E
Epäluuloinenko
Vieras
Olemme 17 vuotta yhdessä ollut pariskunta, jolla on 3 lasta. Viimeisten avioliittovuosien aikana olemme olleet hyvin stressaavassa tilanteessa kahden vanhimman lapsen kroonisten sairauksien sekä minun opintojeni vuoksi. Yhteistä aikaa ei ole ollut ja kotona on ollut hiljaista. Mies on aina pitänyt läheisyydestä ja ollut kova "höpöttämään" joka päiväisiä asioita, kun taas itse työni sosiaalisen luonteen vuoksi nauttisin välillä hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Olemme käyneet 1½ vuotta pariterapiassa, jossa mies aina on sanonut ettei hänellä ole mitään erityistä keskusteltavaa.
Viime keväänä suoritin opinnot tuplavauhtia loppuun, tuli tunne jos en niitä tee ne eivät koskaan pääty. Mies alkoi etääntymään ja välillä olin tyytyväinen kun sain rauhassa tehdä välttämättömät. Mies ei enää halunnut läheisyyttä eikä seksiä kuin murto-osan entisestä. Iltaisin ei enää tullut yhtä aikaa nukkumaan. Samalla alkoi minun haukkuminen ja erolla uhkailu. Anteeksi ei pyytänyt enää ollenkaan, vaikka sanallisesti ei koskaan aiemmin noin julma, ivallinen ja halveksuva ole ollut.
Kouluni päättyi kesäkuussa ja kiinnitin muutaman viikon jälkeen huomiota arkeemme. Miehen käytökseen, hiljaisuuteen ja siihen, että minusta tuntui ettei minua rakastettu. Otin asian puheeksi ja sain mieheni parissa minuutissa niin kiihdyksiin, että meni nukkumaan sohvalle. Kerroin siis, että haluaisin elää elämäni niin, että minua joku rakastaisi ja jos hän ei minua enää rakasta niin saisinko mahdollisuuden etsiä itselleni ihmisen joka minua voisi rakastaa. Edelleenkään hän ei omista tunteistaan mitään sanonut, suuttui vain ja poistui.
Seuraavana iltana jatkoimme keskustelua. Kysyin suoraan, että mitä tämä on ja mitä tarkoittaa? kenelle hän uskoutuu ja puhuu. Kävi ilmi, että keväällä hänellä on syventynyt ystävyyssuhde työkaverin kanssa. Tämä nainen on naimisissa ja 10 vuotta miestäni vanhempi. He ovat olleet 10 vuotta samassa työpaikassa, mutta vasta nyt ovat lähentyneet. Hänelle mieheni on kertonut kaikki huolet, murheet ja ongelmat parisuhteestamme ja minusta. Hän on saanut tukea, kannustusta ja yhdessä ovat miettineet missä vika. Näitä mietintöjä ei minulle ole koskaan kerrottu. Työpaikalla on myös keväällä alkanut kiertämään huhu mieheni ja tämän naisen välisestä salasuhteesta. Aiemmin 9,5 vuoden aikana näitä huhuja ei ole kai ollut.
Mies haukkui minua, kehui toista naista. Minä olen hullu, sairas, en osaa olla vaimo ollenkaan. Tämä toinen nainen ymmärtää ja tukee. Tällä toisella naisella on kuulemma täydellinen avioliitto oman miehensä kanssa ja hän osaa olla vaimo ja nainen. Lopulta käskin valita kumman jomman niin mieheni veti nyrkin esiin ja uhkasi lyödä minua. Lopulta laittoi kädet kaulalleni, mutta ei kuristanut.
Tilanne kun tunnekuohuissaan meni ohi niin olemme puhuneet ja puhuneet. Mies yhä vain kehuu naista, mutta aikoo jatkossa pitää naisen kanssa asialliset välit. Ei kuulemma tunne mitään erityistä naista kohtaan. Olen kuitenkin laittanut avioeron vireille. Väkivallan takia. Meillä on nyt 6 kk aikaa nähdä saammeko liittomme pelastettua vai emme.
Minä en vain tiedä mitä minä olen tästä mieltä. Välillä minulla on syvä raivo miestäni ja tätä naista kohtaan. Miksi minua haukutaan ja tämä nainen saa kaiken. Kehut ja kuulemma anteeksipyynnötkin. Miten voin luottaa ettei mitään ole heillä ollut? Minulle olisi tärkeintä saada tietää rehellisesti heidän kuvionsa. Nyt on yhä vain tunne ettei minulle ole kerrottu kaikkea. OLen laittanut naiselle asiallisen sähköpostin, mutta hän ei vastaa. Olen miettinyt, että kävisin juttelemassa naisen miehen kanssa ja kysyisin, että miten heidän kevät meni? Onko todella näin, että heillä on kaikki hyvin eikä epäilyä asiattomasta suhteesta mieheeni? En vain tiedä oikeasti mitä tekisin. Kun lopulta en täysin luota mieheeni nyt tässä.
