Mieheni pudotti pommin: toinen nainen.

[eräs peräs]

tkin onnelliseksi aivan toiset asiat..

Kyllä ihminen voi pettää suhteessa ja pettäminen tekee hänet onnelliseksi.
[/quote]

Jos pettäminen tekee hänet onnelliseksi, niin hän lienee ollut sitten onneton ensin..

 

[been there, done that]

ne jotka nyt täällä puolustelevat miestä, niin ovat itse pettureita ja toisen selän takana pelaajia, sillä he saavat tälaisista asioista oikeutuksen tekosilleen ja jotenkin se pettäminenkin on itselleen todisteltava. En nyt ala muistelemaan sitä rimpsua...

Ei kai sinun nyt muistin varassa tarvitse olla, sen kuin vain 'katsot' ja 'näet'... Johan olet tuonkin 'nähnyt', että ovat itse pettureita ja toisen selän takana pelaajia, sillä he saavat tälaisista asioista oikeutuksen tekosilleen ja jotenkin se pettäminenkin on itselleen todisteltava. Että osaa olla, luultavasti tahattoman, koomista.

Sen verran voisit kyllä siistiä näkemisvälineitäsi tai kääntää oikeasti näkevät silmäsi ruudun suuntaan, että lukisit mitä kirjoitetaan ja vielä koittaisit sen ymmärtää. (Joo, moderaattori puuttuu tähän, näin ei saa nonottelijalle sanoa). KUKAAN ei ole puolustanut ketään, vaan tässä on yritetty tuoda esiin sitä, että asioissa on useampiakin puolia.
Harvan miehisyys murenee yhtä perusteellisesti kuin sinun puolison 'pettämisestä' ts. satunnaisesta panosta tai lyhytaikaisesta suhteesta liiton ulkopuolella. Yleensä sen perusteella ei edes mahdollisen uuden puolison yksityisyyttä loukata, perustellen, että muutoin se on varma merkki pettämisestä.

Minä 'näen' tänne asti, että sellainen on varma merkki epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta.

Rakastuminen, kuten eräsperäs kirjoitti, on tunne, ei teko. Suhteen ulkopuolinen voi aiheuttaa rakastumisen tunnetta, mutta siitä on vielä matkaa varsinaiseen tekoon; jättää edellinen puoliso ja aloittaa uusi suhde. Missään tapauksessa onnellisesta suhteesta ei lähdetä pysyvästi kenenkään muun kanssa aloittamaan elämää, jos vanhassa on mitään, minkä pohjalle rakentaa ja säilyttää edes riittävän onnellinen suhde.

 

[no]

Jos pettäminen tekee hänet onnelliseksi, niin hän lienee ollut sitten onneton ensin..

oma lainaus:
"Hän voi olla onnellinen perheestä, lapsista, työstään ja salarakkaastaan. Kyllä näitä persoonallisuushäiriöisiä tähän maailmaan mahtuu."

Ei välttämättä onneton; onhan hänellä vaimo, lapset ja työkin, jotka tuovat onnea. Salarakas on vain itsekkään ihmisen sujuva valinta, eikä se hänelle tuskaa tuota... sitten jos hän suostuu ymmärtämään aiheuttamansa vahingon, niin pistos voi tuntua...

 

[Toipunut]

Minä kasvoin yhteen silloisen mieheni kanssa. Minä olin kaunis ja hän komea. Saimme kaksi kaunista lasta ja parisuhteessa meni hyvin. Kestimme kolhujakin ja onnellisina rakensimme kotia.

Lasten ollessa aika pieniä hän antoi vähän merkkejä uskottomuudestaan. Ja yksi yö hän herätti minut ilmoittamalla, että on rakastunut toiseen (oli ollut yksin ravintolassa). Itkin ja rukoilin häntä jäämään ja olin shokissa.

Kun toivuin ensi järkytyksestä ajattelin, että en koskaan enää itke miehen vuoksi, enkä ole itkenyt. Tuosta tapahtumasta on 18 vuotta aikaa. Mies syytti minua siitä, että hän "joutui" rakastumaan. Tiesin, että se ei pitänyt paikkaansa. No mies jäi ja nautti varmaan siitä, että nau-uin takaisin.

Tulihan niitä pettämisiä myöhemminkin ja päätin, että kun lapset kasvavat minä lähden. Ja niin lähdin. Kyllä mieheni on katunut sitä, että menetti minut.

