mieltymys vitsoihin

Ja pitäisikin kertoa mistä tykkää. Tosin, jos toinen on täysin vastahakoinen, niin ei pidä painostaa. Ja toisaalta kannattaa kokeilla edes kerran vaikka epäilisikin voi nimittäin yllättyä!

 

Näistä asioista kertominen on tietysti hankalaa. Hyvä tapa aloittaa sillä tavalla, että se menee ensin tavanmukaisena jutusteluna. Silloin voi "kunniallisesti" perääntyä, jos huomaa että toinen ei ole samalla aallonpituudella. Meillä meni tyttöystävän kanssa suunnilleen seuraavalla tavalla:
Oli puhetta jostakin nuorten tekemistä vahingoista, paikkojen särkemisestä ja sotkemisesta.
- Se siitä tulee, kun niillä ei ole nykyään mitään kuria.
- Ja tietävät, että eivät joudu alaikäisinä vastuuseen.
Minä: - Kyllä minäkin melkoinen villi olin lapsena, mutta ihmeesti rauhoitti, että jos jäi kiinni, niin äidillä oli seinällä koivuinrisu. Ja sitä myös käytettiin!
- Vieläkö tuonikäisenäkin? (Riehujat olivat noin 10 - 15 vuotiaita.)
- Kyllä vielä 16-kesäisenä jouduin tarvittaessa äidin polville housut nilkoissa.
(Tässä vaiheessa huomasin, että toinen rupesi jo kiinnostumaan aiheesta, ja oli helppo jatkaa.)
- Minä en oli koskaan saanut kuritusta, mutta minun pikkuveli sai koivuniemen herraa kyllä minunkin edestäni!
- Niin, äitikin aina sanoi, että tytöt uskovat puhetta, mutta poikiin ei tehoa muu kuin vitsa.
- Ja miehet ovat ikuisia pikkupoikia... (Selvä vihje, johon oli helppo tarttua.)
- Totta, kyllä minäkin olen monesti ajatellut, että tekisi hyvää, jos olisi taas joku "keinoemo", joka pitäisi kurin, tarvittaessa vitsan kanssa.
- Pyysitkö koskaan vanempana äidiltäsi?
- Joskus vihjaisin, mutta ei hän enää alkanut siihen. Äiti oli paljon matkoilla (jäi leskeksi, kun olin 8 v.) ja aina kun jätti minut kyläpaikkaan, niin siellä annettiin täysi kurinpito-oikeus.
- Saitko koskaan kylässä piiskaa?
- Tottakai jotkut emännät käyttivät tilaisuutta hyväkseen, kun pääsivät anamaan pojankoltiaiselle kunnon kurinpalautuksen.
- Hävettikö?
- Arvaa! Ja teki kipeää. Mutta täytyy myöntää, että hyvää se minulle teki.
- Ja tekisi varmaan vieläkin...
Ja silloinhan jo huomattiin, että tästä voi jatkaa käytännön toimiinkin. Niinkuin sitten tapahtuikin. Ja jatkuu...

 

Tuli riitaa ukon kanssa. Minä huusin ja paiskoin ovia temperamenttinen kun olen. Mies aikansa kuunneltuaan sanoi, että selkääs sietäisit saada. Minä totesin, että siittä vaan, jos uskallat ja saat kiinni senkin.... Ja ukkohan antoi selkään oikein kunnolla! Ja uhkasi jatkossakin antaa,jos on tarvis. Eikä minulla ole oikein varaa valittaa annoinhan tavallaan luvan. En tosin uskonut, että ukosta moiseen olisi... Minulla on kyllä sama oikeus jos ukko riehuu joten...

 

