Toggle sidebar

Mielipiteitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aloittaja.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

aloittaja.

Vieras
Olen 18-vuotias, minulla oli joku aika sitten juttua 28-vuotiaan miehen kanssa. Hänen kanssaan kävi sitten niin, että mies esitti mulle mukavaa ja hirmu ystävällistä, mutta samanikäiselle naispuoliselle ystävälleen oli jauhanut kaiken mitä minä hänelle sanoin ja sitten toitottanut myös aina sitä kuinka ei kiinosta puhua minun kanssa, mutta puhui silti ja yritti ohjata muutamia kertoja seksin puolelle. Hän myös puolestaan kertoi ystäviensä asioita minulle joita ei olisi saanut sanoa ja keksi kaikenmaailman höpöhöpö juttuja... Sitten myöhemmin myöskin täräytti ettei katsele alle 25-vuotiaita naisia, vaikka osotti sitä aikaisemmin kiinostusta minua kohtaan.

Käyttikö mies minua nuoren ikäni takia hyväksi vai teki nuo asiat vaan sen takia koska tuollanen luonne vai joku tilapäinen mielenhäiriö koska hänellä ei kuulemma koskaan aikasemmin ole yhtä nuorta naisseuraa ollut kuin minä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuttu:
Mies on oikea häntäheikki joka yrittää kaikkea mikä liikkuu
Click to expand...

Oli muuten vielä fiksu kahden lapsen isä, ei edes välittänyt juhlimisesta. :D silti tuollanen.

Nyt kuvioihin on tupsahtanut sitten toinen vanhempi mies, hänellä ikää 29 ja on luonteeltaan ihan erillainen, sellanen bilehirmu ja enemmän paha poika, kun tää edellinen oli omien sanojensa mukaan "kiltti".

Mietin vaan et uskallanko mä enää yrittää?

Uskallanko antaa siivet vanhemmalle rakkaudelle?

Voin sanoo et kun sain tuolta yhdeltä vanhemmalta ukolta siipeeni ja mullahan siis ei ole aiemmin ollut suhteita yhtä vanhoihin miehiin, niin itsevarmuus laski ja koin itseni ihan noloksi ja tyhmäksi kun en kelvannut... nyt pelkään että saisin siipeeni uudestaan vanhemmalta ukolta, jos annan luvan itselleni rakastaa. Ahdistaa.
 
[QUOTE="vanha ämmä";28358776]Eti nuorempia, lapsihan sinä vasta.[/QUOTE]

En kyllä koe olevani lapsi enää, vaan nainen. Nuori sellainen. :) mun lapsuus rupesi vähitellen katoamaan siinä 16-vuoden kohdalla... ja kun en etsimällä etsi ketään varsinaisesti, nämä henkilöt ovat sattuneet nyt tulemaan vaan minua vastaan elämässä. Koen myöskin vähän loukkaavana sen, jos mua vieläkin vähätellään lapseksi.
 
Toisaalta parisuhteet isolla ikäerolla voivat toimia, olla avartavia puolin ja toisin. Toisaalta 18 ja 29 vuotiaiden elämäntilanteet ovat monesti ehkä hiukan eri vaiheissa ja yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat voivat olla täten hankalia (mahd. lasten hankkimisen ajankoht yms.) Tutustu sinua kiinnostavaan ihmiseen sen kummemmin ikää katsomatta ja huomaat sitten, tuleeko hommasta mitään :) Toisaalta jos sinua epäilyttää jo valmiiksi "pahan pojan" tavat ja tyyli, niin jättäisin suosiolla väliin tämän suhteen.
 
[QUOTE="vieras";28358858]Toisaalta parisuhteet isolla ikäerolla voivat toimia, olla avartavia puolin ja toisin. Toisaalta 18 ja 29 vuotiaiden elämäntilanteet ovat monesti ehkä hiukan eri vaiheissa ja yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat voivat olla täten hankalia (mahd. lasten hankkimisen ajankoht yms.) Tutustu sinua kiinnostavaan ihmiseen sen kummemmin ikää katsomatta ja huomaat sitten, tuleeko hommasta mitään :) Toisaalta jos sinua epäilyttää jo valmiiksi "pahan pojan" tavat ja tyyli, niin jättäisin suosiolla väliin tämän suhteen.[/QUOTE]

Ei epäilytä se tyyli, sellasia mä oonkin useammin elämässäni vetänyt puoleeni kuin niitä kiltimpiä. :) Jotenkin tuntuu kun jos mies on mulle liian kiltti, nii mie turhaudun hyvin nopeesti sellaseen ja potkasen perseeseen kun rupeaa vituttamaan ja lässyttämään... Tarviin miestä jossa on asennetta ja että hän on miehinen mies ! kun mullakin on tempperamenttiä nii liian helposti vedän tollasen liian kiltin tossun alle niin sanotusti...