Tämä tapahtuma kasvattaa sinua ja muutaman päivän kuluttua tulee viha miestä kohtaan (toivottavasti) ja pystyt puolustautumaan. Todennäköisesti ilmoitat hänelle, että selvä peli jos ei kerran kiinnosta niin laitetaan ero vireille.

Harva mies pyytää anteeksi syrjähyppyjään vaan on helpompi syyttää naista. Ajatelkaa miten mukavalta tuntuisi kuulla, että olen pahoillani olen ihastunut toiseen, mutta vika ei ole sinussa.

Olisihan se kiva jos vaikka vähän aikaisemmin ilmoittaisi pahasta olostaan, että olisi mahdollisuus yrittää korjata tilannetta, mutta kun se "paha olo" onkin toinen nainen?

Tulet huomaamaan, että mies ei ole maailman napa tässä elämässä ja noitahan riittää jos haluaa vielä ristikseen ottaa.

 

[no]

ne jotka nyt täällä puolustelevat miestä, niin ovat itse pettureita ja toisen selän takana pelaajia, sillä he saavat tälaisista asioista oikeutuksen tekosilleen ja jotenkin se pettäminenkin on itselleen todisteltava. En nyt ala muistelemaan sitä rimpsua...

Ei kai sinun nyt muistin varassa tarvitse olla, sen kuin vain 'katsot' ja 'näet'... Johan olet tuonkin 'nähnyt', että ovat itse pettureita ja toisen selän takana pelaajia, sillä he saavat tälaisista asioista oikeutuksen tekosilleen ja jotenkin se pettäminenkin on itselleen todisteltava. Että osaa olla, luultavasti tahattoman, koomista.

Sen verran voisit kyllä siistiä näkemisvälineitäsi tai kääntää oikeasti näkevät silmäsi ruudun suuntaan, että lukisit mitä kirjoitetaan ja vielä koittaisit sen ymmärtää. (Joo, moderaattori puuttuu tähän, näin ei saa nonottelijalle sanoa). KUKAAN ei ole puolustanut ketään, vaan tässä on yritetty tuoda esiin sitä, että asioissa on useampiakin puolia.
Harvan miehisyys murenee yhtä perusteellisesti kuin sinun puolison 'pettämisestä' ts. satunnaisesta panosta tai lyhytaikaisesta suhteesta liiton ulkopuolella. Yleensä sen perusteella ei edes mahdollisen uuden puolison yksityisyyttä loukata, perustellen, että muutoin se on varma merkki pettämisestä.

Minä 'näen' tänne asti, että sellainen on varma merkki epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta.

Rakastuminen, kuten eräsperäs kirjoitti, on tunne, ei teko. Suhteen ulkopuolinen voi aiheuttaa rakastumisen tunnetta, mutta siitä on vielä matkaa varsinaiseen tekoon; jättää edellinen puoliso ja aloittaa uusi suhde. Missään tapauksessa onnellisesta suhteesta ei lähdetä pysyvästi kenenkään muun kanssa aloittamaan elämää, jos vanhassa on mitään, minkä pohjalle rakentaa ja säilyttää edes riittävän onnellinen suhde.

Joku epäili sinua mieheksi; oletko sotilas, sillä hyökkäys on paras puolustus.

"[/quote] Harvan miehisyys murenee yhtä perusteellisesti kuin sinun puolison 'pettämisestä' ts. satunnaisesta panosta tai lyhytaikaisesta suhteesta liiton ulkopuolella.[/quote]"

Kyllä ,minua on petetty ja se on ollut elämäni valtavin pettymys, enkä siksi osaa puolustella pettäjiä.

"[/quote]Yleensä sen perusteella ei edes mahdollisen uuden puolison yksityisyyttä loukata, perustellen, että muutoin se on varma merkki pettämisestä.[/quote]"

Tuota minä en ymmärtänyt pätkääkään, mitä siinä suomeksi sanotaan?

Taitavasti muuten ohitit erään asian)))

 

[eräs peräs]

Ei välttämättä onneton; onhan hänellä vaimo, lapset ja työkin, jotka tuovat onnea. Salarakas on vain itsekkään ihmisen sujuva valinta, eikä se hänelle tuskaa tuota... sitten jos hän suostuu ymmärtämään aiheuttamansa vahingon, niin pistos voi tuntua...