Täällä aina puhutaan siitä, miten piiskaus on muka kiihottavaa, mutta kyllä siinä on kiihottavuus kaukana, kun saa kunnolla selkäänsä. Meillä ainakin mies tekee sen niin perusteellisesti, että pari päivää on takapuoli niin arkana, että istuminen ei todellakaan kiinnosta. Kerran-pari kuukaudessa saan säännöllisesti nahkavyöstä paljaalle pyllylleni, vaikka joka kerta päätän, että vastedes pidän kiukutteluhaluni kurissa, jotta välttyisin mokomalta, mutta aina se vaan unohtuu... Kyllähän se kummasti rauhoittaa, ja melko pitkään olen hyvinkin kilttiä tyttöä, mutta sitten taas joku pikkujuttu saa tulisen luonteeni roihahtamaan ja intoudun räkyttämään ja nälvimään silmittömästi. Sain ensimmäisen kerran piiskaa jo seurusteluaikoina, ja silloin olin tietysti aivan tyrmistynyt, meinasin jopa erota mokomasta machoilijasta, mutta jotenkin olen vuosien kuluessa hyväksynyt asian. Aiheetta mies ei lyö koskaan, ja pakkohan se on ollut myöntää, että toisinaan minua ei pysty rauhoittamaan millään muulla tavalla. En kuitenkaan pysty kuvittelemaankaan, että kertoisin tästä jollekin, sen verran nolostuttaa. -Meillä ei tosiaan tällä ole mitään tekemistä seksin kanssa, paitsi että mieheni kyllä selvästi kiihottuu piiskatessaan, ja yleensä aina sopu sinetöidään suuseksillä. Asiaan kuitenkin kuuluu, että minä en saa, sillä kyseessä on rangaistus.

 

Oon kuvitellut olevani suunnilleen ainoa tyttö jota poikaystävä pitää kurissa vanhanaikaisin keinoin siis ainakin täällä tasa-arvoisessa pohjolassa. Rauhoittavaa kuitenkin huomata, että meitä on näköjään paljon muitakin. Meillä on vitsa käytössä ja kyllä se melko usein vieraileekin mun takamuksellani. Kirveleviä piiskauksia, itkua ja hammasten kiristystä, punapyllyisenä nurkassa häpeämistä sitähän tää mun elämäni on menko usein kesän jälkeen ollut. Välillä oikein miettii, että onko sitä täysin viksahtanut kun tällaiseen suostuu.

Alkuun oli vähän vaikea suhtautua tähän, noh ei niin tasa-arvoiseen rooliini, mutta nut muutaman kuukauden kokemuksella ainakin olen tyytyväinen. Ehkä olen alistuva luonteeltani mitä ei kyllä mut tuntevat uskoisi ja ehkä tämä ei sovi kaikille, mutta ainakin mulle sopii ja näemmä aika monelle muullekin

 

Kerro lisää!

 

Mutta ihmettelen miksi parisuhteessa ei voida riidellä asiallisesti. PUHUA! asioista. vaikka sitten huutamalla. Mutta se että toinen osapuoli räksyttää ja oikuttelee kun pikku kakara. Ja saa selkäänsä kun aikanaan pikku kakarat. Onko silloin jäänyt lapsen tasolle tunne elämässä? Seksi leikit ovat asia erikseen. Mutta jos toinen saa selkään tehdystä rikkeestä tai tekemättä jättämisestä on outoa. Varsinkin jos se toinen taas ei saa rangaistusta tai kuvuttelee, ettei tee koskaan mitään väärin. Minusta tällaiset suhteet ovat vääristyneitä.

 

Joillakin on tarve kokea sovitus ja ns. puhdistus kivun välityksellä.
Tietysti aikuisten välinen kommunikaatio voi hyvinkin tapahtua korrektisti ja rauhallisesti keskustelemalla.
Se tapa ei vain riitä kaikille.

Saada selkäsauna kiukutteluistaan, voi merkitä jollekin suurempaa rakkautta ja välittämistä kuin keskustelun kautta käyty tilanne.

Jollakin on tarve kokea välittäminen ja luonteen hillitseminen piiskauksen kautta, toisilla taas on tarve piiskaamiseen.
Osittain on kyse valtarakennelmista, jossa toinen haluaa ottaa vallan ja toinen haluaa alistuu.

Joskus elämä saa selvemmän suunnan jos mukana on piiska jossain odottamassa. Tämä on niin perusyksinkertainen tapa, että tässä jää kaikki dialogit, keskustelut, psykologisoinnit ja yritykset olla kunnolla kakkoseksi.
Voi huoletta olla oma itsensä sellaisena kuin on, tuntea hyväksyntää vaikka kiukuttelee. Kiukuttelun jälkeen kokea toisen välittäminen selkäsaunan muodossa ja taas arki jatkuu - on hyvä mieli ja kipeä takamus.

 

Mutta ihmettelen miksi parisuhteessa ei voida riidellä asiallisesti. PUHUA! asioista. vaikka sitten huutamalla. Mutta se että toinen osapuoli räksyttää ja oikuttelee kun pikku kakara. Ja saa selkäänsä kun aikanaan pikku kakarat. Onko silloin jäänyt lapsen tasolle tunne elämässä? Seksi leikit ovat asia erikseen. Mutta jos toinen saa selkään tehdystä rikkeestä tai tekemättä jättämisestä on outoa. Varsinkin jos se toinen taas ei saa rangaistusta tai kuvuttelee, ettei tee koskaan mitään väärin. Minusta tällaiset suhteet ovat vääristyneitä.

