mieltymys vitsoihin

Eipä ollut Koivikossa varsinaisissa hoitajan hommissa muistaakseni yhtään naista, keittiössä, vaate- ja terveydenhoidossa kylläkin, mutta ei heillä vissiin ollut piiskaoikeutta. Ainakaan mulla ei ollut kertaakaan nainen katsomassa itse toimitusta, terveydenhoitaja kyllä muutaman kerran jälkihoidossa.

Kyllä nuo Koivikko-painajaiset vaivasivat minuakin vuosikymmeniä. Ihan kuin sotamuistot sotaveteraaneja. Uudelleen ne aktivoituivat 70-luvun lopulla kun omat poikani alkoivat olla "koulukoti-iässä". Nyt eivät ole enää eläkepappaa painajaiset kiusanneet.

Ai että tuliko kunnon kansalaista minusta? Voisi ennemminkin sanoa, että piiskauksesta huolimatta kai täytän "kunnon kansalaisen" kriteerit: yli 40 työvuotta hyvässä ammatissa, kolme lasta ja 11 lastenlasta.

Muistona oikeastaan vain kiihottuminen piiskajutuista - ja tällaisten sivujen lueskelusta!

 

Siis kyllähän pojankoltiaiset varmaan joskus saivat piiskaa ihan aiheesta ja sen hyväksyn. Mutta tuo kuullosti jo niin hurjalta, että liekkö totta?
No hienoa että selvisit moisesta? Kurititko koskaan omia lapsia?
Entä oletko nähnyt noita sinua piiskanneita aikuisia myöhemmin?

 

Luultavasti en itsekään uskoisi, jos en olisi sitä kokenut - enkä juuri siksi ole siitä kovin paljoa kenellekään puhunut edes.

Kyllä minun pojankoltiaiseni muutaman kerran selkäänsä saivat mutta lähinnä normaalisti - sen ajan mittapuun mukaan.

Kumpikaan piiskaa heiluttaneista ei enää ollut töissä Koivikossa siellä käydessäni, pari hoitaja-todistajaa kylläkin. Oli juttu "hiukan" väkinäistä heidän kanssaan.

 

avautuu päässä, kun mies ei vikise, vaan antaa piiskaa, kun siltä tuntuu. Ja se täytyy tehdä niin, että vastaanhangoittelu on turhaa. Olen varmaan hirveän vanhanaikainen, mutta jotenin tää vaan todella toimii...

 

Kyllä piiska hyvää tekee ja vielä jos saa sen paljaalle pyllylle. Itse pidän flanellialushousuja ja kun vähän pissaan housuun, pitää käyttää vaippaa ja muovihousuja. Saa aina piiskaa kun vaippa on märkä.

 

Jostakin luin, voi olla kyllä fiktiotakin, että koulukodin asukkaille oli kunnia-asia kestää kuritus ääneti. Taisi olla jopa niin, että jos ei tähän pystynyt ja muut kuulivat rangaistavan valittavan, sai vielä muilta asukeilta uudestaan selkäänsä.

 

Niin. Poikakodissa sai piiskaa ja se piti ottaa vastaan miehekkäästi. Piiskauksen jälkeen piti setää kiittää. Ääntä ei saannut päästää, mitä nyt vähän itkua puserettiin.

 

Herkkähipiäisiä. Minä en itkenyt vaikka sain lähes päivittäin selkään ja lujaa.

 

Kyllä ainakin minun lapsuudessa pojilla oli "miehisyyden merkki" että otti selkäsaunan itkemättä, ainakin yli kymmenvuotiaana. Eräskin tapaus, kun muistaakseni 13-vuotiaana eräs kaveri voimistelutunnilla pukuhuoneessa näytti melko reippaat remminjäljet takamuksillaan (oli kaiken lisäksi saanut ne kyläpaikassa). Kehui, että kun isäntä oli komentanut häneltä housut alas, hän oli päättänyt, ettei itke, vaikka kuinka lujaa lyötäisiin (emännän seuratessa toimitusta!). "Enkä itkenyt!"
Minäkin päätin noin kymmenkesäisenä, että olen jo niin iso mies, että en itke, kun äiti komensi piiskaa hakemaan. Se oli tietysti virhe! Muutaman lyönnin kestin parkumatta, mutta sitten tunsin miten lyönnit rupesivat kovenemaan. Äiti tietysti ajatteli, että eihän tämä tunnukaan tehoavan, ja lisäsi voimaa. Itkuhan siinä lopulta pääsi! Ja sen jälkeen kaikki selkäsaunat (joita oli monta!) olivat ainakin tuplaten lujempia.
Olin aina ylpeä, jos selvisin itkemättä, olin näyttänyt, että olen "iso mies". En ajatellut, että iso mies oli käynyt kiltisti hakemassa koivupiiskan, laskenut housut polviin (joskus vieraidenkin nähden) ja kumartanut äidin (tai joskus "apukasvattaja naisen") polville ja tarjonnut paljaan pyllyn piiskattavaksi.
Aina ei "miehekkyys" onnistunut, kun äiti antoi tavallista lujemman käsittelyn. Asuimme välillä kerrostalossa, missä oli melko ohuet seinät. Naapurin tytöt kuuntelivat tietysti korva seinässä, kun meiltä kuului surkea parkuminen. Ja seuraavana päivänä virnistellen selittivät kaikille halukkaille (joita oli paljon!), miten äiti oli taas pitänyt minulle kurinpalautuksen. Hävetti, mutta varsinkin vanhempana jotenkin oudosti kiihotti (niinkuin kai tyttöjäkin). Olinhan jo silloin ruvennut jotenkin kiinnostumaan näistä asioista.

