Miehen syventynyt ystävyys työkaveriin

[Epäluuloinenko]

Olemme 17 vuotta yhdessä ollut pariskunta, jolla on 3 lasta. Viimeisten avioliittovuosien aikana olemme olleet hyvin stressaavassa tilanteessa kahden vanhimman lapsen kroonisten sairauksien sekä minun opintojeni vuoksi. Yhteistä aikaa ei ole ollut ja kotona on ollut hiljaista. Mies on aina pitänyt läheisyydestä ja ollut kova "höpöttämään" joka päiväisiä asioita, kun taas itse työni sosiaalisen luonteen vuoksi nauttisin välillä hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Olemme käyneet 1½ vuotta pariterapiassa, jossa mies aina on sanonut ettei hänellä ole mitään erityistä keskusteltavaa.

Viime keväänä suoritin opinnot tuplavauhtia loppuun, tuli tunne jos en niitä tee ne eivät koskaan pääty. Mies alkoi etääntymään ja välillä olin tyytyväinen kun sain rauhassa tehdä välttämättömät. Mies ei enää halunnut läheisyyttä eikä seksiä kuin murto-osan entisestä. Iltaisin ei enää tullut yhtä aikaa nukkumaan. Samalla alkoi minun haukkuminen ja erolla uhkailu. Anteeksi ei pyytänyt enää ollenkaan, vaikka sanallisesti ei koskaan aiemmin noin julma, ivallinen ja halveksuva ole ollut.

Kouluni päättyi kesäkuussa ja kiinnitin muutaman viikon jälkeen huomiota arkeemme. Miehen käytökseen, hiljaisuuteen ja siihen, että minusta tuntui ettei minua rakastettu. Otin asian puheeksi ja sain mieheni parissa minuutissa niin kiihdyksiin, että meni nukkumaan sohvalle. Kerroin siis, että haluaisin elää elämäni niin, että minua joku rakastaisi ja jos hän ei minua enää rakasta niin saisinko mahdollisuuden etsiä itselleni ihmisen joka minua voisi rakastaa. Edelleenkään hän ei omista tunteistaan mitään sanonut, suuttui vain ja poistui.

Seuraavana iltana jatkoimme keskustelua. Kysyin suoraan, että mitä tämä on ja mitä tarkoittaa? kenelle hän uskoutuu ja puhuu. Kävi ilmi, että keväällä hänellä on syventynyt ystävyyssuhde työkaverin kanssa. Tämä nainen on naimisissa ja 10 vuotta miestäni vanhempi. He ovat olleet 10 vuotta samassa työpaikassa, mutta vasta nyt ovat lähentyneet. Hänelle mieheni on kertonut kaikki huolet, murheet ja ongelmat parisuhteestamme ja minusta. Hän on saanut tukea, kannustusta ja yhdessä ovat miettineet missä vika. Näitä mietintöjä ei minulle ole koskaan kerrottu. Työpaikalla on myös keväällä alkanut kiertämään huhu mieheni ja tämän naisen välisestä salasuhteesta. Aiemmin 9,5 vuoden aikana näitä huhuja ei ole kai ollut.

Mies haukkui minua, kehui toista naista. Minä olen hullu, sairas, en osaa olla vaimo ollenkaan. Tämä toinen nainen ymmärtää ja tukee. Tällä toisella naisella on kuulemma täydellinen avioliitto oman miehensä kanssa ja hän osaa olla vaimo ja nainen. Lopulta käskin valita kumman jomman niin mieheni veti nyrkin esiin ja uhkasi lyödä minua. Lopulta laittoi kädet kaulalleni, mutta ei kuristanut.

Tilanne kun tunnekuohuissaan meni ohi niin olemme puhuneet ja puhuneet. Mies yhä vain kehuu naista, mutta aikoo jatkossa pitää naisen kanssa asialliset välit. Ei kuulemma tunne mitään erityistä naista kohtaan. Olen kuitenkin laittanut avioeron vireille. Väkivallan takia. Meillä on nyt 6 kk aikaa nähdä saammeko liittomme pelastettua vai emme.

