mieltymys vitsoihin

nainen olen

 

Haluatko tulla minun kirjekaverini täällä tietokonella?

 

Olen 23-vuotias tyttö ja musta olis ihanaa, jos mulla olis sellainen poikaystävä joka kurittais mua vitsalla aina joskus ja sen jälkeen panis mua. Kirjoitin omista fantasioistani (ehkä hieman erilaisista kuin tämä vitsajuttu) toiselle keskustelupalstalle: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=707&posting=22000000017115816.

Voisin antaa sinullepiiskaa mutta hellästi ja samalla kuulustella.

 

Sain juuri äsken miesystävältäni kunnon läimäytykset pepulleni. Olen kenkkuillut hänelle kaiken päivää(kun on kipeenä ja poissa töistä) ja haastanut riitaa. Tuntuu että suhde on todellakin kuollut! Enkä kestä enää ilman erotiikkaa. No, se tästä seurasi että mies otti polvilleen ja antoi kunnolla selkään. Ihanalta tuntuu. Mutta pettymys! Hän lähti kauppaan enkä taaskaan 'saanut'. On tää kans elämää. Täällä odotan housut märkinä eikä miehestä ole mihinkään.

sinulle pitäisi antaapiiskaa miehellä pitäisi olla nahkahousut jalassa,kun mies on sinut piiskannut sitten olet ansainnut suukon.

 

Kerran kuukaudessa tuhmien poikien on syytä saada piiskaa Ja me kiltit naiset annamme sitä.

Minä haluan kerran viikossa piiskaa,eli aina silloin kun iho on parantunut edellisen rangaistuksen.

Jos annatte piiskaa teillä pitäisi olla nahkahamepäällä ja onko teillä kissapiiskaa

 

Kerran kuukaudessa tuhmien poikien on syytä saada piiskaa Ja me kiltit naiset annamme sitä.

Minä haluan kerran viikossa piiskaa,eli aina silloin kun iho on parantunut edellisen rangaistuksen.

Jos annatte piiskaa teillä pitäisi olla nahkahamepäällä ja onko teillä kissapiiskaa

Minulla on erilaisia isoja pajuvitsoja ja metrin pitkä kenkälusikka,

 

Löytyykö sellaista tyttöä tai naista joka saisi takapuoleni punottumaan eli antaisi piiskaa.

 

Onkos tuhmaa tyttöä vailla vanhanajan kasvatusta???
Koivuniemen Herra kyllä auttaa sinut pois tuhmuudesta

 

Onkos tuhmaa tyttöä vailla vanhanajan kasvatusta???
Koivuniemen Herra kyllä auttaa sinut pois tuhmuudesta

 

Onkos tuhmaa tyttöä vailla vanhanajan kasvatusta???
Koivuniemen Herra kyllä auttaa sinut pois tuhmuudesta

olisin kiinnostunnut vanhanajan kasvatuksesta,että saisin opiskelun sujumaan.tällä hetkellä on kolme työtä rästissä,muta en saa aloitettua.

 

olisin kiinnostunnut vanhanajan kasvatuksesta,että saisin opiskelun sujumaan.tällä hetkellä on kolme työtä rästissä,muta en saa aloitettua.

Mistäpäin olet kotoisin? Tässä on toinen herra jos Koivuniemi asuu liian kaukana sinusta.

 

olisin kiinnostunnut vanhanajan kasvatuksesta,että saisin opiskelun sujumaan.tällä hetkellä on kolme työtä rästissä,muta en saa aloitettua.

Mistäpäin olet kotoisin? Tässä on toinen herra jos Koivuniemi asuu liian kaukana sinusta.

olen pääkaupunki seudulta.entä mistä itse olet?

 

olen pääkaupunki seudulta.entä mistä itse olet?

Valitettavasti välimatkaa on yli 300 km.

 

Onkos tuhmaa tyttöä vailla vanhanajan kasvatusta???
Koivuniemen Herra kyllä auttaa sinut pois tuhmuudesta

olisin kiinnostunnut vanhanajan kasvatuksesta,että saisin opiskelun sujumaan.tällä hetkellä on kolme työtä rästissä,muta en saa aloitettua.

no siihen asiaan pitää tehdä muutos, minä nimenomaan annan vanhanajan kuria. kyllä tyttö alkaa opiskelu maittaa. sen voin varmasti sanoa.
[email moderoitu]

 

No löytyykö sitä piiskaajaa tai dominaa maksan tietysti ainakin matkakulut,voin tullaluoksesikin sähköposti antaneille varmavastaus,saa olla kaksikin dominaa.

 

No löytyykö sitä piiskaajaa tai dominaa maksan tietysti ainakin matkakulut,voin tullaluoksesikin sähköposti antaneille varmavastaus,saa olla kaksikin dominaa.

Kontaktipalstat ovat erikseen. Tämä foorumi on tarkoitettu keskusteluun.

 

Olen neljääkymppiä lähentelevä sinkkunainen, ja tämän keskustelun lukeminen on ollut minulle elämys. Koskaan en ole ruumiillista kuritusta saanut, mutta fantasioin joutuvani rakastavan miehen ojennettavaksi hänen polviensa päällä, avokämmenellä lyöden.

En kaipaa niinkään kipua, vaan sitä, että tuntisin jonkun rakastavan minua niin paljon, että haluaa ohjata käyttäytymistäni oikeaan suuntaan, aikuisemmaksi. Olen kunnianhimoinen oman tien kulkija, jonka ihmissuhteet ovat kariutuneet osin 'haahuiluuni', oman paikan etsimiseen ja juurtumattomuuteeni. Haluaisinkin miehen, joka olisi selkärankainen, älykäs, lämmin ja perusarvoihin nojaava aikuinen - ja joka näyttäisi tarvittaessa minullekin oikeaa suuntaa, ei kuitenkaan rutiininomaisesti viikoittain toistuen, vaan ainoastaan tilanteen niin vaatiessa.

Ongelmanani on, että kaipaan kuitenkin vakaata tasa-arvoista parisuhdetta, vieläpä ihan normaalien perhekuvioiden kera. En ole valmis satunnaiseen kahden ihmisen fantasioiden toteuttamiseen, vaan pohjalla täytyy olla vankka rakkaus ja luottamus. Jos hakisin ilmoituksella ihmistä, jolle piiskaaminen on tärkeää, saisin todennäköisesti kokolailla vääränlaisia vastauksia. Tositarkoituksella-palstoilla tuskin tämänkaltaisia miesehdokkaita on tarjolla - tai jos on, he tuskin sitä mainitsevat (koska kurittaminen ei ole heillekään se tärkein mitä he hakevat, mutta he ovat siihen valmiita ja halukkaita tarpeen vaatiessa). En tiedä mistä te onnelliset olette kumppaninne löytäneet - kateeksi käy

 

Olen neljääkymppiä lähentelevä sinkkunainen, ja tämän keskustelun lukeminen on ollut minulle elämys. Koskaan en ole ruumiillista kuritusta saanut, mutta fantasioin joutuvani rakastavan miehen ojennettavaksi hänen polviensa päällä, avokämmenellä lyöden.

En kaipaa niinkään kipua, vaan sitä, että tuntisin jonkun rakastavan minua niin paljon, että haluaa ohjata käyttäytymistäni oikeaan suuntaan, aikuisemmaksi. Olen kunnianhimoinen oman tien kulkija, jonka ihmissuhteet ovat kariutuneet osin 'haahuiluuni', oman paikan etsimiseen ja juurtumattomuuteeni. Haluaisinkin miehen, joka olisi selkärankainen, älykäs, lämmin ja perusarvoihin nojaava aikuinen - ja joka näyttäisi tarvittaessa minullekin oikeaa suuntaa, ei kuitenkaan rutiininomaisesti viikoittain toistuen, vaan ainoastaan tilanteen niin vaatiessa.

Ongelmanani on, että kaipaan kuitenkin vakaata tasa-arvoista parisuhdetta, vieläpä ihan normaalien perhekuvioiden kera. En ole valmis satunnaiseen kahden ihmisen fantasioiden toteuttamiseen, vaan pohjalla täytyy olla vankka rakkaus ja luottamus. Jos hakisin ilmoituksella ihmistä, jolle piiskaaminen on tärkeää, saisin todennäköisesti kokolailla vääränlaisia vastauksia. Tositarkoituksella-palstoilla tuskin tämänkaltaisia miesehdokkaita on tarjolla - tai jos on, he tuskin sitä mainitsevat (koska kurittaminen ei ole heillekään se tärkein mitä he hakevat, mutta he ovat siihen valmiita ja halukkaita tarpeen vaatiessa). En tiedä mistä te onnelliset olette kumppaninne löytäneet - kateeksi käy

Minä olen erittäin yksinäinen mies joka haluan nainen ja vaikka itse haluan saada piiskaa kyllä minä voin antaa sinullekin piiskaa jos tulet tänne asumaan minun kansani maalla.