Vaikka tää nyt oli hieman provosoiva viesti niin vastataan silti. Pakko myös myöntää etten tosiaan taida olla maailman kypsin 24 vuotias typy että ehkä mä sitten olen jäänyt tunne elämässä jälkeen, mutta sen asian kanssa on kai sitten vaan tultava toimeen, vaikka se sitten tarkoittaisikin kipeitä pakaroita.

Ehkä mä oon aina kaivannut miehessä sellaista auktoriteettiahahmoa, mutta en vaan aiemmin osannut edes kuvitella tällaista. mut eihän siinä mitään sopii mulle ja miehelle se kai on kuitenkin tärkeintä

 

Olen lueskellut topicia pidemmän aikaan. Ajatus vanhanajan kuritusesta on kihelmöinyt takaravoissa. Tilanne on jopa akuutti, koska kevään viimeiset puristukset oppinnoissa ja houkutuksia on ulkona paljon, kuten esim. terassit. Toimisiko kunnon vitsapiiska, jonka saisin osaavalta naiselta sopivana motivaattoria välttää terassit ennen kuin on syytä sinne mennä?

 

Jounis-Hki:lle. Kyllä, vitsa tai remmi paljaalle perseelle auttaa vastuuttomuuten. Sen asian on kokemus selvästi osoittanut!

 

Tuosta pitäisi selvästi saada jotain kokemusta, jos vain sopiva nainen kohdalle sattuisi. Tärkeäähän on pitää perinteitä yllä, ettei ole vain kuolevaa kansanperinnettä ja -tarinaa..

 

Minulle sattui sellainen nainen kohdalle joka nykyään on vaimoni ja perinteet senkun porskuttavat. Olen myöskin seuraannut kun muutama tuhma poika on saannut maistaa remmiä ja se on on mielestäni hieno näky.

 

Eli toivoa on oikeastikin. Olen täällä lukenut ja huomioinut, että löytyy niitä piiskaa käyttäviä naisia. Vaikka olenkin pitänyt niitä ainakin täällä etelässä katoavana luonnon varana. Toivottavasti itsellekin sattuisi kohdalle..

 

Taitaa olla yleisempää kuin kuvitellaankaan, tämä spankous.
Kun googlettaa tietyillä sanoilla, sieltä tulee vastaan vaikka mitä aineistoa alkaen kunnon foorumeistakin joissa pohditaan syvällisemmin kotikurin merkitystä.
Joitakin kiinnostaa tietää oman minuutensa kehitys tähän suuntaan, tai ainakin ne syyt miksi kaipaa tätä tapaa.
Eihän niitä syitä useimmiten löydy, mutta kiva on kuitenkin pohtia.

Itsensä hyväksyminen näillä taipumuksilla voi olla joillekin kova paikka.
Mutta mielestäni jos tämän kieltää, siitä on suurempaa vahinkoa kuin sen hyväksyminen. Pitää vain oppia elämään sen kanssa ja pyrkiä toteuttamaan käytännön tasolla, silloin se polttava halu pysyy aisoissa, eikä haittaa arkielämää kovin paljoa.

Piiska pysyy naisten kädessä siinä missä miestenkin. Sitä en tiedä, onko otanta yhtä suuri kuin miehissä - olla selkäsaunan antajana - mutta kyllä niitä on.
Jos on switch-nainen, parempi olisi löytää ihminen leikkeihin, joka on myös switch. Jos pelkästään lähtee piiskaamaan, se toinen puoli luonteesta joka haluaa itsekin kokea kipua pakaroilla muuttuu levottomaksi. Tarve saada on tarve siinä missä se toinenkin eli antaminen.

 

Aika samat ajatukset mulla on kuin tuossa Spankingwomanin kirjoituksessa. jotenkin mä koen tän piiskan saamisen niin, että mies todella välittää ja on valmis ohjaamaan mua oikeeseen suuntaan elämässäni. Hän esim. valvoo mun opiskeluani ja huonoista suorituksista saan piiskaa. tämä alkaa taas tässä oola ajan kohtaista kun lukukausi loppuu ja tenttitulokset saapuvat.

