Mieheni kaveri ei halua minua tupareihinsa

Tämä kaveri kävi meillä vähän aikaa sitten. Kuulin vahingossa heidän keskustelunsa. Sanoi miehelleni, että jos tulisi yksin, olisi kiva olla niin kuin ennen, me ja muutama muu kaveri (joihin kuuluu myös naispuolisia). Tämä ihminen on sinkku, ja just sellainen joka on yhden naisen kanssa korkeintaan viikon. Yrittänyt monesti houkutella miestäni kanssaan ties minne ja esitellyt naisia hänelle. Nyt en oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, kun mieheni lupasi hänelle yrittää päästä yksin. Aikaisemmin vaan oli jo puhetta, että menisimme yhdessä. Sen keskustelun jälkeen mieheni ei ole puhunut asiasta minun kanssa, luultavasti puhuu tänään koska tuparit olisivat huomenna. Ei varmasti kerro, että häntä pyydettiin yksin vaan keksii jotain muuta.
Päästänkö siis mieheni yksin vai mitä teen? Tietysti mieheni jos niin on päättänyt, mutta pitäisikö minun kertoa että kuulin keskustelun?
Mietityttää vaan ne muut naiset jotka saavat tupareihin mennä, mutta minä en ole tervetullut. Mikä lie tällä kertaa taka-ajatuksena tällä kaverilla? Koskaan mies ei ainakaan minun tietääkseni ole minua pettänyt, mutta ei kyllä pitkään aikaan ole ollut tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Ahdistaa :kieh:

 

Onhan tässä sekin mahdollisuus, että miehesi ei halua mennä koko tupareihin.

 

Jos olisin sinä, niin yksi asia ainaskin minkä sanoisin on se et kuulin keskustelun ja kysyisin suoraan mieheltä et mitä itte mieltä kyseisistä tupareista: me miehet ja muutama oletetusti sinkku naisia..

 

\

Onhan tässä sekin mahdollisuus, että miehesi ei halua mennä koko tupareihin.

No siis siitä on paljon puhuttu, kun alunperin oli tarkoitus mennä sinne yhdessä. Ja mies on todella sitä odottanut, kun pitkään aikaan ei missään ole käyty. Minusta aika vahvasti tuntuu siltä, että mies on sinne menossa ja ilman minua!

 

Törkeäähän tuo on sinänsä miehesi kaverilta...sillä yleensä jos tupareita järkätään ja kaverit kutsutaan niin jos kaveri elää avo- tai avioliitossa, niin tottakai puolisotkin kutsutaan. Ja kyllä tähän mennessä ollaan myökin kutsuttu kaverien tyttö- ja poikaystävät vaikkei yhdessä asuisikaan. Kohteliastahan se on. Taitaa miehesi kaverilla olla pieniä taka-ajatuksia asian suhteen. Jos kerta vielä sanoi, että olisi mukava olla kuin ennen...eli siten, että miehesi olisi sinkku myöskin. Sinuna kyllä sanoisin miehelle kuulleesi keskustelun...

 

Eli nyt katotaan kuinka luotto pelaa mm.

kerrotko miehellesi kuulleesi keskustelun
luotatko miehesi sinkkujen sekaan
onko miehesi joka tapauksessa uskollinen...

 

Minkä ihmeen takia et kysy mieheltäsi mitä aikoo? Voisit kai reilusti sanoa, että kuulit kyllä kyseisen keskustelun. Ihmettelen kyllä hiukan miestäsikin, jos yksin on menossa. Luulisi, että jättäisi juhlat sitten kokonaan väliin jollette ole molemmat tervetulleita.

 

\

Eli nyt katotaan kuinka luotto pelaa mm.

kerrotko miehellesi kuulleesi keskustelun
luotatko miehesi sinkkujen sekaan
onko miehesi joka tapauksessa uskollinen...

Arvaappa, kuinka nämä asiat pyörivät päässäni. Miehen kaveri vain on niin sellainen, että en todellakaan tiedä kuinka hyvin voin mieheeni luottaa jos on tämän ihmisen seurassa. Ja varsinkin näiden naisten kanssa. Mitä jos miehellenikin tulee oikein kunnolla vanhat ajat mieleen ja kadottaa koko nykyhetken :/

 

