Vaimo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hermot riekaleina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hej ap!
Sinulla on paha olla ja se että kiljut ja sanot pahasti on vain sinun tapasi reagoida pahaan oloon.Liitosi ei ehkä ole sinulle hyväksi.Mene vaikka puhumaan asioistasi lollekin.Kirkolla on hyviä ilmaisia terapeutteja.Jos tuo paha olosi jatkuu niin kannattaisiko silti ajatella että olisi parempi jos miehesi kanssa asuisitte erilläne.Lapsi kyllä kärsii tilaanteesta ja sinulle tulee paha kierre.Huudat,kiukuttelet,yrität skarpata..kunnes taas räjähdät.Sitten nousee valtava syyllisyys.Olet vain ihminen ja et sinä ole paha .Sinä vain reagoit .Iso halaus sinulle,ja voimia.
 
Vielä sen verran lisäisin, että minusta on hienoa, että AP haluaa tehdä töitä avioliittonsa eteen. Turhan moni eroaa heti, kun tulee pikkuongelmia tai ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella ja lähdetään toisen matkaan seksin vuoksi.

Ymmärrän AP:n ajatusmaailman, sillä itsekin olin pitkään avioliitossa vain lasten vuoksi sekä sen takia, että en halunnut epäonnistua avioliitossa. Lopulta kuitenkin MINUSSA tapahtui muutoksia. Olin onneton, tulin masentuneemmaksi, seksi ei huvittanut enää ollenkaan, aloin lihoa (söin suruuni), hellyys ja lämpö katosivat väliltämme, jolloin elämästä tuli aika mekaanista: syömistä, nukkumista, työntekoa, siivoamista, liiallista keskittymistä lapsiin. Tajusin, että jos jatkan samaa tahtia, minusta tulee katkeroitunut. En halunnut, että lapseni oppivat ihmissuhteista sen, että halailu, suukottelu ja hellät sanat kuuluvat vain äidin ja lasten väliseen elämään, vaan halusin, että lapseni oppivat myös sen, että he näkevät, miten aikuisetkin voivat halata tai kävellä käsikädessä. Haluaako alkuperäinen kirjoittaja samaa parisuhdemallia lapselleen?

Kaverini vanhemmat erosivat yli 30 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ero sattui kaveriini todella paljon. Tajusin, että vanhempien ero koskee joka tapauksessa, tapahtuipa se milloin hyvänsä. Tosin jotkut myös sanovat, että iänikuisen huutamisen loppuminen avioeroon on ollut lapsista jopa helpottavaa.

Omalla kohdallani mielestä ero ajoittui sikäli hyvään ajankohtaan, että lapseni eivät ole vielä murrosiässä, joten keskusteluyhteys yms. löytyy. Toisaalta tietysti ero on ollut iso asia myös taloudellisesti, mutta itse ainakin koen, että henkisen ahdistuneisuuden häviäminen on niin iso asia taloudellisen ahdingon rinnalla, että mieluummin kärsin rahasta pulaa kuin olisin masentuneena vanhassa liitossa.

Toivotan AP:lle voimia ja jaksamista. Yritä tehdä kaikkesi liiton parantamiseksi, mutta ""never say never""...
 
Nyt en voi olla heittämättä tähän omaa mielipidettäni,

siis meidän perheessä muutama vuosi taakse päin aika lailla samantyyppinen tilanne, olimme ihan lopussa molemmat ja valmiita eroamaan.
Ystäväni toi meille luettavaksi Miehet Marsista, Naiset Venuksesta- kirjan ja jopas jotakin! Meillä se opus ratkaisi tilanteen, tai antoi sysäyksen kummallekin itsetutkiskeluun nimenomaan ja sitten erityisesti kommunikointiin ja siihen, että kuinka toinen toistemme sanomisia ymmärretään päin peetä.

Kirjasta kun seuloo kaiken jenkkihapatuksen pois, niin se on mainio opus. Naisena kun en itse todella koskaan tajunnut, kuinka tolkuttomia juttelen, epätäsmällisiä vihjeviestejä, jotka mies vastaanottaa ihan toisenlaisina, mitä alkuperäinen tarkoitus oli. Kirjan esimerkkikeskustelut on parasta.

