äiti tytär suhde

["minä vaan"]

onko muita joita ahdistaa oma äiti? olen 26 vuotias ja silti välitän liikaa äitini mielipiteistä ja yritän olla hänelle mieliksi, en siis uskalla olla oma itseni. olen sairastanut nuorempana masennuksen ja minulla on paniikkihäiriö, näitäkään asioita en uskaltanut kertoa hänelle ennenkuin oli ihan pakko. en halunnut olla heikko hänen silmissään. välillä tuntuu että puuttuu liikaa asioihini eikä edes yritä ymmärtää minua. myöskin luulee olevansa aina oikeassa. huoh en jaksa enää edes puhua puhelimessa äitini kanssa, siinä sitten ihmettelee miksi en vastaa.

ei olla koskaan oltu läheisiä, isäni on alkoholisti joka lähti meidän elämästä kun olimme nuoria, äiti oli paljon töissä ja minä ja veljeni olimme keskenämme. veljeni muutti toiseen kaupunkiin nuorena eikä meilläkään ole kummoista sisko veli suhdetta. eli olen siis välillä todella yksin, ilman perhettä.

olen aina ollut kateellinen ystävilleni joilla on hyvät suhteet vanhempiinsa, minulla on vain mieheni joka on kaikessa se tuki ja turva. omia lapsia ei vielä ole mutta kun joskus oman perheen saan se ei ikinä tule olemaan samanlainen kun minun perheeni oli/on.

olen suoraan sanottuna katkera siitä että minulla ei koskaan ollut sitä ihanaa perhettä ja ihania vanhempia olen jopa kateellinen miehelleni hänen perheestään

onko muita joilla vaikea suhde äitiinsä/perheeseensä?

 

[Orion-]

Nojoo, en varsinaisesti mielistele, mut vähä semmosta myötäilyä ettei ehkä suoraan sano ei, tai et olen eri mieltä. En osaa olla täysin oma itseni jne...

Ei oo myöskään oltu läheisiä. Ei kyllä vihoissakaan.

Kun ei oo koskaan kokenut tulleensa rakastetuksi ja hyväksytyksi semmosena ku on...