi aamulla VAIN siihen, että saisi lapsen mah. äänettömästi makkarista pois ja sitten vaikka pihalle. Ja antaisi tiskien ja muiden kotitöiden olla, varsinkin siinä tapauksessa että vauvaa pitäisi huomioida. Ja että minua ei ollenkaan haittaisi että joutuisin hoitamaan ne tiskit ja muut itse myöhemmin.
Tämän kertoisin miehelle ensin kerran ja perusteellisesti, ja sen jälkeen toistaisin niin monta kertaa kuin tarvitaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26355880]Korvatulpat tuntuu inhottavalta??[/QUOTE]

Jos mikään ratkaisu tai vaihtoehto (kuten ne korvatulpat, päivällä nukkuminen jne) ei käy niin voisko katsoa peiliin löytyykö se syyllinen kuitenkin sieltä. Mies kuitenkin aamulla heräsi viideltä sen vauvan kanssa, vei sen olohuoneeseen ja hoiti niitä tiskejä. Sanoisin että jos olisin AP:n mies, hänelle olisi mahdoton olla mieliksi. Vai pitäisikö sen miehen lähteä aamulla viideltä vauvan kanssa ulos lenkille jotta äiti saa nukkua?

Jos päivällä nukkuminen ei onnistu niin kai se olisi lepoa sekin että isä lähtee vauvan kanssa vaunulenkille ja äiti sillä aikaa vaikka kuuntelee musiikkia, lukee kirjaa tms. Eihän se ole sama asia kuin nukkuminen mutta lepoa kuitenkin.

Ei se isäkään mahdottomiin pysty.

 

[Meteli Seis]

Nukumiselle on aikansa sittten kun lapsi on isompi. Näin se vaan valitettavasti menee.
Sinähän olit pois näkyvistä niin mistä tiedät,että mies ei yrittänyt tai kantanut lasta yhtään.? Kyttäsitkö kuitenkin oven raosta? Joskus se kantaminen tai tyynnyttelykään ei auta.
Olisiko lopputulos ollut jotenkin erilainen jos mies olisi lapsi sylissä laittanut niitä tiskejä ja lapsi silti kitissyt?

 

[Minni:)]

Mä ainakin kuulen korvatulppienkin läpi melko hyvin ja varsinkin jos meteli kuuluu seinän takaa niin ei ne tulpat paljoa auta, ainakaan mulla. Muutenkin sitä on äitinä niin virittäytynyt pienen lapsen jokaiseen älähdykseen, et on vaikea saada unenpäästä kiinni jos joutuu kuuntelemaan samalla itkua ja kitinää edes vaimeasti korvatulppien läpi. Miehillä ei näytä tällasta herkkyyttä lapsen ääniin syntyvän ja ainakin mun exä ei edes herännyt vaikka vauva parkui täyttä kurkkua vieressä.

Ymmärrän kyllä ärsyyntymisesi täysin. Itsellenikin tuli uni kultaakin kalliimmaksi kun yksi vuosi meni täysin valvoessa ja seotessa. Kannattaa sopia miehen kanssa et seuraavan kerran kun on sun vuoro nukkua niin keskittyy vauvaan eikä muihin kotihommiin.

Jaksamisia! Nyt varmasti tuntuu rankalta, mut usko tai älä niin kyllä se siitä helpottaa.

 

[öööhhhh]

sitä en ymmär et mies ei reagoinut vauvan itkuun? antaa huuttaa lattialla ja laittaa itse tiskejä?

 

["Zap"]

Tosipalstamamma ottaisi välittömästi eron tuollaisesta miehen käytöksestä!!!

 

[jepsss]

no en vois itse laittaa korvatulppia jos vauva itkee, jos mies ei ota syliin huutavaa vauvaa ni kyllä mä sit nousin