 

Katoliset käyvät ripittäytymässä, mutta samantapaisen rituaalin voi kehitellä kotioloissakin. Tunnustetaan aviopuolisolle viikon aikana tehty huono teko josta on ansainnut rangaistuksen. Siis, tunnustetaan todella tehty "synti" josta vapautuu, kun kumppani antaa rangaistuksensa. Puhdistaa ilmaa.

 

Syntisäkki: Todellakin, vertaus ripittäytymiseen kuvastaa sitä tarvetta, joka itselläni on. Tässä nykyisessä maallisessa maailmassa tahtoo usein kadota terve 'herran pelko', kun tavoitellaan vain omaa mielihyvää, vältellään vastuuta ja saastutetaan omalla käytöksellä koko ympäristöä. Useimmillahan meistä on halu elää elämä oikein, mutta soveliaan käytöksen rajalla on taipumus ylittyä, kun kukaan ei ole rajoista jatkuvasti muistuttamassa. Huono käytös usein vain ruokkii omaa pahaa oloa. Ja kun omaatuntoa ei saa puhtaaksi omin avuin, oloaan yrittää usein helpottaa uusilla hairahduksilla, joiden seurauksena rypee sitten yhä syvemmässä syyllisyyden tunnossa.

Tietoisuus siitä, että minun olisi todellakin vastattava jokaisesta teostani ohjaisi kummasti miettimään tekoja ennaltakin. Kun vierellä olisi ihminen jolle voisin sovittaa typeryyteni, puhdistuisin ja saisin tietyllä tapaa turvallisen ohjatun olon. Jos tällaisen tunnustussopimuksen pääsisin tekemään, tunnustamatta jättäminen ei ainakaan omalla kohdallani tulisi kuuloonkaan. Pikemminkin tunnustaisin varmuuden vuoksi pienimmätkin rikkeeni, jotten rypisi salailun aiheuttamassa syyllisyydessä.

Kyse ei omalla kohdallani yleensä ottaen ole edes mistään 'kuolemansynneistä' vaan pienistä virheistä ja valheista kertyvistä kuonasta. Luulenpa, että tänäänkin olisin pitänyt suuni kiinni ja jättänyt selän takana paskan puhumisen ja kaksinaamaisuuden, jos tietäisin että joudun vielä maksamaan siitä. Kivusta en voi sanoa todellakaan pitäväni, joten tuskinpa kovin usein hakisin itselleni tietoisesti rangaistusta - mutta virheen tehtyäni haluaisin sovittaa sen alistumalla asianmukaiseen rangaistukseen - on se sitten nuhtelu, piiskaus tai jokin muu nöyryytys. Mutta vain siis ehdottoman luotettavan, oikeudenmukaisen, rakastavan, viisaan ja tasa-arvoisen elämänkumppanin kanssa.

Ehkäpä nettiin pitäisi perustaa yksinäisten synnintunnustajien kohtaamispaikka, jossa valtuutettu tuomaristo ripittäisi ja määräisi asiantuntevia ja oikeudenmukaisia rangaistuksia kaikkiin synteihin...

 