Minä en vain tiedä mitä minä olen tästä mieltä. Välillä minulla on syvä raivo miestäni ja tätä naista kohtaan. Miksi minua haukutaan ja tämä nainen saa kaiken. Kehut ja kuulemma anteeksipyynnötkin. Miten voin luottaa ettei mitään ole heillä ollut? Minulle olisi tärkeintä saada tietää rehellisesti heidän kuvionsa. Nyt on yhä vain tunne ettei minulle ole kerrottu kaikkea. OLen laittanut naiselle asiallisen sähköpostin, mutta hän ei vastaa. Olen miettinyt, että kävisin juttelemassa naisen miehen kanssa ja kysyisin, että miten heidän kevät meni? Onko todella näin, että heillä on kaikki hyvin eikä epäilyä asiattomasta suhteesta mieheeni? En vain tiedä oikeasti mitä tekisin. Kun lopulta en täysin luota mieheeni nyt tässä.

 

[Hmmm...?]

Miten voin luottaa ettei mitään ole heillä ollut? Minulle olisi tärkeintä saada tietää rehellisesti heidän kuvionsa.

Ja meidänkö tämä kaikki pitäisi tietää?

 

[jatkoakeskustelulle]

Se teidän parisuhdeterapeuttinne osaa varmaan auttaa sinua eri näkökulmien pohtimisessa. Toisaalta tunnut pohtivan jo nyt.
Elämä on täynnä riskejä eikä kenenkään tunteita voi pakottaa. Käyttäytymistä on osattava säädellä eli miehesi ei saa olla sinulle väkivaltainen.

 

[puolensa ja puolensa]

Sinä haet avioeroa väkivallan takia, eihän miehesi lyönyt sinua, itsekin uhkailet lyömisellä tms. joten tasoissa olette.

et ole ollut kiinnostunut miehesi asioista vuosiin, olet toivonut etäisyyttä ja omaa rauhaa ja sitä että mies olisi hiljaa ja pysyisi omissa oloissaan, niin onko se miehen vika, kun hän lopulta etsii kuuntelijan muualta.

sinä olet opiskellut, sinä olet tehnyt sitä ja tätä. Et mainitse mitä miehesi on tehnyt tänä aikana, ei ilmeisesti yhtään mitään niin tärkeää minkä sinä olisit huomannut.

Puhut koko ajan siitä mitkä ovat sinun tarpeesi ja mitä sinä haluat. Eikö sinua yhäkään kiinnosta yhtään se mitä miehesi tarvitsee ja miehesi haluaa.

 

[nyt meni yli hilseen]

voi ressukkaa, pienen itsetuntoa on loukattu kamalalla tavalla.
puolisosi on ollut sinulle samalla tasolla kuin olohuoneen sohvanne. Paikalla kun häntä tarvitset mutta muuten hänen pitäisi olla näkymätön ja kuulumaton. Kun miehesi väsyy välinpitämättömyyteen ja alkaa purkamaan sydäntään töissä työkaverilleen, alat huutamaan, että petät, nait jotain toista, menen heti kertomaan sen puolisolle.
Ihan vaan tiedoksesi työkaverit voivat myös olla todellisia ystäviä ja oikeasti kuunnella toista, ilman että mukana on yhtään seksuaalista väritettä.

Sinua ei vieläkään kiinnosta yhtään se miltä miehestäsi tuntuu, päinvastoin, syyttelet häntä sellaisest mitä hän ei ole tehnyt ja haluat turmella vielä jonkun toisenkin ihmisen elämän.
Asenteesi on tosi sairas.

 

[sinusta tuntuu]

kiinnitin huomiota kohtaan jossa sanoit, että sinusta tuntui ettei sinua rakastettu.
Oletan, luulen ja arvaan, että miehestäsi on tuntunut siltä ettei häntä ole rakastettu vuosiin.