Kysymys onkin, onko hän onnellinen vaimostaan, vai onko hänellä onnellinen parisuhde tämän kanssa.

Onnellinen voi olla, vaikka parisuhde olisikin onneton. Tämä onnellinen ei vaan omassa onnessaan huomaa toisen onnettomuutta.

Mutta:

Minusta on aivan sama mitä petetyt itselleen uskottelevat. Jos se tuo heille onnellisuudentunteen, että heillä ei ollut osaa eikä arpaa puolison tyytymättömyyteen, eikä tämän käytös heijastanut mitenkään heidän käytöstään puolisoaan kohtaan, niin asia on minulle ihan ok.

Voi kyllä olla, että seuraavan suhteen kannalta olisi ihan hyvä miettiä sitä omaakin osuuttaan, eikä keskittymään tekemään yhtä syntipukkia.

Mutta jatkakaamme kumpikin valitsemillamme teillä.

 

[no]

Ei välttämättä onneton; onhan hänellä vaimo, lapset ja työkin, jotka tuovat onnea. Salarakas on vain itsekkään ihmisen sujuva valinta, eikä se hänelle tuskaa tuota... sitten jos hän suostuu ymmärtämään aiheuttamansa vahingon, niin pistos voi tuntua...

Kysymys onkin, onko hän onnellinen vaimostaan, vai onko hänellä onnellinen parisuhde tämän kanssa.

Onnellinen voi olla, vaikka parisuhde olisikin onneton. Tämä onnellinen ei vaan omassa onnessaan huomaa toisen onnettomuutta.

Mutta:

Minusta on aivan sama mitä petetyt itselleen uskottelevat. Jos se tuo heille onnellisuudentunteen, että heillä ei ollut osaa eikä arpaa puolison tyytymättömyyteen, eikä tämän käytös heijastanut mitenkään heidän käytöstään puolisoaan kohtaan, niin asia on minulle ihan ok.

Voi kyllä olla, että seuraavan suhteen kannalta olisi ihan hyvä miettiä sitä omaakin osuuttaan, eikä keskittymään tekemään yhtä syntipukkia.

Mutta jatkakaamme kumpikin valitsemillamme teillä.

Jatkat sitten petetyn syyllistämistä. En olisi sinulta uskonut.

 

[no]

huh huh, heippa sitten, jätän nyt ap:n ellilauman raadeltavaksi. Toisaalta hyvin tämä kuvioon sopii; tiedä vaikka jollakin teistä olisi juuri nyt varattu mies rakastajana.

 

[eräs peräs]

Jatkat sitten petetyn syyllistämistä. En olisi sinulta uskonut.

No, sinulla ei taida olla nuo uskonasiat muutenkaan hallussa

Kyllä näihin asioihin liittyvät aika usein myös harmaan eri sävyt, eikä pelkkä musta ja valkoinen.

 

[eräs peräs]

huh huh, heippa sitten, jätän nyt ap:n ellilauman raadeltavaksi. Toisaalta hyvin tämä kuvioon sopii; tiedä vaikka jollakin teistä olisi juuri nyt varattu mies rakastajana.

Tietysti. Itse olen harrastanut intohimoista seksiä yhden varatun kanssa jo vuosia..

 

[been there, done that]

Minusta on aivan sama mitä petetyt itselleen uskottelevat. Jos se tuo heille onnellisuudentunteen, että heillä ei ollut osaa eikä arpaa puolison tyytymättömyyteen, eikä tämän käytös heijastanut mitenkään heidän käytöstään puolisoaan kohtaan, niin asia on minulle ihan ok.

Voi kyllä olla, että seuraavan suhteen kannalta olisi ihan hyvä miettiä sitä omaakin osuuttaan, eikä keskittymään tekemään yhtä syntipukkia.

Jotain fiksuakin täällä pelkkien tunnepurkausten seassa. Juuri tällaisella suhtautumisella varmistetaan, että suhteet aina menevät pieleen. Elleilyä riittää...

'Me oltiin niin onnellisia ja sit se petti'

Minusta ylipäätään takertuminen tuohon 'pettämiseen', sen 'kostamiseen' tai 'rankaisemiseen' kertoo kypsymättömyydestä; asioita ei osata laittaa perspektiiviin. Nonottelijan reaktiot ovat oiva esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun objektiivisuus katoaa ja jokainen 'pettämistarina' repii haavat auki uudelleen, kuin itse koettuna. Missä nyt on se kuuluisa anteeksi antamisen taito..?