 

Northern Illinois -yliopiston tutkijat väittävät, että S&M -aktiviteetit kuten piiskaus ja sitominen lisäävät läheisyyttä parisuhteessa. Ei kait tuo lie ihmekään. Jos siippansa kanssa pääsisi sopimaan esim. kunnon selkäsaunasta, niit tuskin siinä enää jää mitään muutakaan intiimiä kertomatta. Varmaan kaikki muutkin parisuhteen koukerot on aika helppo sopia tämän jälkeen. Haaveita vain... Ja taas siivoamaan!

 

Olen 50v.mies ja olen nuoresta asti ollut kiinnostunut selkäsauna asioista.Nuorempana kuvittelin olevani ainoa jolla on tällainen taipumus koska tietoa ei ollut saatavissa.Ilmeisesti siitä johtuen olen aina jollain tavalla hävennyt tätä asiaa enkä ole koskaan keskustellut siitä kenenkään kanssa.Sain lapsena mielestäni ihan normaalisti selkäsaunoja kotona niin kuin siihen aikaan oli tapana.Minulla on ollut kaksi pitkää parisuhdetta elämäni aikana joissa kummassakaan nämä asiat eivät ole olleet esillä muuta kuin omissa fantasioissani.Mutta edelleenkin haavenani on löytää normaali nainen joka haluaa välillä piiskaa pyllylle ja joka pitää tätä asiaa luonnollisena.Jos joku osaa neuvoa tämän asian suhteen niin kertokaa.

 

Heteromies tuossa ylempänä kysyi viimeisessä lauseessa neuvoa jonkun asian suhteen, mutta mitähän se tarkalleen ottaen käsittää.
Jos on kyse siitä, että on tarve löytää normaali nainen joka haluaa välillä piiskaa pyllylleen, niin sitä ei täällä voi alkaa mainostamaan. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska mitään puhelinnumeroita ja linkkejä johonkin ei saa antaa. Ainoita tapoja on laittaa hakuilmoitus seksilehteen tai netin kautta piiskatreffipalstalle.

Suomessa on naisia - normaaleja sellaisia ketkä haluavat kokea miehen auktoriteetin piiskan kautta. On tarve saada selkäsauna silloin tällöin. Jokaisella on eri syyt siihen miksi näin.
Alussa kun vain haaveilee, piiskan saaminen ja antaminen tuntuu epänormaalilta tai oudolta. Mutta kun lähtee toimintaan ja löytää sen ihmisen kuka pystyy antamaan piiskaa ja ehkä vielä samalla saamaan - kun tapa leikkiä on niin monenlaista. Silloin tuntuu siltä, että eihän tämä niin epänormaalia olekaan vaan ihan luonnollista.

Pikkuhiljaa kokemuksen kasvettua alkaa ymmärtämään ainakin omalla kohdallaan mitä haluaa. Se miksi haluaa, siitä on vuosien jälkeen vain hienoinen aavistus mutta ei olekaan tärkeä tieto. Pääasia on, että hyväksyy tämän halun itsessään ja toteuttaa sitä. Samoin kuin opettelee hyväksymään kaiken mitkä kuuluu omaan luonteeseen.

 

Elän parisuhteessa joka ei mitenkään enää toimi. Ei ole seksiäkään. On sellaista kiintymystä vaan. . . ei vaan osata erotakaan.

Meillä oli alkuun piiskaleikkejä, ei mitään rajuja mutta ihan jees toimintaa. Mutta sekin hiipui vähitellen, kuten kaikki muukin.

