mieltymys vitsoihin

Minä en hyväksy missäänolosuhteissa lasten kurittamista. Niin vain menneinä aikoina on toimittu ja edelleenkin vaikka ei saisi.

Mutta aikuisten piiskaamiseen ja kasvattamiseen olen hyvin myötämielinen. Se kun perustuu kahden ihmisen väliseen sopimukseen.
Rikotaan koskemattomuuden muuri yhteisellä sopimuksella ja luvalla.

 

Vaikka minä olen niin hullu nyt että haluan saada piiskaa ja se kiihottaa minua lukea kun muut ihmiset kertovat heidän lapsuudesta ja selkäsaunat haluan korostaa että kun itse olin lapsi ja teini minä pelkäsin ja vihasin piiskaa niin paljo että monta kertaa minä mietin että minä pitä karkaa maailman=maanpallon loppu eli otta minun oma hengestä pois minä pelkäsin niin kovasti piiskaa kun äitini uhkasi minua ja samalla kertoi kuinka helvetisiti se sattui kun hän oli lapsi ja sait melkein joka ilta piiskaa kun hän oli niin kauan ulkona illalla että hänen mummonsa joka kasvatti hänet tuli hakemaan häntä naapurista,hän kertoi että hän itki koko kävely kotiinpäin mummon kansa ja pyysi että hän päästä pois piiskauksesta mutta hän sai joka ilta kuitenkin piiskaa,se oli kumma että äitini ei muisti lähteä kotiin ajossa?

 

Lasten kasvatuksesta piiskaamistarkoituksessa en mielelläni puhu enkä edes kuuntele sitä.

Mutta oli kyse kummasta tahansa, siis lapsesta tai aikuisesta, selkäsaunan antaminen on vaativa operaatio. Se kun edellyttää
tietoa, taitoa, välittämistä, oikeudenmukaisuutta, auktoriteettia, rakkaudes tapaista tunnetta, vastuuta.

Yleinen periaate: vihaisena ei saa tarttua vitsaan.

 

Jos minä kuin minä olin lapsi oli saanut vanhanaikainen selkäsauna joutunut riisua housut pois ja paljastaa pippeli ja perseni minun vanhemille minä olin aivan varmasti vihanut heitä loppuelämään ja jos minä kuin monta täällä kertonut että he pitivät kavereiden nähden vidä housut alas ja paljastaa pippeli ja perse ja sen lisäksi saada kova piiskaa minä olin varman karkanut,luultavasti tehnyt itsemurha,minä olisi hävinnyt niin paljo mutta nyt kun luen nämä samanlaisia kertomuksia täällä se kiihottaa minua ja olen heitä kaateellisiä.Ymmärä kukan minun huono suomea ja ymmärätkö te mitä minä tarkoittaa?Fantasia maamilma on aivan erilainen kuin se todellinen elämä ja arkielämä on.

 

Selitykseksi: En itsekään missään tapauksessa kannata lasten kurittamista. Se, että itse muistelen lapsuudessa saamiani selkäsaunoja johtuu siitä, että silloin mieltymykseni näihin asioihin sai alkunsa. Ja se osoittaa, että piiskankäyttö ei tehonnut - päinvastoin. Vähitellen huomasin, että minua ihmeesti kiihottaa laskea housut alas äidin ja joskus jopa muidenkin nähden ja tarjota paljas pylly piiskattavaksi. Sitten tutussa asennossa, vatsallani äidin polvilla tuntea, miten "koivuniemen herrra" aloitti kirvelevän tanssinsa pakaroilla. Ja hetken perästä itkunsekainen pyyntö "Äiti kiltti, ei enää". Ja kiitollisuus, kun äiti lopulta katsoi minun saaneen tarpeeksi. Ja sitten jälkeenpäin huoneessani peilistä katselin pyllylläni kirveleviä piiskanjälkiä. Ja ylpeys ja ilo, että äiti oli antanut minulle ansaitun (?) rangaistuksen. Monesti iltaisin makasin sähgyssä tuijotin miltei kuolaten huoneeni seinällä olevaa koivupiiskaa ja muistelin aikaisempia kertoja, kun olin saanut maistaa siitä ja kehittelin mielessäni "näytelmiä", missä sitä seuraavan kerran käytettäisiin. (Niissä oli yleensä "yleisöä" seuraamassa naureskellen toimitusta.)
Piiskaaminenhan ei tietenkään lopettanut tottelemattomuuttani, vaan päinvastoin järjestin itselleni selkäsaunoja. Nuorempana alitajuisesti, mutta yli kymmenvuotiaana aina enemmän tietoisesti. Monta kertaa, kun äiti moitti minua jostakin pikkuasiasta, niin minä katuvan näköisenä selitin, että minä tarvitsen siitä piiskaa, koska en tunnu puhetta uskovan. Eikä äiti yleensä pannut vastaan! Kiitos piiskoista, äiti!