Mä ainakin käyn useimmiten kavereiden kanssa ulkona ja bileissä ilman mun miestä. Yksin syy siihen on se, ettei mies halua mukaan(tästähän ei teillä ole kyse, kun sinä haluat mukaan), ja toinen se, ettei mieheni pidä niistä ystävistä joiden kanssa menen. Mukana on joskus sinkku-miehiä, ja mulla on paljon miehiä kavereina. Kyllä mulle välillä käy niinkin, että ystävät mulle niitä muita miehiäkin esittelee. MUTTA, mulla on jo mies, joten en mä niitä muita katsele. Mä tykkään siitä, et saan kavereiden kesken olla sellainen kuin haluan, jutella kaikesta mistä ei oman ukon kanssa voi. Ja musta on kiva tavata niitä uusia ihmisiä. Pointti tässä oli se, että vaikka niitä naisia siellä olisi, niin siä olet kuitenkin se sinun miehesi nainen. Niinkuin mä olen omani, eikä tulis mieleenkää pettää, vaikka siihen kuka yrittäisi houkuttaa. Juttele asiasta miehesi kanssa, ja sano kuulleesi se heidän keskustelu.

 

Mä en kyllä osaa ajatella tilannetta; meistä kumpikaan ei lähtisi juhliin minne toisen mukaantulo ei ole sallittua. :/

 

Sun pitää keskustella sun miehesi kanssa, ja kertoa miltä susta tuntuu.

Miehesi kaveria ilmeisesti häiritsee, kun miehesi on vakiintunut, eikä hurjastele yhtä paljon kuin ennen. Miehesi saattaa muutenkin olla "hillitympi" kun sinä olet seurassa mukana.

Itse sinkkuaikanani monesti pyysin yhtä kaveriani tulemaan ilman kundikaveriaan mukaan, kun tavattiin "tyttöjen kesken". Mun syynä oli ihan se, että kaveri ei mitään muuta tehnyt, kuin kaulaili kundikaverinsa kanssa, jos poika oli mukana, eikä hänen kanssaan saanut montaa sanaa vaihdettua. Silloin nähtiin ehkä parin kuukauden välein, eli olisi ollut tosi kiva jutella kaverinkin kanssa jotain. Mitään muuta motiivia mulla ei tuohon pyyntööni ollut. Muiden ystävieni seurustelukumppanit eivät haitanneet, koska heidän kanssaan sai ihan kuulumiset vaihdettua ja muutenkin juteltua.

 

minun mielestä marttyyrius on typerää, siis teeskentely ettet tiedä mitään.. nostaisin kissan pöydälle,sanoisin kuulleeni keskustelun ja kysyisin mitä mieltä mies on asiasta :/

 

\

\

Eli nyt katotaan kuinka luotto pelaa mm.

kerrotko miehellesi kuulleesi keskustelun
luotatko miehesi sinkkujen sekaan
onko miehesi joka tapauksessa uskollinen...

Arvaappa, kuinka nämä asiat pyörivät päässäni. Miehen kaveri vain on niin sellainen, että en todellakaan tiedä kuinka hyvin voin mieheeni luottaa jos on tämän ihmisen seurassa. Ja varsinkin näiden naisten kanssa. Mitä jos miehellenikin tulee oikein kunnolla vanhat ajat mieleen ja kadottaa koko nykyhetken :/

Jos yksien tuparien takia mies unohtaa nykyhetken ja sen seikan, että on varattu, niin luultavasti hän tulisi sen seikan unohtamaan jostain muusta syystä elämänsä aikana. Aika heikolla phjalla silloin on luotto ja parisuhde..

 

Kiitoksia kaikille kannanotosta!
Kyllä taidankin kertoa miehelle, kunhan tulee töistä mitä kuulin.
Taidan myös vedota siihen, että mies on aina halunnut minun mukaan, jos olen kavereita lähtenyt tapaamaan ja on aina myös päässyt. Joten reilua kai minunkin olisi päästä (paitsi näihin pippaloihin ei kyllä mielenkiinto riitä mennä). No odotellaan iltaa ja keskustellaan!

 

\

Mä en kyllä osaa ajatella tilannetta; meistä kumpikaan ei lähtisi juhliin minne toisen mukaantulo ei ole sallittua. :/

peesi.
ja vaikka mieheni saisi sovittuakin asian niin että olisinkin tervetullut niin en enää menisi

 

No, ainakin minun ystävilläni on elämänkumppaneina miehiä ja naisia, joita en syystä tai toisesta pyydä omiin juhliini, mutta ystäväni ovat sitten sitäkin tervetulleita. Samoin miehelläni ja minulla on juhlia, joihin menemme ilman muuta yksin, ja joihin toisella ei ole minkäänlaista mielenkiintoa osallistua.