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että 'sovitusta uskollisuudesta' poikkeaminen ei saisi satuttaa, mutta parisuhteessa on paljon muitakin sopimuksia ja velvollisuuksia, aiheuttavatko kaikkien näiden mahdollinen rikkominen samanlaisen reaktion?

Vaikka nonottelija haluaakin sellaisen kuvan antaa, ei kukaan ole syyllistämässä myöskään aloittajaa. Parisuhde on parisuhde, siinä on vähintään kaksi osapuolta, joista molemmat vastaavat suhteestaan. On naivia kuvitella, että vain toinen suhteessa on hyvä ja toinen paha. Näin ajatellen eivät mitkään suhteet tule koskaan onnistumaan.

Itsensä ja omien toimien tarkastelussa on myös oltava raja, piehtarointi loputtomassa itsesäälissä tai itsesyytöksissä ei kasvata, vaan katkeroittaa. Elämä tarjoaa monenlaisia pettymyksiä, jokainen voi kohdaltaan miettiä, onko parisuhteen hajoaminen juuri se, joka hajottaa koko maailman...

 

[been there, done that]

huh huh, heippa sitten, jätän nyt...

No hei hei. Olisiko parempi päivittää nämä tulemiset ja poistumiset vaikka facebookiin, siellä saattaisi olla joku niistä ihan kiinnostunutkin.

Ja nyt vain odotellaan, koska ensimmäinen 'samaa mieltä ja hyvin kirjoitettu'-peesaaja ilmaantuu, kun olet 'poissa'. )))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))

 

[mie22336]

Pettämiseen on vain yksi syyllinen ja se on AINA pettäjä. Jos taas suhde ei toimi, useimmiten molemmissa osapuolissa on vikaa. Mutta tosiaan, pettäminen ei ole oikeutettua mielestäni missään tilanteessa. Jos suhde on huono, voi joko yrittää ottaa ongelmat puheeksi tai sitten erota. Vieraisiin juokseminen on selkärangattomien pelkureiden ratkaisu.

 

[Voi sua Eräs peräs!]

Kyselit näin: "Mutta miksi onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen haluaisi jotain muuta, kuin sitä mitä hänellä jo on?"

Et ilmeisesti kunnolla lukenut viestiäni ollenkaan, tai sitten et vain suostunut sitä tajuamaan.

Kuvitteletko ihan tosissasi, noin naivisti, että kaikki ihmiset tyytyvät siihen mitä heillä on? Vaikka heillä olisi kaikki, mitä olla saattaa, silti he haluavat vielä jotain lisää. On ihmisiä, varsinkin miehiä, jotka ovat AINA valmiit pettämään, jos siihen vain tilaisuus tulee, huolimatta siitä, ettei heidän parisuhteessaan ole mitään onnetonta ja itse asiassa itsekin myöntävät olevansa täysin onnellisia puolisonsa kanssa.

Näiltä miehiltä itse asiassa kyllä puuttuu jotakin. Ikävä vain, että sitä puutetta ei voi vaimo mitenkään korvata eikä järjestää, vaikka olisi maailman paras vaimo. Heiltä kun puuttuu se toinen nainen ja se jännitys, joka siihen toiseen naiseen liittyy.

Tuo väite, että hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa ei petetä, on pelkkä klisee. Erittäin mielellään tätä kliseetä viljelevät nämä ns. toiset naiset, jotka tarvitsevat hyväksyttävän syyn toiminnalleen ja sen avulla yrittävät lievittää omaa osuuttaan ja syyllisyyttään.

Uhrin syyllistäminenhän on tavallista monissa muissakin asioissa. Myös usein koulu-ja työpaikkakiusaamisissa uhri helposti syyllistetään, kuten myös raiskauksissa.

 

[Näin täällä taas]

[
Rakastuminen, kuten eräsperäs kirjoitti, on tunne, ei teko. Suhteen ulkopuolinen voi aiheuttaa rakastumisen tunnetta, mutta siitä on vielä matkaa varsinaiseen tekoon; jättää edellinen puoliso ja aloittaa uusi suhde. Missään tapauksessa onnellisesta suhteesta ei lähdetä pysyvästi kenenkään muun kanssa aloittamaan elämää, jos vanhassa on mitään, minkä pohjalle rakentaa ja säilyttää edes riittävän onnellinen suhde.