Tänään sain selkääni juri tuosta syystä. Kevään ensimmäinen tentti ja tietysti tulos alle kuritusrajan. Ei siinä muu auttanut kuin hakea kotimatkalla vitsat lähimetsästä ja mennä odotelemaan miestä töistä. Nyt on sitten peppu punaisenkirjava ja kipeä mutta olo on todella rakastettu

 

Kyllähän spankous vaatii myöntämistä itselle ja toiselle myös. Tässä vuosien mittaan on vaihtelevalla menestyksellä tullut treffattua asian tiimoilta. Hyviä kokemuksia on kertynyt, mutta sitten on viimeaikoina olleet vaan fantasiatasolla toimijoita.

Paljon on liikkuvia osia, kun pitää pysyä piiskan kädessä, kemiat kohdata molemmin puolin jne. mieleellään vielä kohtuullisen matkan päässä ja aikataulujenkin natsata. Kyl se vielä..

 

Eilen sain sitten pitkästä aikaa aiheesta selkääni. Olen myöntänyt pitkään jo, että piiskaus rituaalina kiihottaa aika lailla, mutta kun saan syystä selkääni, niin siitä on seksi aika kaukana. Otettiin vähän vappujuomia illalla, ja rupesin siinä suutani soittamaan, ja lopulta lähdin vimmoissani iltayöstä ulos päätäni tuulettamaan. Mies oli huolissaan, kun en vastannut puhelimeen, eikä hän siis tiennyt, missä olen ja olenko kunnossa. Lopulta hän löysi minut nuotiopaikalta rannasta kotimme lähistöltä, tuli ja halasi lujasti, haukkui -aiheesta- ankaraan sävyyn ja veteli avokämmenellä pitkin takapuolta. Sitten mua vietiinkin niskavilloista kotia kohti, ja matkalla jouduin itse taittelemaan piiskarisut pajukosta. Yritin tietysti pistää vastaan ja vikuroida parhaani mukaan, mutta turhaahan se oli. Kotona mies talutti mut suoraan ovelta eteisen läpi olohuoneeseen, painoi sohvaa vasten nelinkontin, veti housuni nilkkoihin ja piiskasi niin perkeleen lujasti, että jo muutaman sivalluksen jälkeen olin aika nöyränä. Kun risu katkesi, sain seuraavaksi vyöstä, mikä oli kyllä aika kamalaa. Vasta kun lyyhistyin todella kasaan nyyhkyttäen kivusta ja nöyryytyksestä, se viimein loppui ja pääsin syliin lohdutettavaksi. Jouduin lupaamaan, etten enää koskaan huolestuttaisi häntä turhaan... loppuyöstä rakasteltiin sovun sinetöimiseksi; minä nelinkontin sängynpäädyssä, piiskan jäljiltä arka ja juomuinen takapuoli pystyssä. Hullua, mutta antoisaa.

 

Onko kukaan nähnyt missään kuvausta, miten koulukodin vitsarangaistus on aikanaan pantu täytäntöön?

 

Olen lukenut kuvauksen Koivikon koulukodista jostain suomalaisen tappajan muistelmista, mutta valitettavasti en ainakaan nyt muista kirjan enkä tekijän nimeä. Sen sijaan voin vahvistaa, että kuvaus on paikkansapitävä, vaikka kertoikin sotaa edeltävästä ajasta.

Olen itse nimittäin kokenut saman samaisessa koulukodissa 50- ja 60-luvuilla. Kun oli syyllistynyt varastamiseen, valehteluun, laiskuuteen, siivottomuuteen, väkivaltaisuuteen, tottelemattomuuteen, nenäkkyyteen, ylpeyteen tai mihin tahansa mikä ei hoitajia miellyttänyt, oli seurauksena piiskaus. Hatkaan lähdöstä (tai siis kiinni jäämisestä, johon useimmiten hatkareissut päättyivät) seurasi lisäksi pään kaljuksi ajelu (ei kovin iso ero normaaliin sänkeen) ennen selkäsaunaa.

Vielä 60-luvun alussa piiskarangaistus oli lähes päivittäinen tapahtuma, aina joku noin 50 jätkästä johonkin rangaistavaan syyllistyi. Pääasiassa kuritus tapahtui talon kellarissa, jossa oli myös eristyshuone eli putka. Eteisessä putkan edustalla oli ikivanha rautasänky, jonka päällä kuritettava poika mahallaan makasi.

