Olen lukenut kuvauksen Koivikon koulukodista jostain suomalaisen tappajan muistelmista, mutta valitettavasti en ainakaan nyt muista kirjan enkä tekijän nimeä. Sen sijaan voin vahvistaa, että kuvaus on paikkansapitävä, vaikka kertoikin sotaa edeltävästä ajasta.
Olen itse nimittäin kokenut saman samaisessa koulukodissa 50- ja 60-luvuilla. Kun oli syyllistynyt varastamiseen, valehteluun, laiskuuteen, siivottomuuteen, väkivaltaisuuteen, tottelemattomuuteen, nenäkkyyteen, ylpeyteen tai mihin tahansa mikä ei hoitajia miellyttänyt, oli seurauksena piiskaus. Hatkaan lähdöstä (tai siis kiinni jäämisestä, johon useimmiten hatkareissut päättyivät) seurasi lisäksi pään kaljuksi ajelu (ei kovin iso ero normaaliin sänkeen) ennen selkäsaunaa.
Vielä 60-luvun alussa piiskarangaistus oli lähes päivittäinen tapahtuma, aina joku noin 50 jätkästä johonkin rangaistavaan syyllistyi. Pääasiassa kuritus tapahtui talon kellarissa, jossa oli myös eristyshuone eli putka. Eteisessä putkan edustalla oli ikivanha rautasänky, jonka päällä kuritettava poika mahallaan makasi.
Kuritusvälineitä oli kaksi. Vesisoikossa liotettava koivupiiska ja mäntti, 60-70 senttiä pitkä punottu nahkaruoska, voisi sanoa. Piiskojen hankinta oli koulukodin pienimpien poikien maanantaiaamun ensimmäinen työtehtävä, vuoden ympäri. Vesisoikkoon, joka oli kapea ja korkea puinen astia, ilmeisesti vanha kirnu, piti viedä vähintään 20 tukevaa, suoraa noin metrin pituista piiskaa tyvi ylöspäin.
Tavallisista rikkomuksista tuli koivupiiskaa. Varastamisesta, valehtelusta ja karkaamisesta tuli mänttiä. Iskujen määrä oli vakio.
Määräysten mukaan vain laitoksen johtaja tai apulaisjohtaja sai antaa piiskaa, mutta mukana piti olla toinen hoitaja "todistamassa, että kuritus on ikäkauteen sopivaa eikä ole kohtuutonta". Kuten arvata saattaa, 50-luvun vanha, sadistinen apulaisjohtaja löysi henkilökunnasta aina vertaisensa "todistajan".
Kun rikos oli tapahtunut, poika passitettiin putkaan, jossa piti heti riisua alaruumis valmiiksi paljaaksi ja istua punkan reunalle odottamaan. Siinä sitä sitten perhoset mahassa odotti ja toivoi, että apulaisjohtaja olisi jossain asioilla ja oikeudenmukaisempi johtaja tulisi antamaan rangaistuksen.
Johtajan ollessa toimessa kuritettava sai valita pitelikö todistaja uhria ränteista kiinni vai ei. Jos arvelimme pystyvämme kestämään rangaistuksen viemättä käsiä pyllyn suojaksi, selvisi neljänneksen vähemmällä. Jos taas tiesi, ettei pysty, otti todistaja ranteista kiinni ja pyllylle tuli koko annos, normaalirikkomuksista kaksi kertaa ikävuodet iskuja. Mutta jos yritti ilman kiinnipitoa ja epäonnistui, selkäsauna keskeytettiin, todistaja otti kiinni ranteista ja kuritus alkoi alusta. Johtajan piiskatessa sai itkeä ja parkua, apulaisjohtaja ei sitä sallinut vaan sellaista iskua, jota seurasi parahdus, ei laskettu määrään mukaan.
Mutta apulaisjohtaja oli todellinen sika. Hän nautti meidän nöyryyttämisestämme ja kiduttamisestamme. Apulaisjohtaja sidotutti meidät aina nahkahihnoilla ranteista ja nilkoista kiinni sängyntolppiin. Hän piiskasi todella kovaa, iskut setelivat harvakseltaan, ehkä 15 sekunnin välein ja hän siirtyi kesken kurituksen sängyn toiselle puolelle, jotta suurimman kivun aiheuttavat piiskan latvat purisivat tasapuolisesti kumpaakin pakaraa. Todistaja seisoi vieressä todistamassa.
Karkaamisesta tuli mänttiä. Se oli hirveää. Joka isku sattui kuin sähköisku, mäntin raskas keskikohta jätti keskelle pakaroita syvät mustelmat, joiden parantuminen saattoi kestää lähes kuukauden ja kapea kärki puolestaan rikkoi ihon pakaroiden sivuista. Niihin tuli housuja vasten hankaavat ruvet, jotka saattoivat tulehtua. Mäntin jälkeen oli takapuoli kipeänä vähintään viikon, ja usein samana iltana nousi kuume.
Toisinaan kun herra apulaisjohtaja oli oikein pahalla päällä ja poika hänen mielestään tarvitsi erityiskurituksen, - ja sillä ei välttämättä ollut mitään tekemistä tekemämme rikkomuksen kanssa - kiinnitettiin sängyn keskelle poikittain puinen pukki. Uhrin piti kumartua sen yli, jalat sidottiin levälleen polvitaipeista. Sitten sidonta viimeisteltiin leveällä nahkahihnalla keskeltä selkää ja sängyn ympäri. Tätä hihnaa kiristettäessä meni selkä notkolle, pylly aukeni ja pakaroiden hellät sisäsivut ja pyllynreikä tulivat piiskan ulottuville.
Jouduin kaksi kertaa tähän käsittelyyn. Toisen kerran laitoksessa selkääni saadessani sain tätä lajia. Olin silloin kymmenvuotias, ja minulta piti ottaa luulot pois. Piiskaus tapahtui siten, että apulaisjohtaja seisoi pääpuolessa ja piiska viuhui pakaroilla pitkittäin, vuorotellen kummallakin ja iskut lähenivät vähitellen keskikohtaa. Kun piiska ensimmäisen kerran osui anukseeni, pääsi suustani paha rääkäisy enkä sen jälkeen pystynyt lopettamaan parkumista vaikka kuritus keskeytettiin ja hiljaisuutta odoteltiin. Lopulta apulaisjohtajalta paloi hihat, hän tunki suuhuni oman sukkani ja jatkoi pieksämistä. Nyt tahti tiheni enkä muista loppukurituksesta mitään. Havahduin vasta kun pukki oli poistettu altani, makasin ranteista ja nilkoista sidottuna mahallani sängyllä ja terveydenhoitaja pyyhki pyllyäni jollain kirvelevällä aineella.
Olin koulukodissa kymmenvuotiaasta 17-vuotiaaksi vuoteen 1962 saakka, kunnes pääsin lukioon kotipaikkakunnalleni. En joutunut kovin usein kuritettavaksi, en ihan oikeasti ollut paha poika. Mutta koulukodin mittapuun mukaan ei kilttejä poikia olekaan. Sain koulukodissa selkääni yhteensä 38 kertaa, keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa.
Kävin 70-luvulla vierailulla Koivikossa ja sain luettavakseni silloisen rangaistuskirjan, josta tuo määrä löytyi. Kirjattuna oli päivämäärä, rangaistuksen syy, esim. tottelemattomuus ja rangaistussarakkeessa luki aina vain piiskattu. Viimeisessä sarakkeessa oli kurittajan, todistajan ja joskus terveydenhoitajan puumerkit.