Ei, täysin päin vastoin. Eutanasian täydellistä sallimista ja helppoutta. En toivo kenenkään jäävän vammautuneena kitumaan epäonnistuneen itsemurhayrityksen takia.
Mielestäni eutanasia tulisi olla kaikille vapaa päätös riippumatta siitä onko vaikeasti sairas.
Ylipäänsä kyseenalaistan ihmiselämän arvokkuutta sinänsä. Se on mielestäni hassua että sitä pidetään jotenkin ylivertaisena arvona, josta ei voi luopua edes omasta tahdostaan.
Meillä on edellisen vuosisadan peruina aivan järkevä huoli yhteiskuntina siitä, että jos ihmiselämän arvokkuus on vähemmän ylivertainen arvo, niin se tulee silloin olemaan sitä etenkin muille ihmisille ja muille kansoille.
Marttyyriuteen taipuvilla ihmisillä on nytkin ajatuksia, että pitäisipä tappaa itsensä niin ei olisi rasitukseksi kenellekään. Häpeässä elämistä taas pidettäisiin sairautena ja kuolemaa lääkkeenä siihenkin. Takaseinää ei löydy. Mitä itsemurhamyönteisempi yhteiskunta, sitä enemmän itsemurhia varsinaisen eutanasian lisäksi. Itsemurhaajien jälkeenjääneistä voidaan miettiä, olisiko se hyvä asia.
Ihminen voisi myös myydä itsensä orjaksi, pitäisikö se hyväksyä sitten myös? On asioita, joita voidaan pitää täydellisen vapauden ilmentyminä tai sitten paradokseina, mutta joita meidän ei ole välttämättä syytä hyväksyä. Entäs addiktit sitten? Täydellinen vapaus on ehkä vähemmän ylivertainen arvona kuin ihmiselämän arvokkuus.
Toki voidaan siirtyä yhteiskuntaan, jossa viinaa ja huumeita ja itsemurha-apua saa rajattomasti, ja orjaksi voi itsensä myydä jos sen aiheelliseksi näkee. Varmaankin sitten ne jotka jäljelle jäävät tekevät elävät jotenkin autenttisemmin ja ovat jotenkin yleviä otuksia, mutta olisikohan tuo sitten kuitenkaan se paras mahdollinen maailma?