Kuritusvälineitä oli kaksi. Vesisoikossa liotettava koivupiiska ja mäntti, 60-70 senttiä pitkä punottu nahkaruoska, voisi sanoa. Piiskojen hankinta oli koulukodin pienimpien poikien maanantaiaamun ensimmäinen työtehtävä, vuoden ympäri. Vesisoikkoon, joka oli kapea ja korkea puinen astia, ilmeisesti vanha kirnu, piti viedä vähintään 20 tukevaa, suoraa noin metrin pituista piiskaa tyvi ylöspäin.

Tavallisista rikkomuksista tuli koivupiiskaa. Varastamisesta, valehtelusta ja karkaamisesta tuli mänttiä. Iskujen määrä oli vakio.

Määräysten mukaan vain laitoksen johtaja tai apulaisjohtaja sai antaa piiskaa, mutta mukana piti olla toinen hoitaja "todistamassa, että kuritus on ikäkauteen sopivaa eikä ole kohtuutonta". Kuten arvata saattaa, 50-luvun vanha, sadistinen apulaisjohtaja löysi henkilökunnasta aina vertaisensa "todistajan".

Kun rikos oli tapahtunut, poika passitettiin putkaan, jossa piti heti riisua alaruumis valmiiksi paljaaksi ja istua punkan reunalle odottamaan. Siinä sitä sitten perhoset mahassa odotti ja toivoi, että apulaisjohtaja olisi jossain asioilla ja oikeudenmukaisempi johtaja tulisi antamaan rangaistuksen.

Johtajan ollessa toimessa kuritettava sai valita pitelikö todistaja uhria ränteista kiinni vai ei. Jos arvelimme pystyvämme kestämään rangaistuksen viemättä käsiä pyllyn suojaksi, selvisi neljänneksen vähemmällä. Jos taas tiesi, ettei pysty, otti todistaja ranteista kiinni ja pyllylle tuli koko annos, normaalirikkomuksista kaksi kertaa ikävuodet iskuja. Mutta jos yritti ilman kiinnipitoa ja epäonnistui, selkäsauna keskeytettiin, todistaja otti kiinni ranteista ja kuritus alkoi alusta. Johtajan piiskatessa sai itkeä ja parkua, apulaisjohtaja ei sitä sallinut vaan sellaista iskua, jota seurasi parahdus, ei laskettu määrään mukaan.

Mutta apulaisjohtaja oli todellinen sika. Hän nautti meidän nöyryyttämisestämme ja kiduttamisestamme. Apulaisjohtaja sidotutti meidät aina nahkahihnoilla ranteista ja nilkoista kiinni sängyntolppiin. Hän piiskasi todella kovaa, iskut setelivat harvakseltaan, ehkä 15 sekunnin välein ja hän siirtyi kesken kurituksen sängyn toiselle puolelle, jotta suurimman kivun aiheuttavat piiskan latvat purisivat tasapuolisesti kumpaakin pakaraa. Todistaja seisoi vieressä todistamassa.

Karkaamisesta tuli mänttiä. Se oli hirveää. Joka isku sattui kuin sähköisku, mäntin raskas keskikohta jätti keskelle pakaroita syvät mustelmat, joiden parantuminen saattoi kestää lähes kuukauden ja kapea kärki puolestaan rikkoi ihon pakaroiden sivuista. Niihin tuli housuja vasten hankaavat ruvet, jotka saattoivat tulehtua. Mäntin jälkeen oli takapuoli kipeänä vähintään viikon, ja usein samana iltana nousi kuume.

Toisinaan kun herra apulaisjohtaja oli oikein pahalla päällä ja poika hänen mielestään tarvitsi erityiskurituksen, - ja sillä ei välttämättä ollut mitään tekemistä tekemämme rikkomuksen kanssa - kiinnitettiin sängyn keskelle poikittain puinen pukki. Uhrin piti kumartua sen yli, jalat sidottiin levälleen polvitaipeista. Sitten sidonta viimeisteltiin leveällä nahkahihnalla keskeltä selkää ja sängyn ympäri. Tätä hihnaa kiristettäessä meni selkä notkolle, pylly aukeni ja pakaroiden hellät sisäsivut ja pyllynreikä tulivat piiskan ulottuville.