Minä en näe mitään ongelmaa siinä, että molemmilla on elämää, ystäviä ja aikaa oman kodinkin ulkopuolella. Välttämätöntähän se on, pitemmän päälle. (Paitsi jos teillä on vielä se alun symbioosivaihe päällä, silloinhan tämmöinen tekee kipeää)

Piika-äiti, 17 vuotta yhteistä elämää

 

No sinällään tilanne ei ole mahdoton, enemmänkin vähän kiusallinen kaikkien kannalta. Miehesi on varmasti vaikea olla välikädessä kun toisaalta ehkä haluaisi sinut mukaan, mutta joutuu ystävänsä pyynnöstä pahoittamaan mielesi vastoin tahtoaan.

Sinulla varmasti on - aiheestakin - paha mieli kun miehesi ystävä ei halua sinua mukaan.

Mutta; kaikkien ei tarvitse pitää kaikista ja välttämättä tuossa ei ole edes mistään sellaisesta kyse. Nämä juhlat ovat vain tarkoitetut jollekin muunlaiselle porukalle.

Sinuna kertoisin miehellesi kuulleesi keskustelun. Säästyy hänkin ikäviltä tekosyyn keksimisiltä. Ja eihän jokapaikkaan tarvitse pariskunnan mennä yhdessä, jos luotto pelaa (ja miksi ei pelaisi ellei ole erityistä syytä epäillä mitään).

 

\

No, ainakin minun ystävilläni on elämänkumppaneina miehiä ja naisia, joita en syystä tai toisesta pyydä omiin juhliini, mutta ystäväni ovat sitten sitäkin tervetulleita. Samoin miehelläni ja minulla on juhlia, joihin menemme ilman muuta yksin, ja joihin toisella ei ole minkäänlaista mielenkiintoa osallistua.

Minä en näe mitään ongelmaa siinä, että molemmilla on elämää, ystäviä ja aikaa oman kodinkin ulkopuolella. Välttämätöntähän se on, pitemmän päälle. (Paitsi jos teillä on vielä se alun symbioosivaihe päällä, silloinhan tämmöinen tekee kipeää)

Piika-äiti, 17 vuotta yhteistä elämää

Kyllä meilläkin mies käy pelaamassa kavereineen biljardia tms. tekevät yhdessä. Mutta jos on JUHLAT niin kyllä niihin kumpikin osapuoli kutsutaan ja yhdessä mennään.

 

\

\

No, ainakin minun ystävilläni on elämänkumppaneina miehiä ja naisia, joita en syystä tai toisesta pyydä omiin juhliini, mutta ystäväni ovat sitten sitäkin tervetulleita. Samoin miehelläni ja minulla on juhlia, joihin menemme ilman muuta yksin, ja joihin toisella ei ole minkäänlaista mielenkiintoa osallistua.

Minä en näe mitään ongelmaa siinä, että molemmilla on elämää, ystäviä ja aikaa oman kodinkin ulkopuolella. Välttämätöntähän se on, pitemmän päälle. (Paitsi jos teillä on vielä se alun symbioosivaihe päällä, silloinhan tämmöinen tekee kipeää)

Piika-äiti, 17 vuotta yhteistä elämää

Kyllä meilläkin mies käy pelaamassa kavereineen biljardia tms. tekevät yhdessä. Mutta jos on JUHLAT niin kyllä niihin kumpikin osapuoli kutsutaan ja yhdessä mennään.

piti vielä lisätä että muistat vaan sen keskustellessasi että missään nimessä vika ei ole miehesi :wave:

 

\

No, ainakin minun ystävilläni on elämänkumppaneina miehiä ja naisia, joita en syystä tai toisesta pyydä omiin juhliini, mutta ystäväni ovat sitten sitäkin tervetulleita. Samoin miehelläni ja minulla on juhlia, joihin menemme ilman muuta yksin, ja joihin toisella ei ole minkäänlaista mielenkiintoa osallistua.

Minä en näe mitään ongelmaa siinä, että molemmilla on elämää, ystäviä ja aikaa oman kodinkin ulkopuolella. Välttämätöntähän se on, pitemmän päälle. (Paitsi jos teillä on vielä se alun symbioosivaihe päällä, silloinhan tämmöinen tekee kipeää)

Piika-äiti, 17 vuotta yhteistä elämää

Olen täsmälleen samaa mieltä. Tämän asian ydin ei ole näissä yksissä tupareissa, vaan parin keskinäisessä luottamuksessa.

Kun se on kunnossa, voi huoleti mennä yksin tai kaksin tilanteen mukaan tarvitsematta epäillä toista.

Olisi ikävää elää suhteessa, jossa omaa kumppania pitää epäillä.