 

Lasten kasvatuksesta piiskaamistarkoituksessa en mielelläni puhu enkä edes kuuntele sitä.

Mutta oli kyse kummasta tahansa, siis lapsesta tai aikuisesta, selkäsaunan antaminen on vaativa operaatio. Se kun edellyttää
tietoa, taitoa, välittämistä, oikeudenmukaisuutta, auktoriteettia, rakkaudes tapaista tunnetta, vastuuta.

Yleinen periaate: vihaisena ei saa tarttua vitsaan.

Kysyisin paria kolmea asiaa.Miten saat piiskattavan piiskaus asentoon jos tämä ei suostu?Entä jos hän piiskauksen aikana pyytää armoa jopa itkee mitä teet.Haluaa pois rukoilee sinua.Eikö voisi vähän sitoa kiinni.jos osat homman woman,niin minä olen joskus puhunut tuhmia naisista haluan sovittaa kaiken.Minun sileä takapuoleni odottaa sinun käsittelyä.On hyvä kun on asiantuntija.niin en tiedä miten sinuun saa yhteyden.womanin ihailija Piiska Pete.

 

Minä olen kateelinen sinua ja se on hyvä että sinä otit se näin rennosti!Se sinun äidin rangaistuksia sinulle!Jos se olisi ollut minä minä olisi hävinnyt kuoliaksi,olin ujo lapsena jopa vanhemille näyttä minun alavartalo ja oli näin koko ajan ne olivat kotona,minä panin aina wc ovi lukkoon kun kävin paskaa eli pesemään minua ja silloin huusin heille,laittaa radio/tv kovempi ääni että minä kuulen mitä he sanovat,isäni huusi takaisin mitä varten sinä laitat ovi kiinni.

 

Piiska Petelle vastaus seuraavaan:
"Miten saat piiskattavan piiskaus asentoon jos tämä ei suostu?Entä jos hän piiskauksen aikana pyytää armoa jopa itkee mitä teet.Haluaa pois rukoilee sinua.Eikö voisi vähän sitoa kiinni."

Kurittajan auktoriteetti pitää olla niin suuri, että kuritettava alistuu saamaan rangaistuksen. Ihan turhaanhan sitä tilaisuutta muuten on järjestetty. Kun se kuitenkin edellyttää molempien suostumusta asiaan.

Kyllähän sitä voi viivytellä ja sanoa vastaan. Hidastella tai jähmettyä paikoilleen häpeästä ja pelostakin. No tiukka ote kuritettavan käsivarresta, muutama tehokas läimäytys takamukselle
ja talutus siihen rangaistuspaikalle.
Jos kuritettava haluaa rajumpia otteita. Käsi taivutetaan selän taakse ja talutetaan...otetaan hiuksista tai niskasta kiinni ja...
Kuitenkin itse toivon, että kurittajana ollessani se käsivarsiote ja muutama läimäys riittää tiukan katseen saattelemana kuritusasentoon.

Jälkimmäiseen kysymykseen itkemisestä ja armon pyytämisestä sanoisin seuraavaa.
Jos menee näyttelemisen puolelle. Ylireagoi tilanteeseen. Näyttelee suurempaa kipua kuin onkaan. Se on paha. Kun pitäisi olla rehellisesti sitä, miltä tuntuukin. Kuritettavan tapa reagoida rangaistukseen on kurittajalle yksi mittari tilanteesta, että missäs vaiheessa nyt olemmekaan.

