Mielettömän hvyä puheenvuoro kotiäideistä

On olemassa ammattikuntia, tästä tosin ei ole tutkimustulosta tueksi linkittää, jonka edustajilla ei keskimääräisesti ole kovin kiire työelämään, vaan he haluavat hoitaa lapsensa itse.
Sitä voi miettiä miksi...

Tämän olen minäkin huomannut, että joillekin se lapsen kotonaolo on aika paljon tärkeämpää kuin toisille ja yllättäen heitä yhdistää samantyyppiset ammattiryhmät...

 

juristit, ekonomit ja insinöörit?

vaikenee..

 

juristit, ekonomit ja insinöörit?

Onko nämä ammatit jotenkin tärkeämpiä maailmassa vai miksi ne mainitset?

 

Kyllä on helpompaa olla kotona! Ja siksi siellä kotona olenkin pienten lasteni kanssa. Haluan itse elää sitä arkea omien lasteni kanssa. Ei minulla vain ole kiire töihin. Todellakin kesän istuin mieluummin lasteni kanssa hiekkalaatikolla leikkimässä, kuin olin töissä hoitamassa vanhuksia. Onko se väärin että haluaa viettää lapsensa kanssa aikaa. Itse ainakin haluan olla äiti joka on läsnä. Olla se aikuinen joka näkee lapsen kehityksen, eikä vain kuule sitä hoitajilta. Mä en halua laittaa lapsiani siihen kiireeseen mukaan heti pienestä asti. Ne kerkeää siihen kyllä. Mutta taidankin olla se äiti joka leikkii lasten kanssa, askartelee, tekee retkiä, vierailee ja kerhoilee..En ole pelkästään vain lasten kanssa kotona.

Ja yhtä asiaa en tuossa nyt ihan ymmärrä. Miten se äidin tekemä työ ei ole "oikeaan työhön" verrattavissa?..Tekeehän lastenhoitajan ihan samaa hommaa siellä hoidossa. Ja kun olet töissä ja lapset hoidossa, niin silloinhan ei sitä sotkua ja työtä ole siellä kotona niin paljoa. Mutta ehkä se yhden lapsen kanssa oleminen ei olekaan työtä Mikä tässä nyt niin kauheasti suututtaa? Kyllä sitä rahaa palaa paljon muuhunkin "turhaan"

 

Meillä se olen tasan minä, joka sanon missä minun paikkani on. Onko se kotona vai töissä ja miten kauan kutakin.

Minä itse tiedän mikä itselleni ja perheelleni on kulloinkin hyvä- tai mihin perhe saa luvan sopeutua.

 

Kyllä on helpompaa olla kotona! Ja siksi siellä kotona olenkin pienten lasteni kanssa. Haluan itse elää sitä arkea omien lasteni kanssa. Ei minulla vain ole kiire töihin. Todellakin kesän istuin mieluummin lasteni kanssa hiekkalaatikolla leikkimässä, kuin olin töissä hoitamassa vanhuksia. Onko se väärin että haluaa viettää lapsensa kanssa aikaa. Itse ainakin haluan olla äiti joka on läsnä. Olla se aikuinen joka näkee lapsen kehityksen, eikä vain kuule sitä hoitajilta. Mä en halua laittaa lapsiani siihen kiireeseen mukaan heti pienestä asti. Ne kerkeää siihen kyllä. Mutta taidankin olla se äiti joka leikkii lasten kanssa, askartelee, tekee retkiä, vierailee ja kerhoilee..En ole pelkästään vain lasten kanssa kotona.

Ja yhtä asiaa en tuossa nyt ihan ymmärrä. Miten se äidin tekemä työ ei ole "oikeaan työhön" verrattavissa?..Tekeehän lastenhoitajan ihan samaa hommaa siellä hoidossa. Ja kun olet töissä ja lapset hoidossa, niin silloinhan ei sitä sotkua ja työtä ole siellä kotona niin paljoa. Mutta ehkä se yhden lapsen kanssa oleminen ei olekaan työtä Mikä tässä nyt niin kauheasti suututtaa? Kyllä sitä rahaa palaa paljon muuhunkin "turhaan"

Oletteko te kaikki kotiäidit noin typeriä? Rahaa on palanut juu ja nyt siitä saa maksaa vanhukset ja sairaat, terveiden kotiloisien takia. Turhat menot pitäis karsia ja mun puolesta sinä saat olla kotona vaikka maailman tappiin, kunhan teet sen omilla tuloillasi, etkä verovaroin.

 

[QUOTE="vieras";27576516]Oletteko te kaikki kotiäidit noin typeriä? Rahaa on palanut juu ja nyt siitä saa maksaa vanhukset ja sairaat, terveiden kotiloisien takia. Turhat menot pitäis karsia ja mun puolesta sinä saat olla kotona vaikka maailman tappiin, kunhan teet sen omilla tuloillasi, etkä verovaroin.[/QUOTE]

Eikö tämä ole jo aika kulunutta? Kotiloinen? Mitä tyydytystä sinäkin tuosta sitten sait? Tuliko hyvä mieli?

 

Meillä se olen tasan minä, joka sanon missä minun paikkani on. Onko se kotona vai töissä ja miten kauan kutakin.

Minä itse tiedän mikä itselleni ja perheelleni on kulloinkin hyvä- tai mihin perhe saa luvan sopeutua.

Toi on ihan okei niin kauan kuin ette oleta että yhteiskunnan tarvitsee sitä sun kotona olemistasi kustantaa. Siinä menee väärin, että oletetaan että tätä itse tehtyä valintaa täytyy muiden rahallisesti tukea ja arvostaa.

 

On olemassa ammattikuntia, tästä tosin ei ole tutkimustulosta tueksi linkittää, jonka edustajilla ei keskimääräisesti ole kovin kiire työelämään, vaan he haluavat hoitaa lapsensa itse.
Sitä voi miettiä miksi...

Sen verran huonosti tunnen kaikkia ammattiryhmiä että en lähde edes mutulla arvailemaan mitkä ammattiryhmät eniten kotihoidontukea käyttävät. Yllätys ei olisi jos se ammattiryhmä löytyy naisvaltaiselta alata.

Hoitoalalla varmasti pidetään paljon perhevapaita (myös miehet mutulla käyttävät niitä enemmän kuin muualla). Mikään yllätys se ei ole että hoivaan suhtautuneet ihmiset haluavat hoitaa ensisijaisesti "omansa", koskee niin lapsia kuin vanhuksia. Työajan joustoilla varmasti tässä suhteessa tehtäisiin paljon, mutta hoiva-alan työ vaan ei loputtomasti jousta. Kaikki eivät voi valita esimerkiksi sitä mitä vuoroja haluavat tehdä tai onnistuuko töihin tulo aamulla kello seitsemän.

 

Eikö tämä ole jo aika kulunutta? Kotiloinen? Mitä tyydytystä sinäkin tuosta sitten sait? Tuliko hyvä mieli?

Parempi mieli kuin siitä, että olisin jättänyt sanomatta. Kun tässä on viimeisten kuukausien aikana ketjutolkulla haukuttu työssäkäyviä äitejä huonoiksi äideiksi, niin jossain vaiheessa se tulee meillekin se mitta täyteen. Että sanotaan sitten täältäkin päin, mitä oikeasti niistä kotonamakaavista äideistä ajatellaan.

 

[QUOTE="vieras";27576713]Parempi mieli kuin siitä, että olisin jättänyt sanomatta. Kun tässä on viimeisten kuukausien aikana ketjutolkulla haukuttu työssäkäyviä äitejä huonoiksi äideiksi, niin jossain vaiheessa se tulee meillekin se mitta täyteen. Että sanotaan sitten täältäkin päin, mitä oikeasti niistä kotonamakaavista äideistä ajatellaan.[/QUOTE]

opcorn:

 

[QUOTE="vieras";27576516]Oletteko te kaikki kotiäidit noin typeriä? Rahaa on palanut juu ja nyt siitä saa maksaa vanhukset ja sairaat, terveiden kotiloisien takia. Turhat menot pitäis karsia ja mun puolesta sinä saat olla kotona vaikka maailman tappiin, kunhan teet sen omilla tuloillasi, etkä verovaroin.[/QUOTE]
Mä vähän epäilen, että ne noin 15 000 naista, jotka hoitavat lapsiaan vuuoden pidempään kuin nyt olisi suunnitelmissa, palkastaan - tai työttömyyskrovauksestaan - maksaisivat sellaisen määrän veroja, jolla vanhusten ja sairaiden asiat saataisiin kuntoon. Meillä on kuitenkin noin neljännesmiljoona työtöntä, joten tuo 15 000 on siihen nähden kärpäsen kakka meressä.

Se on aivan selvää, että erilaisia tukia joudutaan karsimaan ja ihmisiä pakottamaan töihin myös aloille, jotka eivät ole sitä omaa alaa, sekä kouluttautumaan uudelleen. Niistä neljännesmiljoonasta ei kuitenkaan kaikki ole päihde- ja mielenterveysongelmaisia eläkepapereiden odottajia, joten mun mielestä voisi varsin hyvin aloittaa heistä eikä taaperoiden äideistä. Heidän työllistymisestään ne suurimmat säästöt syntyvät ja alkaa kerääntyä rahaa taas vanhusten ja sairaiden hoitamiseenkin.

Mä en sinällään ole kotihoidontuen maksuajan lyhentämistä vastaan, mutta se pitäisi mielestän tehdä asteittain ja suunnitelmallisesti. Jos se koskisi myös niitä, jotka ovat muutoksen aikana jo hoitovapaalla, pitäisi myös muuttaa lainsäädäntöä siten, että määräaikaisen työntekijän saa irtisanoa jo ennen määräajan päättymistä. Hoitovapaalla olevilla pitää siis olla mahdollisuus päästä takaisin omaan työpaikkaansa kesken jo myönnetyn hoitovapaan ja jos siellä on jo palkattu sijainen, niin sijaiselle kenkää.

Jos muutoksesta päätettäisiin esimerkiksi tänään, niin muutos voisi alkaa koskemaan niitä perheitä, joissa lapsen laskettu aika on 21.11.2013. Ts perheissä, joissa perheenlisäystä vasta suunnitellaan, voitaisiin ottaa huomioon se, että kotihoidontukea ei sitten makseta kuin 2-vuotiaaksi asti. Tällöin perheet, jotka haluavat kuitenkin hoitaa lapsensa pidempään kotona, voisivat alkaa säästämään sitä kolmatta vuotta varten ja/tai siirtää lapsen hankintaa sen verran myöhemmäksi, että on rahaa olla kotona vielä senkin jälkeen, kun kotihoidontuki lakkaa.

 

[QUOTE="vieras";27576713]Parempi mieli kuin siitä, että olisin jättänyt sanomatta. Kun tässä on viimeisten kuukausien aikana ketjutolkulla haukuttu työssäkäyviä äitejä huonoiksi äideiksi, niin jossain vaiheessa se tulee meillekin se mitta täyteen. Että sanotaan sitten täältäkin päin, mitä oikeasti niistä kotonamakaavista äideistä ajatellaan.[/QUOTE]

"Tuo aloitti"... mitenkähän tästä saa kuvan jostakin muusta kuin aikuisten välisestä keskustelusta.

 

[QUOTE="vieras";27576713]Parempi mieli kuin siitä, että olisin jättänyt sanomatta. Kun tässä on viimeisten kuukausien aikana ketjutolkulla haukuttu työssäkäyviä äitejä huonoiksi äideiksi, niin jossain vaiheessa se tulee meillekin se mitta täyteen. Että sanotaan sitten täältäkin päin, mitä oikeasti niistä kotonamakaavista äideistä ajatellaan.[/QUOTE]

Nistä asetelmista lähtevä keskustelu on kyllä kokonaisuudessaan niin turhauttavaa paskaa. Asetutaan kaikki poteroihimme ja heitellään paskaa, toinen haukutaan itsekkääksi paskaksi ja toinen loispaskaksi. Miten kertakaikkisen turhaa ja päämäärätöntä.

 

Asenteita, puolin ja toisin. Toinen osapuoli on kylmä ja tunteeton ja ajattelee vain rahaa. Toinen puoli on tyhmä ja laiska ja ajattelee vain omaa etuaan. Kummankaan luona ei varmaan ole lapsen parasta olla?

Yksi käyttää tätä keskustelua aseena lyödä lyötyä. Toinen on iloinen, kun pääsee henkisesti mottaamaan toista. Kolmas on tyytyväinen, kun pääsee lyömään kolmella tutkintotodistuksella kouluttamattomia päähän. Loput taistelevat paikastaan yhteiskunnan auringon alla. Kaiken takana on raha eikä missään ole puheenvuoroja sen kaikkein heikoimman osapuolen puolesta, eli lasten.

Jokainen on meistä tavallaan yhtä syyllinen ja yhtä syytön vallitsevaan tilaan, siihen, että rahat on loppu ja jotain tarvitsisi tehdä. Mutta missä on ne keskustelut, jossa mietitään ilman toisten syyllistämistä sitä, mitä tässä tilanteessa olisi hyvä tehdä? Minusta avainsanat ovat päivähoidon laadukkuus (tai sen puute) ja osa-aikatyöt sekä tukikiemurat. Eivät naiset voi olla yksinään syypäitä valtion tilaan, rahanpuutteeseen, velkoihin, irtisanomisiin, satoihin tuhansiin työttömiin, maahanmuutto-ongelmiin... mihin vain, mikä vetää alas ennen niin hyvinvoinutta Suomea.

Kaikki kotiäidit eivät ole kouluttamattomia, tv:tä lastenhoitajana käyttäviä luusereita. Ihan oikeasti, eivät ole. Eivätkä kaikki työssäkäyvät äidit ole rahanahneita, itsekkäitä p*skoja. Tässä välillä on mielettömän iso joukko ihan tavallisia ihmisiä, joilla on jokaisella omat huolensa ja omat tapansa pärjätä raaistuvien asenteiden Suomessa.

Hallelujaa, miten hyvin kirjoitettu.

Luin juuri lehdestä, että Suomen vienti on luisumassa samaan jamaan kuin Kreikalla. Miten tämä on "kotona lusmuilevien kotiäitien" vika? Siis käytännössä vienti on romahtanut, koska ulkomailla ei ei enää Nokian älypuhelimet innosta, paperiakin ostetaan aina vain vähemmän. Suomi tarvitsee uusia innovaatioita, uusia myyntiartikkeleita, jolla saadaan vienti taas vetämään. Mutta ehkä se on niin, että kotona 2-3 vuotta "lusmuilevat" kotäidit ratkaisevat töihin mennessään tämänkin dilemman ja saadaan Suomi taas nousuun. Hyvä Jyrki!!!

 

[QUOTE="lkk";27576739]"Tuo aloitti"... mitenkähän tästä saa kuvan jostakin muusta kuin aikuisten välisestä keskustelusta.[/QUOTE]

Nyt oli ensimmäinen kerta kun ylipäänsä sanoin ketään loiseksi. En kommentoinut edes silloin mitään, kun yksi kotiäiti toivoi mun esikoiseni kuolemista, kun ajattelin säilyttää hänellä päivähoitopaikan jäädessäni uudestaan äippälomille. Sen takia, että emme halua luopua hyvästä pk-paikasta. Ja sen kotimamman mielestä mun lapsen pitäis sen kommentin takia kuolla. Että ehkä minä sen jälkeen osaisin arvostaa lapsiani.

Jotenkin tuontyyppisten rinnalla jonkun kutsuminen loiseksi on aika pientä. Ja seison edelleenkin sanojeni takana. 2 vuotta riittää, sen jälkeen jokainen voi itse huolehtia rahoista jos eivät aio tehdä niiden eteen työtä.

 

Poikani meni syksyllä 2008 hoitoon elokuun alusta. Sitten marraskuussa pamahti sairastelukierre päälle. Seuraavan 4 kk:n aikana poika oli jatkuvasti 2 viikon välein kipeänä ja oppi pelkäämään antibioottikuuria. Olimme vuorotellen miehen kanssa pois, mutta kyllä niitä poissaoloja tuli ja rutkasti.
Mä olen henk.koht. sitä mieltä ettei ole mitään järkeä viedä alle 3 vuotiasta hoitoon, juuri tuon sairastelun takia. Se kun on ta:lle todella kallista.