Tähän asti elämää ja tuttavien ja lähiystävien touhua katselleena:

Alkupuoli pitää paikkansa, lähes jokainen varmaan ihastuu, joku ehkä jopa rakastuu toiseen jossain vaiheessa, mutta useimmat ovat hiljaa asiasta joka suuntaan ja asia menee ohi. Se on normaalia elämää tuntevalla eläinlajilla nimeltä ihminen, ja siitä on matkaa tekoon.

Mutta tuo "Missään tapauksessa onnellisesta suhteesta ei lähdetä..." ei mene läpi. Kyllä sitäkin on jo nähty, ja kuultu myös jälki-itkut takaisin sitten, kun järki on palannut höyrähdyksen ja omien kriisien jälkeen. On myönnetty, ettei vika ollut lähtötilanteessa kuin lähtijän osalla. Joskus se menee vaan niinkin, ihmisillä kun on myös ne yksittäiset yhden ihmisen kasvukriisinsä ja tunteet, jotka voivat hulvaantua yllättäviin mittoihin. Myös onnellisessa liitossa, myös sen ulkopuolelle.

Jokaisessa liitossa on eroavaisuuksia, joku miinuspuoli, ei se muuten ole todellista, elävien ihmisten inhimillistä eroa, mutta eivät ne sellaiset tavalliset arjen asiat vielä oikeuta tuollaista käytöstä, pettämistä ja loukkaamista, ohi keskustelun, väärässä järjestyksessä siis. Sitä tunteen toteutusta ensimmäisenä pykälänä ja kapiteelina.

Pitempään en jaksane minäkään tuota taas alkanutta nakkelua lukea, joten pitänee avata se Facebook-jäsenyys minunkin. En yrittämälläkään, tuo taisteluhenkisyys on niin uuvuttavaa. Jatkakoon paremmalla taistelukunnolla varustetut. Nimimerkiltä No tulee sentään joskus ihan lämpimän inhimillisiäkin kommentteja, jos tosin joskus panisin teidät kartanolle tinkaamaan kaikki...

AP:lle myötämieltä! Oli tilanne ja syy sitä tai tätä, niin asioiden hoitojärjestys on ollut huono ja voimia se vie joka tapauksessa hurjasti. Elämä vie välissä maton jalkojen alta, eikä siitä heti pääse ylös, vaikka olisi minkälainen jumppamestari.

 

[huora oli miehenä]

Ei suhteessa tarvitse olla mitään vikaa, mutta pettäjällä on kieroutunut huoran luonne. On aivan sama mitä muut sanoo, mutta pettäjät ovat pelkkiä huoria kaikki. Olipa sitten kyseessä mies tai nainen. Huora tekee raukkamaisia temppuja, ei ihminen. Tiedän tapauksen jossa pariskunta oli kihloissa melkein 10 vuotta ja mies nussi toisen naisen kanssa melkein viisi vuotta salaa. Kun sitten jäi ulkopuolisen ihmisen ilmoituksen ansioista kiinni, niin ei sanonut sanaakaan. Ei pyytänyt anteeksi, ei selittänyt mitään. Myöhemmin oli vain eräälle tutulleen sanonut, että ei heidän suhteessa ollut mitään vikaa, mutta hän ei vain voinut sietää kihlattunsa siskoa. Syytti täysin ulkopuolisita ihmistä omasta huoran luonteestaan. Oli vielä sanonut,että jos siskoa ei olisi tarvinnut nähdä, niin ei hän olisi koskaan alkanut pettämään. Melkoinen mulkku koko äijä.

Aina kun puoliso pettää ja jää kiinni, niin ei muuta kuin monon kuva huoraseen perseeseen ja lujaa. Pettäjät eivät ole minkään arvoisia eivätkä he ole ihmisiä, he ovat pelkkää alhaista paskaa. K A I K K I!!!

 

[been there, done that]

Mutta tuo "Missään tapauksessa onnellisesta suhteesta ei lähdetä..." ei mene läpi. Kyllä sitäkin on jo nähty, ja kuultu myös jälki-itkut takaisin sitten, kun järki on palannut höyrähdyksen ja omien kriisien jälkeen. On myönnetty, ettei vika ollut lähtötilanteessa kuin lähtijän osalla. Joskus se menee vaan niinkin, ihmisillä kun on myös ne yksittäiset yhden ihmisen kasvukriisinsä ja tunteet, jotka voivat hulvaantua yllättäviin mittoihin. Myös onnellisessa liitossa, myös sen ulkopuolelle.

