Mielettömän hvyä puheenvuoro kotiäideistä

Sitten ei kukaan muukaan saa olla yhteiskunnan piikkiin kotona tai tehdä mitään muutakaan. Sitten verot alas ja kaikki maksaa kaikista palveluista itse. Sopii mulle.

Tiedätkö, että tämä sopii mullekin! Eli jos ei ole valmis tekemään töitä, niin keksiköön sitten keinon elättää itsensä muuten. Yhteiskunnan tuella ei enää elätettäisi ketään tervettä ihmistä, vaan ne rahat voitaisiin käyttää työllisyyden tukemiseen ja sairaiden sekä vanhusten hoitoon, sekä laadukkaampaan päivähoitoon.

 

Se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa...

Tunteita kuohuttava aihe. TAAS vaihteeksi.

 

Jos lähdetään sille linjalle, että kotona ei saa hoitaa omia lapsia vaan pitää mennä heti töihin, täytyy mun mielestä yhteiskuntarakennetta muuttaa aika radikaalisti. Sitten ei kukaan muukaan saa olla yhteiskunnan piikkiin kotona tai tehdä mitään muutakaan. Sitten verot alas ja kaikki maksaa kaikista palveluista itse. Sopii mulle.

Meinaat että peruskoulukin muuttuu maksulliseksi? Vai tarkoitatko kenties sitä että vain maksetaan sen verran veroja että koulutus olisi ilmaista. Entäpä poliisit, palomiehet jne.?

 

[QUOTE="lkk";27576898]Töistä en itse ole ollut pois sitä kahtakaan vuotta, kokonaan en edes äippä lomalla vaikka lapset on kotona hoidettu lähes 3-vuotiaaksi (...joo ja saatu siitä hurja tuki) ...ammatinvalinta kysymyksiä kyllä...

Ennen lapsia tein hoitotyötä ja mahdollisesti palaa siihen sitten kun lapset on vähän isompia. Työkaveriksini mieluummin haluan motivoituneen sijaisen (joka tietää varmasti mihin asti työsuhde kestään) kuin äidin joka aamulla kello 6 ilmoittaa että ei voi lapsen sairastumisen takia tulla töihin aamuvuoroon kello 7 tai äidin joka yövuorosta lähtee kotiin kello 5:30 (yövuoro kestäisi muuten klo 7:15) sen takia että pitää herättää mies töihin ja viedä lapsi hoitopaikkaan kun isä ei lapsen aamutoimista selviydy. Mieluummin suon äidille mahdollisuuden hoitaa lapsen/lapset kotona ainakin 3-vuotiaaksi, osittaisella hoitovapaalla pidempäänkin.[/QUOTE]

Voi herramunjee, oikeasti?? Kuka hullu tekee lapsia miehelle, joka ei osaa itse nousta sängystä ylös eikä hoitaa omia lapsiaan??

Tästä tulikin mieleeni, että taitaa ne kotiäitien miehet olla aika paljon vähemmän tekemisissä omien lastensa kanssa, kuin työssäkäyvien äitien miehet. Meillä ollaan miehen kanssa vuorotellen oltu töistä pois, kun lapsi on ollut sairas, joten kummankaan työnantaja ei ole joutunut kohtuuttomasti lapsemme sairastelusta kärsimään. Jäisittekö te kotiäidit sitten aina itse hoitamaan sairasta lasta? Miksi?

 

Kotiäidit on laiskoja loisia ja työssäkäyvät rahanahneita itsekeskeisiä epä-äitejä, ei tässä toivoa ole... Se meni jo sillä sekunnilla kun tultiin raskaaksi.

 

[QUOTE="vieras";27576867]Juujuu, työnantajan takiahan ne kotimammat hoitaa lapsiaan kotona...

Ja jos on niin sairauksille altis lapsi, että on viikottaisia poissaoloja töistä sen takia, niin veisin kyllä lapsen jollekin erikoislekurille selvittämään, missä vika.[/QUOTE]

Mua todellakin jo ahdistaa etukäteen se, kuinka lasten sairastelu lisääntyy kun menevät päivähoitoon. Tietenkin se rasittaa lapsia ja vanhempia, mutta nimenomaan ajattelen MYÖS työnantajaa, muita työntekijöitä, joita nämä mun/mieheni poissaolot kuormittavat. Poden jo valmiiksi huonoa omaatuntoa asiasta.