 

Poikani meni syksyllä 2008 hoitoon elokuun alusta. Sitten marraskuussa pamahti sairastelukierre päälle. Seuraavan 4 kk:n aikana poika oli jatkuvasti 2 viikon välein kipeänä ja oppi pelkäämään antibioottikuuria. Olimme vuorotellen miehen kanssa pois, mutta kyllä niitä poissaoloja tuli ja rutkasti.
Mä olen henk.koht. sitä mieltä ettei ole mitään järkeä viedä alle 3 vuotiasta hoitoon, juuri tuon sairastelun takia. Se kun on ta:lle todella kallista.

Ihan samalla tavalla ne sairaudet iskee sitten niihin 3-vuotiaisiin, eli ei tuo ole mun mielestä kyllä mikään syy olla viemättä lasta hoitoon. Lasten kuuluu sairastaa lapsena nuo ns. lastentaudit, aikuisena niiden sairastaminen olisi aika helvetillistä nimittäin. Meidän 1,5v sairasti hoidossa ekat 5 kuukautta, sen jälkeen on nyt puoli vuotta ollut ilman mitään sairautta. Elimistö tottuu ja puolustuskyky kehittyy, se alun vittumaisuus kyllä loppuu aikanaan.

 

[QUOTE="vieras";27576796]Ihan samalla tavalla ne sairaudet iskee sitten niihin 3-vuotiaisiin, eli ei tuo ole mun mielestä kyllä mikään syy olla viemättä lasta hoitoon. Lasten kuuluu sairastaa lapsena nuo ns. lastentaudit, aikuisena niiden sairastaminen olisi aika helvetillistä nimittäin. Meidän 1,5v sairasti hoidossa ekat 5 kuukautta, sen jälkeen on nyt puoli vuotta ollut ilman mitään sairautta. Elimistö tottuu ja puolustuskyky kehittyy, se alun vittumaisuus kyllä loppuu aikanaan.[/QUOTE]
Niin... ei voi kauhalla vaatia jos lusikalla on annettu. Tajuatko kuinka kallista ta:lle on, kun vanhmepi on sairaan lapsen kanssa kotona? Et taida...

 

[QUOTE="vieras";27576796]Ihan samalla tavalla ne sairaudet iskee sitten niihin 3-vuotiaisiin, eli ei tuo ole mun mielestä kyllä mikään syy olla viemättä lasta hoitoon. Lasten kuuluu sairastaa lapsena nuo ns. lastentaudit, aikuisena niiden sairastaminen olisi aika helvetillistä nimittäin. Meidän 1,5v sairasti hoidossa ekat 5 kuukautta, sen jälkeen on nyt puoli vuotta ollut ilman mitään sairautta. Elimistö tottuu ja puolustuskyky kehittyy, se alun vittumaisuus kyllä loppuu aikanaan.[/QUOTE]

Niin, siis nehän voi sairastaa alle 3-vuotiaanakin vaikka olisi kotihoidossa....

 

Niin... ei voi kauhalla vaatia jos lusikalla on annettu. Tajuatko kuinka kallista ta:lle on, kun vanhmepi on sairaan lapsen kanssa kotona? Et taida...

Juujuu, työnantajan takiahan ne kotimammat hoitaa lapsiaan kotona...

Ja jos on niin sairauksille altis lapsi, että on viikottaisia poissaoloja töistä sen takia, niin veisin kyllä lapsen jollekin erikoislekurille selvittämään, missä vika.

 

[QUOTE="vieras";27576516]Oletteko te kaikki kotiäidit noin typeriä? Rahaa on palanut juu ja nyt siitä saa maksaa vanhukset ja sairaat, terveiden kotiloisien takia. Turhat menot pitäis karsia ja mun puolesta sinä saat olla kotona vaikka maailman tappiin, kunhan teet sen omilla tuloillasi, etkä verovaroin.[/QUOTE]

Monista asioista joutuu verojen muodossa maksamaan vaikka ei itse pidä niitä tärkeänä saatikka sitten tarvitse. Joudun minäkin maksamaan sossumaksuja, julkista terveydenhuoltoa (vaikka meidän perhe ei sitä käytä) ja monia muita kuluja, jotka mun mielestä on turhia. Mielelläni maksoin kotiäideille ja päiväkotilapsille omista veroistani silloinkin, kun mulla ei ollut omia lapsia.