Viime keväänä suoritin opinnot tuplavauhtia loppuun, tuli tunne jos en niitä tee ne eivät koskaan pääty. Mies alkoi etääntymään ja välillä olin tyytyväinen kun sain rauhassa tehdä välttämättömät. Mies ei enää halunnut läheisyyttä eikä seksiä kuin murto-osan entisestä. Iltaisin ei enää tullut yhtä aikaa nukkumaan. Samalla alkoi minun haukkuminen ja erolla uhkailu. Anteeksi ei pyytänyt enää ollenkaan, vaikka sanallisesti ei koskaan aiemmin noin julma, ivallinen ja halveksuva ole ollut.
Kouluni päättyi kesäkuussa ja kiinnitin muutaman viikon jälkeen huomiota arkeemme. Miehen käytökseen, hiljaisuuteen ja siihen, että minusta tuntui ettei minua rakastettu. Otin asian puheeksi ja sain mieheni parissa minuutissa niin kiihdyksiin, että meni nukkumaan sohvalle. Kerroin siis, että haluaisin elää elämäni niin, että minua joku rakastaisi ja jos hän ei minua enää rakasta niin saisinko mahdollisuuden etsiä itselleni ihmisen joka minua voisi rakastaa. Edelleenkään hän ei omista tunteistaan mitään sanonut, suuttui vain ja poistui.
Seuraavana iltana jatkoimme keskustelua. Kysyin suoraan, että mitä tämä on ja mitä tarkoittaa? kenelle hän uskoutuu ja puhuu. Kävi ilmi, että keväällä hänellä on syventynyt ystävyyssuhde työkaverin kanssa. Tämä nainen on naimisissa ja 10 vuotta miestäni vanhempi. He ovat olleet 10 vuotta samassa työpaikassa, mutta vasta nyt ovat lähentyneet. Hänelle mieheni on kertonut kaikki huolet, murheet ja ongelmat parisuhteestamme ja minusta. Hän on saanut tukea, kannustusta ja yhdessä ovat miettineet missä vika. Näitä mietintöjä ei minulle ole koskaan kerrottu. Työpaikalla on myös keväällä alkanut kiertämään huhu mieheni ja tämän naisen välisestä salasuhteesta. Aiemmin 9,5 vuoden aikana näitä huhuja ei ole kai ollut.
Mies haukkui minua, kehui toista naista. Minä olen hullu, sairas, en osaa olla vaimo ollenkaan. Tämä toinen nainen ymmärtää ja tukee. Tällä toisella naisella on kuulemma täydellinen avioliitto oman miehensä kanssa ja hän osaa olla vaimo ja nainen. Lopulta käskin valita kumman jomman niin mieheni veti nyrkin esiin ja uhkasi lyödä minua. Lopulta laittoi kädet kaulalleni, mutta ei kuristanut.
Tilanne kun tunnekuohuissaan meni ohi niin olemme puhuneet ja puhuneet. Mies yhä vain kehuu naista, mutta aikoo jatkossa pitää naisen kanssa asialliset välit. Ei kuulemma tunne mitään erityistä naista kohtaan. Olen kuitenkin laittanut avioeron vireille. Väkivallan takia. Meillä on nyt 6 kk aikaa nähdä saammeko liittomme pelastettua vai emme.
Minä en vain tiedä mitä minä olen tästä mieltä. Välillä minulla on syvä raivo miestäni ja tätä naista kohtaan. Miksi minua haukutaan ja tämä nainen saa kaiken. Kehut ja kuulemma anteeksipyynnötkin. Miten voin luottaa ettei mitään ole heillä ollut? Minulle olisi tärkeintä saada tietää rehellisesti heidän kuvionsa. Nyt on yhä vain tunne ettei minulle ole kerrottu kaikkea. OLen laittanut naiselle asiallisen sähköpostin, mutta hän ei vastaa. Olen miettinyt, että kävisin juttelemassa naisen miehen kanssa ja kysyisin, että miten heidän kevät meni? Onko todella näin, että heillä on kaikki hyvin eikä epäilyä asiattomasta suhteesta mieheeni? En vain tiedä oikeasti mitä tekisin. Kun lopulta en täysin luota mieheeni nyt tässä.