Y
Yksi äiti
Vieras
Olemme tällainen normi työssäkäyvä perhe, jossa on yksi taapero ja toinen nyt lapsi tulossa keväällä. Vaikka oma työni onkin välillä haastavaa, se ei koskaan nk. "seuraa kotiin", kun työpaikan oven sulkee. Miehen työ sen sijaan onkin it-alalla ihan toista maata. Paljon työmatkoja toisella puolelle maapalloa (vasta kolme viikon poissa työmatka) ja luonnollisesti ylitöitä. Nytkin työpaikalla. Varsinkin parin viime vuoden aikana työn vaativuus on kasvanut ja toki ymmärrän sen, että ei se helppoa ole, etenkin kun yt-neuvottelut on taas keväällä odotettavissa.
Itseäni on alkanut nyt kyrsiä, että arjen pyörittäminen on alkanut pikkuhiljaa kaatua minun päälle. Toki mies hoitaa lapsen vuorollaan päivähoitoon viemiset ja hakemiset ja paremmin hänen työssään pystyy joustamaan esimerkiksi jos lapsi on sairas. Mutta kaikki tämän arjen pyörittöminen muu (siivous, ruoanlaitto, lapsenhoito, kauppa- ja virastoasiat, lapsen neuvola, fysioterapia- ja lääkärikäynnit) oman työn ohella on kyllä ajautunut minun vastuuulle. Omaa aikaa meillä järjestyy molemmille kyllä, mutta se on taas pois yhteisestä perhe-elämästä. Kun toinen tulee, toinen ottaa vastuun tenavasta. Samoin yhteisistä asioista kiinnipitäminen on tuon työn takia on alkanut lipsua. Mies ei ehdi pitää kiinni lupauksistaan, jos aikeissa olisi esim. yhdessä kaupassakäynti jne. Tänäänkin olisi pitänyt lähteä joululahjaostoksille koko perheen kera. Varsinkin nyt loppuraskaudessa minä alan väsyä tähän kaikkeen.
Koska minusta meillä on varaa, siivous tullaan tässä perheessä lähiaikoina ulkoistamaan. Mutta nyt on käynyt yhä useammin mielessä, voisiko alkaa vihjata miehelle vähemmän vaativamman työn etsimistä perhe-elämän hyväksi? Kyllä mies itsekin myöntää, että työpaikallansa on touhu mennyt välillä järjettömäksi kaikkine vaatimuksine ja aikatauluineen. Työpaikan vaihto tarkoittaisi rahallisesti vähemmän tuloja, mutta säästäväisesti tämä perhe on aina pystynyt elämään. Kenties perhe-elämä olisi laadukkaampaa. Pelkään nimittäin, että minun jäädessäni äitiyslomalle ja jos ei tule mitään muutoksia, tästä ei hyvää seuraa. Millaisia kokemuksia muilla on?
Itseäni on alkanut nyt kyrsiä, että arjen pyörittäminen on alkanut pikkuhiljaa kaatua minun päälle. Toki mies hoitaa lapsen vuorollaan päivähoitoon viemiset ja hakemiset ja paremmin hänen työssään pystyy joustamaan esimerkiksi jos lapsi on sairas. Mutta kaikki tämän arjen pyörittöminen muu (siivous, ruoanlaitto, lapsenhoito, kauppa- ja virastoasiat, lapsen neuvola, fysioterapia- ja lääkärikäynnit) oman työn ohella on kyllä ajautunut minun vastuuulle. Omaa aikaa meillä järjestyy molemmille kyllä, mutta se on taas pois yhteisestä perhe-elämästä. Kun toinen tulee, toinen ottaa vastuun tenavasta. Samoin yhteisistä asioista kiinnipitäminen on tuon työn takia on alkanut lipsua. Mies ei ehdi pitää kiinni lupauksistaan, jos aikeissa olisi esim. yhdessä kaupassakäynti jne. Tänäänkin olisi pitänyt lähteä joululahjaostoksille koko perheen kera. Varsinkin nyt loppuraskaudessa minä alan väsyä tähän kaikkeen.
Koska minusta meillä on varaa, siivous tullaan tässä perheessä lähiaikoina ulkoistamaan. Mutta nyt on käynyt yhä useammin mielessä, voisiko alkaa vihjata miehelle vähemmän vaativamman työn etsimistä perhe-elämän hyväksi? Kyllä mies itsekin myöntää, että työpaikallansa on touhu mennyt välillä järjettömäksi kaikkine vaatimuksine ja aikatauluineen. Työpaikan vaihto tarkoittaisi rahallisesti vähemmän tuloja, mutta säästäväisesti tämä perhe on aina pystynyt elämään. Kenties perhe-elämä olisi laadukkaampaa. Pelkään nimittäin, että minun jäädessäni äitiyslomalle ja jos ei tule mitään muutoksia, tästä ei hyvää seuraa. Millaisia kokemuksia muilla on?