Annetaanpa emännänkin esittää mielipiteensä:
On sanottu. että tytöistä kasvaa naisia, mutta pojat pysyvät pikkupoikina. Se pitää paikkansa, haluavat leikkiä autoilla ja pyssyillä. Eikä puhettakaan, että vapaaehtoisi tekisivät mitään naisten töitä kotona. Naisen pitäisi siivota ja laittaa ruokaa, kun pojat leikkivät keskenään. Mutta jos meidän talossa mies haluaa olla pikkupoika, niin häntä myös käsitellään niinkuin pikkupoikaa. Ja aikuisen naisen täytyy pitää pikkupoika kurissa. Kun tulet kaljalta ja tupakalta haisten kotiin. Miehet ovat niin ylpeitä kun heillä on talossa housut, mutta ne joudut laskemaan alas. Siinä vaiheessa jo pyytelet anteeksi, mutta se on liian myöhäistä. Olet minun polvillani ja saat huomata, että pikkupoikana ei ole mukava olla, jos olet ollut kuriton. Ääni kun piiska viuhahtaa ja räpsähtää pikkupojan paljaalle pyllylle, ja parahdus. Näky kun punainen juova ilmestyy pyllylle. Ja tunto kun vavahdat iskun osuessa. Tekeekö kipeää? Se on tarkoituskin. Olisit ollut kunnolla! Kyllä minä opetan sinulle että meidän talossa pikkupojan täytyy totella emäntää.
Minä taas: Taisi olle paljon samanlaisia ajatuksia, kuin minun äidilläni. Ilmankos on niin kotoinen olo hänen polvillaan! Ei emäntä sellainen pirttihirmu tai kiihkofeministi ole, kuin tuosta ehkä saa käsityksen. Ei meillä ole mitään turvasanoja tai sopimuksia, milloin "leikitään äitiä ja pikkupoikaa". Mutta jonkinlaiset sanattomat sopimukset ovat kehittyneet. Joskun hän haluaa purkaa itseään minun takamuksilleni, vaikka en itse ole oikein sillä tuulella. Mutta kyllä minä sen kestän, kunhan pysytään kohtuudessa. Ja joskus minä vihjaan, että vitsa olisi paikallaan. Silloin hän on kyllä leikissä mukana, syitähän aina löytyy.