Jouduin kaksi kertaa tähän käsittelyyn. Toisen kerran laitoksessa selkääni saadessani sain tätä lajia. Olin silloin kymmenvuotias, ja minulta piti ottaa luulot pois. Piiskaus tapahtui siten, että apulaisjohtaja seisoi pääpuolessa ja piiska viuhui pakaroilla pitkittäin, vuorotellen kummallakin ja iskut lähenivät vähitellen keskikohtaa. Kun piiska ensimmäisen kerran osui anukseeni, pääsi suustani paha rääkäisy enkä sen jälkeen pystynyt lopettamaan parkumista vaikka kuritus keskeytettiin ja hiljaisuutta odoteltiin. Lopulta apulaisjohtajalta paloi hihat, hän tunki suuhuni oman sukkani ja jatkoi pieksämistä. Nyt tahti tiheni enkä muista loppukurituksesta mitään. Havahduin vasta kun pukki oli poistettu altani, makasin ranteista ja nilkoista sidottuna mahallani sängyllä ja terveydenhoitaja pyyhki pyllyäni jollain kirvelevällä aineella.

Olin koulukodissa kymmenvuotiaasta 17-vuotiaaksi vuoteen 1962 saakka, kunnes pääsin lukioon kotipaikkakunnalleni. En joutunut kovin usein kuritettavaksi, en ihan oikeasti ollut paha poika. Mutta koulukodin mittapuun mukaan ei kilttejä poikia olekaan. Sain koulukodissa selkääni yhteensä 38 kertaa, keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa.

Kävin 70-luvulla vierailulla Koivikossa ja sain luettavakseni silloisen rangaistuskirjan, josta tuo määrä löytyi. Kirjattuna oli päivämäärä, rangaistuksen syy, esim. ”tottelemattomuus” ja rangaistussarakkeessa luki aina vain ”piiskattu”. Viimeisessä sarakkeessa oli kurittajan, todistajan ja joskus terveydenhoitajan puumerkit.

 

Hurjalta paikalta kuulostaa.
Tiesikö vanhemmat, että piiskattiin. Tai siis ne kenellä oli vanhempia.

 

Eiköhän ne vanhemmat juuri sen takia meitä sinne lähettäneet. Minunkin äitini oli sotaleski ja yritti yksin kasvattaa kuutta kakaraa. Ei vissiin sitten minua, nuorinta, enää jaksanut.

 

Peloteliko hoitajat usein, että nyt saa piiskaa jos ei ole kunnolla.
Miten naiset suhtautu siihen, kun heillä oli piiskaoikeus?

 

Tuliko sinusta kunnon kansalainen tuon piiskaamisen ansiosta?

Minä sain aikanani selkään veljeltäni ( 5v vanhempi) ei auttanut kuulemma yhtään. Olen edelleen pahasuinen...

 

Mistään mitään teitämättömänä jouduin tyttökotiin. Olin mummun tahdon alla ja murrosikäinen joka ei totellut. Ei siinä kummoisempaa syytä tarvittu.
Mutta niihin naisten antamiin rangaistuksiin.

Ensimäisenä iltana eräs tyttö tuli luokseni kertoen, että minun pitäisi suorittaa alapesu itselleni. En ollut ikinä sellaisesta kuullutkaan. Meillä oli muuten koko oloni ajan kylmät vedet, paitsi saunassa.
Hän kertoi jos en sitä tee toisilla tytöillä oli oikeus se juuriharjalla suorittaa.
Seurasin miten se tapahtui pienellä pesuvadilla- käteni ei varmaan edes koskenut puutarhaani. Olin niin ankaran kasvatuksen saanut.
- Siellä tytöt laitettiin rankaisemaan ryhmänä toisiaan. Jouduin kyllä näkemään sen pesu sessionkin. Aika julmaa touhua.
Johtaja oli vanha armeijan joku? joka piti meille tosi kovan kurin, Hakkasi mennen tullen. Ja sadistisesti repi hiuksista kaljuksi melkein.
Koskaan ketään ei viety lääkäriin, vaikka "helpertinkin " veti jalasta rappuja alas niin että pää kolisi. murskasi oven välissä sormia ym.
Pahimmalle vihanaiselle en toivo niitä kokemuksia.
Hoitajat eivät hakanneet eivätkä piiskanneet, he laittoivat jonku tytöistä sen tekemään.

Pois päästyäni työpaikkani toisella osastolla oli poikakodista tulleita nuoria miehiä, joista osan tunnen vieläkin. Heidän kertomuksistaan., niin silloin kun myöhemmin sain kuulla, että osa heistä ei kykene olemaan naisen kansa ellei saa selkäänsä. siis heillä ei stodaa muuten.

Vielä nykyäänkin saatan nähdä Huvituksesta unta, jossa selitän: Olen liian vanha sinne, olen töissä, minulla on jo lapsia ja lasten lapsia. Älkää viekö minua.Huudan ja tappelen vastaan
Seuraava päivä unen jälkeen on ahdistava.
Marjatta