Mielipiteitä - naimisissa oleva ei käytä sormusta

No ei ainakaan hirveän hyvä avioliitto taida olla jos ei halua edes sen merkiksi sormusta pitää. En tunne.

no niin, ajattelitko tätä vastausta yhtään?

Ei se sormus liittoa määrittele, todellakaan. Niin paljon syitä miksi sitä ei pidetä ja ne ei mitenkään liity liiton tilaan tai yhteiselon sujumiseen.

No ajattelin nyt lähinnä sellaista tilannetta ettei yhtäkkiä sormusta HALUA pitää. Kyllä mä ainakin närkästyisin jos mieheni tulisi sanomaan ettei enää tästä lähin pidä vihkisormustamme. Eri asia jos se on liian suuri/pieni.

Ja sanavalinta varmaan oli vähän omituinen, mua ei oo siunattu kirjoittajan lahjoilla.

Ja vastauksistasi päätellen ei myöskäään älyn lahjoilla...

 

Minä en käytä kihla- enkä vihkisormuksiani kuin satunnaisesti. Välistä käytän vasemmassa nimettömässä muita sormuksia.

Aiemmin käytin melkein joka sormessa sormuksia. Nyt koen muuttuneeni ihmisenä sen verran, ettei vanhat sormukset miellytä vaikka rakkaita ja tärkeitä ovatkin. Mutta eivät kuvasta enää minua, joten en käytä.

Mieskään ei käytä, mutta se johtuu siitä, että loukkasi vasemman nimettömänsä runsas vuosi sitten eikä sormus enää mene hänen sormeensa. Nivel siis turvonnut pysyvästi. Ei oo saatu aikaiseksi mennä muokkaan hänen sormustaan sopivammaksi.

Totta on myös, että meillä on tässä viimeisen vuoden (tai parin aikana, mutta tämä vuosi vasta on menty ilman sormuksia kumpainenkin) ollut omat ongelmamme. Mutta nyt sanoisin suhteemme olevan kunnossa. Eikä sormuksien käyttämättömyys ole koskaan ongelmistamme johtunut.

 

Käytän myös "pyhinä" ja "edustustilaisuuksissa", kotona en pidä. Se on hieman liian iso, pitäisi kai pienentää, mutta kun sormet tuppaavat turpoamaan herkästi ainakin sen kerran kuussa. Mies pitää töissä paitsi silloin kun hitsaa, kotona ottaa pois.

 

Tunnen itseni sekä muita sormuksettomia naimisissa olevia
Minulla on paha käsi-ihottuma, ja sormet turpoo helposti kun ihottuma pahenee. Mies sanoi mulle kun sormuksia yritin pitää ja niitten kans sitten manailin, että ei niitä kannata pitää, jos sormet on tuossa kunnossa, anna käsien parantua ensin. Nyt olen sitten ollut ilman sormuksia jonkin aikaa ja nyt alkaa ihottuma taas rauhoittumaan, jospa mä pian saisin omat rakkaat sormukseni laittaa takasi.

 

No ei ainakaan hirveän hyvä avioliitto taida olla jos ei halua edes sen merkiksi sormusta pitää. En tunne.

no niin, ajattelitko tätä vastausta yhtään?

Ei se sormus liittoa määrittele, todellakaan. Niin paljon syitä miksi sitä ei pidetä ja ne ei mitenkään liity liiton tilaan tai yhteiselon sujumiseen.

No ajattelin nyt lähinnä sellaista tilannetta ettei yhtäkkiä sormusta HALUA pitää. Kyllä mä ainakin närkästyisin jos mieheni tulisi sanomaan ettei enää tästä lähin pidä vihkisormustamme. Eri asia jos se on liian suuri/pieni.

Ja sanavalinta varmaan oli vähän omituinen, mua ei oo siunattu kirjoittajan lahjoilla.

Ja vastauksistasi päätellen ei myöskäään älyn lahjoilla...

Miksi täytyy aina mennä henkilökohtaisuuksiin?

 

Meillä ei mies käytä koska hänellä psoriasis käsissä/sormissa, myös muualla vartalolla.. Yrittää saada ihon kuntoon siittä kohdalta, mutta aina kun paranee ja laittaa sormuksen niin pahenee On muuten v...mäinen ihosairaus!!!