Tämä on taas niin tätä.

Olen aiemminkin maininnut tämän 'me-massan', mikä tuntuu yleisesti parisuhteita vaivaavan. Kun ME olemme onnellisessa suhteessa, ei siinä hyväksytä toisen yksittäisiä tuntemuksia, jotka voivat poiketa MEIDÄN tunteistamme... *huoh*
Niin kuin kahdella eri ihmisellä, yksilöllä, kaikki tuntemukset koskaan menisivät aivan samaa tahtia. Ikään kuin suhteissakaan oltaisiin aina yhtä aikaa onnellisia tai onnettomia.

Täällä paasataan anteeksi antamisen puolesta, erilaisuuden hyväksymisestä, mutta parisuhde on tässä asiassa poikkeus, siinä on vain ja ainoastaa ME. Kaikki muu on väärin, yksilöllisyyttään ei saa säilyttää, yksityisasioita ei saa pitää tai muuten on heti petturi, varas ja ties mitä muuta.

Koska se menee jakeluun, ettei parisuhde ole onnellinen, jos toinen ei ole onnellinen, vaikka onneton olotila olisikin pelkästään omista asioista lähtöisin, ei suhteen takia? Ihmiset nyt kasvavat ja kehittyvät läpi elämänsä, suurin osa ainakin, asiat ja arvot voivat muuttua voimakkaasti.

On myös tekopyhää toitottaa, että miksi asioista ei puhuta. Kuka sitä tietää, minkälaisilla merkeillä toinen on yrittänyt viestittää pahaa oloaan, tulematta kuulluksi, ennen kuin 'pommi räjähtää'?

On totta, että useimmat harhapoluille astuneet palaavat alkuperäiseen suhteeseensa, mutta monta kertaa se on pelkästään 'käytännön syistä', toinen puolisko tekee eroamisen niin hankalaksi, kiristää lapsilla tai omaisuudella, että muutenkin raskaassa tilanteessa on vaikea ottaa sitä viimeistä askelta, joka irrottaisi siteet lopullisesti edelliseen suhteeseen. Nämä suhteet eivät yleensä jatku onnellisina enää kummankaan puolesta, vaan on 'puolivaloilla' elämää.

Joillakin on suhteissaan keskinäinen side niin vahva, että satunnainen pano ei heilauta sitä suuntaan eikä toiseen, eikä varsinkaan aiheuta jatkuvaa kyttäämisen tarvetta tai toisen yksityisasioiden tonkimista. Näissä suhteissa kummatkin ovat varmoja omasta arvostaan ja siitä, että he yksilöinä haluavat olla yhdessä, eikä vain siksi, että saisi olla pelkkä ME, ilman omia piirteitään, halujaan tai vastoin omia arvojaan.

 

[Luetun ymmärtäminen kateissa?]

Miten ihmeessä vastauksesi liittyi tuohon edellä sanottuun? Sinähän käännät asiat ihan täysin päälaelleen, ja sitten "vastaat" siihen, mitä kukaan ei ole sanonut. Höh.

 

[Pearly]

Kyllä vaimolle miehen salasuhde voi tulla "pommina". Jälkeenpäin sitä ehkä muistelee yksittäisiä asioita, ja ajattelee että "miksen osannut yhdistää sitä ja tätä". Mutta kun parisuhteessa luotetaan siihen että siitä huolimatta että parisuhteessa ei aina ole helppoa, voi toiseen kuitenkin luottaa. Totta helkutissa tuollainen miehen ilmoittama (tai naisen) "minulla on suhde" tulee pommina!

Voimia sinulle aloittaja, siitä huolimatta etten tiedä avioliittonne historiaa, ei se minulle kuulukaan! Kyllä itsekin voin todeta että olen ollut aika kusipää aviomiehelleni from time to time mutta en silti usko että hän aloittaisi suhteen, ja luotan häneen. Voihan olla että pommeja tippuu mutta turhaan niitä on etukäteen miettiä.

"Been there, done that " nimimerkki: mikä tekee sinusta niin ilkeän? Eikö sinulla ole muita kuin me Ellit joille purkaa kiukkua? Ihan mielenkiinnosta kyselen kun sinun kaikki kirjoitukset ovat "olen oikeassa, muut väärässä" -linjaa. Oletko aidosti kiinnostunut kenenkään elämänkulusta? Ja jos et ole, miksi hukkaat aikaasi täällä?