Jos nyt kuitenkin tulee kyynelten ja armon pyytämisen aika jossain vaiheessa. Ja kurittaja näkee tai luulee, että on aitoa tunnetta.
Voi alkaa hidastamaan tahtia. Hajanaisia lyöntejä ja lopetus. Tai sitten ilmoittaa suoraan, että näin ja näin monta lyöntiä on vielä tulossa ja sitten loppu.
Kuritettava yleensä ja lähes aina hyväksyy tilanteen, jossa kipua on edelleen riittämiin, mutta loppu on tiedossa. Sen kyllä kestää. Vaikkakin itkun kautta. Eihän pysyvää vahinkoa ole kuitenkaan tarkoitus tehdä.

Sitomisesta vähän ristiriitisia ajatuksia. Sopii joihinkin tilanteisiin. Mutta mielestäni ei siihen, että on pakko kestää rangaistus. Vaan siihen, että haluaa tuntea totaalista avuttomuutta. Jaa, no toisaalta olisi kyllä kiehtovaa laittaa kuritettavalta vaikka kädet yhteen ja kiinni johonkin.
Jos haluaisi kokea suurempaa vallantunnetta. Myös antaa kuritettavalle tunnetta "tässä ollaan eikä muuta voida"

Mutta se selkäsaunan vastaanottaminen kyllä olisi järkevää käsitellä päässään niin, että siihen ei köysiä tarvittaisi.
Kurittajalta päättäväisyyttä ja kykyä palauttaa rimpuileva kuritettava yhä uudestaan ja uudestaan kestämättömystilanteessa siihen samaan asentoon ja jatkaa kaikesta huolimatta lupaamaansa ja päättämäänsä loppuun asti.

On hyvä pitää kiinni siitä, mitä on luvannut antajana. Kun sitä kovuutta pystyy kuitenkin säätelemään. Eli vaikkapa neljäkymmentä remmin iskua paljaalle. Ja jos näyttää puolivälissä siltä että ei kestä, niin silti ne neljäkymmentä. Mutta kovuudesta voi tinkiä.

Nimimerkkini, jolla toimin mm.suomi24:ssä on jossakin muutama sivu taaksepäin kommenttini lopussa. Sieltä profiilista löytyy gmaili johon voi kirjoittaa. Korostan sanaa kirjoittaa. Ei muuta.

 

Minä haluan että hän joka kurittaa minä sidottaa minua kiinni jalat ja kädet ja aina alasti että saan se nöyrä alamainen paljastettu tunne ja vaikka minä pyydän armoa ja anelen että haluan päästä pois ei saada niin kova piiskaa hän joka piiskaa minua ei saa kuunnella minua ja jos sovitaan me voimme ennen leikki alkaa käyttä joku salasana joka minä vaan saan käyttää jos minä uskon että se piiskaus vaarantaa minun terveyteni,pelkään että raidat jäävät 30 vuottaa kun minulla on nyt oiken reiden ulkopuolella raita ja sisäreidessä minulla on poltomerkki kun tulin kiinni tupakanpoltto ja jouduin sammutta tupakka puristaa reidet yhteen tupakan ympäri.

 

Sitominen menee jo pahoinpitelyn puolelle, jos ei ole turvasanaa. Ja siinä tapauksessa, mitä merkitystä sitomisella olisi? Äiti koulutti minut ottamaan selkäsaunat vastaanpanematta, vaikka itku monesti pääsikin. Pienempänä se ei aina onnistunut, ja hän joutui pitelemään minun kättäni, joka tahtoi väkisin mennä pyllyn suojaksi. Vanhempana selvisin vastaanpanematta jo sellaisista selkäsaunoista, että ainakaan sinä päivänä tehnyt oikein mieli istua (tosin harvoin tuli niin lujaa). Äiti sanoi aina kun lähti matkoille ja jätti minut hoitopaikkaan "Jos ei ole kunnolla, niin vitsaa ei pidä säästää!" Jotkut (aina emännät) antoivatkin koivurisun heilua. Varsinkin eräs vanhapiika ilmeisesti nautti siitä, koska säännöllisesti piiskasi minut heti ensimmäisenä päivänä "varmuuden vuoksi". Nykyäänkin minusta on tullut "kiertopalkinto", koska minut aina välillä lähetetään emäntäni ystävän luokse saamaan kurinpalautusta. Siellä sitä tuleekin kunnolla rottinkikepillä. Pari viikkoa sitten hän ilmoitti, että saan "täyden satsin", 25 lyöntiä. Pyysin armoa, mutta ei auttanut. Vatsalleen sänkyyn ja pylly paljaaksi. Joudun itse laskemaan lyönnit. Onneksi saan määrätä tahdin, tuskin olisin muuten sitä kestänyt vastaanpanematta (ja sitomiseen en suostu). Kymmmenen lyönnin jälkeen alkoi tahti ihmeesti hidastua. Jokainen lyönti aiheutti parahduksen. Mutta täysi luku oli pakko ottaa. Kotona emäntä katseli ja hiveli takamuksiani ja totesi, että ystävätär näyttää tietävän, miten pahankurisia pikkupoikia (!) pitää käsitellä.
Emäntä kertoi eilen, että hänellä on toinenkin ystävätär, joka on osoittanut kiinnostusta vitsan käyttöön. Ei ole omalle miehelleen päässyt kokeilemaan (lapsillehan se onkin laitonta, enkä sitä hyväksyisi). Mutta minun peppuni kuulemma kaipaa muidenkin "keinoemojen" käsittelyä! Mummoni sanoi aina, että vitsa tekee pikkupojille hyvää. Kait se minullekin tekee. Odotan jännityksella, miten seuraava kasvattaja opettaa minua.