Ja ei, lapsille ei ole välttämätöntä sairastella joka toinen viikko "lastentauteja" (lue: tavallisia räkätauteja, joiden komplikaatioita mm. korvatulehdukset ovat). Mutta kyllä, on aivan tavallista, että taapero sairastaa sen 10 flunssaa vuodessa, eikä sen takia ole syytä lähteä mihinkään erikoislääkärille. Siihen päälle vielä nämä -ah niin ihanat- vatsataudit, niin jopas noita sairauspoissaoloja kertyy. Vaikka vuorottelisi miehen kanssa, niin ihan riittämiin saat olla kotona, jos lapsia on useampi ja he sairastelevat peräkkäin.

 

Heh, koko ketjua lukematta. Minulla on pienet työtulot ja edes omilla verorahoillani en kata sitä mitä lapseni tulisi päiväkodissa maksamaan yhteiskunnalle. Siinä ei parit sataset riitä... Kotihoidontuki voidaan lakkauttaa ihan vapaasti mutta hoitovapaa oikeus tulee säilyttää. Sillä itse olen ainakin valmis jättämään työpaikan ennemmin kuin viemään vauvaa hoitoon. Mitään rahaa en siitä välttämättä tarvi, sitten eletään miehen pienellä palkalla. Mutta en halua viedä vauvaa hoitoon. Eriasia on jos puhutaan vaikkapa parivuotiaasta. Vauvan paikka on kotona.

Äidit töihin, juu juu. Mutta entäs ne pitkäaikaistyöttömät joille maksetaan vielä enemmän kaikkea kun niille kotiäideille ? Onko niiden paikka tosiaan kotona?

 

[QUOTE="vieras";27576938]Voi herramunjee, oikeasti?? Kuka hullu tekee lapsia miehelle, joka ei osaa itse nousta sängystä ylös eikä hoitaa omia lapsiaan??
[/QUOTE]

Jep. Tapaukset oli ihan elävästä elämästä eli joku "hullu" noin jokatapauksessa tekee...

 

[QUOTE="vieras";27576938]Voi herramunjee, oikeasti?? Kuka hullu tekee lapsia miehelle, joka ei osaa itse nousta sängystä ylös eikä hoitaa omia lapsiaan??

Tästä tulikin mieleeni, että taitaa ne kotiäitien miehet olla aika paljon vähemmän tekemisissä omien lastensa kanssa, kuin työssäkäyvien äitien miehet. Meillä ollaan miehen kanssa vuorotellen oltu töistä pois, kun lapsi on ollut sairas, joten kummankaan työnantaja ei ole joutunut kohtuuttomasti lapsemme sairastelusta kärsimään. Jäisittekö te kotiäidit sitten aina itse hoitamaan sairasta lasta? Miksi?[/QUOTE]
Tähän sen verran, että ei kaikilla miehilläkään ole joustavaa työpaikkaa. Joissain työpaikoissa ei kovin hyvällä katsota, jos mies on usein pois töistä. Ainakin se vaikuttaa näissä paikoissa uralla etenemiseen, jos työntekijä on "epäluotettava". Mä tunnen useammankin perheen, joissa sairaan lapsen kanssa kotiin jää aina äiti, koska miehen työ on luonteeltaan sellaista - esim paljon työmatkoja - jossa ei yksinkertaisesti voi perua sovittuja tapaamisia ilman, että siitä aiheutuisi yritykselle taloudellista vahinkoa. Tosin näissä perheissä tulotaso on sen verran hyvä, että lapset voitaisiin hoitaa kotona kolmivuotiaiksi ilman kotihoidontukeakin.

Ja usko ihan huviksesi, että on niitäkin perheitä, joissa mies ei selviydy lasten kanssa. Mäkin olin ensimmäistä kertaa tällaiseen tapaukseen törmätessäni ihan ihmeissäni ja ajattelin, että ei voi olla totta.