Siis jopa perusmies- siippani suostui lukemaan kirjan ja alkoi myös miettimään asiaa. Me saatiin harjoittelemalla tappelukierre poikki, se vei aikaa ja kommunikaatiolipsahduksia sattui, mutta nykyään jos toisella lipsahtaa sammakoita, toinen ei tartu niihin, eikä anna ""samalla mitalla takaisin"". Kaksi voimakastahtoista ihmistä on joutunut hakemaan paljon nöyryyttä, mutta toisaalta myös sekä hyvässä että pahassa, sitä saa, mitä antaa. Kaikki se kannatti, koska jostain kumman syystä kuitenkin molemmat halusimme olla yhdessä, mutta tavallaan ""löysimme"" itsemme tappelemasta toisiamme vastaan.
Kirjoittelimme muuten myös toivomuslistoja ja inhoamislistoja toisillemme mahdollisimman rehellisesti, lähinnä alussa, koska sanomalla ääneen niitä asioita, riita olisi vain jatkunut.

Kyllä naisena olen pyrkinyt korjaamaan omia asenteitani miestäni kohtaan, miestä pitää ARVOSTAA JA OSOITTAA SE TAVOILLA, JOTKA MIES YMMÄRTÄÄ. Miehen nahjustelu ja tekemättömyys voi johtua joskus pelkästään kommunikaatiovirheestä, joka jatkuu. Miestä pitää pyytää auttamaan, ja osoittaa arvostusta, kun mies on auttanut. Mieskin ON herkkä! Mutta ei voi odottaa sen olevan samanlailla kuin nainen! Miehen pitää kokea itsensä perheessä tärkeäksi, eikä vain tulla peitotuksi kaikkivoipaisen äänekkään naisen alle!!!!!

Naisena ei voi vaatia mieheltään myöskään toimimista ""likkakaverina"", siihen tarkoitukseen paras hankkia aito oikea sellainen, jolle voi tunnekuohuilla. Mies ymmärtää asioita ratkaisukeskeisesti, jolloin turhautuu, kun nainen kertoilee vaikkapa niistä vaikeista työasioistaan, eikä mies voi ratkaista konkreettisesti ongelmaa.
Naisen pitää korjata höpötystään täsmällisemmäksi, konkreettisemmaksi. Lyhyempiä lauseita ja täsmällisiä merkityksiä. Se osoittautui kamalan vaikeaksi muuten! :o)

Naisen pitää lopettaa myös turha hosuminen tuntemisasioissa, mies kun sinne luolaansa on jo mennyt ja tulee ulos vasta, kun katsoo sen tarpeelliseksi. Luolan suulle ei nainen saa mennä maanittelemaan, mies siirtyy vain sisemmäksi luolaan ja tulee ulos entistä pidemmän ajan kuluttua!
Eli miehellä on erilainen aika ja rytmi, lähinnä hitaampi, kaikenlaiseen sulatteluun, naisen hysteerinen tunnepoukkoilu sotkee vaan enemmän. Eli kaiken kaikkiaan siis, nainen voi muuttaa suhdetta jo paljon, muuttamalla omia tapojaan ja juttujaan ja reagointejaan. Pienistä asioista se lähtee.
 
""...minusta on hienoa, että AP haluaa tehdä töitä avioliittonsa eteen.""

Siis hä?! Mitä töitä? Missä hän on sanonut että hän haluaa tehdä töitä liittonsa eteen? Ei se että julistaa vaativansa toisen osapuolen muuttumista ole mitään liiton edistämistä. Se on toiveajattelua ja omien virheiden siirtämistä toisen vastuulle.

AP kirjoittaa mm:
""En kadu jos hänelle [miehelleni] olen tuottanut pahaa mieltä ...
missään tapauksessa en ole hänelle [miehelleni] suopeampi ...
elän ..vain itselleni ja pojalleni...
Kylmetän itseni.""
Taivas varjele että minun vaimoni ei ikimaailmassa ala tehdä samalla tavalla ""töitä"" meidän liiton eteen.

Yksi kommentti tuohon muuhun tekstiisi:
""Tosin jotkut myös sanovat, että iänikuisen huutamisen loppuminen avioeroon on ollut lapsista jopa helpottavaa.""

Minä en käsitä miten jotkut voivat laukoa tällaisia älyttömyyksiä. Totta kai lapset ovat tyytyväisiä, jos heidän piittaamaton henkinen pahoinpitely lopetetaan, mutta paha virhe on tapahtunut silloin kun tuo henkinen pahoinpitely on aloitettu.