 

Minä sanon vaan huh.huh.oi.oi olen lukenut sinun kirje monta kertaa tänään!
Olen kateellinen sinua! Minä joudun antaa minulle itse piiskaa ja se ole niin mukava.

 

Kyllä kaikenlaista olen pidellyt käsissä. Tämä kokemus vaan puuttuu.
Enkä tiedä löytyisikö sitä edes. Halua kokeilla antajana. Missään tapauksessa ei saajana.

Voiko kypsyä jonkin välineen käyttöön jossain vuosien varrella. Ja ottaa se rangaistusvälineisiin mukaan. Onko se merkki siitä, että kotikuri on kehittynyt mielen tasolla johonkin suuntaan.
Onko rottinkikepin ottaminen rankaisuvälineisiin sitä, että suurempi kipu ja sen tuottaminen ja tunteminen, myös suurempien jälkien jättäminen iholle kiinnostaa.
Tai jotain sellaista hienovivahteista välineidenkäyttöä on jäämässä pois ja suoraviivaisempaa kovempaa tullut tilalle.
Tai englantilaistyyppiset koulukuritusleikit ovat alkaneet viehättää.

Tällainen kiertopalkintona oleminen tuntuu oudolta käyttäytymismallilta. Että siitä voi jopa pitääkin. En ymmärrä. Lieneekö jotain jännityksenhakusysteemiä. Uuden kurittajan käyttäytymisen arvaamattomuutta ja siitä seuraavaa jännityksen tihentymistä joka purkautuu selkäsaunaan.

Lähinnä tulee mieleen sellainen kuritettavan esineellistäminen.
Persoonaton piiskaus, vailla tunnesiteitä. Tekniikkaa ilman sisältöä.

 

Kyllä varmasti aikuiset kestävät rottinkikeppi kun lapset englannissa kestävät rottiki

 

Minkäs sille lapset englannissa mahtaa, tosin vanhoissa fantasiajutuissa, kun on pakko kestää. Suostumusta ei kysellä eikä se ketään kiinnosta. Aikuisena on onneksi oikeus sanoa ei.

 

Spankingwoman: Ei rottinkikeppi sen ihmeempi ole kuin tukeva koivun tai pajunvitsa. Kyllä niilläkin saadaan pylly kunnon juoville.
Et käsittänyt, miten joku voi nauttia "kiertopalkintona" olemisesta. En minäkään käsitä - täytyy vain todeta, että näin asia on. Ehkä se periytyy jo lapsuudesta, silloinhan sain vierailla useammankin naisen polvilla pylly paljaana. Haaveilin monesti iltaisin sellaisista tilaisuuksista. Esimerkiksi kuvittelin, miten kadulla joku aivan tuntematon nainen rupeaa huutamaan, että olen rikkonut hänen ikkunansa. Yritän selittää syyttömyyttäni, mutta hän raahaa minut tukasta asuntoonsa ja komentaa minut riisumaan kokonaan. En uskalla panna vastaan. Talon tyttö saa käskyn käydä hakemassa kunnon pajunvitsan, eikä se tunnu olevan hänelle mitenkään vastenmielinen tehtävä. Hän ojentaa sen leveästi virnistellen äidilleen ja syytön poika-parka saa kunnon selkäsaunan. Että tällaisia haaveita jo lapsena. Selittäköön psykologit.