Nyt puhuttiin asiaa. Olen ihmetellyt, miksi olen lapsenakin kaivannut vitsaa, vaikka piiskaaminen tuntui hyvin vastenmieliseltä. Kysymys ei varmasti olekaan piiskan saamisesta, vaan vapautunut olo sen jälkeen, kun "synnit oli sovitettu". (kuuluuhan katolisillakin synnintunnustukseen jokin rangaistus, ennenkuin synninpäästö on voimassa.) Ja olen pitkään miettinyt, että olisi vieläkin hyvä, jos joku antaisi rangaistuksen, kun olen tehnyt asioita, jotka itsekin koen vääräksi (esim. tupakointi, liikasyönti). Tahdonhan kuitenkin viettää kunnollista ja terveellistä elämää. Mutta "henki on altis, mutta liha on heikko".
Olen aikaisemmin kertonut Leenasta, joka aikoinaan auttoi äitiä minun kasvattamisessa. Monesti olen miettinyt, että hän olisi sopiva henkilö ojentamaan minua tarvittaessa, onhan hänellä siitä kokemustakin! Olemme monesti puolileikillä jutelleetkin siitä mahdollisuudesta. Ja olen ollut huomaavinani, että se ei olisi hänellekään mitenkään vastenmielistä!
Eilen kun oli olin lukenut edellisen kirjoituksen, kävin hänen luonaan iltakahvilla ja otin taas asian esille. Luimme jutun yhdessä, aluksi naureskellen. Esitin muka leikilläni, että tuo voisi varmasti toimia meilläkin. Minulla oli sopiva "rikoskin" tililläni (tupakka). Se riitti - tuttu komento: "Hae piiska!" Sekin sanottiin muka leikillään, mutta omakotitalon pihassa oli sopivia koivunvarpuja. Kävin hakemassa riittävän tukevan vitsan, sitten housujen laskeminen ja Leenan polville meneminen kävikin vanhalla rutiinilla. Eikä hän ollut unohtanut, miten "pikkupoika" saadaan tottelemaan. Piiskaamisen aikana rupesin jo katumaan, mutta kai vanha koulutus vielä vaikutti, koska en osannut panna vastaan, vaikka vitsastakin lopulta näki, että sillä oli annettu kunnolla - minun takamuksistani puhumattakaan!
Piiskaaminen ei todellakaan mitenkään kiihoittanut minua, mutta jälkeenpäin oli tosi hyvä olo, kun "synti" oli sovitettu ja anteeksi annettu. Keskustelimme pitkään, ja sovittiin, että Leena rupeaa taas ottamaan vastuun minun kasvattamisesta. Minä joudun tunnustamaan hänelle tekemäni vääryydet, ja hän rankaisee minua parhaaksi katsomallaan tavalla. Esimerkiksi minun täytyy kertoa, jos poltan tupakkaa, tai juon yli kolme kuppia kahvia päivässä. Jos yritän valehdella, enkä kerro, ja hän saa asian selville, niin seuraa kymmenen ylimääräistä selkäsaunaa. Eiköhän niiden pelko saa minut rehelliseksi.
Tänään teki mieli jäädä vain makailemaan kotiin, mutta Leena soitti ja ilmoitti, että minulle alkaa nyt kuntokampanja. Kahdelta lähden hänen kanssaan hiihtolehkille, tai muuten... En minä kyllä näin tiukkaa kuria ajatellut, mutta sopimus mikä sopimus. Niinhän se oli lapsenakin, ei minulta kysytty, mistä asioista minun pitäisi saada piiskaa. Nyt takamuksilla on makean näköiset viirut - eikä varmasti viimeistä kertaa. Mutta varmasti ne ovat minulle hyväksi - aamusavut jäivät tänään polttamatta!

 

Ei kellään voi olla noin hyvin.Saan itsekkin piiskaa,mutta mua vaan piiskataan ilman mitään se kummempaa kuria.Joudun kerjäämään sitä,eikä se silloin ole sitä mitä olen vailla.Oon niin kateellinen että...
Kivoja hiihtoretkiä teille

 

"Tuuri" alkoi jo lapsuudesta, katso vanhempia kertomuksiani. Niissä selitän, miten suhteeni Leenaan kehittyi. Ja sitä suhdetta on ylläpidetty vuosien ajan, olemme monta kertaa laskeneet leikkiä, miten olin lapsena hänen polvillaan housut nilkoissa ja piiska viuhui. Hän naureskellen muistanut, miten otin selkäsaunat vastaanpanematta (äidin kouluttamana), mutta potkin joskus niin, että housut lensivät jalasta. Se osoittaa, että "pojankoltiaisen" piiskaaminen kiinnostaa häntä. En sitten ole varma, tuottaako se hänelle seksuaalista tyydytystä, vai onko kyseessä ainoastaan vallan tunne. Mutta sehän ei asiaan vaikuta.
Olin jo lapsena halukas pyrkimään "kiltiksi lapseksi", vaikka se olisi vaatinut vitsan käyttöä. Esimerkiksi jo kymmenkesäisenä, kun äiti piti minulle "saarnaa" huonosta koenumerosta, niin lupasin tuoda käskemättä hänelle piiskan aina, jos kokeista tulee huono numero (aluksi muistaakseni viitonen, mutta tiukkeni myöähemmin seiskaan). Näin jälkeenpäin arvelen, että ne selkäsaunat olisin saanut joka tapauksessa, mutta silloin tuntui hyvältä, että olin itse ehdottanut sitä ja osoittanut, että tosiaan pyrin tottelemaan äitiä.
Nyt asumme molemmat yksin, joten kasvatus käy helposti, hänen omakotitalossaan. Minun kerrostalokämpässä se on hieman vaikeampaa - vitsa pitää melko lujaa ääntä. Ja pienet parahduksetkin minulta pääsi, kun koivunoksa oikein makeasti kiertyi kintuille. Ja oli turvallinen tunne, kun tiesin vanhastaan hänen tyylinsä. "Turvatakuuna" on, että vaikka olen antanut hänelle täydet kurinpitovaltuudet - hän saa piiskata minua aina kun katsoo tarpeelliseksi, niin voisin tietysti lopettaa suhteemme, jos hän menee kohtuuttomuuksiin. Sitä kyllä melko pitkälle estää ylpeys - kun kerran olen luvannut alistua, niin en kovin helposti aio perua lupaustani. Ainakin toistaiseksi tämä "pikkupoika" aikoo pysyä "keinoemon" koulutuksessa, niinkuin lapsenakin, sehän juuri antaa jutulle aidon tunteen - tuleekohan tuosta pikkuasiasta piiskaa ja kuinka lujaa?

