A
arvoton
Vieras
En keksinyt millään hyvää otsikkoa.No, kuitenkin...minusta tuntuu ettei mun mies rakasta mua oikeasti..meillä on lapsi,toinen tulossa..minä olen kotona muksun kanssa ja mies töissä.Eilenkin meni aamu 7 töihin sitten palasi n.klo.22 illalla kun oli muitakin menoja,koko päivänä ei yhtään tekstaria tai puhelua.aina sama,voi olla päivän poissa tai kauemminkin eikä mitään..muille kyllä kokoajan soittaa ja tekstaa.työt ovat kaikki kaikessa,siellä on oltava jos minkäkin syyn takia ja aina on niin tärkeää.ei kuulemma ole minunlle,esim.eilen,aikaa otaa yhteyttä.olen sanonut että todella inhottavaa + onhan hänellä ruokkis/kahvit..mutta ei.kai se on sittenniin kiinni työpaikan naisissa tauot ettei meitä muista,niiden kanssa kun naureskellaan puhelimessakin jatkuvasti.sitten kun tulee kotiin katsoo tv:tä,on netissä tai omilla menoillaan.viikonloput on täysin pyhittänyt itselleen.yhdessä käymme siis ruokakaupassa pari kertaa viikossa...hänellä on kaikille muille kokoajan aikaa,koskaan ei sano muille ei jne.mutta minä olen aivan viimeisenä arvojärjestyksessä.jos minä sanon että jotain pitäisi hommaa pitäisi kotona tehdä ja samaan aikaan äitinsä jotain pyytää niin eipä se kahta kertaa mieti minne lähtee.tuntuu niin tyhmälle olla itse kotona raskaana muksun kanssa,siivota,pyykätä,hoitaa,laittaa ruokaa jne.sillä välin kun toinen tekee mitä lystää ja ties keiden kanssa..ikinä ei lepoa tai että kysyttäisiin mitä minä oikeasti haluan eikä aina vain määräiltäisi ja sanottaisi ettei minun tahdolla ole väliä.ainakun jotain huonoa tapahtuu on se minun vika,hänessä ei ole mitään vikaa..ja minun pitä ansaita huomio.kuinka se sitten ansaitaan muissa parisuhteissa?aina jos joku muu läsnä olen kuin ilmaa...vaikka olen kyllä muutenkin.mua on alkanut masentamaan..tuntuu että olen täysin arvoton.