Olen vähän kuin tuo 50 v mies, mutta naispuolinen. Pari pitkää suhdetta takana ja nyt tämä aika pitkä. . . ja koskaan en ole kokenut sitä mitä olen aina kaivannut. En alistavaa miestä enkä sadistia, en mitään yliauktoriteettia. Mutta sellaisen äijän joka joskus tulee ja ottaa polvillensa kun tilanne sitä vaatii ja antaa mukavasti paukkua. Siinä pitää olla leikkimielisyyttä ja tositoimia samassa paketissa. En osaa selittää, näin se vaan menee.

Ehkä minä joskus löydän. . . ennen kuin elämä päättyy osaltani. Pöh!

 

nostanpa tätä ylemmäksi

 

Eli että syyllistyisin johonkin rangaistavaan tekoon, vaikkapa rattijuopumukseen. Tuomioistuin määräisi normaalin rangaistuksen, joka olisi vaikkapa 50 päiväsakkoa ja ajokieltoa puoli vuotta. Laissa olisi kuitenkin mahdollisuus vaihtoehtoiseen rangaistukseen, jossa normaalirangaistuksen voisi suorittaa ruumiinrangaistuksena, josta olisi olemassa erillinen muuntotaulukko. Esimerkiksi siten, että yhtä päiväsakkoa vastaisi yksi vitsanlyönti. Muuntorangaistukselle olisi olemassa virallisesti vahvistettu standardi, jossa varsin yksityiskohtaisesti kuvattaisiin vitsarangaistukseen liittyvät asiat; vaikkapa että vitsarangaistuksessa käytettävän vitsan tulee olla tuoreesta koivusta katkaistu yksittäinen latvaosa, pituus 80 - 100 cm, paksuus tyvestä 5 - 8 mm. Vitsarangaistus annetaan lyömällä rangaistavaa paljastetuille pakaralihaksille rangaistusta vastaava määrä siten, että iskut annetaan viiden sekunnin välein. Iskujen kovuuden tulee olla sellainen, että rangaistavan iho ei rikkoonnu muusta kohti kuin vitsan latvapään kohdasta, siitäkin vain vähäiseltä alueelta. Alkuperäinen tuomioistuimen määräämä rangaistus katsotaan suoritetuksi, kun sitä vastaava määrä vitsanlyöntejä on annettu.

Näin siis fantasiassa, toteuttaminen odotuttaa vielä itseään. Toiveissa olisi löytää jokin ankarassa maineessa oleva naisimmeinen, joka olisi auktorisoitu tämäntyyppisten muuntorangaistusten antamiseen. Vaikkapa LPP - laillistettu pyllyn piiskaaja, joka olisi erikoistunut tällaisten rangaistusten antamiseen. Mitään sen kummempia alistusrituaaleja tuohon ei kuuluisi, vain virallinen muuntorangaistuksen täytäntöönpano selvien käskyjen mukaisesti.

 

Kannatan sakkojen muuntorangaistusta. Todella hyvä kuvaus rangaistuksesta ja hyvältä vaikuttaa. Piiskaahan voisi tulla ylinopeudesta tai bussikaistalla ajosta. Pari muutosta haluaisin rangaistukseen. Sivallukset annettaisiin 30 sekunnin välein, niin piiskaus kestäisi kauemmin ja saisi miettiä tekojaan. Piiskaajana voisi olla urheilua harrastava noin 25-45 vuotias nainen, jolla on voimia. Piiskausta valvoisi 2 noin 25-35 vuotiasta utelista naista, jotka saisivat kikattaa taustalla

 

En kannata tuollaisia muuntorangaistuksia. Ainakin minun vaimooni ne todennäköisesti vaikuttaisivat aivan päinvastaisesti kuin olisi tarkoitus. Sakkojen tarkoituksenhan pitäisi olla rikosten vähentäminen, ei lisääminen.

 

mutta itse olisin periaatteessa halunnut että nuorempana minua olisi piiskattu jos tein jotain väärin, varsinkin jos se oli tahallista, eli tiesi ettei niin saa oikeasti tehdä. Minusta on ''mukava'' lukea esim. netistä kuinka joitain on pienenä piiskattu takapuoleen ja kasvatettu vähän ''kovemmalla kädellä''. Ajatuksena minua viehättää että minut olisi kasvatettu kovalla kurilla ja annettu kunnon rangaistukset, kuten piiskaaminen. Ei sillä että olisin nyt joku rasavilli kun minut kasvatettiin ''lainmukaisesti'', ehei, päinvastoin.