 

Edellisen viestini jälkeen aloitin ajatusleikin, jossa kuvittelen eläväni hyvässä suhteessa, turvallisesti kurissa pidettynä. Säännöt tulisi tietysti olla sovittuna, ja eräistä tyypillisistä virheistä olisi jo yhdessä sovittu rangaistus. Esimerkiksi juoruilulle, paskanpuhumiselle ja toisten mollaamiselle selän takana kaavailin kohtuulliseksi 20 avokämmenlyöntiä pakaroille; se muistuttaisi jo kirpakasti, muttei kuitenkaan aiheuttaisi aivan tolkutonta kipua. Mahdolliset rikkeeni kirjaisin päiväkirjaan. Selkeät rikkeet tulisi kirjata tietysti näkyviin, mutta myöskin muut kyseenalaista käytöstä osoittaneet teot. Puoliso tarkistaisi päiväkirjan kerran viikossa, tarvittaessa kuulustelisi tekemisistä ja lopulta rankaisisi jos havaitsee sen tarpeelliseksi.

Näitä sääntöjä kehitellessäni en tullut vielä ajatelleeksi edes sen päivän tekosiani. Sitten kun aloin miettiä päivän kulkua, tajusin että jo sille päivälle olin tullut rikkoneeksi sääntöjä. Noh, ajattelin että eiköhän tyttö tästä nyt kuitenkin terästäydy. Eilisillan päiväkirja tuntuikin aluksi melko lupaavalta. En heti hoksannut mitään virhettä, mutta kun aikani mietin päivän kulkua, mieleen muistui yhtä ja toista. Ja pelkästään juoruilua ja toisista paskaa puhumista olin harrastanut yhteensä 4 kertaa, huh-huh... Tänään jo tiedostin tilanteen, jossa normaalisti alan paskanpuhumisen. Olinkin tyytyväisenä hiljaa hetken aikaa, kunnes sitten jokin taas naksahti ja suusta alkoi tulvia törkyä.

Nyt kun tässä summailen vain kolmen päivän saldoa, kertyneenä on tästä yhdestä ja samasta rikkeestä jo 7 x 20 läimäytystä. Veikkaisinpa, että 140 läimäytystä paljaalle perseelle puolison polvien päällä maaten pistäisi jo kärsimään ja häpeämään aidosti. Todellakin pelottava ajatus, mutta oppi menisi tämänkin tytön kaaliin taatusti. Toivonpa vaan, että selkärankainen kuriin uskova mies vielä minun rinnalleni löytyy, niin paskanpuhuminen ja muu typerehtiminen loppuisi kuin seinään.

 

Tuo päiväkirjajuttu on hyvä keksintö, toimii varmaan sellaisenaankin, ainakin jossain määrin. Tuskin selkäsaunakaan lopettaisi huonoa käytöstä "kuin seinään", eihän vitsa minustakaan lapsena mitään pyhimystä tehnyt, vaikka selvästi paransi käytöstäni. (Kymmenvuotiaaksi elin "kuin pellossa", ilman kuritusta ja kuria.)
Tuli mieleen, että nyt tulee testattua, kaipaanko todella piiskaa, vai ainoastaan apua huonojen tapojen karsimisessa. Jos todella olisin masokisti, niin tietysti kävisin päivittäin "tunnustamassa" Leenalle sellaisiakin rikoksia, joita en ole edes tehnyt, esimerkiksi tupakanpoltto. Ainakin toistaiseksi olen pyskinyt välttämään selkäsaunoja käyttäytymällä kunnolla. Kolmas päivä alkaa ilman tupakkaa, jipii! Ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun teen tupakkalakon, jotenkin tuntuu, että tällä kertaa on paremmat mahdollisuudet, että se kestää pitempäänkin!