 

[QUOTE="vieras";27576938]Voi herramunjee, oikeasti?? Kuka hullu tekee lapsia miehelle, joka ei osaa itse nousta sängystä ylös eikä hoitaa omia lapsiaan??

Tästä tulikin mieleeni, että taitaa ne kotiäitien miehet olla aika paljon vähemmän tekemisissä omien lastensa kanssa, kuin työssäkäyvien äitien miehet. Meillä ollaan miehen kanssa vuorotellen oltu töistä pois, kun lapsi on ollut sairas, joten kummankaan työnantaja ei ole joutunut kohtuuttomasti lapsemme sairastelusta kärsimään. Jäisittekö te kotiäidit sitten aina itse hoitamaan sairasta lasta? Miksi?[/QUOTE]

Siis sekö tekee töissäkäyvän äidin miehestä paremman verrattuna kotiäidin mieheen, että suostuu jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin vuorotellen? Tätä nyt ei kotiäidin miehen sattuneesta syystä yleensä tarvitse tehdä. Mitä muuta tuohon sankaruuteen kuuluu, mitä eivät kotiäitien miehet sinun maailmassasi harrasta?

Tottakai yleensä kodin ja lastenhoito jakaantuu tasaisemmin äidin ja isän välillä, kun molemmat ovat työelämässä (riippuen tietenkin töiden luonteesta ja kuormittavuudesta), mutta miten tämä sulkee pois sen, ettekö kotona olevan äidin mies olisi kiinnostunut lapsistaan tai viettäisi heidän kanssaan aikaa?

 

Siis sekö tekee töissäkäyvän äidin miehestä paremman verrattuna kotiäidin mieheen, että suostuu jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin vuorotellen? Tätä nyt ei kotiäidin miehen sattuneesta syystä yleensä tarvitse tehdä. Mitä muuta tuohon sankaruuteen kuuluu, mitä eivät kotiäitien miehet sinun maailmassasi harrasta?

Tottakai yleensä kodin ja lastenhoito jakaantuu tasaisemmin äidin ja isän välillä, kun molemmat ovat työelämässä (riippuen tietenkin töiden luonteesta ja kuormittavuudesta), mutta miten tämä sulkee pois sen, ettekö kotona olevan äidin mies olisi kiinnostunut lapsistaan tai viettäisi heidän kanssaan aikaa?

No en minä tuota esimerkkiä tuonut, että jonkun pitääísi lähteä töistä sen takia kesken työvuoron, kun mies ei osaa hoitaa omia lapsiaan aamulla Ja ylipäänsä kotiäidit painottaa vuoron perään, miten lapselle on tärkeintä maailmassa olla kotona äidin kanssa. Missä helvetissä ne iskät on? Meillä lapselle on kyllä ihan yhtä tärkeää olla iskän kanssa kuin mun. Ja niin sen mun mielestä pitää ollakin.

 

Hyvä kolumni. Pitkällä tähtäimellä äidin työssäolo on parasta yhteiskunnalle, äidille itselleen ja myös parisuhteelle jos sellainen sattuu äidillä olemaan. Suomessa on kuitenkin maailman kärkipäätä oleva järjestelmä äitiyslomien suhteen joten kenenkään ei tarvitse lastaan työntää pahimmillaan jo muutaman viikon jälkeen hoitoon kuten jossain muualla tehdään, maissa joissa ei edes tiedetä mitä ovat äitiysloma, kotihoidontuki, lapsilisät tai edes äitiyspakkaukset. Äitiysloman jälkeen kotona öllöttely ei ole työtä eikä siitä jää kellekään mitään käteen.

Ei ole kauaa siitä kun eräs 25-vuotias kotiäiti valisti minua siitä että hän on maksanut niin "paljon" veroja että jo sen perusteella on oikeutettu olemaan kotona ja että pienen lapsen hoitaminen ja kerrostalokolmion "emännöinti" on täyspäiväistä työtä. Huokaisin todella syvään. Nämä on tietysti niitä ääripää-idiootteja mutta näitä riittää.