 

vaikka minä pelkäsin melkein kuoliaksi saada selkäsauna paljalle pyllylle samalla keralla minäkin haaveili sitä sama ja vielä olen samanlainen että haluan saada piiskaa pyllylle.

 

Piiska Petelle vastaus seuraavaan:
"Miten saat piiskattavan piiskaus asentoon jos tämä ei suostu?Entä jos hän piiskauksen aikana pyytää armoa jopa itkee mitä teet.Haluaa pois rukoilee sinua.Eikö voisi vähän sitoa kiinni."

Kurittajan auktoriteetti pitää olla niin suuri, että kuritettava alistuu saamaan rangaistuksen. Ihan turhaanhan sitä tilaisuutta muuten on järjestetty. Kun se kuitenkin edellyttää molempien suostumusta asiaan.

Kyllähän sitä voi viivytellä ja sanoa vastaan. Hidastella tai jähmettyä paikoilleen häpeästä ja pelostakin. No tiukka ote kuritettavan käsivarresta, muutama tehokas läimäytys takamukselle
ja talutus siihen rangaistuspaikalle.
Jos kuritettava haluaa rajumpia otteita. Käsi taivutetaan selän taakse ja talutetaan...otetaan hiuksista tai niskasta kiinni ja...
Kuitenkin itse toivon, että kurittajana ollessani se käsivarsiote ja muutama läimäys riittää tiukan katseen saattelemana kuritusasentoon.

Jälkimmäiseen kysymykseen itkemisestä ja armon pyytämisestä sanoisin seuraavaa.
Jos menee näyttelemisen puolelle. Ylireagoi tilanteeseen. Näyttelee suurempaa kipua kuin onkaan. Se on paha. Kun pitäisi olla rehellisesti sitä, miltä tuntuukin. Kuritettavan tapa reagoida rangaistukseen on kurittajalle yksi mittari tilanteesta, että missäs vaiheessa nyt olemmekaan.

Jos nyt kuitenkin tulee kyynelten ja armon pyytämisen aika jossain vaiheessa. Ja kurittaja näkee tai luulee, että on aitoa tunnetta.
Voi alkaa hidastamaan tahtia. Hajanaisia lyöntejä ja lopetus. Tai sitten ilmoittaa suoraan, että näin ja näin monta lyöntiä on vielä tulossa ja sitten loppu.
Kuritettava yleensä ja lähes aina hyväksyy tilanteen, jossa kipua on edelleen riittämiin, mutta loppu on tiedossa. Sen kyllä kestää. Vaikkakin itkun kautta. Eihän pysyvää vahinkoa ole kuitenkaan tarkoitus tehdä.

Sitomisesta vähän ristiriitisia ajatuksia. Sopii joihinkin tilanteisiin. Mutta mielestäni ei siihen, että on pakko kestää rangaistus. Vaan siihen, että haluaa tuntea totaalista avuttomuutta. Jaa, no toisaalta olisi kyllä kiehtovaa laittaa kuritettavalta vaikka kädet yhteen ja kiinni johonkin.
Jos haluaisi kokea suurempaa vallantunnetta. Myös antaa kuritettavalle tunnetta "tässä ollaan eikä muuta voida"

Mutta se selkäsaunan vastaanottaminen kyllä olisi järkevää käsitellä päässään niin, että siihen ei köysiä tarvittaisi.
Kurittajalta päättäväisyyttä ja kykyä palauttaa rimpuileva kuritettava yhä uudestaan ja uudestaan kestämättömystilanteessa siihen samaan asentoon ja jatkaa kaikesta huolimatta lupaamaansa ja päättämäänsä loppuun asti.

On hyvä pitää kiinni siitä, mitä on luvannut antajana. Kun sitä kovuutta pystyy kuitenkin säätelemään. Eli vaikkapa neljäkymmentä remmin iskua paljaalle. Ja jos näyttää puolivälissä siltä että ei kestä, niin silti ne neljäkymmentä. Mutta kovuudesta voi tinkiä.