 

Itse en käytä kuin joskus jos muistan sen vain sormeeni laittaa. Olen sairaanhoitaja, joten työssäni en voi käyttää sormuksia, näin ollen jätän sen aina kotiin ja joskus se voi lojua lipaston päällä viikkoja, ennen kuin muistan sen olemassa olon - sormuksen siis, en mieheni! :kieh:

Joo, on varmaan hirven huono avioliitto jos ei käytä sormusta

 

surullista jos ihmisten sitoumus on vaan kiinni siinä sormuksessa

Ihan samaa mieltä...

 

Taustallahan voi olla mitä vain. En ala miettimään tai analysoimaan toisten syytä käyttää tai olla käyttämättä sormusta.

Näin meillä: Mies ei halua, eikä ole sormusta. Minulle on yksi hailee käyttääkö. Minä taas hävitän jatkuvasti omani ja kun tuo paino putosi aika roimasti, niin lihat lähti sormista, joten ei se sormus sormessa edes pysyisi. Käytän sitä keskisormessa... jos tosiaan muistan. Kyllä tuo mies oli enemmän pahoillaan siitä ettei se sormus ole sormessa. Mutta en mie silti jaksa siitä asiasta ottaa isommin sielulleni murhetta.

 

No ei ainakaan hirveän hyvä avioliitto taida olla jos ei halua edes sen merkiksi sormusta pitää. En tunne.

no niin, ajattelitko tätä vastausta yhtään?

Ei se sormus liittoa määrittele, todellakaan. Niin paljon syitä miksi sitä ei pidetä ja ne ei mitenkään liity liiton tilaan tai yhteiselon sujumiseen.

No ajattelin nyt lähinnä sellaista tilannetta ettei yhtäkkiä sormusta HALUA pitää. Kyllä mä ainakin närkästyisin jos mieheni tulisi sanomaan ettei enää tästä lähin pidä vihkisormustamme. Eri asia jos se on liian suuri/pieni.

Ja sanavalinta varmaan oli vähän omituinen, mua ei oo siunattu kirjoittajan lahjoilla.

Ja vastauksistasi päätellen ei myöskäään älyn lahjoilla...

Miksi täytyy aina mennä henkilökohtaisuuksiin?

Niin, miksi?

 

No ei ainakaan hirveän hyvä avioliitto taida olla jos ei halua edes sen merkiksi sormusta pitää. En tunne.

Miten muka sormuksen pito määrittää hyvän ja huonon liiton?
Salli mun

 

Miksi täytyy aina mennä henkilökohtaisuuksiin?

Olet vielä niin nuorikin, että joskus vielä ymmärrät...

 

Mä olen labrassa töissä eli en saa pitää töissä, enkä muista laittaa muutenkaan pariksi tunniksi joten pidän niitä kaulaketjussa roikkumassa. Juhliin toki laitan sormiini ne

 

Miksi täytyy aina mennä henkilökohtaisuuksiin?

Olet vielä niin nuorikin, että joskus vielä ymmärrät...

Ahaa, ikäkysymys taas vaihteeksi. Ylläri kun katsoo missä palstaillaan...

 

Itse en käytä kuin joskus jos muistan sen vain sormeeni laittaa. Olen sairaanhoitaja, joten työssäni en voi käyttää sormuksia, näin ollen jätän sen aina kotiin ja joskus se voi lojua lipaston päällä viikkoja, ennen kuin muistan sen olemassa olon - sormuksen siis, en mieheni! :kieh:

Joo, on varmaan hirven huono avioliitto jos ei käytä sormusta

Parisuhdeneuvontaan vain automaattisesti jos sormusta ei enää kädessä näy

 

Itse en käytä kun säännöllisesti..Kotitöitä tehdessä jne epäkäytännölliset ja en osaa pitää..Laitan kyllä aina kotoa lähtiessä kun muistan..Tosin usein unohtuu Mutta ns.edustustilaisuuksissa pidän kyllä..ja hyvä liitto siitä huolimatta..Mies pitää aina sormustaan..

 

Tietyissä ammateissa sormuksista on vaan haittaa. Ehkäpä sitä ei jaksa aina työpäivän päätteeksi laittaa sormusta sormeen ja ottaa taas kohta pois. Sormus voi myös olla käynyt liian pieneksi/isoksi jne. Onhan noita syitä.

 

No ajattelin nyt lähinnä sellaista tilannetta ettei yhtäkkiä sormusta HALUA pitää. Kyllä mä ainakin närkästyisin jos mieheni tulisi sanomaan ettei enää tästä lähin pidä vihkisormustamme. Eri asia jos se on liian suuri/pieni.

Ja sanavalinta varmaan oli vähän omituinen, mua ei oo siunattu kirjoittajan lahjoilla.