 

[Kleitonia]

Joillakin on suhteissaan keskinäinen side niin vahva, että satunnainen pano ei heilauta sitä suuntaan eikä toiseen, eikä varsinkaan aiheuta jatkuvaa kyttäämisen tarvetta tai toisen yksityisasioiden tonkimista. Näissä suhteissa kummatkin ovat varmoja omasta arvostaan ja siitä, että he yksilöinä haluavat olla yhdessä, eikä vain siksi, että saisi olla pelkkä ME, ilman omia piirteitään, halujaan tai vastoin omia arvojaan.

Miksihän haluat tuoda esiin tuota ajatelmaasi kerta toisen jälkeen? Haluatko vahvistuksen sen oikeellisuudesta ja järkevyydestä muilta, vai itseltäsi?

Pettäminen on pikkujuttu, periaatteessa suotavaa, arvoa ylentävää, ja kaikkien meidän vääräuskoisten tulisi näin elää.

Mikä olisi mielestäsi parisuhteessa sellaista joka jo hetkauttaisi? Edes sinne yhteen suuntaan?

Puoliso paneskelisi milloin ja missä sattuu, kenen tai keidenkin kanssa sattuu, ja minun ja hänen arvonsa senkun kasvaisi. Puhumattakaan kun minä menisin ja panisin ketä ja mitä sattuu, missä ja milloin sattuu, ja keskinäinen siteemme senkun vahvistuisi, ja arvomme nousisi äärettömiin. Hienoa. Tai sitten ei. Mitähän varten tuollaisessa suhteessa oltaisiin yhdessä, omina arvokkaina yksilöinä?

Hienoa kai se sitten on kun ei kytättäisi, eikä tongittaisi, omat piirteet korostettaisiin, halut tyydytettäisiin, ja ne arvot olisivat siis arvoissa arvaamattomissa. Kun saan olla minä-minä, ja sinä- sinä, mutta ei me, koska se laskisi arvoamme. Wau.

Mitähän arvokasta toit tähän ketjuun? Miten kirjoituksesi auttoi alkuperäistä? Ai niin sehän ei ollut edes tarkoituksesi. Yksi pääasia taisi olla nälviä ja loukata no-nimimerkkiä jonkun kummallisen aikaisemman katkeruuden takia. Eikö olisi jo aika päästä siitä jostain näkemisjutusta eteenpäin, yli tai edes ympäri, jättää taakseen, ja unohtaa? Se kun tuntuu olevan sinulle yhtä katkera paikka kuin monelle pettetyksi tuleminen.

Ap, tunne surua ja tunne vihaa. Ole katkera. Mieti suhdettanne ja omaakin käytöstäsi. Ota opiksesi, mutta älä syytä itseäsi. Parisuhteessa voi mennä huonosti, jonka seurauksena voidaan erota, mutta toista ei kuulu, oman edun ja omien halujen tyydyttämisen takia, loukata. Arvokas ihminen ei petä arvokasta ihmistä, ja ilmoita sitten että kun mulla on ollut huono olo tässä suhteessa jo pitkään, että siksi petin. Jos ei saa suutaan auki kotona, niin pitäkööt sitten housunsa jalassaan muualla. Pettäminen on väärin. Ja arvotonta. Aina.

 

[eräs peräs]

Kyselit näin: "Mutta miksi onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen haluaisi jotain muuta, kuin sitä mitä hänellä jo on?"

Et ilmeisesti kunnolla lukenut viestiäni ollenkaan, tai sitten et vain suostunut sitä tajuamaan.

Kuvitteletko ihan tosissasi, noin naivisti, että kaikki ihmiset tyytyvät siihen mitä heillä on? Vaikka heillä olisi kaikki, mitä olla saattaa, silti he haluavat vielä jotain lisää. On ihmisiä, varsinkin miehiä, jotka ovat AINA valmiit pettämään, jos siihen vain tilaisuus tulee, huolimatta siitä, ettei heidän parisuhteessaan ole mitään onnetonta ja itse asiassa itsekin myöntävät olevansa täysin onnellisia puolisonsa kanssa.