 

Hyvä kolumni. Pitkällä tähtäimellä äidin työssäolo on parasta yhteiskunnalle, äidille itselleen ja myös parisuhteelle jos sellainen sattuu äidillä olemaan. Suomessa on kuitenkin maailman kärkipäätä oleva järjestelmä äitiyslomien suhteen joten kenenkään ei tarvitse lastaan työntää pahimmillaan jo muutaman viikon jälkeen hoitoon kuten jossain muualla tehdään, maissa joissa ei edes tiedetä mitä ovat äitiysloma, kotihoidontuki, lapsilisät tai edes äitiyspakkaukset. Äitiysloman jälkeen kotona öllöttely ei ole työtä eikä siitä jää kellekään mitään käteen.

Ei ole kauaa siitä kun eräs 25-vuotias kotiäiti valisti minua siitä että hän on maksanut niin "paljon" veroja että jo sen perusteella on oikeutettu olemaan kotona ja että pienen lapsen hoitaminen ja kerrostalokolmion "emännöinti" on täyspäiväistä työtä. Huokaisin todella syvään. Nämä on tietysti niitä ääripää-idiootteja mutta näitä riittää.

Tuosta olen kanssasi samaa mieltä. Mutta nimenomaan pitkällä tähtäimellä. Mä ehdin olla useita vuosia työelämässä ennen kuopuksen syntymää ja olen ollut sen jälkeenkin työelämässä jo 18 vuotta. Sillä, että vein kuopuksen päiväkotiin 3-vuotiaana enkä 2-vuotiaana, ei ole ollut mun elämäni, urani eikä edes eläkkeeni (jos nykyisen kaltaisia ansiotuloihin perustuvia eläkkeitä enää ensi vuosikymmenellä edes maksetaan) mitään negatiivista vaikutusta. Sen sijaan sillä yhdellä vuodella oli suuri merkitys esikoiselleni, jonka ei ekaluokkalaisena tarvinnut koulun jälkeen tulla yksin tyhjään kotiin eikä mun tarvinnut alkaa etsimään hänelle jotain hoitajaa, joka voisi ottaa sekä aamuisin että iltapäivisin esikoiseni hoitoonsa.

Mitä tulee tuohon äitiysloman jälkeiseen "öllöttämiseen", niin mä en koskaan pitänyt sitä työnä. Työtä se olisi - hassua kyllä - ollut sitten, jos naapurin rouvan kanssa olisi klo 7 vaihdettu päittäin lapsia (samanikäiset lapset kummallakin) ja toinen vaihto takaisin klo 17. Mutta koska ei vaihdettu, niin ei se työtä ollut vaan omien lasteni hoitamista. Esikoisen jouduin viemään päiväkotiin lapsen ollessa 1v10kk (siihen aikaan oikeus hoitovapaaseen päättyi tuolloin) ja kyllä mä sanon, että aika pieni se oli sinne mennessään. Ihan toisenlainen tilanne kuin kuopuksen kanssa, joka oli 3-vuotias aloittaessaan "uransa". 3 v ymmärsi huomattavasti paremmin, kun selitti, miksi päiväkotiin täytyy lähteä silloinkin, kun lasta aamulla väsytti, oli pimeää, satoi räntää ja tuuli piiskasi koko matkan lapsen kasvoja.

 

Tuosta olen kanssasi samaa mieltä. Mutta nimenomaan pitkällä tähtäimellä. Mä ehdin olla useita vuosia työelämässä ennen kuopuksen syntymää ja olen ollut sen jälkeenkin työelämässä jo 18 vuotta. Sillä, että vein kuopuksen päiväkotiin 3-vuotiaana enkä 2-vuotiaana, ei ole ollut mun elämäni, urani eikä edes eläkkeeni (jos nykyisen kaltaisia ansiotuloihin perustuvia eläkkeitä enää ensi vuosikymmenellä edes maksetaan) mitään negatiivista vaikutusta. Sen sijaan sillä yhdellä vuodella oli suuri merkitys esikoiselleni, jonka ei ekaluokkalaisena tarvinnut koulun jälkeen tulla yksin tyhjään kotiin eikä mun tarvinnut alkaa etsimään hänelle jotain hoitajaa, joka voisi ottaa sekä aamuisin että iltapäivisin esikoiseni hoitoonsa.

Mitä tulee tuohon äitiysloman jälkeiseen "öllöttämiseen", niin mä en koskaan pitänyt sitä työnä. Työtä se olisi - hassua kyllä - ollut sitten, jos naapurin rouvan kanssa olisi klo 7 vaihdettu päittäin lapsia (samanikäiset lapset kummallakin) ja toinen vaihto takaisin klo 17. Mutta koska ei vaihdettu, niin ei se työtä ollut vaan omien lasteni hoitamista. Esikoisen jouduin viemään päiväkotiin lapsen ollessa 1v10kk (siihen aikaan oikeus hoitovapaaseen päättyi tuolloin) ja kyllä mä sanon, että aika pieni se oli sinne mennessään. Ihan toisenlainen tilanne kuin kuopuksen kanssa, joka oli 3-vuotias aloittaessaan "uransa". 3 v ymmärsi huomattavasti paremmin, kun selitti, miksi päiväkotiin täytyy lähteä silloinkin, kun lasta aamulla väsytti, oli pimeää, satoi räntää ja tuuli piiskasi koko matkan lapsen kasvoja.

Toi ekaluokkalaisen kotiintulo koulun jälkeen on sellainen asia missä jotkut lapsiperheet ovat jossain määrin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä sattuvat asumaan. Itse olin aikanaan ns. avainkaulalapsi ja jouduin tulemaan koulun jälkeen yleensä aina tyhjään kotiin. Nykyään keskustoissa ja taajaan asutuilla alueilla on kaikenlaista iltapäivätoimintaa tarjolla eka- ja tokaluokkalaisillekin mutta muualla välttämättä ei ollenkaan. Ekaluokkalainenkin kuitenkin oppii nopeasti itsenäiseksi, kyse on tässä enemmänkin ehkä vanhempien mukavuusalueesta kuin sen pienen koululaisen.

 

Ehkeivät kaikki kotiäidit miellä kuitenkaan tekevänsä töitä, ainaakaan samoin, kuin jos olisivat työelämässä tekemässä töitä. Mutta sillä työ sanalla haluttaan viestiä sitä, etteivät he kaikki suinkaan vaan toimetonna kotona loisi.

 

Toi ekaluokkalaisen kotiintulo koulun jälkeen on sellainen asia missä jotkut lapsiperheet ovat jossain määrin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä sattuvat asumaan. Itse olin aikanaan ns. avainkaulalapsi ja jouduin tulemaan koulun jälkeen yleensä aina tyhjään kotiin. Nykyään keskustoissa ja taajaan asutuilla alueilla on kaikenlaista iltapäivätoimintaa tarjolla eka- ja tokaluokkalaisillekin mutta muualla välttämättä ei ollenkaan. Ekaluokkalainenkin kuitenkin oppii nopeasti itsenäiseksi, kyse on tässä enemmänkin ehkä vanhempien mukavuusalueesta kuin sen pienen koululaisen.

Mun esikoiseni kyllä on sanonut, että oli mukavaa tulla koulusta kotiin, kun ei tarvinnut olla yksin siellä. Tottakai hänkin olisi sopeutunut avainkaulalapseksi kuten niin monet muutkin lapset ovat joutuneet sopeutumaan, mutta tuo yksi vuosi enemmän hoitovapaalla mahdollisti sen, ettei hänen tarvinnut. Eikä mulla ole mitään syytä katua sitä, että olin sen 3 vuotta kotona. Hyvin on ehtinyt tässä töitä tehdä senkin jälkeen

 

Tähän sen verran, että ei kaikilla miehilläkään ole joustavaa työpaikkaa. Joissain työpaikoissa ei kovin hyvällä katsota, jos mies on usein pois töistä. Ainakin se vaikuttaa näissä paikoissa uralla etenemiseen, jos työntekijä on "epäluotettava". Mä tunnen useammankin perheen, joissa sairaan lapsen kanssa kotiin jää aina äiti, koska miehen työ on luonteeltaan sellaista - esim paljon työmatkoja - jossa ei yksinkertaisesti voi perua sovittuja tapaamisia ilman, että siitä aiheutuisi yritykselle taloudellista vahinkoa. Tosin näissä perheissä tulotaso on sen verran hyvä, että lapset voitaisiin hoitaa kotona kolmivuotiaiksi ilman kotihoidontukeakin.

Ja usko ihan huviksesi, että on niitäkin perheitä, joissa mies ei selviydy lasten kanssa. Mäkin olin ensimmäistä kertaa tällaiseen tapaukseen törmätessäni ihan ihmeissäni ja ajattelin, että ei voi olla totta.

Olen kyllä törmännyt yrittäjämieheen, joka jää sovitulta työmatkalta ja -palaverista pois ihan surutta kun lapsi on sairastunut. Se oli vaan ihan hiivatin kiva kuulla kun on itse ajanut reilut 100 km kokouspaikalle ja todeta, että koko palaveri on käytännössä aivan turha. Olisi sen tietenkin voinut ilmoittaa koko porukalle jo silloin kun tilanne on selvillä (on sähköpostit ja työkännykät, joihin voi laittaa viestiä...) eikä vasta klo 10:45 kun palaveri alkaa 11:00.

Olin kaksinverroin ilahtuneempi, koska olin itse ajanut edellisenä iltana vielä 150 km viedäkseni omat kipeät lapseni isoäidille hoitoon...

 

Toi ekaluokkalaisen kotiintulo koulun jälkeen on sellainen asia missä jotkut lapsiperheet ovat jossain määrin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä sattuvat asumaan. Itse olin aikanaan ns. avainkaulalapsi ja jouduin tulemaan koulun jälkeen yleensä aina tyhjään kotiin. Nykyään keskustoissa ja taajaan asutuilla alueilla on kaikenlaista iltapäivätoimintaa tarjolla eka- ja tokaluokkalaisillekin mutta muualla välttämättä ei ollenkaan. Ekaluokkalainenkin kuitenkin oppii nopeasti itsenäiseksi, kyse on tässä enemmänkin ehkä vanhempien mukavuusalueesta kuin sen pienen koululaisen.

Mukavuusalueesta?

 

Mukavuusalueesta?

Ekaluokkalaisten vanhemmat ovat usein aika ylihuolehtivia ja siksi haluavat esimerkiksi saatella lapsensa kouluun ja olla kotona vastassa. Se on sitä vanhempien mukavuusaluetta, vanhemmat tuntevat olonsa vähemmän huolestuneeksi jos joku on paimentamassa koko ajan vaikka lapsen pitäisi jo kovaa kyytiä oppia huolehtimaan itsestään edes jonkin verran mutta vanhemman on helpompi itse elää kun voi huolehtia vähemmän jos lapsen ei tarvitse selvitä yksin vaan joku on hupussa kiinni koko ajan.

Miksiköhän toikin nyt piti selittää.

 

Hyvä kolumni. Pitkällä tähtäimellä äidin työssäolo on parasta yhteiskunnalle, äidille itselleen ja myös parisuhteelle jos sellainen sattuu äidillä olemaan. Suomessa on kuitenkin maailman kärkipäätä oleva järjestelmä äitiyslomien suhteen joten kenenkään ei tarvitse lastaan työntää pahimmillaan jo muutaman viikon jälkeen hoitoon kuten jossain muualla tehdään, maissa joissa ei edes tiedetä mitä ovat äitiysloma, kotihoidontuki, lapsilisät tai edes äitiyspakkaukset. Äitiysloman jälkeen kotona öllöttely ei ole työtä eikä siitä jää kellekään mitään käteen.

.

Niin? Ja jotkut haluavat romuttaa tämän järjestelemän, miksi? Kenen etu se muka on, jos 3 kk ikäinen työnnetään hoitoon? Tuon ikäisen paikka on äitinsä sylissä ja piste, mutta lapsen edusta et huomannut mainita mitään.
Kertoo paljon se.

 

Ekaluokkalaisten vanhemmat ovat usein aika ylihuolehtivia ja siksi haluavat esimerkiksi saatella lapsensa kouluun ja olla kotona vastassa. Se on sitä vanhempien mukavuusaluetta, vanhemmat tuntevat olonsa vähemmän huolestuneeksi jos joku on paimentamassa koko ajan vaikka lapsen pitäisi jo kovaa kyytiä oppia huolehtimaan itsestään edes jonkin verran mutta vanhemman on helpompi itse elää kun voi huolehtia vähemmän jos lapsen ei tarvitse selvitä yksin vaan joku on hupussa kiinni koko ajan.

Miksiköhän toikin nyt piti selittää.

Kiitos selityksestä.
Sellaisenaan sitä en allekirojoita oman mukavuusalueeni keskeltä.

 

Ekaluokkalaisten vanhemmat ovat usein aika ylihuolehtivia ja siksi haluavat esimerkiksi saatella lapsensa kouluun ja olla kotona vastassa. Se on sitä vanhempien mukavuusaluetta, vanhemmat tuntevat olonsa vähemmän huolestuneeksi jos joku on paimentamassa koko ajan vaikka lapsen pitäisi jo kovaa kyytiä oppia huolehtimaan itsestään edes jonkin verran mutta vanhemman on helpompi itse elää kun voi huolehtia vähemmän jos lapsen ei tarvitse selvitä yksin vaan joku on hupussa kiinni koko ajan.

Miksiköhän toikin nyt piti selittää.

Tuo pitää kyllä paikkansa.Vaikka kuopuksen aloittaessa koulun esikoinen yleensä tuli viimeistään parin tunnin päästä koulusta kotiin, niin kyllä sitä monta kertaa töissä mietti, että onkohan se jätkä tullut ollenkaan koulusta kotiin vai onko kenties mennyt kavereineen pöllöilemään lammen jäälle tai keksinyt jotain muuta yhtä älytöntä

 

[QUOTE="vieras";27576938]Tästä tulikin mieleeni, että taitaa ne kotiäitien miehet olla aika paljon vähemmän tekemisissä omien lastensa kanssa, kuin työssäkäyvien äitien miehet. Meillä ollaan miehen kanssa vuorotellen oltu töistä pois, kun lapsi on ollut sairas, joten kummankaan työnantaja ei ole joutunut kohtuuttomasti lapsemme sairastelusta kärsimään. Jäisittekö te kotiäidit sitten aina itse hoitamaan sairasta lasta? Miksi?[/QUOTE]

Esimerkin äitihän ei edes ollut kotiäiti... kai... jos hän kuitenkin yritti olla töissä.

Jos edelleen puhutaan hoitotyöstä, jossa paljon naiset hoitovapaita pitävät, minusta tietyllä tapaa on aivan luonnollista että hoitoalan koulutuksen saanut on ja haluaa olla se joka hoitaa sairaan lapsen. Joskus miehen työ voi tietenkin joustaa helpommin ja ilman hoitoalan koulutustakin hän pärjää loistavasti nuha-kuumeisen lapsen kanssa. Esimerkiksi oma lapseni on kuitenkin sairastanut vakavamminkin ja on ollut täysin selvää että minä hoitoalan koulutuksen saaneena olen häntä jäänyt hoitamaan kotiin tai sairaalaan. Vielä selvempää se olisi ollut siinä vaiheessa jos toisena vaihtoehtona olisi ollut mennä hoitamaan "vieraita" sairaita/hoivan tarpeessa olevia töihin.

 

Kiitos selityksestä.
Sellaisenaan sitä en allekirojoita oman mukavuusalueeni keskeltä.

Mä taisinkin sanoa "usein", en "aina". Toivottavasti alueellasi on mukavaa.

 

Mä taisinkin sanoa "usein", en "aina". Toivottavasti alueellasi on mukavaa.

olen alueeltani osin astunut ulos, mutta kyllä sillä oli mukavaa. Ja se teki lapsenikin elämän mukavammaksi.