 

[ttärkein ensin]

tietenkin pitää tehdä ne kaikkein tärkeimmät asiat ensin.
Kostaa miehelle eli ottaa avioero ja syyttää pahoinpitelystä (varmaan lääkärintodistuskin on jo hankittu) ja miehen työkaverille. Eihän millään muulla ole väliä kuin kostolla ja sillä että miehen ja hänen työkaverinsa elämä menee jatkossa perseelleen.
Viis lapsista ja viis miehen maineesta ja viis 17 vuotta kestäneestä avioliitosta. Eihän ap miestään rakasta, joten mitä sillä on väliä vaikka mies tuosta rusentuisi kuoliaaksi.

 

[Supermuori]

Oletpa saanut ikäviä kommentteja! En tiedä miksi kaikki ovat asettuneet miehen puolelle.

Ymmärrän sinua täysin, ei ole kivaa ajatella miestä sen työkaverin kimpussa. Ja opiskelustasi sitten, olit järkevä viedessäsi pikavauhtia opinnot loppuun, tottahan miehen olisi pitänyt ymmärtää, ettet voinut uhrata silloin aikaasi niin paljon häneen, kuin ennen. Tuollaisessa tilanteessa mies sitten haksahti työkaveriinsa, vaikka oli pitänyt olla sinua kohtaan ymmärtäväinen.

 

[viimeiset vuodet]

Oletpa saanut ikäviä kommentteja! En tiedä miksi kaikki ovat asettuneet miehen puolelle.

Ymmärrän sinua täysin, ei ole kivaa ajatella miestä sen työkaverin kimpussa. Ja opiskelustasi sitten, olit järkevä viedessäsi pikavauhtia opinnot loppuun, tottahan miehen olisi pitänyt ymmärtää, ettet voinut uhrata silloin aikaasi niin paljon häneen, kuin ennen. Tuollaisessa tilanteessa mies sitten haksahti työkaveriinsa, vaikka oli pitänyt olla sinua kohtaan ymmärtäväinen.

Minä taas ymmärsin, että nämä seksisuhdeväitteet ovat valetta.
Jos viimeiset vuodet ovat olleet parisuhteessanne sellaisia, ettei mies ole saanut sinuta ap huomiota, niin kaipa sitä jossain vaiheessa alkaa purkaa huoliaan jollekin toiselle joka kuuntelee. Ei tiiviit keskustelut kahden eri sukupuolta olevan ihmisen välillä automaattisesti tarkoita seksisuhdetta.

Miehesi kehuu työkaverin olevan täydellinen puoliso miehelleen ja täydellinen puolisohan ei petä miestään. Tuon perusteella miehesi ja työkaverinsa suhde on vain ystävyys- ja työsuhde.
Sen vuoksi miehesi puolustaa työkaveriaan joka on pyyteettömästi kuunnellut miehesi murheita. Nyt tämä työkaveri on joutunut ikävään välikäteen sinun aiheettomien syytöstesi takia.
Onhan se aika kohtuutonta miehen työkaveria ja hänen perhettään kohtaan, jos heidän elämä sotketaan syyttä suotta sinun ja miehesi keskinäisten riitojen takia ja sen vuoksi kun sinä yrität vierittää koko syyn miehesi niskaan teidän parisuhteen tilasta ja syytät vielä viatonta.
Kun olet uhkaillut kertoa valheita työkaverin miehellekin, miehelläsi on palanut pinna ja sen takia hän on uhannut lyödä sinua. Näin sivullisen silmin katsottuna ilmeisesti pitkäpinnaisemmankin ihmisen vieteri katkeaa joskus. Tavallaan se on ymmärrettävää vaikka fyysinen väkivalta on väärin aina.

Mutta oletan että miehesi olo on ollut tuossa tilanteessa kuin minulla yhden kerran oli lapsena koulukiusattuna olemisessa. Minua kurmutettiin 2 vuotta lähes joka päivä yhden tytön taholta. Repi leteistä, haukkui läskiksi, tökki kynällä selkään aina kun opettajan silmä vältti, yritti eristää minut muista kavereista, keksi valheita että minä sanoin sitä ja tätä muista kavereista jne.
Yritin väittää vastaan, kestin, siedin ja yritin olla huomaamatta, mutta sitten vaan yhtenä päivänä pinna kärähti ja pimahdin täysin kun hän repi taas repusta koulumatkalla. Tyrkkäsin tytön kuralammikkoon selälleen ja potkin hiekkaa lätäkön reunalta sen silmille ja naamalle ja huusin että jatkossa minä vedän sitä lättyyn joka kerta kun se koskee tai haukkuu minua. Taisinpa käyttää kirosanojakin vaikka en koskaan kiroillut. Olin tuolloin 9 vuotias. Enpä muista että olisin ennen sitä enkä sen jälkeen ketään lyönyt enkä pahoinpidellyt. Nyt olen 61v.