Sen verran pitäisi vanhemmilla olla älliä että säästää lapsensa vanhjempien keskinäisen huutamisen kuuntelulta. Tuossa aiemmin joku kirjoittikin että kun vie eukon ulos kävelylle niin se ei saa hysteerisiä kohtauksia niin helposti. On se kertakaikkisen kumma että lähistöllä kuulolla oleva tuntematon tai puolituttu naapuri pakottaa karsimaan pahimmat ylilyönnit käytöksestä, mutta niistä omista lapsista ei ole niin väliä?!

Sitten samat ihmiset (kuten ap) selittää silmät suurina ""mutta lapseni on minulle tärkein asia maailmassa"". Ikävä vain että lasten tärkeyden ei anneta haitata omaa primitiivi ilmaisua.
 
Sarianna: Sanoit *Vielä sen verran lisäisin, että minusta on hienoa, että AP haluaa tehdä töitä avioliittonsa eteen*

Tuota, minä en löytänyt mistään mainintaa että ap haluaisi tehdä mitään avioliittonsa eteen, ainoastaan tällaisen toimintasuunnitelman:

""Tämä päivä on nyt kuin puhdas paperi ja elän kuin päivä kerrallaan, mutta nyt vain itselleni ja pojalleni. Mies pysyy mukana vain jos ymmärtää muuttaa tapojansa. Ero ei tule kysymykseenkään, lapsen takia. Itseni kylmetän.""

Näyttää että näitä monimutkaisia, katkeria, empatiakyvyttömiä naisia on paljonkin. Kyllä miehet on parisuhteessa laitettu melko ahtaalle, heillä ei oikeasti ole mitään mahdollisuutta olla oma itsensä ja samalla miellyttää vaativia naisiaan.
 
Sariannaa lainaten ""Tosin jotkut myös sanovat, että iänikuisen huutamisen loppuminen avioeroon on ollut lapsista jopa helpottavaa.""

Pahoin pelkään että eron jälkeen kaikki muuttuu tällaisissa tapauksissa vain pahemmaksi.
Koska sitten alkaa tapaamisten estäminen, lasten manipulointi isää vastaan ja kaikenlainen katkera toiminta.
Niin kauan kuin toiseen ei voi suhtautua normaalisti, vaan toimii vihan ja katkeruuden vallassa, ei ero tuo lapsen elämään mitään helpotusta -päinvastoin kaikki vain pahenee.
 
Reiska ja Pervertti ovat tämän keskustelun järkevimmät kirjoittajat.

Syvä osanottoni aloittajan miesraukalle ja lapselle. AP kuulostaa melko samanlaiselta kuin äitini -tosin äitini ei ihan noin kauheaksi ole koskaan äitynyt.

Miksi jotkut marttyyrinaiset aina kuvittelevat, että parisuhteen täytyy mennä juuri heidän säännöillään, tai muuten heitä kohdellaan kaltoin?

Jos haluaa parisuhdettaan parantaa, kannattaa aloittaa siitä, että miten voisi itse kohdella toista paremmin. Ellei tämä tuota tulosta, voi sitten lähteä nostelemaan. Mutta itsesäälissä rypemisellä, marttailulla ja kitisemisellä ei todellakaan voita mitään.
 
Kiitos Deuce positiivisesta palautteesta.

Tuo uhriutumisen tarpeen ja kontrollihalun yhdistelmä on todellakin mielenkiintoinen ja näistä jutuista päätellen yllättävän yleinen. Eihän vallanhalussa sinällään mitään pahaa ole. Jos ja kun sen tunnistaa itsessään niin sen ymmärtää toisessakin ja näin on mahdollista päästä kompromissiin - tai olla tietoisesti suostumatta kompromissiin.

Konrtrollointihalun pukeminen marttyyri-viittaan on kuitenkin mielestäni epäreilua.
 
Rauhoitu rakas!
Älä kiltti raivoa sun laosen kuullen vaikka haluaisit tappaa sen miehen. Lapsi muistaa sen aina. Tai ainakin selitä miksi teit niin.
Ymmärrän sua todella hyvin sillä itse olen raivonnut eron takia ja mies häipyy myös -toisen luo. Minä jään silloin sen hysteerisen itkun kanssa, lasteni kanssa kotiin.
Lukuisat kerrat olen selitellyt lapsille käytöstäni. NYt olen päässyt hiukan eteenpäin, en raivoa, enkä riitele lasten kuullen kun mies käymässä. Näytä että sinä olet se aikuinen teidän suhteessa.
Miehet on luusereita, mutta sulle toivon voimia!
 

Yhteistyössä