Tuollaisessa tilanteessa pitää kysyä siltä joka ei enää halua pitää sormusta. Työt muuttuneet, allergia puhjennut, turvotusta? Luulen että parisuhteen rakoilu näkyisi ensimmäiseksi muualla kuin sormuksesta. Yleensä sormus on tärkeämpi suhteen alussa, myöhemmin sillä ei ole niin väliä.

 

Mun mies ei halunnut alunperinkään sormusta, vaikka avioliittoon halusikin. Hänellä on kerran meinannut sormi lähteä irti kun luokkasormus jäi työkoneeseen kiinni.

Minulle suhde ei ole sormuksesta kiinni, kyllä se rakkaus ja sitoutuminen tulee jostain ihan muualta. Kauhena typerää ajatella, että avioliitossa tai suhteessa olisi jotain vikaa, koska ei käytetä sormuksia.

 

Kyllä mä käytän kihlasormustakin, miksen siis vihkisormusta? Yöksi ja suihkun/ leipomisen ajaksi otan pois. Olo on alaston ilman sormusta nyt kun siihen on tottunut. Mies käyttää myös eikä ota pois edes yöksi. Ja mun sormusta on suurennettu kerran kun olin raskausaikana niin turvoksissa.

 

Me ei käytetä sormuksia muuta kun juhlissa tms. Syynä meillä(kin) työt, mä olen hoitaja ja mies värkkää koneiden kanssa, ei siinä sen kummempaa. Tuppukylässä kun asutaan, kaikki tietää (jopa baarissa) meidän olevan toisillemme varattuja ilman sormuksiakin.

 

Miksi täytyy aina mennä henkilökohtaisuuksiin?

Olet vielä niin nuorikin, että joskus vielä ymmärrät...

Ahaa, ikäkysymys taas vaihteeksi. Ylläri kun katsoo missä palstaillaan...

:kieh:

 

No ajattelin nyt lähinnä sellaista tilannetta ettei yhtäkkiä sormusta HALUA pitää. Kyllä mä ainakin närkästyisin jos mieheni tulisi sanomaan ettei enää tästä lähin pidä vihkisormustamme. Eri asia jos se on liian suuri/pieni.

Ja sanavalinta varmaan oli vähän omituinen, mua ei oo siunattu kirjoittajan lahjoilla.

Tuollaisessa tilanteessa pitää kysyä siltä joka ei enää halua pitää sormusta. Työt muuttuneet, allergia puhjennut, turvotusta? Luulen että parisuhteen rakoilu näkyisi ensimmäiseksi muualla kuin sormuksesta. Yleensä sormus on tärkeämpi suhteen alussa, myöhemmin sillä ei ole niin väliä.

no mulle se on edelleenkin tärkeä. Mutta mä olenkin nuori ja eikä mulla ole älynlahjoja sitten yhtään. eli en tiedä mistään mitään.

 

Mikä teidän mielestä on taustalla jos ihminen on naimisissa, ei käytä sormusta ollenkaan?
Tunnetteko tällaisia ihmisiä?

Tunnen, esimerkiksi minulla ja miehelläni ei ole sormuksia. Olemme olleet yhdessä 13 vuotta, siitä 9,5v aviossa. Ja kiitos kysymästä, avioliittomme voi mainiosti. Tällä hetkellä vain olen niin paksu, että sormukset eivät mahdu kunnolla sormeeni. Miehen sormus taas on liian iso (oli jo alun perin, mutta tyhminä uskoimme myyjän sanaan), joten se on jatkuvasti vaarassa tippua. Kun mä saan itseni palautumaan normaaliksi, niin olemme sopineet menevämme ostamaan uudet sormukset noiden opiskelijabudjettirinkuloiden tilalle.

 

Miksi täytyy aina mennä henkilökohtaisuuksiin?

Olet vielä niin nuorikin, että joskus vielä ymmärrät...

Ahaa, ikäkysymys taas vaihteeksi. Ylläri kun katsoo missä palstaillaan...

Nuorena ollaan usein todella ehdottomia ja nähdään vain oma mielipide. Kyllä sinun ensimmäisestä vastauksesta huokui jonkinasteinen naiivius ja lapsellisuus, koska lähdit jyrkin sanoin tuomitsemaan niitä, jotka tekevät toisin kuin sinä. Ikä sinänsä on sivuseikka, mutta ajatusmaailmaansa olisi ihan hyvä avartaa. Sormus sormessa on loppujen lopuksi pieni asia, joka ei oikeasti kerro suhteesta mitään...