 

Taidetaan tuntea sama heppu... Mun miehellä on samanlainen kaveri. Jo 10 vuotta sitten oli näitä samanlaisia "kutsuja". Ja nykyäänkin (vaikka harvoin ovat tekemisissä), hän ilmestyy paikalle lähinnä vain jos minä en ole mukana, ja tietysti sinkkujen naisystäviensä kanssa. Voisi mun mielestä jo hankkia sen kuuluisan elämän. Vakavasti sanottuna olen ollut hänestä jo pitkään sitä mieltä, että tuo selitys "eikö olis kivaa kun olis niinkuin ennen", on vain osa totuutta. Hänessä mielestäni on jotain "ilkeää", on aina ollut. Ja vaikka mieheni on hänestä varmasti ihan hyvä kaveri, ei kuitenkaan sillä tavalla ystävä, ettäkö tämä kaveri ei saisi jotain "kicksejä" siitä jos saisikin mieheni pettämään ja elämämme sekaisin. Tätä mieltä minä hänestä olen. Mieheni ei tietysti ajattele näin, onhan PALJON mukavampi ajatella että toinen oikeasti pitää niin paljon että haluaa tavata ilman häiriötekijää eli vaimoa. Ja onhan tuo miehesi saama kutsu myös kaikkien hyvien tapojen vastainen. Onhan eri asia jos keskenänne päätätte että miehesi menee tapaamaan kavereitaan yksin.Miehiä tai naisia.

 

\

\

No, ainakin minun ystävilläni on elämänkumppaneina miehiä ja naisia, joita en syystä tai toisesta pyydä omiin juhliini, mutta ystäväni ovat sitten sitäkin tervetulleita. Samoin miehelläni ja minulla on juhlia, joihin menemme ilman muuta yksin, ja joihin toisella ei ole minkäänlaista mielenkiintoa osallistua.

Minä en näe mitään ongelmaa siinä, että molemmilla on elämää, ystäviä ja aikaa oman kodinkin ulkopuolella. Välttämätöntähän se on, pitemmän päälle. (Paitsi jos teillä on vielä se alun symbioosivaihe päällä, silloinhan tämmöinen tekee kipeää)

Piika-äiti, 17 vuotta yhteistä elämää

Olen täsmälleen samaa mieltä. Tämän asian ydin ei ole näissä yksissä tupareissa, vaan parin keskinäisessä luottamuksessa.

Kun se on kunnossa, voi huoleti mennä yksin tai kaksin tilanteen mukaan tarvitsematta epäillä toista.

Olisi ikävää elää suhteessa, jossa omaa kumppania pitää epäillä.

Hetkinen.

Teistä on ihan normaalia, että miehellä on ystäviä jotka kieltävät puolisojen mukaantulon?

Luottamus ja oudosti käyttäytyvät ystävät (onko tuo edes ystävyyttä?) eivät mielestäni mitenkään liity toisiinsa.

 

\

Hetkinen.

Teistä on ihan normaalia, että miehellä on ystäviä jotka kieltävät puolisojen mukaantulon?

Luottamus ja oudosti käyttäytyvät ystävät (onko tuo edes ystävyyttä?) eivät mielestäni mitenkään liity toisiinsa.

Mä en siis koskaan ole kieltänyt kaverini kumppanin mukaantuloa. Pyysin vaan, että tavattaisiin ihan tyttöjen kesken. Ja selitin ihan nätisti miksi.

Kaveri kuitenkin asui miehensä kanssa, ja me nähtiin parin kuukauden välein.

Jos mies oli mukana, he tosiaan herkistelivät koko illan, ei edes kuulumisia saanut vaihdettua.

 

no jos kyse olis yhteisestä kaverista ja hänen tupareistaan niin saattaisin ehkä vetästä herneet, mut jos on joku ukon kaveri nii menkööt yksin.. sillo ei haittoo jos/kun ei ole mua pyydetty

 

\

\

Hetkinen.

Teistä on ihan normaalia, että miehellä on ystäviä jotka kieltävät puolisojen mukaantulon?

Luottamus ja oudosti käyttäytyvät ystävät (onko tuo edes ystävyyttä?) eivät mielestäni mitenkään liity toisiinsa.

Mä en siis koskaan ole kieltänyt kaverini kumppanin mukaantuloa. Pyysin vaan, että tavattaisiin ihan tyttöjen kesken. Ja selitin ihan nätisti miksi.

Kaveri kuitenkin asui miehensä kanssa, ja me nähtiin parin kuukauden välein.

Jos mies oli mukana, he tosiaan herkistelivät koko illan, ei edes kuulumisia saanut vaihdettua.

*tsirf*

No joo, ymmärrän.

Mutta alkuperäisen tilanne on hieman eri, kun sinne on muitakin tulossa.
Asia erikseen jos olisi kokonaan vain poikien juttuja.