Sanna:""mies valitsi minut kuten pitääkin jos parisuhteessa ollaan, silloin se kumppani on ykkönen.
Pakko myöntää etten ymmärrä miehen ja naisen ystävyyttä ja onnekseni olen tavannut sellaisia miehiä jotka ovat asian ymmärtäneet... Toki naiset voivat joskus nyk. miehelleni soitella, mutta aika pian ne yhteydenotot jäävät, kun naiset tajuavat miehen olevan vakavissaan suhteessa( ja miksiköhän näin käy??????

) ""
Ja minä en tajua yllä olevasta seuraavaa:
-miksi pitää olla joku valintatilanne? Ei parisuhde tarkoita sitä, että ollaan vaan sitten sen puolison kanssa tekemisissä. Jos mieheni laittaisi minut jotenkin valitsemaan hänen tai ystävieni välillä niin silmääkään räpäyttämättä valitsisin ystäväni - se ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi miestäni, mutta aikuiseen tasapainoiseen suhteeseen, jossa luotetaan toisiin ei sisälly se, että aletaan määräillä kenen kanssa puoliso voi olla ja kenen kanssa saa olla ystävä. Eli jos minulle alettaisiin vanhempi-lapsi -tyyppisen suhteen tapaan antaa ohjeita ja rajoituksia sanoisin kyllä (ja olen sanonut), että mieheni pitäisi nyt hieman pohtia ajatuksiaan ja vaatimuksiaan, että mistä oikein on kyse. Tiedän kyllä naisia ja miehiä, jotka kontrolloivat puolisoa viimeiseen asti, rahankäyttöä, seuraa, jopa harrastuksia, mutta se ei vaikuta kovin tasapainoiselta toiminnalta.
- jos naiset ovat olleet ihan vaan ystäviä, niin miksi ihmeessä soitot lakkaavat, kun huomaavat, että miehesi on vakavissaan suhteessa? vai tarkoititko sanoa, että kaikki naiset, jotka miehellesi ovat soitelleet ovat olleet kiinnostuneita jostain muusta, eivätkä olekaan oikeasti olleet ystäviä?
Minulla on ainakin sekä sinkkuja, seurustelevia että naimisissa olevia mieskavereita, enkä ole hetkeäkään epäillyt, etteivät sitoutuneet olisi ihan yhtä vakavissaan omassa suhteessaan, vaikka olisivat minun ystäviäni.
En ymmärrä, miksi ystävyyssuhteessa pitää painottaa hirveästi sitä sukupuolta, koska en minä ainakaan ole mitenkään kiinnostunut 100% miehistä joita eteeni tulee. Eihän miehiäkään kiinnosta kaikki naiset siinä mielessä. Toki täytyy jonkin verran tykätä, jos kerran kavereita ollaan

, mutta lähinnä se on sellaista sukupuoletonta tykkäämistä, ihan kuin kaveri olisi sukulainen. Eli että ei tulisi kyllä mieleenkään mitkään muhinointipuuhat, huh. :-D