En usko että miehellä ois mikään kiirre hankkia lapsia, ei oo sen tyyppinen tai antanut ainakaan ymmärtää moista. En minäkään kyllä kauhean vanhana niitä lapsia haluais, joskus alle 25-vuotiaana olisi mukavaa ainakin saada ensimmäinen lapsi mutta niin että olen kuitenkin yli kahdenkymmenen joten sekin puoli voisi mennä miehen kanssa yhteen.

Millä tavalla sinä näet että isolla ikäerolla olevat suhteet voivat olla avartavia puolin että toisin? Perustele!

Mutta kiitos tästä ihanasta viestistä, sait hymyn huulilleni ja helpotit ahdistustani, kuitenkin asiallisella ja järkevällä tavalla. :)
 
[QUOTE="aloittaja";28358916]Ei epäilytä se tyyli, sellasia mä oonkin useammin elämässäni vetänyt puoleeni kuin niitä kiltimpiä. :) Jotenkin tuntuu kun jos mies on mulle liian kiltti, nii mie turhaudun hyvin nopeesti sellaseen ja potkasen perseeseen kun rupeaa vituttamaan ja lässyttämään... Tarviin miestä jossa on asennetta ja että hän on miehinen mies ! kun mullakin on tempperamenttiä nii liian helposti vedän tollasen liian kiltin tossun alle niin sanotusti...

En usko että miehellä ois mikään kiirre hankkia lapsia, ei oo sen tyyppinen tai antanut ainakaan ymmärtää moista. En minäkään kyllä kauhean vanhana niitä lapsia haluais, joskus alle 25-vuotiaana olisi mukavaa ainakin saada ensimmäinen lapsi mutta niin että olen kuitenkin yli kahdenkymmenen joten sekin puoli voisi mennä miehen kanssa yhteen.

Millä tavalla sinä näet että isolla ikäerolla olevat suhteet voivat olla avartavia puolin että toisin? Perustele!

Mutta kiitos tästä ihanasta viestistä, sait hymyn huulilleni ja helpotit ahdistustani, kuitenkin asiallisella ja järkevällä tavalla. :)[/QUOTE]

Asiallisen viestin halusinkin laittaa :)
Minulla ei ole kokemusta suuri-ikäeroisesta suhteessa mutta olen lukenut aikakausilehdistä haastatteluja todella onnellisista pariskunnista ikäerolla 7-14v. Lähinnä niistä erilaisista kokemuksista voi saada avartavuutta kun on vaikkapa lapsuuden tv-ohjelmat olleet erilaisia ynnä paljon kaikkea muuta. Etsi joku haastattelu, kyllä varmaan netistäkin löytyy. Monella on ollut myös sellainen tuntemus, että ikä on oikeasti vain numero ja että luonteet sopii niin hyvin yhteen ettei iällä ole väliä.
 
Ja taaaaaas mennään. Onko tämä kolmekymppinen tällä kertaa ex-narkki vai yh-isä vai Cheekin näköinen 33v? Miten sä jaksat keksiä näitä tarinoitasi tänne? Mene mielummin hoidattamaan itsesi kuntoon.
 
[QUOTE="vieras";28358943]Asiallisen viestin halusinkin laittaa :)
Minulla ei ole kokemusta suuri-ikäeroisesta suhteessa mutta olen lukenut aikakausilehdistä haastatteluja todella onnellisista pariskunnista ikäerolla 7-14v. Lähinnä niistä erilaisista kokemuksista voi saada avartavuutta kun on vaikkapa lapsuuden tv-ohjelmat olleet erilaisia ynnä paljon kaikkea muuta. Etsi joku haastattelu, kyllä varmaan netistäkin löytyy. Monella on ollut myös sellainen tuntemus, että ikä on oikeasti vain numero ja että luonteet sopii niin hyvin yhteen ettei iällä ole väliä.[/QUOTE]

Noniin kiitos. :)

Onko sitten -80 luvulla ja -90 luvulla syntyneiden elämä ollut hirmu erillaista?

Minä kun en tiedä...
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa