Mielettömän hvyä puheenvuoro kotiäideistä

Niin? Ja jotkut haluavat romuttaa tämän järjestelemän, miksi? Kenen etu se muka on, jos 3 kk ikäinen työnnetään hoitoon? Tuon ikäisen paikka on äitinsä sylissä ja piste, mutta lapsen edusta et huomannut mainita mitään.
Kertoo paljon se.

Anteeksi mutta missä kohtaa mä sanoin että äitiysloma ja sen mahdollistavat äitiysraha ja vanhempainraha (ynnä tietysti isäkuukaudet, lapsilisät ja muut erilaiset tuet) pitää romuttaa?

 

Anteeksi mutta missä kohtaa mä sanoin että äitiysloma ja sen mahdollistavat äitiysraha ja vanhempainraha (ynnä tietysti isäkuukaudet, lapsilisät ja muut erilaiset tuet) pitää romuttaa?

No mitä sä sitten vingut tuosta öllöttelystä, jos se sun mielestäsi on ok?

 

Rohkenen olla jyrkästi eri mieltä siitä, ettei äitiysloman (vaikka nimim. ihme mies) luultavasti tarkoitti tässä vanhempainrahakautta) jälkeisestä kotona "öllöttelystä" jäisi kenellekään mitään käteen.
Voiko joku todella vakavalla naamalla esittää väitteen, ettei 9-10 kk:n ikäisen vauvan paras paikka olisi kotona oman vanhemman yksilöllisessä hoivassa? Onko useimmiten pahinta eroahdistusvaihettaan elävälle vauvalle todella hyväksi joutua päivähoitoon, vrt. kotihoito? Jos vastaus on ei, miksi tukea politiikkaa, jossa pienen lapsen etu ei toteudu ja tämän lisäksi päivähoitojärjestelmä kuormittuu todella tuntuvasti yli resurssien?

Mikäli tässä keskustelussa kieltäydytään näkemästä lapsen ikä ja kehitysvaiheet merkittävänä tekijänä ratkaistaessa esim. kotihoidontuen muotoa tai ylipäätään olemassaoloa, voidaan suorilta siirtyä uskottelemaan itsellemme, että entisaikojen 2 kk:n mittainen äitysloma on aivan riittävä ja äiti joutaa jo siinä vaiheessa takaisin töihin kotoa öllöttelemästä, tuota pidemästä äitiyslomasta ei jää mitään käteen kenellekään.

 

[QUOTE="vieras";27577322]Olen kyllä törmännyt yrittäjämieheen, joka jää sovitulta työmatkalta ja -palaverista pois ihan surutta kun lapsi on sairastunut. Se oli vaan ihan hiivatin kiva kuulla kun on itse ajanut reilut 100 km kokouspaikalle ja todeta, että koko palaveri on käytännössä aivan turha. Olisi sen tietenkin voinut ilmoittaa koko porukalle jo silloin kun tilanne on selvillä (on sähköpostit ja työkännykät, joihin voi laittaa viestiä...) eikä vasta klo 10:45 kun palaveri alkaa 11:00.

Olin kaksinverroin ilahtuneempi, koska olin itse ajanut edellisenä iltana vielä 150 km viedäkseni omat kipeät lapseni isoäidille hoitoon...[/QUOTE]

Niinpä. Kun ei kyse ole aina pelkästään sen sairastunutta lasta kotiin jäävän työntekijän plörinäksi menneestä työpäivästä vaan voi olla monen muunkin.

 

No mitä sä sitten vingut tuosta öllöttelystä, jos se sun mielestäsi on ok?

Mä olin siinä uskossa että kotiäitiys ja äitiysloma/vanhempainvapaa olivat eri asioita. Jos näin ei ole niin mä oon ihan väärässä ketjussa.

 

Mä olin siinä uskossa että kotiäitiys ja äitiysloma/vanhempainvapaa olivat eri asioita. Jos näin ei ole niin mä oon ihan väärässä ketjussa.

"Äitiysloman jälkeen kotona öllöttely ei ole työtä eikä siitä jää kellekään mitään käteen."

Tajuathan sinä, että äitiysloma kestää n 3 kk ? Sen jälkeenkö ei ole mitään virkaa äidillä olla kotona lapsen kanssa?

 

Meinaat että peruskoulukin muuttuu maksulliseksi? Vai tarkoitatko kenties sitä että vain maksetaan sen verran veroja että koulutus olisi ilmaista. Entäpä poliisit, palomiehet jne.?

Meinaan sitä, kun tässä nyt peräänkuulutetaan, että muualla maailmassa ei tunneta pitkiä äitiysvapaita vaan vanhempainvapaat loppuvat yleensä lapsen ollessa n. 4kk ikäinen. Niissä maissahan verotus on niin pieni, että äideillä on varaa jäädä tuetta kotiin, koska miehen palkka riittää kattamaan perheen kulut. Sillä pienellä verotulolla sitten katettaisiin kaikki välttämätön eli juurikin palomiehet, poliisit jne. Sellaiset tahot joita ei voida yksityistää. Julkinen terveydenhoito ajettaisiin alas ja koulutuksesta pitäisi maksaa. Tätä se tarkoittaa, jos halutaan ottaa joku vanhempainvapaamalli jostain muualta. Mulle sopii tämäkin.

Ykkösvaihtoehtona pitäisin kuitenkin sitä 6+6+6 mallia. Voisin suht hyvällä omalla tunnolla jättää oman 1,5-vuotiaan päiväkotiin. Mun kuopuksella oli 8kk-14kk iässä todella paha eroahdistuskausi ja olisi ollut järjetöntä rääkkäystä laittaa hänet 9kk iässä päiväkotiin, kun lapsi itki hysteerisesti, jos menin vessaan.

 

Rohkenen olla jyrkästi eri mieltä siitä, ettei äitiysloman (vaikka nimim. ihme mies) luultavasti tarkoitti tässä vanhempainrahakautta) jälkeisestä kotona "öllöttelystä" jäisi kenellekään mitään käteen.
Voiko joku todella vakavalla naamalla esittää väitteen, ettei 9-10 kk:n ikäisen vauvan paras paikka olisi kotona oman vanhemman yksilöllisessä hoivassa? Onko useimmiten pahinta eroahdistusvaihettaan elävälle vauvalle todella hyväksi joutua päivähoitoon, vrt. kotihoito? Jos vastaus on ei, miksi tukea politiikkaa, jossa pienen lapsen etu ei toteudu ja tämän lisäksi päivähoitojärjestelmä kuormittuu todella tuntuvasti yli resurssien?

Mikäli tässä keskustelussa kieltäydytään näkemästä lapsen ikä ja kehitysvaiheet merkittävänä tekijänä ratkaistaessa esim. kotihoidontuen muotoa tai ylipäätään olemassaoloa, voidaan suorilta siirtyä uskottelemaan itsellemme, että entisaikojen 2 kk:n mittainen äitysloma on aivan riittävä ja äiti joutaa jo siinä vaiheessa takaisin töihin kotoa öllöttelemästä, tuota pidemästä äitiyslomasta ei jää mitään käteen kenellekään.

Mikä on sinun mielestäsi riittävä aika yhteiskunnan tukemalle kotona oleskelulle lapsen syntymän jälkeen? Vuosi? Viisi vuotta? Lapsen yläasteiän saavuttamiseen asti? Kaikille löytyy varmasti perusteita mutta niiden toteuttaminen on aika kestämätöntä jos ymmärrät yhtään miten yhteiskunta toimii ja miten kaikki rahoitetaan.

Ei kannata tarttua tuohon öllöttely-sanaan, onhan se varmasti rankkaa olla kotona mutta useimmat kotiäiditkin tajuavat varsin hyvin että se kotiäitiys on tosiasiassa useimmissa tapauksissa pelkästään yhteiskunnan maksama äidin breikki työelämästä tai yhteisöpaineista mennä työelämään.

 

"Äitiysloman jälkeen kotona öllöttely ei ole työtä eikä siitä jää kellekään mitään käteen."

Tajuathan sinä, että äitiysloma kestää n 3 kk ? Sen jälkeenkö ei ole mitään virkaa äidillä olla kotona lapsen kanssa?

Älä saivartele kun tiedät varsin hyvin että Kela maksaa tukia vanhempainrahan nimellä vielä puoli vuotta tuon 3 kk jälkeenkin.

 

anteeksi että käytän vääriä tukinimityksiä kun en ole nostanut niitä kaikkia itse

 

Mikä on sinun mielestäsi riittävä aika yhteiskunnan tukemalle kotona oleskelulle lapsen syntymän jälkeen? Vuosi? Viisi vuotta? Lapsen yläasteiän saavuttamiseen asti? Kaikille löytyy varmasti perusteita mutta niiden toteuttaminen on aika kestämätöntä jos ymmärrät yhtään miten yhteiskunta toimii ja miten kaikki rahoitetaan.

Ei kannata tarttua tuohon öllöttely-sanaan, onhan se varmasti rankkaa olla kotona mutta useimmat kotiäiditkin tajuavat varsin hyvin että se kotiäitiys on tosiasiassa useimmissa tapauksissa pelkästään yhteiskunnan maksama äidin breikki työelämästä tai yhteisöpaineista mennä työelämään.

Oletko ihan tutkinut laajalti aihetta, että useille naisille hoitovapaalle jäännin syy on olla pois työelämästä? Mä en allekirjoita tätä ainakaan perustuen omiin kokemuksiini (ok, ei kovin laaja tutkimus tämäkään). Kyllä kaikilla mun tuntemillani äideillä, jotka ovat jääneet joksikin aikaa kotihoidontuelle, on syynä se, että ei halua laittaa lasta 9kk iässä päiväkotiin ja se, että haluaa sen pienen kanssa viettää aikaa yhdessä, kun siihen on mahdollisuus. Kaikilla näillä tuntemillani äideillä on hyvä vakituinen työpaikka odottamassa. Itsekin tykkää työstäni ja odotan innolla, että pääsen taas työelämään, mutta nyt pienen lapsen äitinä katson, että mun paikkani on vielä vähän aikaa kotona.

Mä pidän tota ihan sonnan jauhantana, että äidit laiskuuttaan haluavat ehdointahdoin jäädä todella pienillä tuloilla kotiin.

 

Mikä on sinun mielestäsi riittävä aika yhteiskunnan tukemalle kotona oleskelulle lapsen syntymän jälkeen? Vuosi? Viisi vuotta? Lapsen yläasteiän saavuttamiseen asti? Kaikille löytyy varmasti perusteita mutta niiden toteuttaminen on aika kestämätöntä jos ymmärrät yhtään miten yhteiskunta toimii ja miten kaikki rahoitetaan.

Ei kannata tarttua tuohon öllöttely-sanaan, onhan se varmasti rankkaa olla kotona mutta useimmat kotiäiditkin tajuavat varsin hyvin että se kotiäitiys on tosiasiassa useimmissa tapauksissa pelkästään yhteiskunnan maksama äidin breikki työelämästä tai yhteisöpaineista mennä työelämään.

Minä näen järkeväksi tukea lapsen kotihoitoa nykyiseen kolmeen ikävuoteen asti. Kolmevuotias ymmärtää, miksi on päivähoidossa, leikkii muiden lasten kanssa aktiivisesti muutakin kuin rinnakkainleikkiä, kykenee kertomaan päivästään itse, osaa pukea ja syödä suurimmaksi osaksi itse eikä enää tarvitse sellaista intensiivistä hoivaa mitä esim. 1-vuotias tarvitsee. Näillä perusteilla kotihoidontuki lapsen kolmeen ikävuoteen asti, siihen saakka kun lapsi on ohittanut taaperovaiheen ja on leikki-ikäinen.

 

Haluaisin tuoda tähän keskusteluun vielä sen näkökulman, että moni kotihoidontukea saava varmasti nostaa myös asumistukea. Tukea, johon ei olisi oikeutettu (ainakaan yhtä suuresti) palkkatyössä käydessään. Mielestäni asumistuen saantiakin pitäisi joltain osin rajoittaa niin, että sillä ei rahoiteta sitä, että toinen vanhempi voi viettää vuosikausia kotona lasten kanssa.

 

Mikä on sinun mielestäsi riittävä aika yhteiskunnan tukemalle kotona oleskelulle lapsen syntymän jälkeen? Vuosi? Viisi vuotta? Lapsen yläasteiän saavuttamiseen asti? Kaikille löytyy varmasti perusteita mutta niiden toteuttaminen on aika kestämätöntä jos ymmärrät yhtään miten yhteiskunta toimii ja miten kaikki rahoitetaan.

Ei kannata tarttua tuohon öllöttely-sanaan, onhan se varmasti rankkaa olla kotona mutta useimmat kotiäiditkin tajuavat varsin hyvin että se kotiäitiys on tosiasiassa useimmissa tapauksissa pelkästään yhteiskunnan maksama äidin breikki työelämästä tai yhteisöpaineista mennä työelämään.

Tämä on hyvä kysymys. Toisaalta tarvitseeko yhteiskunnan tukea lapsiperheitä lainkaan vai voisiko ajatella niin, että ne lisääntyvät, joilla on varaa siihen? Tai että voisivathan isät alkaa tekemään entistä pidempää päivää, jotta äidit voivat hoitaa pienokaisensa kotona (tutkimusten mukaan pienten lasten isät tekevät jo nyt pisintä työpäivää, mutta kai he voisivat työpaikoillaan öllötellä vähän enemmänkin ? Tai toki toisinkin päin eli isät kotiin lasten kanssa ja äidit töihin?

Mä en osaa sanoa, miten pitkään pitäisi lasten kotihoitoa tukea. Olen kiitollinen siitä, että sain itse olla kuopuksen kanssa 3 vuotta kotona. Lapsetkin kun ovat erilaisia, samoin perheet ja elämäntilanteet. On äitejä, jotka hoitovapaansa aikana suorittavat lapsen syntymän yhteydessä kesken jääneitä opintojaan. On äitejä, jotka saavat kotihoidontukea ja käyvät silti töissä, lapsi vaan ei ole kunnallisessa päivähoidossa vaan esim isovanhemmat hoitavat kotihoidontuen suuruista maksua vastaan. On äitejä, jotka ilman kotihoidontukea olisivat vajaakuntoisina työkkärin kirjoilla ilman "pelkoa" työllistymisestä ja työttömyyskorvaushan on suurempi kuin kotihoidontuki.

Mä näen kotihoidontuen tietyssä määrin myös naisten asemaa parantavana. Toki kotona lapsia hoitava nainen joutuu hyväksymään sen, että mies maksaa suurimman osan perheen menoista. Silti se pienikin "oma" raha merkitsee. Erityisesti niissä perheissä, joissa ei ole yhteiset rahat.

 

Tai sitten suomalaisia pidetään sisäänpäinkääntyineinä epäsosiaalisina tuppisuina juuri siksi, että heitä pantataan pahimmassa tapauksessa kouluikään asti kotona äitin kanssa, eivätkä sosiaaliset taidot kehity. Ja sitten syntyy kouluampujia ja perhesurmaajia jotka eivät osaa käsitellä lainkaan sosiaalisia paineita ja purkavat sen väärin keinoin.

Itse olin kotihoidossa kouluikään asti, silti minulle on väh. 50 ulkomaalaista ihmistä maininnut, kuinka en muistuta muita ujoja, hiljaisia suomalaisia. Joten en oikein usko, että tuolla mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Samoin mieheni suku ja ystävät kaikki olleet kotihoidossa ja voin sanoa, että siinä tuppisuu suomalainen jää ihmettelemään heidän sosiaalisia taitoja.

 

[QUOTE="Vieras";27577540]Itse olin kotihoidossa kouluikään asti, silti minulle on väh. 50 ulkomaalaista ihmistä maininnut, kuinka en muistuta muita ujoja, hiljaisia suomalaisia. Joten en oikein usko, että tuolla mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Samoin mieheni suku ja ystävät kaikki olleet kotihoidossa ja voin sanoa, että siinä tuppisuu suomalainen jää ihmettelemään heidän sosiaalisia taitoja.[/QUOTE]
Minustakin tuntuu, että voisin olla paljon useammin hiljaa

 

[QUOTE="vieras";27577531]Haluaisin tuoda tähän keskusteluun vielä sen näkökulman, että moni kotihoidontukea saava varmasti nostaa myös asumistukea. Tukea, johon ei olisi oikeutettu (ainakaan yhtä suuresti) palkkatyössä käydessään. Mielestäni asumistuen saantiakin pitäisi joltain osin rajoittaa niin, että sillä ei rahoiteta sitä, että toinen vanhempi voi viettää vuosikausia kotona lasten kanssa.[/QUOTE]

Kuinkakohan moni sitä asumistukea sitten saakaan? Mun mies on keskituloinen ja minä kotihoidontuella. Meillä ei olisi mitään saumoja asumistukeen. Jonkun todella pienipalkkaisen miehen perheellä ehkä toteutuu tämä.

 

Ihan sama lopetetaanko kh-tuki vai ei, itselleni, sillä nuorimmaiseni on 6-vuotta ja lisää lapsia ei tule. Olen kyllä vieläkin kotiäitinä. Elämme miehen palkalla sekä minun vuokratuloillani.

Toisaalta vois kyllä ensin laittaa ne työttömät töihin, joilla ei pieniä lapsia, sillä mitäs ne siellä kotona tekevät.

Ja mielestäni pienten lasten paikka on kotona äidin tai isän kanssa.

 

Kuinkakohan moni sitä asumistukea sitten saakaan? Mun mies on keskituloinen ja minä kotihoidontuella. Meillä ei olisi mitään saumoja asumistukeen. Jonkun todella pienipalkkaisen miehen perheellä ehkä toteutuu tämä.

Kelan tilastoja vajaa 60 000 lapsiperhettä sai asumistukea vuonna 2011, yhden huoltajan perheitä näistä oli enemmistö eli yli 40 000 ruokakuntaa. Sitä moniko noista perheistä sai sekä kotihoidontukea että asumistukea ei tilastoista selviä. Yksinhuoltaja kai aika usein saa asumistukea muutenkin kuin hoitovapaalla.

 

[QUOTE="lkk";27577644]Kelan tilastoja vajaa 60 000 lapsiperhettä sai asumistukea vuonna 2011, yhden huoltajan perheitä näistä oli enemmistö eli yli 40 000 ruokakuntaa. Sitä moniko noista perheistä sai sekä kotihoidontukea että asumistukea ei tilastoista selviä. Yksinhuoltaja kai aika usein saa asumistukea muutenkin kuin hoitovapaalla.[/QUOTE]
Vaan? Olisin kuvitellut, että pienituloisia lapsiperheitä olisi enemmän.

 

[QUOTE="vieras";27576938]Voi herramunjee, oikeasti?? Kuka hullu tekee lapsia miehelle, joka ei osaa itse nousta sängystä ylös eikä hoitaa omia lapsiaan??

Tästä tulikin mieleeni, että taitaa ne kotiäitien miehet olla aika paljon vähemmän tekemisissä omien lastensa kanssa, kuin työssäkäyvien äitien miehet. Meillä ollaan miehen kanssa vuorotellen oltu töistä pois, kun lapsi on ollut sairas, joten kummankaan työnantaja ei ole joutunut kohtuuttomasti lapsemme sairastelusta kärsimään. Jäisittekö te kotiäidit sitten aina itse hoitamaan sairasta lasta? Miksi?[/QUOTE]

Meillä ainakin olisi se tilanne et jo oisin töissä , se olisin minä joka todennäköisesti jäisin kotiin kun lapset ( 3 kpl) sairastuisivat. Meillä mies on kuussa noin puolet ajasta työmatkalla. Kerran kuussa hän käy joka Kiinassa tai Intiassa ja muuten parin päivän reissuja euroopassa. Joten on aivan mahdotonta et hän jäis kotiin jos lapset sairastuu jahän on vaikka Kiinassa, ei sieltä kovin nopeasti kotiin lennä, ei tosin edes Suomen sisällä pääse nopeasti päiväkotiin hakemaan lapsia jos sairastuvat kesken päivän. Itse olen kolmivuorotöissä sairaanhoitajana. Minusta joku jo edellä kirjoitti hyvin millaista on jos hoitaja sairastuu. Jos itse ilmottaisin aamulla kuudelta et en tule töihin niin yöhoitajan pitäis saada joku töihin tunnissa tai pahimmassa tapauksessa jäädä itse vielä aamuvuoroon. Ja se et saan muutaman satasen kuussa kotihoidontukea on varmasti yhteiskunnalle halvempaa kuin et laittaisin kolme lasta vuoropäiväkotiin. Meillä mies on paljon lasten kanssa. Itse käyn keikkatöissä viikonloppuisin ja iltaisi, silloin kun mies on kotona. En tiedä lasketaanko minua kotiäidiksi kun kuitenkin teen kuussa noin kymmenen päivää töitä.

 

Mun on kyllä pakko kommentoida tähän...

Itse Olen 2 ensimmäisen lapsen kohdalla mennyt töihin aikaisin: ekasta kun hän oli 9kk ja tokasta kun hän oli 5kk.