Nimimerkkini, jolla toimin mm.suomi24:ssä on jossakin muutama sivu taaksepäin kommenttini lopussa. Sieltä profiilista löytyy gmaili johon voi kirjoittaa. Korostan sanaa kirjoittaa. Ei muuta.

Ei löytynyt...

 

Sivu 46, aihe : Herra vai rouva alistumisen filosofia ja sieltä ihan viimeinen lause. Sama nimimerkki ja gmail.com tai suomi24.fi kyllä keskustelen korikurista ja vaihdan mielipiteitä.

 

Muutama päivä sitten kaupungilla ja eräässä kaupassa näin ongen.
Siimat ja koukut mukana. Se varsi oli varmaankin sitä rottinkia.
Katkaistu kahteen osaan. Latvaosa hento ja ohut taipuisa. Tyviosa paksumpi käteen sopiva.
Se mitä laitoin merkille oli varren paksunnosten kohdalla terävät lehtiruotien jäämät. Jos niitä pystyisi hiomaan tasaisemmiksi. Sellaisenaan rikkovat ihon. Ehkä voisi tuntua hyvältäkin. Sekä kädessä että pakaroilla. En tiedä. Laitetaan harkintaan. Sieltä se voi joskus tulla jopa kokeilun asteelle.

Tästä kiertopalkintona olemisesta sen verran.
Olenhan itsekin joskus haaveillut sellaisesta non stop-kurituksesta.
Jos joskus nähnyt auktoriteetilta näyttävän miehen tai naisen. Pieni jännittävä tunne tulee sisälle. Pystyisikö hän ottamaan minut poikittain polvien päälle ja antamaan selkäsaunan.

Jos kuviteltu tilanne muuttuisikin oikeaksi. Sitten en kyllä tiedä miten käyttäytyisin. Antautuisinko piisaamiselle vai kieltäytyisinkö kunniasta.

Ehkä se on vain fantasiaa. Ehkä halua oikeasti kokeilla. Juuri siinä ja heti. Tuntemattoman polvien päällä poikittain.

 

Kyllä minä osan selittää missä sinä olet siellä suomi24 jos saan?

 

...jos haluat. Kiitos kun kysyit luvan. Arvostan sitä.

 

Katso suomi24 ensin seksi sitten leikit & fetissit sivu 3 alle alistamien siellä hän leikkii

 

Katso suomi24 ensin seksi sitten leikit & fetissit sivu 3 alle alistamien siellä hän leikkii

Suomi24 ja ensin keskustelu sitten seksi sitten leikit&fetissit sitten sivu kolme alistaminen siellä hän on alleviivattu hänen nimi sininen viiva

 

Miksei voi antaa suoraa linkkiä ? Menee niin vaikeaksi
http://galleria.suomi24.fi/miljamariam

 

Voi että. Pitikö jonkun se nyt noin näkyvästi laittaa esille.

En tiedä muista, mutta minä joskus ja useinkin teen kaiken normaalinkin asian niin vaikeaksi kiertäen kuin mahdollista.
Sellaista suoraa tietä ei olekaan. Osaako joku sanoa mistä tämä johtuu.
Ei, siitä ei voi saada piiskaa. Se kun on elämänasenne.
Ei kurittomuutta.

Mitenkä tätä luonteenpiirrettä voisi hyödyntää kotikurissa?
Siirtää se vaikeus toisen harteille!

Tekee niin vaikean ja kestämättömän kurituksen. Ja arvaamattoman väline/paikka valinnoilla, että jo se psyykkinen kestävyys joutuu koetukselle. Saatikka vielä fyysinen kaikkine typerine kipuineen. Kun kurittajan mielestä sitäkin pitää kokea ihan riittämiin.
Kun ei riitä pelkästään se häpeä. Ja asento. Ja paljas takamus esillä. Remmi vielä siihen kasvojen eteen, että voisi kuvitella, miltä sen kipu tuntuisi. Jota ei tällä kertaa tule. Kun harjoitellaan vain sitä odottamisen tunnetta ja häpeän kestämistä.

Ehkä ensi kerralla sitten vaikkapa kymmenen kivaa lyöntiä.
Ja kymmenen näennäistä tuskan parahdusta. Tavoitella harjoittelulla oikeaa sävyä ja painoa. Jotta voi sitten joskus ihan oikeasti huutaa kun sattuu oikeasti.