spankingwoman
No edellinen tapa on yksi monista toteuttaa sitä.
Mielestäni kuritettavan pitää tietää miksi saa selkäsaunan. Ja hänen pitää myös hyväksyä se rangaistuksena.
Kun en asu saman katon alla leikkikaverin kanssa. Siinä ei voi heti tarttua tilanteeseen ja piiskata joku juttu unohduksiin. Kun ei pääse tarkkailemaan kaverin tapaa elää arkielämässä.
Mutta voi sopia niin, että jos tuntee omalta puoleltaan, että on rikkonut joitakin sovittuja sääntöjä. Niitä asioita, jotka kiusaavat itseään, Ei haluaisi tehdä niitä, mutta joskus lipsahtaa. Itsekontrolli herpaantuu syystä tai toisesta.
Silloin vaaditaan sitä rehellisyyttä kertoa kurittajalle, että nyt kävi näin ja tein näin vaikka ei olisi saanut.
Seuraavalla tapaamisella asiaan puututaan. Kurittaja nuhtelee tehdystä rikkeestä. Voin kertoa, että on nolo tilanne. Kun omatuntokin vielä pistelee siellä sisällä ja kurittaja nuhtelee edessä.
Sitten vain sitä rangaistusta toteuttamaan.
Jälkeenpäin - jos on tarve, asiasta voi vielä keskustella. Mutta ei ole välttämättömyys. Rangaistus siirtää asian unohtamis-asteelle. Kunnes seuraava samanlainen töppäys tulee.
Olen myös miettinyt, jos käytös ei muutu tai muuttuu liian hitaasti kyseisenasian kohdalla. Kurittajan korviin tulee uudestaan ja uudestaan viestejä siitä, että taas tämä sama asia ja itsekontrolli petti taas.
Olisiko siinä koventaa rangaistusta. Vai pitää se samanlaisena ja luottaa siihen, että joku kerta kyllä se käytös muuttuu.
Kun voi olla niinkin, että se edellisen kerran piiskaus jo koetteli kipukynnyksen rajoja. Siitä ei voi paljoa enempää koventaa rangaistusta. Mutta silti se välinpitämätön luonne taas toistaa virheitään.
Yhtä kaikki, se rangaistus kuitenkin pitää antaa. Kyllä se käytös siitä joku päivä muuttuu parempaan suuntaan.
Mielestäni kuritettavan pitää tietää miksi saa selkäsaunan. Ja hänen pitää myös hyväksyä se rangaistuksena.
Kun en asu saman katon alla leikkikaverin kanssa. Siinä ei voi heti tarttua tilanteeseen ja piiskata joku juttu unohduksiin. Kun ei pääse tarkkailemaan kaverin tapaa elää arkielämässä.
Mutta voi sopia niin, että jos tuntee omalta puoleltaan, että on rikkonut joitakin sovittuja sääntöjä. Niitä asioita, jotka kiusaavat itseään, Ei haluaisi tehdä niitä, mutta joskus lipsahtaa. Itsekontrolli herpaantuu syystä tai toisesta.
Silloin vaaditaan sitä rehellisyyttä kertoa kurittajalle, että nyt kävi näin ja tein näin vaikka ei olisi saanut.
Seuraavalla tapaamisella asiaan puututaan. Kurittaja nuhtelee tehdystä rikkeestä. Voin kertoa, että on nolo tilanne. Kun omatuntokin vielä pistelee siellä sisällä ja kurittaja nuhtelee edessä.
Sitten vain sitä rangaistusta toteuttamaan.
Jälkeenpäin - jos on tarve, asiasta voi vielä keskustella. Mutta ei ole välttämättömyys. Rangaistus siirtää asian unohtamis-asteelle. Kunnes seuraava samanlainen töppäys tulee.
Olen myös miettinyt, jos käytös ei muutu tai muuttuu liian hitaasti kyseisenasian kohdalla. Kurittajan korviin tulee uudestaan ja uudestaan viestejä siitä, että taas tämä sama asia ja itsekontrolli petti taas.
Olisiko siinä koventaa rangaistusta. Vai pitää se samanlaisena ja luottaa siihen, että joku kerta kyllä se käytös muuttuu.
Kun voi olla niinkin, että se edellisen kerran piiskaus jo koetteli kipukynnyksen rajoja. Siitä ei voi paljoa enempää koventaa rangaistusta. Mutta silti se välinpitämätön luonne taas toistaa virheitään.
Yhtä kaikki, se rangaistus kuitenkin pitää antaa. Kyllä se käytös siitä joku päivä muuttuu parempaan suuntaan.