Mun mielestä on turha lähteä syyllistämään tässä kotiäitejä jostain yhteisten rahojen tuhlaamisesta, kun menee siitä rahoja tässä maassa turhempaankin. Ja mun mielestä alle kolme vuotiasta lastaan kotona hoitava ei edes ole mikään kotiäiti vaan kotona pientä lastaan hoitava, joka on menossa töihin, kun lapsi täyttää kolme. Vai ovatko kaikki vastasyntyneidenkin äidit kotiäitejä, kun hoitavat vauvaa kotona?

Jos lähdetään sille linjalle, että kotona ei saa hoitaa omia lapsia vaan pitää mennä heti töihin, täytyy mun mielestä yhteiskuntarakennetta muuttaa aika radikaalisti. Sitten ei kukaan muukaan saa olla yhteiskunnan piikkiin kotona tai tehdä mitään muutakaan. Sitten verot alas ja kaikki maksaa kaikista palveluista itse. Sopii mulle.

 

[QUOTE="vieras";27576867]Juujuu, työnantajan takiahan ne kotimammat hoitaa lapsiaan kotona...

Ja jos on niin sairauksille altis lapsi, että on viikottaisia poissaoloja töistä sen takia, niin veisin kyllä lapsen jollekin erikoislekurille selvittämään, missä vika.[/QUOTE]

Mulla on kolme alle kouluikäistä. Olisin työmaallani se työntekijä, joka on 3/4 vuodesta jatkuvasti sairaslomilla, jos työnantajaltani kysytään, veikkaan sen mieluummin pitävän lapsettoman sijaiseni kuin ottavan minut juuri nyt takaisin työhöni.

 

En jaksa lukea kommentteja, kun jo ensimmäinen sivu täyttyi sonnasta. Kyseessä oi kolumni, tahallaan herättelevä, jossa hän, tyylilleen uskollisena, varsin sattumanvaraisesti on ottanut asiaan jonkun puolen. Puhutaan nyt äidin työurista, eläkkeistä jne. ei kotihoito vs. päivähoito. Apua teidän sisälukutaitojenne kanssa..

 

[QUOTE="vieras";27576772]Nyt oli ensimmäinen kerta kun ylipäänsä sanoin ketään loiseksi. En kommentoinut edes silloin mitään, kun yksi kotiäiti toivoi mun esikoiseni kuolemista, kun ajattelin säilyttää hänellä päivähoitopaikan jäädessäni uudestaan äippälomille. Sen takia, että emme halua luopua hyvästä pk-paikasta. Ja sen kotimamman mielestä mun lapsen pitäis sen kommentin takia kuolla. Että ehkä minä sen jälkeen osaisin arvostaa lapsiani.

Jotenkin tuontyyppisten rinnalla jonkun kutsuminen loiseksi on aika pientä. Ja seison edelleenkin sanojeni takana. 2 vuotta riittää, sen jälkeen jokainen voi itse huolehtia rahoista jos eivät aio tehdä niiden eteen työtä.[/QUOTE]

Töistä en itse ole ollut pois sitä kahtakaan vuotta, kokonaan en edes äippä lomalla vaikka lapset on kotona hoidettu lähes 3-vuotiaaksi (...joo ja saatu siitä hurja tuki) ...ammatinvalinta kysymyksiä kyllä...

Ennen lapsia tein hoitotyötä ja mahdollisesti palaa siihen sitten kun lapset on vähän isompia. Työkaveriksini mieluummin haluan motivoituneen sijaisen (joka tietää varmasti mihin asti työsuhde kestään) kuin äidin joka aamulla kello 6 ilmoittaa että ei voi lapsen sairastumisen takia tulla töihin aamuvuoroon kello 7 tai äidin joka yövuorosta lähtee kotiin kello 5:30 (yövuoro kestäisi muuten klo 7:15) sen takia että pitää herättää mies töihin ja viedä lapsi hoitopaikkaan kun isä ei lapsen aamutoimista selviydy. Mieluummin suon äidille mahdollisuuden hoitaa lapsen/lapset kotona ainakin 3-vuotiaaksi, osittaisella hoitovapaalla pidempäänkin.