En ajattele piiskaamista ''seksileikkinä'', en oikein osaa sanoa minä sen ajattelen, ehkä miellyttävänä rangaistusvaihtoehtona. En silti koskaan piiskaisi omia lapsiani, olisi ollut kiva jos minua olisi nuorena piiskattu

 

... on kuulemma niin vähän mettiä, että kakaratkin pitää piiskata mättäällä!

 

Nimimerkki "outo(ko) ihmetteli, että hän olisi halunnut ankaranpaa kuria lapsena. Sehän on mielestäni melko normaalia. Monelta taholtahan varsinkin ennen vanhaan "aivopestiin", että pahoista teoista kuuluu saada rangaistus. Jos ei muuten, niin määrää itselleen jonkin rangaistuksen.
Minäkin olin lapsena sitä mieltä, että on aivan oikein, että äiti pyytää koivuniemen herraa oikaisemaan minua, kun olin tehnyt jotakin väärää. (En minä tietysti aina niin jaksanut ajatella, mutta ainakin periaatteessa.) E n tiedä, johtiko tämä oikeudentajuni siihen, että rupesin vähitellen kaipaamaan selkäsaunoja. Yli kymmenvuotiaana joka tapauksessa järjestin itselleni (alitajuisesti?) monet piiskaamiset. Esimerkiksi jos oli jotakin jännää kavereiden kanssa menossa, saatoin tahallani myöhästyä sovitusta kotiintuloajasta. Sitten kyllä äidille esitin kovasti katuvaa "En huomannut, anteeksi, en enää ikinä, äiti kiltti, ei piiskaa!" Eihän siinä selittelyt auttaneet, "Suu kiinni ja housut alas!" Sitten taas nöyränä ja katuvaisena pikkupoikana vatsalleen äidin polville. Toivoin että äiti piiskaisi minut kunnolla, että oppisin tottelemaan. Mutta kun koivuvitsa oli aikansa sivallellut kipeästi paljaalle pyllylle, toivoin, että äiti jo lopettaisi. Tunteiden ristiriitoja! Ja jälkeenpäin katselin tyytyväisenä peilistä takamuksiani. Siinä ei välttämättä ole mitään seksuaalista, on vain hyvä tunne, kun "rikos" on tullut sovitettua.
Vanhempana (vieläkin) olen monesti määrännyt itselleni jostakin huonosta teosta rangaistuksen. Tuskin harvinaista. Esimerkiksi liiallisesta herkuttelusta määrää itselleen "kidutusta" punttisalilla tai pururadalla.

 

Mietin tuota piiskausasentoa, jossa ollaan poikitain polvella. Jos vitsa on esim. lähes metrin mittainen niin eihän siinä pysty kunnolla lyömään siten, että kipeimmin sivaltava latvaosa osuu kohdalleen. Saattaa olla hyvinkin "läheinen" asento piiskaajan ja piiskattavan välillä, mutta jos kunnolla kipeää tekevää selkäsaunaa ajatellaan, niin kyllä kurittajalla pitää olla enemän liikkuma-alaa.

 

Nimimerkille ölöolo voin omakohtaisesta kokemuksesta vakuuttaa, että kyllä polvillakin saatu piiska maistuu ihan riittävän tehokkaalta. Siinähän ollaan sopivasti äiti-pikkupoika tilanteessa, mikä meillä emännän kanssa on pelin henki. Meillä asiaa auttaa, että olen häntä pienikokoisempi. Tietysti metrin pituinen vitsa ei siinä oikein toimi. Minä kehitin jo hieman vanhempana pikkupoikana tekniikan: riittävän tukeva koivunoksa, josta sitten hento pääpuoli pois. Vanhempana (ja nykyään) se on jo pikemminkin keppi. Ei ehkä kertalyönnillä niin tehokas, kuin metrinen, mutta kun tarpeeksi monta sivalluta saa, niin rupeaa tehoamaan!

 

haluaisin, että olet 50-65 vuotias ankara täti ja tulisin sinulle piiskattavaksi. Mielellään ensin risulla ja remmillä mutta jos se ei auta, niin solkipäätä niin että soi.Rankaisisit pienestäkin rikkeestä ja vaikka keksit syyn antaa selkään. Eikö tupakointi esim. jo riitävä syy?

 

Eih, "vieraissa" tässä on käytävä, mutta käry ei saisi käydä. Millaisella välineellä sattuu paljon, mutta pitkäkestoisia jälkiä ei jää? Vitsa olisi tietysti keikkein mieluisin, mutta persus on tiikerinä monta päivää sen jälkeen...

 

Sinä olet saanut liian vähä piiskaa jos se jää raitoa!Minun perseeni ei seuraava päivänä enää näkee mitään vaikka minuutti selkäsanunan jälken perse on lihapunainen 50 kovaa iskuja jälkeen.