Voisko joku selventää mulle miksi arjessa oleva kahdenkeskinen aika ei riitä lapselle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HippuTAR
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

HippuTAR

Vieras
Siis kahdenkeskiset hetket jotka luontevasti lomittuu arkeen, jotka toki on pääosin yhtämittaiselta kestoltaan max. puoli tuntia?

Kun tämä nyt tuntuu olevan noille alan ammattilaisille ylitsepääsemätön asia. Esim. ton 15 vuotiaan kans pitäis kuulemma vanhempien olla ilman muita lapsia 1 kokonainen viikonloppu kuukaudessa.
Tänään sitten neuron lääkäri oli sitä mieltä että tolle 10 vuotiaalle kehitysvammaiselle pitäisi myös olla tälläistä extra-aikaa.

Miksi?

Lisäksi sosiaalipuolen ihmisille tuntuu olevan tosi vaikea asia myös se että vanhemmilla ei ole kahdenkeskisiä viikonloppuja.

Siis kai sitte noi "normaalitkin" tarttee omat viikonloput?

Eli neljä kertaa kuussa pitäis saada kolme lasta täältä johonkin muualle ja kerran kuussa kaikki neljä...

Lisäksi mun pitäis kuulemma viedä noi 1 ja 4 vuotiaat virikehoitoon. Tätä perusteltiin sillä että olis aikaa tolle teinille. Pitäskö sen sitte olla koulusta pois vai? Jotta mä kerkeän olla sen kans ku pienemmät on hoidos? Teinin suurin ongelma on tällä hetkellä se kun ei sitä oikeen meinaa saada kouluun asti...
 
:O :laugh: :O

mä oon sanaton..

tai, en oikeestaan..mulla kun esikoisella oli teininä rankkaa, sain kuulla sen johtuvan siitä kun se oli erakko, erilainen ja sulkeutunut.Nyt kun keskimmäisellä on rankkaa, se johtuu kuulemma siitä kun se on niin reipas, iloinen ja auttavainen.

|O
 
En osaa vastata kysymykseesi, olen samaa pohtinut itsekin. Omaa kokemusta erityislapsista ei tosin ole.

Mutta totaalisesti on käsitys muuttunut 35 vuodessa. Minun lapsuudessani lapset vietiin päiväkotiin, jos kotona ei ollut toista vanhempaa, joka olisi hoitanut lapsia; tai vaikka mummua tahi muuta.

Nykyään kouluikään asti kotihoidettujen lasten vanhemmat ovat outoja hörhöjä, ja nämä lapset taas aikaansaavat ulkopuolisille arviotsijoille moniongelmaisuuden tunteen.

Ja ehdottomasti 1-vuotias kaipaa jo virikkeitä ja muuta seuraa! Tylsistyy kotona oman perheen seurassa. :headwall:
 
Ammattilaiset on aina välillä ihan vähän irti realiteeteista :D
En nyt tässä mene yksityiskohtiin, mutta ihan vastaavaa settiä on kuunneltu täälläkin.

niille varmaan opetetaan et kaikki ongelmat poistuu kun tehdään täysin päinvastoin kuin ennen.

eli jos ap kertoisi noista jokaisen lapsen omasta viikonlopusta ja nuorimmaisten virikehoidossa olosta nykyisenä käytäntönä,niin käskettäisiin toimia niinkuin ap:n perhe nyt toimii.

(muoks.lisäsin pari sanaa selvennykseksi )
 
No onneksi ei muutkaan sitte tajua.

Kaikista käsittämättömintä oli ehkä se että kun mä sanoin etten vie alle 3 vuotiasta vieraalle hoitoon ja muutenkin oon tarkka hoitopaikasta (perustuen kokemuksiin ton ekan lapsen kanssa,niistä ei nyt tässä sen enempää) niin mua aika suoraan syytettiin että pilaan nyt ton teinin mahdollisuudet onnistua kun en halua viedä 1 vuotiasta virikehoitoon. Mä en vaan tajua mitä se teini hyötyis siitä että pikkusisarus on hoidossa sillä aikaa kun teini on koulussa?
En myöskään halunnu tukiperhettä noille pienimmille, koskaen voisi vieraaseen perheeseen luottaa tarpeeksi. Toi tukiperhe oli tosin sairaalan sossun idea ja kunnan sossun naamasta näki ettei moisia kyllä ois tarjollakaan.

Joten mä oon nyt kauhee mutsi joka pilaa vähintään ton teinin elämän ja varmaan vuorollaan sitten noitten muittenkin. Ton teinin asioita oli puimas siis useampi ihminen ja tuli siinä muitakin asioita joista en ollu ihan samaa mieltä ja voin vain kuvitellamikä papatus siinä huonees kävi meidän lähdön jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;28052037:
:O :laugh: :O

mä oon sanaton..

tai, en oikeestaan..mulla kun esikoisella oli teininä rankkaa, sain kuulla sen johtuvan siitä kun se oli erakko, erilainen ja sulkeutunut.Nyt kun keskimmäisellä on rankkaa, se johtuu kuulemma siitä kun se on niin reipas, iloinen ja auttavainen.

|O

:laugh:

Just.

