Mua vaivaapi yks juttu... Mun miehellä on nimittäin aika erikoinen suhde äitiinsä. Joka päivä soittelevat vähintään kaks kertaa. Äiti kyselee ja tenttaa ja mieheni kertoo kaiken omasta, meidän, mun, sukulaisten elämästä jne. Mikään asia ei pysy äidiltä salassa. Mieheni kertoo jopa sellasia asioita, joista minä en tiedä mitään, suunnittelevat kysymättä minulta tai lapsilta mitään. Olen maininnut, etten tykkää, että he setvivät ja ruotivat kahdestaan. Tulee asioista varmasti melko ykspuolinen näkökulma... Minun sukulaisia ja tuttavia on lupa arvostella, mutta yhtään arvostelevaa kommenttia en uskalla anoppini tekemisistä sanoa tai sitten mieheni alkaa uhkailla, et kerronpa äitille ja hän kun suuttuu niin tiedät että olet heikoilla... Tilanne on välillä tosi jännittynyt ja pelkään kohta puhua mitään, kun anoppi tietää heti. Olen kestänyt tätä kohta kolme vuotta, pidän suun supussa, miellytän kaikkia ja ÄITI on aina oikeassa. Äiti osaa järjestellä meidän kaapit, pestä meidän vaatteet... jne. Miten teillä? Aurinkoista kevättä!
Miehen suhde äitiinsä
- Viestiketjun aloittaja siru
- Ensimmäinen viesti
V
viikonloppuäitipuoli
Vieras
Jaksamista sinulle!
Meillä paljon samoja asioita, mutta oikeastaan myönteisessä mielessä. Anoppi tosiaan tietää kaikki meidän asiat ja mieheni ja äitinsä tekevät suunnitelmia yhdessä. Ovat tosin oppineet hyvissä ajoin "tiedottamaan" minullekin suunnitelmistaan ja kyselemään mielipidettäni. Mieheni kyllä osaa pitää salaisuuksiakin, mutta se pitää aina erikseen pyytää, että älä nyt tätä sitten kerro äidillesi.
Anoppi ollut kahden pojan yksinhuoltaja ja molemmat muuttaneet pois kotoa suht nuorina - mieheni 16-vuotiaana. Ehkä osaksi siksi molemmilla läheinen suhde äitiinsä - varsinkin tällä nuoremmalla eli miehelläni.
Soittelevat tosiaan kerran, pari päivässä - siitäkin huolimatta, että anoppi asunut nyt vuoden samalla paikkakunnalla, n. 1 km päässä. Anoppi viettää meillä paljon aikaa ja muutenkin osallistuu meidän elämään. Osaa kyllä antaa meille oman tilamme ja mekin hänelle. Eikä anoppi siitä loukkaannu, vaikka hänelle sanoisi, että haluan / haluamme olla rauhassa.
Aluksi minua ärsytti anopin puuttuminen meidän elämään - ei niinkään äidin ja pojan suhde. Nykyään olemme sopeutuneet elämään toistemme kanssa ja meillä on ihan hauskaakin yhdessä. Otetaan viiniä, käydään ostoksilla, jutellaan kaikenlaisista asioista (mm. miehistä yleensä
, tehdään ruokaa, yms. Sopeutumista on auttanut tosi paljon lapsemme syntyminen. Jotenkin kai mummo nyt keskittyy enemmän lapseen eikä niinkään meihin
Toivottavasti tekin löydätte edes jonkinlaisen "kultaisen keskitien". Sen olen oppinut, että äitien ja poikien väliin on turha yrittää mennä. Ehkä parempi sitten puhua anopille suoraan "myönteisessä hengessä", jos joku asia ärsyttää.
Meillä paljon samoja asioita, mutta oikeastaan myönteisessä mielessä. Anoppi tosiaan tietää kaikki meidän asiat ja mieheni ja äitinsä tekevät suunnitelmia yhdessä. Ovat tosin oppineet hyvissä ajoin "tiedottamaan" minullekin suunnitelmistaan ja kyselemään mielipidettäni. Mieheni kyllä osaa pitää salaisuuksiakin, mutta se pitää aina erikseen pyytää, että älä nyt tätä sitten kerro äidillesi.
Anoppi ollut kahden pojan yksinhuoltaja ja molemmat muuttaneet pois kotoa suht nuorina - mieheni 16-vuotiaana. Ehkä osaksi siksi molemmilla läheinen suhde äitiinsä - varsinkin tällä nuoremmalla eli miehelläni.
Soittelevat tosiaan kerran, pari päivässä - siitäkin huolimatta, että anoppi asunut nyt vuoden samalla paikkakunnalla, n. 1 km päässä. Anoppi viettää meillä paljon aikaa ja muutenkin osallistuu meidän elämään. Osaa kyllä antaa meille oman tilamme ja mekin hänelle. Eikä anoppi siitä loukkaannu, vaikka hänelle sanoisi, että haluan / haluamme olla rauhassa.
Aluksi minua ärsytti anopin puuttuminen meidän elämään - ei niinkään äidin ja pojan suhde. Nykyään olemme sopeutuneet elämään toistemme kanssa ja meillä on ihan hauskaakin yhdessä. Otetaan viiniä, käydään ostoksilla, jutellaan kaikenlaisista asioista (mm. miehistä yleensä
, tehdään ruokaa, yms. Sopeutumista on auttanut tosi paljon lapsemme syntyminen. Jotenkin kai mummo nyt keskittyy enemmän lapseen eikä niinkään meihin Toivottavasti tekin löydätte edes jonkinlaisen "kultaisen keskitien". Sen olen oppinut, että äitien ja poikien väliin on turha yrittää mennä. Ehkä parempi sitten puhua anopille suoraan "myönteisessä hengessä", jos joku asia ärsyttää.
Napanuoraa ei ilmiselvästi ole laitettu poikki, ei ole ihan normaalia aikuisen miehen käytöstä. Ymmärtäisiköhän miehesi jos joku ulkopuolinen sanoisi että aikuisena pitää irtautua omasta äidistä ja "sulautua" omaan perheeseeen. Älä päästä anoppiasi pesemään vaatteita ja höösäämään kotiisi. Telkkarista tuli just samn tyylinen tarina kuin teilla Dr. phil ohjelmassa.Miehesi on itse tehtävä selväksi äidilleen raja miten paljon saa puuttua teidän elämään ja tietysti olisi myös miehen itse osattava päästää irti äidistää... äiti on aina äiti vaikka ei joka päivä soittelisikaan. Äiti ei ilmiselvästi ole halunnut että hänen oma rakas poikansa itsenäistyy ja lapsesta on yllättävän helppoa tehdä itsestään riippuvainen jos haluaa...kammottavaa. Koita ihmeessä tehdä asialle jotain , hae vaikka ammatti apua tilanteesee perhe neuvonnasta tai jostain :hug:
S
sepi
Vieras
meillä sama juttu, mutta soittelu on vaimon ja hänen äitinsä välistä. eikä sitä tapahdu kuin kerran päivässä...
P
Pauppi
Vieras
Eräällä tutullani oli samankaltainen tilanne. Kun äiti napsautti sormiaan, poika oli heti paikalla, ei koskaan sanonut äidilleen vastaan, yritti kerran, mutta äiti heittäytyi niinkuin uhmaikäinen tai teini käyttäytyisi. Tuttavani pisti miehen selkä seinää vasten, että valitsee joko äitinsä tai vaimonsa. Mies valitsi äitinsä. Äidin ja pojan suhde oli ihan sairaan riippuvainen.
Mutta tuo sun tilanne ei todellakaan tunnu olevan normaali. Jos elää parisuhteessa, anoppien ei pitäisi sekaantua siihen noin ahkerasti. Eikä miehen pitäisi antaa siihen oikeutta.
Mutta tuo sun tilanne ei todellakaan tunnu olevan normaali. Jos elää parisuhteessa, anoppien ei pitäisi sekaantua siihen noin ahkerasti. Eikä miehen pitäisi antaa siihen oikeutta.
L
lilja1976
Vieras
Mun ex oli samanlainen...iltaisin saattoi soittaa äidilleen ja kertoa päivän tapahtumat...sillo mua nauratti!!! No sit aloin sisustamaan kotia, sit mies "erehtyi" soittaa äidilleen ja kysyy HÄNEN mielipidettä asiaan!!! Panin stopin..ja sanoin näin meillä menee asiat, minä suunnittelen ei äitisi!!! Jos ei kelpaa, ole hyvä ja mene äitisi luo itkemään!!!
5 v jaksoin katsoo/kuunnella, sit paloi pinna ja ero tuli eteen!!!
Edelleenkin (kuulemma) soittaa aina äidilleen ennen kuin tekee mitään suurta...ja oon kuullut et mones asiasssa uusi nainen myös hiilenä!!!
5 v jaksoin katsoo/kuunnella, sit paloi pinna ja ero tuli eteen!!!
Edelleenkin (kuulemma) soittaa aina äidilleen ennen kuin tekee mitään suurta...ja oon kuullut et mones asiasssa uusi nainen myös hiilenä!!!
Ä
äiskä-79
Vieras
Juu, kuulostaa aika tutulta... Meillä tosin anoppi inhoaa mua, koska kukaan ei ole tarpeeks hyvä hänen pojalleen. Tai no, miehen ex olis kai ollu anopin mielee mutta mies ei ollu exän mielee.. Tosin toi äijä ei soittele kovin usein äitilleen, mutta saattaapa käydä kolmekin kertaa päivässä jos ei töissä ole. \|O Se kyllä joskus on aika raivostuttavaa... Onneks anoppi käy hyvin vähän meillä 
!
!Minä olen elänyt juuri tuollaisessa tilanteessa 12-vuotta, sitten erosin miehestäni. En oikeasti jaksanut enää, kun jokainen asia oli miehen suvun ja varsinkin äidin kanssa yhteinen. Ja joskus kun asiaan jotain sanoin, minulle ilmoitettiin, että pitää olla hiljaa, kun muuten äiti pahoittaa mielensä. Ja se teki sen todella, kiukutteli kuin pahaiset kakarat. Ja sitten kun erosimme, kaikki sujui ex-puolison kanssa sovussa, mutta se ämmä tunki naamansa joka asiaan, ja tekee sitä edelleen. Haukkuu mua meidän lapsille ja kieltää niitä puhumasta mulle asioitaan... Voimia sulle ja kaikille jotka vastaavassa tilanteessa elävät. :flower:
Similar threads
- annie.adorable
- Perhe-elämä