Nyt sain kaksoset ja päätin jäädä vähän pidemmäksi aikaa kotiin (1,5 vuotta).
Ei tämä kyllä mitään hengailua ole ollut, vaikka itsekin niin ennen luulin. Neljän lapsen hoitaminen ja ison talon kunnossa pito kauppareissuineen, harrastuksineen jne kyllä käy täyspäiväisest' hommasta. Meillä lapset herää klo 7.00 ja silloin ei tosiaan "syödä kun huvittaa", 4 lasta sotkee sitä tahtia, ettei silloin tosiaan "siivota kun huvittaa" ja 4 lasta hyppii pitkin seiniä jos ei ulos pääse joten silloin ei tosiaan mennä ulos "silloin kun huvittaa"!

Mää olen valehtelemmatta aivan poikki tästä härdellistä jo siinä vaiheessa kun mies tulee töistä kotiin ja vielä täytyisi jaksaa iltaan saakka, koska ei niitä lapsia voi lykätä sille töistä tulleelle. :/

Joten, minä olen itse kokenut henkilökohtaisesti helpommaksi ja ei niin väsyttäväksi käydä töissä "lepäämässä", kun muut hoitavat lapseni. Sielä voin sentään juoda kahvini silloin kun huvittaa.

jep, tässä minun kokemuksia...


[QUOTE="vieras";27568449]Minä en myöskään ymmärrä tuota miten kotiäitinä olo on jotenkin sankarillista ja mahtavaa ja siitä pitäisi maksaa. Kotihoito lapselle ei ole aina sitä parasta ja kotiäitiys vaatii, että lapselle järjestetään virikkeitä. Siksipä useimmat kotiäidit vievätkin 3-vuotiaansa hoitoon, kun eivät halua tai jaksa virikettä järjestää. Itsellä on takana useampi kotiäitivuosi ja useampi työvuosi. Kyllä töissä käynti on työtä. Kotiäitiys on sitä hengailua, jossa kotia ja lapsia hoidetaan omaan tahtiin. Aamupalan saa syödä koska haluaa, siivota voi silloin kun jaksaa, ulos mennään, kun huvittaa.[/QUOTE]

 

Niin? Ja jotkut haluavat romuttaa tämän järjestelemän, miksi? Kenen etu se muka on, jos 3 kk ikäinen työnnetään hoitoon? Tuon ikäisen paikka on äitinsä sylissä ja piste, mutta lapsen edusta et huomannut mainita mitään.
Kertoo paljon se.

Ja jälleen kerran; ÄITINSÄ sylissä. Ei iskän, vaan sen ylipäällikköäidin. Voi tsiisus.

Tuon ikäisen paikka on mun mielestä vanhempiensa kanssa, joko äidin, tai iskän. Suurin osa ei kannata sitä, että 3-kuukauden ikäiset viedään hoitoon, miksi pitää vetää tuollainen ääripää tähän edes mukaan?

Mutta se, että 2-vuotias ei pärjää muualla kuin siellä äidin kainalossa, se taas on ihan hanurista! Siinä ei ole lapsen pärjäämisen kanssa mitään tekemistä, ainoastaan sen, että äiti ei halua mennä töihin.

 

Pitkällä tähtäimellä äidin työssäolo on parasta yhteiskunnalle, äidille itselleen ja myös parisuhteelle jos sellainen sattuu äidillä olemaan.

Mihinkäs se lapsen paras unohtui..? Minulla (ja uskon, että monella muullakin) oli ainakin kyse juuri siitä, että sitä pientä lasta ei vain haluta viedä päivähoitoon.

(Ja ihan täsmennykseksi tähän, että itse menin töihin, kun kuopus oli vuoden ikäinen, mutta se onnistuikin siten, että lapsia ei tarvinnut vielä päivähoitoon. Ettei nyt tarvitse vetää sitä työstäpakoilukorttia tähän.)

Ja jos vielä tartutaan tuohon pitkään tähtäimeen, kyllä minusta ne muutamat kotona vietetyt vuodet ovat aika lyhyt aika jos verrataan siihen koko työuraan.

 

3 vuoden poissaolo työelämästä on 1 kärpäsenkakka kun työura on n. 50 vuoden mittainen. Todellakin lapseni on sen 3 menetetyn työvuoden arvoinen. jokainen lapsi on. Ja 1,5 vuotias on aivan mahottoman pieni hoitoon, ei ikinä!