Mieheni kaveri piinaa!

[Pannu kuumana]

Homma on näin, että olemme lapseton pariskunta. Mieheni on 30+ ja minä alle. Etäsuhdetta opiskelujeni vuoksi on jatkunut nelisen vuotta ja voi sanoa, että olemme kaikinpuolin tyytyväisiä tämänhetkiseen elämäämme.

Mieheni ystävälle tämä ei kuitenkaan tunnu passaavan, sillä hän on viimeaikoina ryhtynyt naljailemaan (?) elämäntilanteestamme.

Jatkuva rankutus siitä, milloin teemme lapsen, milloin menemme naimisiin -jopa vihjailevat kommentit siitä, ettei koulutuksellani saa mieheni paikkakunnalta töitä (jolloin minun olisi hänen mielestään parempi tyytyminen kotirouvan rooliin) on saanut verenpaineeni viimeaikoina nousemaan.

Olen jo pikkuhiljaa ryhtynyt naljailemaan hänelle takaisin siitä, mahtaako mieheni ystävällä itsellään olla kova vauvakuume kun noin kovasti kyselee. Tuntuu todella painostavalta kun joutuu perustelemaan (?!?!) miksi ei ole jo tehnyt jotain (tässä tapauksessa vauvaa) tiettyyn ikään mennessä.
Tietysti lapset ovat tervetulleita elämäämme -mutta sitten kun olen minäkin työelämässä riittävän pitkään ryytynyt (osaanpahan sitten nauttia kotona laatuajasta lapsen kanssa).

Mieheni ystävä on itse hiljattain eronnut ja mennyt uusiin naimisiin ikäiseni naisen kanssa. Eli tavallaan hänellä on alkanut uusi nuoruus tämän uuden kanssa talovelkoineen, mutta myös vanha elämä seuraa mukana edellisestä avioliitosta syntyneiden lasten muodossa. Joten heidän uusperheen arki ja meidän vielä lapseton elämäntyyli näyttää olevan yhteensopimaton ristiriita.

Ärsyttää ihan h-vetisti että meidän pitäisi änkeytyä samaan muottiin "naapureiden mieliksi" eli hankkia kaikki keskiluokkaiset unelmat vain sen vuoksi kun jotkut muut ovat sitä mieltä.

Mikä olisi teidän mielestä sivistynyt tapa sanoa mieheni ystävälle, että turpa kiinni ja pidä huoli omista asioistasi -ei ole meidän vika jos et ole omassa elämässäsi tyytyväinen!?

 

[minä vaan]

Jos ei hyvällä niin sitten pahalla ,juuri noin niin kun yllä mainitsit...turpa kiinni ja pidä huoli omista asioistasi!
Siksi hän teille varmaan naljaileekin ,että omassa elämässä jokin mättää ,hän on ehkä tehnyt vääriä päätöksiä avioeronsa suhteen tai jonkin muun asian joka teillä on paremmin.

 

[Elviira]

Sano sille suoraan ja ystävällisesti, mielellään miehesi läsnäollessa (ja niin että kaikki ovat selvin päin), että koet vaikeana sen, että hän jatkuvasti ottaa puheeksi sinun ja miehesi yksityisasiat. Kysy, vaivaako häntä teidän kaveruudessanne joku asia, jonka voisi yhdessä selvittää. Ja jos ei vaivaa, niin voitaisiinko jättää nämä aihepiirit tai ainakin puhua niistä vähän rakentavammassa hengessä.

 

[alkuperäinen]

Sano sille suoraan ja ystävällisesti, mielellään miehesi läsnäollessa (ja niin että kaikki ovat selvin päin), että koet vaikeana sen, että hän jatkuvasti ottaa puheeksi sinun ja miehesi yksityisasiat. Kysy, vaivaako häntä teidän kaveruudessanne joku asia, jonka voisi yhdessä selvittää. Ja jos ei vaivaa, niin voitaisiinko jättää nämä aihepiirit tai ainakin puhua niistä vähän rakentavammassa hengessä.

Tuo on kyllä ihan totta. Vaikea pallotella tällaisessa välimaastossa missä periaatteessa pitäisi olla avoin ilmapiiri, jossa voi keskustella mistä vaan, mutta jos toisaalta pyytää, että voitaisko vaihtaa aihetta, niin ilmaan jää leijumaan fiilis siitä, että tämä on "arka aihe".

Ehkä problematisoin asiaa liikaa, sillä loppupeleissä kyse on kuitenkin siitä, että kyselijän pitäisi tajuta antaa tilaa, eikä jankuttaa samasta asiasta. Paitsi jos se on ihan tietoista vinoilua, kuten tässä tapauksessa se siltä vähän vaikuttaa.

Tämän vuoksi suhtaudun asiaan tunteellisesti ja otan nokkiini enemmän kuin mitä pitäisi.

 

[Ohhoijaa]

No eikö se miehesi osaa ystävälleen sanoa napakasti että lopeta se meidän asioista jauhaminen. Minun mielestä se ei ole sinun asiasi lainkaan pohtia sanamuotoja miten asia pitää ilmoittaa vaan miehesi pitäisi asiaan tarttua. On se nyt kumma jos ei ystävykset osaa keskenään keskustella vaan puolison pitää olla välimiehenä.

 

[Kuukka]

Juolahti mieleen sellainen seikka, että jospa miehesi onkin elämäntilanteestanne salaa eri mieltä kuin sinä ja on värvännyt tämän ystävänsä "käännyttämään" sinua kun ei itse uskalla ottaa puheeksi. Rivien välistä kuultaa että miehesi ei oikein osaa/uskalla tarttua asiaan, kyllä hän varmasti olisi ystävälleen jo asiasta puhunut jos tuo naljailu häntä vaivaisi. Et kerro mitä hän on sinulle puhunut tästä ystävänsä naljailusta, et käsittele alkuperäisessä jutussa häntä kuin eräänlaisena sivuhenkilönä, päähenkilöt ovat sinä ja miehesi ystävä. Vai eikö miehelläsi ole mitään mielipidettä asiaan, on vain olemassa sinun mielipiteesi. Hiukan katsetta myös peilin suuntaan, jos sinä olet tyytyväinen elämäntilanteeseesi mutta oletko tarkistanut onko miehesi, oikeasti.

 

[alkuperäinen]

No sepä, mieheni on vissiin sen verran hyväluontoinen, että ennemmin puolustautuu ja hyssyttelee, parhaan ystävänsä ja minun välillä pysytellen näin diplomaattisena tässä asiassa kuin nokittelisi takaisin. Häntä kysely ei kiusaa niin paljoa kuin minua -hän on sanonut kummallekin, ettei "tähän konkurssiin" nyt lasta enää tarvita. (;-)

Mieheni on itse minulle kertonut tai olen kuullut heidän välisen puhelinkeskustelun tai hänen kaveri on meillä käydessään suoraan tykitellyt näitä kysymyksiään.

Nimimerkille Ohhoijaa vielä sen verran, että olen ihan samaa mieltä - minun ei todellakaan pitäisi olla tässä puolustelemassa omia asioitamme.