Toi meidän teini ei kuulemma oo ollenkaan erakko vaikka se pääosan ajasta viettä kämpässään mutta kun se kuulemma nykyään on normaalia eikä yhtään huolestuttavaa. Kun teinit nyt nykyään pitää yhteyttä sähköisillä viestimillä. Ja seuraavassa lauseessa voivotellaan kun se syrjäytyy kun mä en vietä tarpeeksi aikaa sen kanssa.
 
mä niiiiin tiedän noi keskustelut, oliko sulla ketään siellä mukana, sellaista joka edes vähän tukisi sun ratkaisuja ja pitäis sun puoliasi?
mulla onneks oli koulukuraattori ja ls-työntekijä, sen muutaman kerran mitä se noihin palavereihin osallistui.Istui siellä tylsistyneen näköisenä ja sanoi pariinkin kertaan et onko mun pakko täällä olla, koska nämä asiat ei hänen mielestään mitenkään kuulu hänen toimenkuvaansa..mut eiku seuraavalle kerralle vaan taas mukaan..

mä en myöskään ymmärrä miten sitä lasta auttaa se et vanhemmat syyllistetään ja joutuvat pohtimaan tota "olenko paska äiti"-ajatusta.tukea ja neuvoja sieltä pitäisi saada, ei syyllistämistä.
(toki onhan noikin neuvoja, mut voisivat nyt itsekkin miettiä onko ne mitenkään järkevästi toteutettavissa )

jaksamista, ja usko itseesi.Kyllä se siitä joskus helpottaa =)
 
Luottakaa, äidit, itseenne. Tehkää oman arvomaailmanne mukaisia ratkaisuja.

Tulee mieleen, että mietitäänkö sairaalassa perheen vuorovaikutusta tai kasvatusmenetelmiä, kun halutaan vieroittaa perheenjäseniä toisistaan. Vai onko huoli äidin jaksamisesta. Tätä kannattaa kysyä suoraan.
 
Mukana oli sairaalan sossu ja lääkäri, koulukuraattori ja kunnan sossu. Muut noista oli yhtä mleltä paitsi lääkäri ei kommentoinu oikein mitään.

Ja toivat ilmi huolen mun jaksamisesta mutta nimenomaan jaksamisesta noitten pienten kans. Eikä ne uskonu vaikka mä kuinka yritin vakuuttaa että jaksan ihan hyvin.

No noi puheet teinin ja vanhempien kahdenkeskisestä ajasta loppu siihen kun koko ajan hiljaa ollut teini sanoihyvin kyllästyneellä äänellä "mulla on ihan tarpeeksi aikaa niitten kans enkä halua yhtään enempää" - tyrmistynyt hiljaisuus ja äkkinäinen aiheenvaihto :laugh:

Tohon syyllistämiseen sinällään oon jo tottunu ja toki ainakin osittain olenkin syyllinen mutta tällä kertaa syy oli aika outo.

Hauskaa oli myös se kun sairaalan sossu on monta kertaa kyselly sopiiko meille jos kunnan sosiaalitoimesta saatais apua perheen vuorovaikutukseen ja mä oon yrittäny kysyäettä mitähän se apu käytännössä ois? niin ei hän kuulemma tarkemmin voi eritellä toisen laitoksen puolesta. No nyt sairaalan sossu kysyi kunnan sossulta että minkälaista apua he voisivat tarjota meille perheen vuorovaikutukseen? Kunnan sossu katto haavi auki vähän aikaa ja alko puhua mahdollisuudesta saada toi kehitysvammainen viikonloppuhoitoon paikalliseen hoitolaitokseen. Eli päättelin että vuorovaikutusapuja ei ollu saatavilla ja liekkö toi kunnan sossu edes ymmärsi minkälaista apua siinä tarkoitettiin... Mä en ainakaan oo missään vaiheessa ymmärtäny.
 
Meillä sossut "käski" keksiä jotain koko perheen yhteistä toimintaa, no hiukan vaikee keksii mitään missä viihtyis 2v-17v ikäset. Jotain ehdottaa niin teinit ainakin tyrmää ne ehdottomalla eillä...

Meillä oli yhden teinin kans ongelmia kun tahto pompottaa muita. Asioita setvittiin sossujen kanssa ja mun mielestä ne asiat olis kääntyny entistä enemmän ton teinin mielen mukaan jos olis kuunneltu niitä sossun "neuvoja"...

Välillä tuli mieleen et onko niillä mitään muuta kokemusta muksuista kun se mitä ne on kirjoista lukenu :D
 

Yhteistyössä