Mietityttää millainen teidän parisuhde noin yleensäkin on ollut.
Olette käyneet parisuhdeterapiassa jo pitkään, mutta ilmeisesti miehesi kokee, että terapeutti on sinun puolellasi, kun ei noissa tapaamisissa puhu mitään.

Minua harmittaa tässä aloituksessa se, että sinua ap ei kiinnosta se mitä avioliitossanne on miehen silmin pielessä. Olet loukkaantunut siitä, että mies on uskaltanut purkaa huoliaan jollekin muulle kuin ilmeisesti sinun valitsemallesi terapeutille. Luulisi että olisi hyvä kun mies saa puhuttua edes jollekin.

Onko niin että sinun ja lasten tarpeet ovat menneet aina miehen edelle, mies tulee siellä viimeisenä jossain koiran jälkeen (siis jos teillä on lemmikkieläimiä).
Ymmärrän erittäin hyvin että olette olleet kovilla. Kuka tahansa olisi, mutta täytyy muistaa, että olet jo ilmeisesti lähempänä 40 ikävuottasi. Elämänkokemuksesi ja elettyjen vuosien perusteella sinun pitäisi nähdä myös se toinen puoli asiasta.

Ja minustakin on aika kohtuutonta 17 vuoden avioliiton jälkeen, jos sinä laitat avioeron syyksi fyysisen väkivallan, jos todellakin oli vain yksi kerta jolloin mies - melkein - löi sinua. Jotenkin tuntuu että sinä et oikeasti välitä yhtään siitä miltä miehestäsi tuntuu ja kuinka hylätty olo miehellä mitä ilmeisimmin on ollut. Enkä tarkoita tätä syyllistämistarkoituksessa, sanon pelkästään sen takia, kun jotenkin tuntuu, että sinä suoritat teet paljon muiden ja itsesi eteen itse ja mies joutuu katsomaan sivusta. Ihan kuin mies ei mahtuisi omana itsenään ja omine tarpeineen teidän perheenne sisälle.

 

[ap.]

Tässä alkuperäisen viestin kirjoittaja. En tiedä oikein mitä ajattelen osasta vastauksia.

Esitin eilen kysymyksen miehelleni. Hyvä ystäväni kehotti kysymään mieheltä, että hyväksyisikö hän jos minulla olisi miespuolinen ystävä, jonka kanssa olisi samanlainen ystävyyssuhde ja kaikki ne samat tapahtumat kuin heillä. Eli jos minä olisinkin mieheni tilalla ja mies minun.

Vastaus oli, että ei. Mieheni ei hyväksyisi samanlaista ystävyyttä samoine tapahtumineen minun kohdallani ollenkaan.

 

[ilmiselvä provo]

Tässä alkuperäisen viestin kirjoittaja. En tiedä oikein mitä ajattelen osasta vastauksia.

Esitin eilen kysymyksen miehelleni. Hyvä ystäväni kehotti kysymään mieheltä, että hyväksyisikö hän jos minulla olisi miespuolinen ystävä, jonka kanssa olisi samanlainen ystävyyssuhde ja kaikki ne samat tapahtumat kuin heillä. Eli jos minä olisinkin mieheni tilalla ja mies minun.

Vastaus oli, että ei. Mieheni ei hyväksyisi samanlaista ystävyyttä samoine tapahtumineen minun kohdallani ollenkaan.

olet puhunut vain miehesi ja työkaverin välillä olleista tiiviistä keskustelusuhteesta.
Et ole kertonut aiemmin "samoista tapahtumista", ilmiselvä provohan tässä on taas kerran kyseessä.
Keksitään lisäväriä aloitukseen kun ei saadut vastaukset miellytä.