Kyllä varmasti on olemassa perustyytymättömiä ihmisiä, jotka eivät tyydykään siihen mitä heillä on. Mutta heitä sitten ei kuvatakaan sanoilla tyytyväinen ja onnellinen. Ja he tuskin elävätkään onnellisissa parisuhteissa Vaikka jostain kumman syystä niin ulkopuoliselle? todistelisivatkin.

Teot kuitenkin puhuvat paremmin kuin sanat.

 

[aloittajalle]

http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/paattyyko-parisuhde-pettamiseen/

 

[sama aloittajalle]

http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/paattyyko-parisuhde-pettamiseen/

sieltä pääsee myös kohtaan uskottomuuden syyt ja kari kiianmaan näkemykseen.

 

[Kleitonia kirjautumatta]

Kyllä varmasti on olemassa perustyytymättömiä ihmisiä, jotka eivät tyydykään siihen mitä heillä on. Mutta heitä sitten ei kuvatakaan sanoilla tyytyväinen ja onnellinen. Ja he tuskin elävätkään onnellisissa parisuhteissa Vaikka jostain kumman syystä niin ulkopuoliselle? todistelisivatkin.

Teot kuitenkin puhuvat paremmin kuin sanat.

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, vaikka periaatteessa ihan samaa ruohoa se on.

Marjametsässä ne metrin päässä olevat marjat ovat aina suuremman näköisiä.

On ihmisluonteen (luonnottomuuden) omaavia, jotka teininä yrittävät iskeä aina kavereiden poikaystävät, kun olematonta itsetuntoa täytyy yrittää pönkittää. Valitettavasti tuollainen teinivaihe jää osalle päälle ihan aikuisikään asti.

Usko pois, että ihan oikeasti on ihmistyyppi jonka mielestä se siinä melkein käden ulottuvilla olisi niin kovin houkuttelevaa. Vaikka ne marjat siinä kädessä maistuisivat ihan samalle.

Ja se ruoho on ihan kelvollista siinä omien jalkojen alla, vaikka naapurilla näyttäisi olevan kyllä virheämpää, ja pehmeämpää, ja tuoksuukin paremmalle. Siinä sitten juostaan edestakaisin oman ja naapurin ruohon väliä. Ja siinä sitten juostessa kärsii niin oma kuin se naapurinkin ruoho. Ja sitten huomataankin, että se naapurin nirhaantunut ruoho on naapurin ongelma, mutta se oma ruoho on oma ongelma, Ja sitä sitten epätoivossa yritetään pelastaa ja ravita. Kun ei siinä nyt alkujaankaan mikään niin huonoa ollut, olisi kyllä minulle kelvannut sittenkin. Ja ihan onnellisena siinä oli kesäpäivänä maata, ei huono ollenkaan, ja nyt se on kuiva ja kuollut. Paska homma!

Ongelma ei ole perustyytymättömyys vaan perusahneus, mulle, mulle, mulle.

 

[Marita70]

Täytyy uskoa, että joillain sitä ikää ei ole vielä kertynyt tarpeeksi, tai sitten on vain harvinaisen naiivi tapaus.. "satunnaiset panot eivät hetkauta suhdettamme". Joko on kyseessä pettäjä itse, tai sitten se petetty, joka epätoivon vimmalla yrittää uskoa johonkin vapaan suhteen kannattajien mantraan. Kunnes yksi päivä, se toinen rakastuukin satunnaiseen panoonsa, tai hankkii taudin, tai lapsen.. Ikävää ap:lle, että näitä ilkeilijöitä riittää. Olen pahoillani, että kohtasit tuollaisen miehen. Yritä ajatella, että on hyvä, että asia tuli ilmi, ja pääsit eroon. En halua uskoa kaikkien miesten olevan samanlaisia k-päitä, joten ehkä tulevaisuudella on tarjottavanaan jotain parempaa.
Ja ne säälittävät toiset naiset.. Miksi kummassa uskot, että mies rakastaa sinua, kun roikkuu eukossaan? Ja jos valitseekin joskus sinut, mikä saa sinut uskomaan, että on sitten uskollinen sinulle? Olen varattua kyllä tapaillut itsekin, vaikken alkuun tiennyt hänen sitä olevan, mutten kyllä hetkeäkään ole ollut niin idiootti, että olisin kuvitellut hänestä uskollisen miehen saavani. Enkä kuvittele kyllä hänen olevan kuin seksin perässä, vannoo mitä vannoo, ja oli suhde kuinka kylmä tahansa..